Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan elämänkatsomustiedon opetuksessa ihmiset ymmärretään toimijoina, jotka tuottavat merkityksiä keskinäisessä vuorovaikutuksessa (Opetushallitus 2004, 216).
Hän (ihminen) pystyy kasvamaan ja kehittymään ja ainoastaan yhteistyössä muiden kanssa (MVK 2010, 24).
Etiikan oppikirjoissa korostuukin käsitys, jonka mukaan ihminen tarvitsee muita ihmisiä.
Melkein kaikki ihmiset haluavat olla arvostettuja ja pidettyjä. Se miten ihminen huomioi muita, vaikuttaakin siihen, miten hyväksytty henkilö on. (MVK 2010, 24, 87.) MVE kirjas-sa korostetaan, että kun noudatetaan yleisiä käsityksiä oikeasta ja väärästä, voi toimia mui-den ihmisten kanssa, ilman että aiheutuu turhaa huolta (MVE 2012, 64).
Jokaisella ihmisellä on myös käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin…
(MVK 2010, 28).
Sääntöjä tarvitaan, jotta asioista ei tarvitse riidellä. Säännöt on tehty yhteisen toiminnan onnistumista varten. … Niitä (sääntöjä) tarvitaan, että kaikki tietä-vät, mitä voidaan tehdä. (MVV 2010, 72.)
Yhteisten sääntöjen rikkominen pettää muiden luottamuksen ja aiheuttaa vaara-tilanteita (MVV 2010, 68).
On myös olemassa sääntöjä, … niiden rikkomisesta ei seuraa rangaistusta. Siitä huolimatta näitäkin sääntöjä on noudatettava. (MVV 2010, 64.)
MVV kirjassa pohditaan sääntöjen tarpeellisuutta monesta näkökulmasta. Usein säännöt olisivat turhia, jos ihmiset ajattelisivat asioita muiden kannalta. Jotkut säännöt voi olla vai-kea hyväksyä, ja silloin olisi hyvä miettiä, mitä merkitystä säännön rikkomisella on muille.
Paras tapa toimia yhteisössä on noudattaa yhteisiä sääntöjä ja tapoja. Sääntöjen toimivuus perustuukin siihen, että jokaisen tulee voida luottaa, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan.
Säännöt luovat turvallisuutta ja tekevät elämästä ennustettavaa. Sääntöjä tarvitaan kaikilla elämän osa-alueilla. Myös kavereiden kesken on kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan toimitaan. (MVV 2010, 68–73.) MVV kirjassa korostetaan, että sääntöjen noudattaminen on ihmisen velvollisuus. Ihmistä, joka toimii sääntöjen mukaan, arvostetaan ja kunnioite-taan. Lakien kerrotaan olevan yhteisesti sovittuja sääntöjä, joiden rikkomisesta seuraa ran-gaistus. Kirjassa tuodaan esille, että lakeja, ja sääntöjä, jotka eivät toimi voidaan muuttaa.
(MVV 2010, 64, 69.)
Tämä kirjassa esillä oleva käsitys muistuttaa käytännöllistä eettistä relativismia. Sen mu-kaan yhteiselämän sujumisen kannalta tietyistä arvoista on syytä sopia. Tämän käsityksen mukaan säännöille ei kuitenkaan tule antaa sen kummempaa arvoa. Säännöt nähdään ihmi-sen tekeminä sopimuksina, jotka muuttuva tilanteen mukaan. (Ahokallio 1995, 73.) Kui-tenkin kirjassa kerrotaan, että kaikki säännöt eivät kerro arvoista, joten eettinen relativismi toteutuu vain osittain. MVE kirjassa lukijalle esitellään käsite normi.
Sana normi voi tarkoittaa muun muassa seuraavia asioita: sääntöä, esikuvaa tai ohjetta, joka kertoo, mikä on luvallista ja mikä ei. Se voi olla myös toiminta-ohje, käyttäytymistapa, käsky, kielto, lupa, velvollisuus tai laki. Eri yhteisöillä voi olla erilaiset normit. (MVE 2012, 21.)
