Ohjaus on käsitteenä moniulotteinen. Ohjaus-käsitettä on hyödynnetty monessa eri merkityksessä. Ohjausta voidaan kuvata eri tavoin riippuen lähestymistavoista ja ohjauksen toiminnan kohteesta. Opintojen ohjaukseen liittyviä lähestymistapoja ja määritelmiä on löydettävissä jopa yli 400. (Lehtinen & Jokinen 1996, 32.) Ohjaus-käsitteen hahmottamiseksi, esittelen taulukossa 1 Tenhulan ja Pudaksen kokoavan vertailun ohjaustoimintaa kuvaavista käsitteistä. Ohjaus on näiden käsitteiden yläkäsite
Ohjauksen muoto Ohjauksen määritelmä
Konsultointi Vuorovaikutukseen avulla rakentuva prosessi, jossa
asiakas ratkaisee erityyppisiä ongelmia
Mentorointi Ohjausta, jossa ”tietävämpi henkilö” auttaa asiakasta saavuttamaan omia tavoitteitaan
Oppilaanohjaus ja Opinto-ohjaus
Korostaa asiakkaan opetuksellista, kasvatuksellista sekä ammatinvalintaan kytkeytyvää ohjausta
Tutorointi Ohjausta, jonka avulla tuetaan oppimista sekä
kehitetään asiakkaan itseohjautuvuutta
Työnohjaus Kokemuksellista ja syvällistä ohjausta, jonka
päämääränä on tukea työntekijän ammatillista kasvua
Vertaistutorointi Ohjausta, jossa tutor ohjaa ja opastaa samassa asemassa olevaa henkilöä
TAULUKKO 1: Ohjauksen alakäsitteiden hahmottaminen (Tenhula & Pudas 1994)
McLeodin (1998,1-2) mukaan ohjaus on juurtunut modernin yhteiskunnan kulttuuriin.
Elämme kiireisessä ja muuttuvassa maailmassa, jonka todellisuudessa on monia haasteita. Useimmin yksilöt löytävät yleensä keinot selviytyä puhumalla mieltä askarruttavista asioista läheistensä kanssa. Kuitenkin usein tarvitaan myös ammattilaisen näkemystä ja silloin ohjaus on varteenotettava vaihtoehto. Ohjaus voidaan nähdä kulttuurisena keksintönä ja ohjauksen avulla on voitu auttaa monia ihmisiä. Ohjauksen keskeisenä tavoitteena on löytää asiakasta palvelevat yksilölliset ratkaisut.
Nummenmaan (2001, 58) mukaan ohjaus voidaan kuvata ammattina, jonka pätevyys voidaan saavuttaa muodollisen koulutuksen avulla. Vehviläisen (2001, 11) mukaan ohjausta voidaan luonnehtia kohtaamisena, jossa ohjaajan ja asiakkaan yhteisenä päämääränä on asiakkaan oppiminen, mahdollisesti elämäntilanteen paraneminen sekä tulevaa uraa koskettavien päätösten ja valintojen rakentaminen.
Ohjauksen avulla voidaan tukea asiakkaan päätöksentekoprosessia. Yksilöä voidaan tukea tekemään erilaisia konkreettisia päätöksiä ja suunnitelmia. Ohjausta pidetään olennaisena tekijänä tuettaessa lukiossa opiskelevia nuoria heidän päätöksissään.
