Nuoren osallisuus omien asioidensa hoidossa kuvautui vahvasti moniammatillisiin tapaami-siin osallistumisen ja niissä mielipiteiden esittämisen muodossa. Osallisuus onkin osaksi osallistumista omien asioiden käsittelyyn (Isola 2019, 13). Osallisuudessa oleellista on nuo-ren omista määrittelyistä, tarpeista ja toiveista liikkeelle lähteminen, jolloin korostuu asiak-kaan osallistumisen lisäksi asiakassuhteen luottamuksellisuus ja yhteistoiminta (Hytti 2019, 159). Kaikki haastateltavat toivat esille myös mielipiteen kysymisen kaikissa nuorta koske-vissa asioissa. Yhteinen kokemus oli, että nuoret saavat ilmaistua mielipiteensä mutta toi-saalta mielipide ei kuitenkaan aina vaikuta päätöksentekoon. Tavoite tuottaa nuorelle kui-tenkin kokemus kuulluksi tulemisesta näkyi nuorisokodin ohjaajan kommentissa:
”Ihan joka asiassa pyritään kysymään mielipide ja kuulemaan se. Se on sitten eri asia vaikut-taako se mitenkään asiaan. Mutta aina pyritään tekemään niin, että nuori kokee tulleensa
kuul-luksi vähintään.”
Nuorten kuuleminen ja osallistuminen moniammatilliseen tapaamisiin ei kuitenkaan heijas-tunut nuorten kokemuksena aktiivisesta toimijuudesta. Mahdollisuus olla läsnä ja kertoa oma mielipide ei välttämättä riitä tuottamaan osallisuuden kokemusta ja mielipiteen huomi-oon ottaminen päätöksenteonprosessissa voi jäädä nuorelle epäselväksi (Laakso 2019, 68).
Nuori vastaa kysymykseen millaista yhteistyö on koulun ja nuorisokodin välillä:
”Onhan ne varmaan keskenään tehny sitä yhteistyötä hyvin. Kaikki, mitä ne päättää ilman mua, ni mähän oon siellä ollu vähän niiku semmosena nappulana. Oon mä ollu siellä
kuuntele-massa et mitä ne mulle päättää. Vähän niiku kaikki ne palaverit.”
Osallisuuteen nuoria kannustettiin muistuttamalla oikeudesta esittää oma mielipide ja roh-kaisemalla puhumaan ääneen myös vaikeista asioista. Sekä nuorisokodin ohjaajat että eri-tyisopettaja toivat esille keskustelevansa nuoren kanssa ennen moniammatillisia tapaamisia antaakseen nuorelle mahdollisuuden kertoa omia näkemyksiään palaveria rennommassa ym-päristössä. Osallisuuden edistämiseksi on tärkeää pohtia keinoja rohkaista asiakasta aktiivi-suuteen ja varmistua siitä, että asiakas tulee kuulluksi tuottaen oman tietonsa, tunteensa ja huolensa päätöksenteon pohjaksi (Hytti 2019, 161–162). Moniammatillisia tapaamisia, jossa on läsnä monta eri ammattihenkilöä ja nuoria vain yksi, kuvattiin nuorelle haastaviksi tilan-teiksi. Nuoren halukkuuteen ja rohkeuteen puhua ja esittää omia näkemyksiä vaikuttivat myös paikalla olevat henkilöt. Nuorten näkemysten kuulluksi tulemista tuettiin tarvittaessa nuoren puolesta puhumisella. Nuorisokodin ohjaajan esimerkissä puolesta puhumisesta on sovittu etukäteen:
”Sun pitäis sit ite pystyy sanomaan. Niin hän sano, että eiku puhut hänen puolesta. Sit mie sa-noin hänelle, et sun pitää korjata, jos mie meen mettään. Ja hän sit istu siel tuolin alla koko
sen tapaamisen ajan ja huuteli sieltä kyllä sitten korjaavia kommentteja.”