Kaikissa kulttuureissa jotkin katsomukset tai uskonnot ovat yleisiä ja hyväksyt-tyjä (MVK 2010, 30).
Kulttuurit vaikuttavat yhteisössä vallitseviin sääntöihin ja normeihin. Kulttuurin yleisesti hyväksytty katsomus, tai uskonto vaikuttaa osaltaan arvoihin ja normeihin. Suomessa täl-lainen uskonto on luterilaisuus. Sen kuvataan olevan historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeä asia suomalaisille. (MVK 2010, 30.) Tämä näkemys kuvastaa opetussuunnitelman ajatusta siitä, että katsomukset ja inhimilliset käytännöt ovat yksilöiden yhteisöjen ja kulttuuripe-rinnön vuorovaikutuksen tulosta. (Opetushallitus 2004, 216).
Kun ihmisen vakaumus poikkeaa kulttuurin yleisistä katsomuksista, on vaikeata ymmärtää, mitä hänen oikeuksiinsa kuuluu (MVK 2010, 30).
MVK kirjassa pohditaan, mitä merkitystä on sillä, jos ihmisen katsomus poikkeaa kulttuu-rin yleisistä katsomuksista. Monet uskonnot sisältävät sääntöjä muun muassa
pukeutumi-sesta ja ruuasta. Joskus voi tuntua epäoikeudenmukaiselta, että toiset saavat erioikeuksia uskonnon vuoksi. Kuitenkin uskontokuntaan kuuluvalla on oikeus noudattaa uskontonsa perussääntöjä. (MVK 2010, 30, 33.)
Normien kanssa samaan käsiteperheeseen kuluvat läheisesti arvot.
Arvot liittyvät asioihin, joita pidetään tärkeinä ja arvokkaina (MVE 2012, 21).
Ihmisen arvot ja arvostukset määräävät hänen toiveitaan ja päämääriään (MVE2012, 22).
MVE kirjassa arvojen ja normien kuvataankin olevan saman asian kaksi eri puolta, sillä arvokkaita asioita suojellaan usein normeilla. Kuitenkaan kaikki normit eivät liity arvoihin.
Esimerkkinä kerrotaan, että ihmisillä on monia ruokailuun ja pukeutumiseen liittyviä tapo-ja tapo-ja sääntöjä. Jotkut niistä voivat liittyä arvoihin, mutta eivät kaikki. Usein arvot tulevat kulttuurista, jossa ihminen kasvaa ja käy koulua. Myös kodin tavat ja perinteet vaikuttavat ihmiseen. Näin ollen arvot siirtyvät kulttuurissa sukupolvelta toiselle. Tämä voi vaikuttaa ihmiseen joskus niin, että asiat halutaan tehdä eri tavalla kuin ympäristössä on ollut tapana.
Ihminen pystyykin itse arvioimaan ja muokkaamaan arvojaan. (MVE 2012, 21–22.) Itseisarvot ovat sinänsä ja sellaisenaan arvokkaita (MVE 2012, 21).
Välinearvot ovat asioita, joiden uskotaan olevan hyödyllisiä jonkun muun ar-vokkaana pidetyn asian tavoittelemisessa (MVE 2012, 21).
Kirjan mukaan itseisarvoina voidaan pitää rakkautta, onnellisuutta ja elämää. Välinearvona voi olla esimerkiksi kalliit merkkifarkut, jotka voivat toimia välineenä suosion saavuttami-seen kavereiden keskuudessa. Kirjassa esitetään, että joidenkin mielestä on olemassa kai-kille yhteisiä arvoja, jotka pätevät kaikkialla maailmassa. Jotkut toiset taas ajattelevat, että arvot voivat normien tapaan vaihdella ympäristöstä ja kulttuurista riippuen. (MVE 2010, 21–22.)