Nykyisissä ohjauskäsityksissä korostetaan asiakkaan omaa aktiivisuutta. Asiakkaan oman identiteetin rakentumista pyritään myös tukemaan. Identiteetin kehittymistä voidaan tukea paremmin, kun asiakkaan elämänkokonaisuus ja koko elämänkentän ulottuvuudet on huomioitu tarpeeksi hyvin.. Ohjaaja voi pyrkiä auttamaan asiakasta kertomaan omia elämäntarinoitansa, jakamaan sen merkityksiä ja sitä kautta tukea ohjattavaa pääsemään lähemmäs asiakkaan omia yksilöllisiä päätöksiä. Ohjauksen avulla voidaan auttaa asiakkaan omien taitojen kehittymistä ja voidaan tukea hänen kehittymistään eri osa-alueilla. Onnistuneella ohjauksella on siis vaikutusta yksilöön monilla eri alueilla. Nykyisin opinto-ohjaus nähdään kaiken opetustyön elimellisenä osana. Tämän seurauksena opinto-ohjaajan rooli asiantuntijana sekä kouluyhteisön toimintakulttuurin uudistajana, on vahvistunut. (Nelson-Jones 1994, 178-179 ; Peavy 1999 ; George & Cristiani 1990, 8; Lairio & Puukari 2001, 47 & 2003 5-7; Välijärvi 2004 21-22; Sugarman 2004, 74.)
Ohjausta kehitettäessä on tärkeää kehitellä relationaalisia ja avoimuutta edistäviä näkemyksiä ja työtapoja. Hedelmällistä olisi kytkeä ohjaukseen sellaisia menetelmiä, jotka tukevat vuorovaikutuksen eri muotoja yksilön eri elämänalueilla. On siis tarvetta rakentaa uudenlaisia ja innostavia käytäntöjä. Ne voivat onnistuessaan luoda hyvän perustan rikkaalle ja kohtaavalle vuorovaikutukselle ohjaajan ja asiakkaan välillä.
(Riikonen & Smith 1998, 179-181.)
Ohjausta voidaan tarkastella holistisen ohjausmallin avulla. Holistisessa ohjaus-mallissa ohjaustoiminta jaetaan kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisenä on yksilön kasvun ja kehityksen tukeminen, johon kytkeytyy psykososiaalinen tuki ja oppilaitoksissa toteutettava oppilashuollollinen työ. Toisena kategoriana on opinto- ohjaus sekä kolmantena yksilön ura- ja elämänsuunnittelun ohjaus. Holistisen ohjausmallin mukaan ohjausta toteuttavat eri ohjauksen asiantuntijat porrastetusti.
Ohjausta voidaan kuvata oppilaitostasolla seuraavasti: opinto-ohjaus on opiskelijoille suunnattua ohjaus-, tiedotus- sekä neuvontapalvelua. Ohjauksen toiminnan kohteena näyttäytyy prosessi, jossa opiskelija arvioi ja kehittää omia vahvuusalueitaan suhteessa oman toimintaympäristönsä mahdollisuuksiin. Tämän kuvauksen mukaan ohjaus on yksilön opintojen ohjaamista ja ohjauksen päämääränä on tällöin ura- ja
elämänsuunnitteluun liittyvän päätöksenteon toteuttaminen. (Kasurinen 2004, 40-42.)
Tässä tutkielmassa ymmärrän opinto-ohjauksen myös kokonaisvaltaisena, holistisena ohjauksena Kasurisen mallin mukaisesti. Opinto-ohjauksen tavoitteena on tällöin opiskelijan ohjaaminen niin, että hänen elämäntilanteensa huomioidaan kattavasti. Ohjaus tulisi tällöin rakentua asiakkaan koko elämän keskeisten tekijöiden ympärille. Yksilön kaikki elämänalueet tulisi pyrkiä ottamaan mukaan ohjausprosessiin mahdollisuuksien mukaan. Olennaista on, että asiakkaan oma ääni pääsisi mahdollisimman hyvin kuuluviin ohjauksen aikana ja hänelle merkitykselliset asiat tulisivat esille luontevasti. Tällöin ohjausprosessi etenisi asiakkaan ehtojen mukaisesti ja hänen yksilöllisyyttään kunnioittaen.
Opinto-ohjaus on ollut tutkimuksellisen kiinnostuksen kohteena kasvatustieteen, psykologian, sosiologian ja yhteiskuntapolitiikan tutkimusalueilla. Ohjausta on tutkittu pitkälti opetuksen ulkopuolella tapahtuvana toimintana. (Matikainen & Puro 1997, 310-31.) Esittelen joitakin keskeisiä tutkimuksia, joilla on kosketusta omaan tutkielmaani. Keskeisiä ja muita ajankohtaisia tutkimuksia käsitellään lisäksi tulosten yhteydessä.