Nuorilla on mahdollisuus ja oikeus keskustella ja tavata omaa sosiaalityöntekijää kahden kesken, esimerkiksi ennen tai jälkeen moniammatillisten tapaamisten. Nuorisokodin ammat-tilaiset toivat esille, että nuoret käyttävät tätä mahdollisuutta harvoin. Laakson tutkimuksen mukaan sijoitetut nuoret tapaavat sosiaalityöntekijäänsä useimmiten asiakassuunnitelma-neuvotteluissa, joissa läsnä on myös muita, ja vain harvoin kahden kesken (Laakso 2019, 75). Nuorisokodin työntekijät nostivat esille myös sosiaalityöntekijän valta-aseman nuoreen nähden. Nuoret tietävät sosiaalityöntekijällä olevan lopullinen päätösvalta nuoren asioissa, esimerkiksi kotona käymisen määrän suhteen, ja tämän valtasuhteen arvioitiin myös vaikut-tavan nuoren ja sosiaalityöntekijän väliseen suhteeseen. Nuoret eivät itse nostaneet sosiaali-työntekijäänsä haastatteluissa esille lainkaan. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan noin viidennes sijoitetuista nuorista ei edes tiennyt kuka oli heidän sosiaalityöntekijänsä ky-selyn hetkellä (Ikonen, Eriksson & Heino 2020).
Huoltajat mainittiin osallistujina moniammatillisiin tapaamisiin ja yhtenä tekijänä nuoren osallisuuden toteutumisen kannalta. Huoltajien läsnäololla tapaamisissa saattoi olla nuoren
suutta ja osallisuutta nuoren asioihin pyrittiin tukemaan säännöllisellä tiedottamisella nuoren kuulumisista. Huoltajille tarjottiin mahdollisuuksia vierailla nuorisokodissa sekä keskustella nuorisokodin ohjaajien kanssa sekä kasvokkain että puhelimitse. Huoltajien osallisuuden to-teutuminen koettiin olevan riippuvainen huoltajan omasta aktiivisuudesta ja halusta.
Tavoitteiden asettelussa nuoret eivät kokeneet olevansa aktiivisessa roolissa. Tavoitteiden asettelu kuvautui aikuislähtöisesti ja nuorelle asetetut tavoitteet liittyivät vahvasti koulun-käyntiin ja käytösodotuksiin. Nuoret kuvasivat itselle tärkeimpien tavoitteiden liittyvän enemmän tulevaisuuteen kuin koulunkäyntiin. Nuori toi esille omien mielenkiinnon koh-teista lähtevien tavoitteiden lisäävän halua saavuttaa tavoitteet:
”Pitäs keksiä nuorelle mahdollisimman paljon semmosia tavoitteita mitä se itse haluaa. Ne voi olla pikkujuttuja mitkä ei liity mitenkään siihen käytökseen tai siihen miten hän on kunnolla.
Semmosia unelmia kans et mitä vois haluta tulevaisuudessa. Et sitte käyttää niitä vähän sem-mosena voimavarana.”
Isolan mukaan (2019, 113–116) tavoitteista keskusteleminen ja niistä sopiminen yhdessä mahdollistaa vaikuttamisen harjoittelemisen ja sitä kautta osallisuuden toteutumisen, jolloin yhteisissä neuvotteluissa parhaimmillaan myös syntyy sitoutumista yhteiseen toimintaan.
Nuoret toivat haastatteluissa esille henkilökohtaisten tavoitteiden ja pienin askelin etenemi-sen lisäävän motivaatiota ja halukkuutta jatkaa tavoitteiden saavuttamietenemi-sen edellyttämää toi-mintaa.
6 NUORTEN TUEN TARPEET
Tuen tarpeita kuvattiin moninaisina ja toisiinsa linkittyneinä. Nuorisokodin antama tuki ja-kautui kuitenkin selkeästi koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyvään tukeen ja muun hyvin-voinnin tukemiseen. Nämä kaksi teemaa kuvattiin suhteessa toisiinsa niin, että toimiva ja turvallinen arki mahdollistaa onnistumiset koulussa, mikä taas tukee yleistä hyvinvointia.
Koulunkäyntiin liitettiin opiskelutaitojen puuttuminen ja oppimisen ongelmat. Muut tuen tarpeet liittyivät psyykkiseen hyvinvointiin, vuorovaikutustaitoihin ja arjen taitoihin. Nuor-ten tuen tarpeisiin koettiin pystyttävän vastaamaan hyvin silloin kun yhteistyö muiden pal-velujentarjoajien kanssa on sujuvaa. Huolena kuvattiin tilanteita, jossa nuoren tarvitsemat nuorisokodin ulkopuoliset palvelut eivät olleet helposti saatavilla, jolloin tuen tarve ja an-nettu tuki eivät välttämättä kohdanneet tarkoituksenmukaisella tavalla. Tuen oikea-aikaisen kohdistamisen ja riittävyyden haasteita liitettiin sekä oppimiseen että psyykkiseen hyvin-vointiin.