Esimerkiksi lastenoikeudet, kuten muutkin ihmisoikeudet, ovat tällaisia yleis-maailmallisia periaatteita. Vaikka ne eivät vielä kaikkialla toteudukaan, tie-dämme, että niitä kohti tulee pyrkiä. (MVE 2012, 56.)
Uskonnonvapauden sijaan puutaan usein myös katsomusvapaudesta, sillä tämä ihmisoikeus pitää sisällään myös oikeuden olla uskonnoton (MVK 2010, 30).
Kirjassa tuodaan esille, että on olemassa sellaisia hyvyyden ja hyvän elämän perusperiaat-teita, jotka ovat yleismaailmallisia. Melkein kaikki ihmiset, ovat valmiita hyväksymään ne.
Kaikista tärkeimpänä ihmiselle pidetään vapautta, kukaan ei voi omistaa toista ihmistä.
(MVE 2012, 27, 56.) Uskonnon ja vakaumuksen vapaus kuvataankin kirjassa MVK yhdek-si tärkeimmistä ihmisoikeukyhdek-sista. Sen mukaan jokainen saa uskoa omaan uskontokuntaan-sa, tai olla uskomatta. Kirjassa nostetaan esille myös ajattelun ja mielipiteen vapaus. Myös se on ihmisoikeus joka kuuluu kaikille. Sen mukaan kaikki saavat pitää kiinni omasta va-kaumuksestaan, mutta se oikeus pitää suoda myös muille. Kukaan ei saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään muille. Suvaitsevaisuus liittyy läheisesti ajattelun ja mielipiteen vapauteen.
(MVK 2010, 29–30, 36.)
Toisten ihmisten, myös sinun itsesi, ihmisoikeuksia on kunnioitettava joka tilan-teessa (MVV 2010, 70).
– Kyllä mun mielestä lasten pitää saada vastuita ja vapauksia, silleen sopivasti (MVE 2012, 26).
MVV kirjassa ihmisoikeudet kuvataan säännöiksi, jotka ovat kaikille tärkeitä. Ihmisoike-uksien kerrotaan olevan suojattu säännöillä niin, ettei niistä voi sopia toisin, eikä niitä voi ihmiseltä pois. Kirjassa kerrotaan, että YK on kirjannut ihmisoikeudet kaikkia maailman maita yhdistävään sopimukseen. Ihmisen oikeuksiin liittyen MVE kirjassa puhutaan lasten oikeuksista ja vanhempien vastuusta. Siinä korostetaan, että vanhempien tehtävä on pitää huolta lapsista. Vanhemmalla on kuitenkin lopullinen päätäntävalta.
Väkivalta on vallan ja voiman käyttöä siten, että se tuottaa vahinkoa ihmisille tai eläimille (MVK 2010, 68).
Väkivalta rikkoo ihmisen oikeuksia. Sitä käsitellään kirjassa MVK. Kirjassa kerrotaan vä-kivallan voivan olla fyysistä, henkistä tai rakenteellista. Kirjassa pohditaan vävä-kivallan syitä ja tuodaan esille esimerkiksi näkökulma siitä, että henkilö joka käyttää väkivaltaa, ei vält-tämättä aina ymmärrä miltä toisesta tuntuu. Väkivalta kuitenkin lähtökohtaisesti tuomitaan.
(MVK 2010, 68–70.)
Ihmiset elävät vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Jokaisella ihmisellä on oma käsitys siitä mikä on oikein ja väärin. Ihmiset tarvitsevatkin yhteisiä sääntöjä, että kaikki tietäisivät miten toimia. Käsitteet normi ja arvo avataan, ja ne selitetään oppilaalle ymmärrettävällä
tavalla. Ihmisoikeus nähdään itseisarvona, joka kuuluu kaikille. Väkivalta on tuomittavaa, koska se rikkoo ihmisen oikeuksia.