Lerkkanen on tutkinut vuonna 2002 ammattikorkeakoulun opiskelijoiden koulutus- ja uravalintaa haittaavia ajatuksia. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden koulutus- ja ura-valintaa on harvemmin tutkittu kognitiivisesta näkökulmasta ja opiskelijoiden haittaavia ajatuksia analysoiden. Haittaavilla ajatuksilla tarkoitetaan opiskelijan omia tai hänen läheistensä asettamia vaatimuksia, jotka vaikeuttavat opiskelijan koulutus- ja uravalinnan tavoitteiden saavuttamista. Haittaavat ajatukset näkyivät tutkimuksen tulosten mukaan vaikeutena sitoutua tiettyihin valintoihin ja vaikeutena aloittaa valintaprosessi. Lisäksi esiin nousi valintojen riippuvuus muiden mielipiteistä. (ks.
Lerkkanen 2002.)
Kasurinen on tutkinut väitöskirjassaan vuonna 1999 nuorten tulevaisuuteen kytkeytyviä suunnitelmia ja asenteita Suomessa Joensuussa ja Venäjällä Petroskoissa. Tutkimusten tulosten perusteella ohjaajan on oltava tarpeeksi tietoinen kaikista niistä tekijöistä, jotka ovat osaltaan vaikuttamassa yksilön päätöksentekoprosessiin. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi yksilön päämäärätietoisuus,
kiinnostuksen kohteet, lahjakkuus, taidot sekä yksilön arvomaailma. Ohjauksessa tulisi kyetä huomioimaan myös koulun ulkopuolinen elämä, kuten nuoren harrastukset ja vapaa-ajan kiinnostuksen kohteet. (Kasurinen 1999, 217-218.)
Ahola ja Mikkola ovat toteuttaneet tutkimusta opinto-ohjaukseen liittyen.
Tutkimushanke kytkeytyy 2000 käynnistyneeseen Abiturientista opiskelijaksi – seurantatutkimukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan noin tuhannen varsinais-suomalaisen abiturientin jatkokoulutussuunnitelmien muotoutumista, koulutukseen hakeutumista ja koulutusuran urkenemista. Tutkimuksella haettiin keinoja ruuhkaantuneiden oppilasvirtojen purkamiseksi, ja yhtenä keinona tarkastellaan juuri opinto-ohjauksen ulottuvuuksia. Opetushallituksen arvioinnin ja aikaisempien tutkimusten perusteella koulujen ohjauksessa on monia puutteita. Lukion opinto-ohjauksesta huolimatta esimerkiksi abiturienttien suunnitelmat ovat usein vielä kovin kiteytymättömiä. Eri tutkimuksissa lukion jälkeisistä suunnitelmistaan epätietoisten abiturienttien osuus vaihtelee kolmasosan ja reilun puolen välillä. Näyttää myös siltä, että oppilaat eivät pidä lukio-opetusta merkittävänä tietolähteenä työelämään liittyvissä asioissa. Työelämää koskevan tiedon ja kokemuksen ollessa vähäistä onkin ymmärrettävää, että nuorten tulevaisuuden päätöksissä saattavat korostua hyvin epämääräiset mielikuvat ja kulttuuriset stereotypiat. Ohjauksen kehittämiselle on kuitenkin olemassa sikäli hyvät edellytykset, sillä opiskelijat itse kokevat tulevaan uraansa liittyvien kysymysten käsittelyn erittäin merkittäväksi ja ovat tässä mielessä aidosti tiedonjanoisia. (ks. Ahola & Mikkola 2001.)
Vanhalakka-Ruoho on toteuttanut tutkielmani kanssa samantyyppistä tutkimusta.
Hänen keskeisenä tutkimuskohteenaan ovat peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset sekä lukioikäiset nuoret. Vanhalakka-Ruohon tutkimusaineisto rakentuu nuorten tarinoista heidän omista päätöksentekotilanteistaan. Kyseinen tutkimusprojekti kuului opetushallituksen koordinoimaan Chances-hankkeeseen, jota toteutettiin vuosina 2005-2007. Chances-hankkeen tavoitteena oli perehtyä sellaisiin ohjauksen erityiskysymyksiin, joista Suomessa ei ole ollut tarpeeksi tutkittua tietoa tai toimivia toimintamalleja aikaisemmin. Hankkeen tavoitteena oli mm. luoda keinoja, joilla voitaisiin torjua riskiryhmään kuuluvien nuorten syrjäytymistä työmarkkinoilta.
Kyseisen osaprojektin keskeisenä tarkoituksena oli myös kehittää yhteisöllisiä ja moniammatillisia sekä nuoren elämänkokonaisuuden huomioivia ohjausjärjestelmiä ja menetelmiä. Keskeisenä tavoitteena oli myös vahvistaa opettajien ja
opinto-ohjaajien valmiuksia ymmärtää sukupuolten monimuotoisuutta ja rohkaista tyttöjä ja poikia tekemään yksilöllisiä koulutus- ja ammattivalintoja. (Opetushallitus 2007; ks.
Vanhalakka-Ruoho 2007)
Tutkielmani kulkee omalta osaltaan Vanhalakka-Ruohon tutkimuksen jalanjäljissä, sillä tutkielmani pureutuu osaltaan samantyyppisiin kysymyksiin kuin Vanhalakka-Ruohon tutkimus. Lisäksi Vanhalakka-Ruoho on toiminut pro gradu- työni ohjaajana.
Tässä tutkielmassa osallistujina ovat steinerlukion abiturientit. Aineistonkeruu toteutettiin tässä tutkielmassa teemahaastatteluiden avulla, Vanhalakka-Ruohon tutkimuksessa aineisto kerättiin sen sijaan kirjoitelmien avulla.
Kärkkäinen ja Niskanen Joensuun yliopistosta ovat myös toteuttaneet tänä vuonna (2009) samaa aihepiiriä sivuavan pro gradu-työn joensuulaisten abiturienttien päätöksenteosta. Heidän tarkoituksenaan oli tuoda esille koulutusvalintoihin liittyvän päätöksenteon prosessinomaisuutta, jatkuvuutta sekä uusiin tilanteisiin sopeutumista.
Heidän tulostensa keskeiset johtopäätökset olivat, että lukion päättyminen näyttäytyi merkittävä muutoksena abiturientin elämässä. Tietämättömyys tulevasta elämästä herätti nuorissa ristiriitaisia tunteita, joita kuvasivat innokkuus, mutta myös pelko ja epävarmuus. Abiturienttien elämänsuunnittelu painottui koulutussuunnitelmien tekemiseen. Nuorten koulutusvalintoihin vaikuttivat mm. harrastukset sekä perheen-, ystävien- ja koulun rooli päätöksenteon tukena. (ks. Kärkkäinen & Niskanen 2009.)
Lisäksi opinto-ohjaajat Juuti ja Kinnunen Joensuun yliopistosta käsittelivät pro gradu- työssään vuonna 2007 yhtä tutkielmani kannalta keskeistä elämänaluetta, abiturienttien seurustelua. He ovat tarkastelleet seurustelun vaikutusta ja opinto-ohjausta nuorten elämänsuunnittelussa. Abiturientit painottivat omien toiveiden ja haaveiden toteuttamista, mutta tulevaisuudensuunnittelussa otettiin kuitenkin huomioon myös nuorten yhteinen tulevaisuuden suunnittelu oman seurustelukumppanin kanssa. Seurusteleville nuorille tulevaisuuden suunnittelu näyttäytyy oman itsenäisyyden ja yhteisen elämän rakentamisen välisenä tasapainotteluna. (Juuti & Kinnunen 2007, 61-62.)