Nykytila

11.2.1 Kasvillisuus ja luontotyypit

Hankealue sijoittuu luonnonmaantieteellisessä aluejaossa Keskiboreaaliselle vyöhykkeelle ja siinä edelleen Pohjois-Karjala-Kainuu-alueelle ja Pohjanmaa-Kainuun kasvillisuusvyöhykkeelle. Seudun luonnonympäristöä luonnehtivat metsäiset vaarat ja vaaraketjut, sekä maaston painanteissa si-jaitsevat vähäiset erämaavedet ja suoaltaat. Pohjanmaa-Kainuu kasvillisuusvyöhykettä kutsutaan myös suureksi vaihettumisvyöhykkeeksi, jossa kohtaavat eteläiset ja pohjoiset kasvilajit ja luon-totyypit. (Kalliola 1973).

Kaivospiirin alueelle on laadittu luontoselvityksiä ympäristölupamenettelyn ja tarkkailujen yhtey-dessä, jolloin on selvitetty muun muassa alueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä ja linnustoa. Luon-todirektiivin liitteen IV(a) lajeista alueella on selvitetty liito-oravan, lepakoiden, viitasammakon, saukon ja suurpetojen esiintymistä. (Pöyry 2006; 2008, Ahma Ympäristö 2015)

Kaivospiirin alue on pääasiassa nuorta ja varttunutta metsätalouskäytössä olevaa metsää. (Pöyry 2006; 2008). Maaston painanteiden ojitetut suoalueet ovat pääasiassa muuttumiksi ja turvekan-kaiksi kuivuneita. Kaivospiirin itäpuolelle sijaitseva Hanhisuo ja kaivospiirin keskiosassa ja kaivos-piirin länsipuolelle sijoittuva Jäkäläsuo ovat ojittamattomia ja yleisilmeeltään luonnontilaisia.

Kaivospiirin keskiosaan, Hanhikankaan ja Hanhipetäikön väliselle alueelle sijoittuu luonnontilainen Jäkäläsuon itäosa. Hanhikankaan ja suon reunaan sijoittuu noin kolme metriä leveä kanava. Suon pohjoisosat ovat pääosin variksenmarjarahkarämettä. Lajistoon kuuluvat esimerkiksi juolukka, vai-vero, suokukka, vaivaiskoivu, variksenmarja, jokasuonrahkasammal ja ruskorahkasammal. Rah-kamätäspintojen väliiin sijoittuu lyhytkortisia nevalampareita, joissa esiintyy tupasvillaa, muta-saraa, tupasluikkaa ja leväkköä. Suon keskiosat ovat rahkamättäiden laikuttamaa oligotrofista ly-hytkorsinevaa. Kosteimmilta kohdin suo on lähinnä Sphagum-rimpinevaa, jossa vallitsevat cus-pidata-ryhmän sammaleet. Suon keskiosien rimpialueen liepeet ovat pullosaraisia suursaranevoja.

Itäosassa vaihtelevat lyhytkorsinevat ja kosteimpien kohtien suursaraiset nevalampareet. (Pöyry 2006)

gotrofista lyhytkorsinevaa. Paikoitellen esiintyy pieniä pullosaraisia nevalaikkuja. Hanhipetäikön muodostama kivennäismaan niemen kärjessä suotyyppi on lähinnä lyhytkorsirämettä, jossa esiin-tyy harvakseltaan 3-5 m pituista mäntyä. ”Niemen” eteläpuolelle sijoittuu vaivaeroa kasvavaa ne-varämettä, jossa on laajalti rahkoittuvaa loivaa mätäspintaa. Suon koillisnurkkaan sijoittuu kuivet-tumaa suursaranevaa. (Pöyry 2006)

Vuoden 2013 Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lupapäätöksessä (nro 33/2013/1) mainitaan, että Hanhipetäikön alueelle esiintyy erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi luokiteltuja metsäkorte-korpia ja vaarantuneiksi arvioituja minerotrofisia lyhytkorsinevoja. Luontotyypit on todennäköisesti kartoitettu lupapäätöksessä mainitulla vuoden 2010 kasvillisuusselvityksen yhteydessä. Vuoden 2010 selvitys ei ole ollut käytettävissä tätä vaikutusten arviointia tehdessä. Näin ollen ko. luonto-tyyppien tarkempi sijoittuminen ei ole tiedossa.

Jäkäläsuon katkaisee kaivospiiriä kiertävä metsäautotie. Tien länsipuolella, kaivospiirin ulkopuolella suo on reunastaan kuivahtanutta isovarpuvaltaista rämettä sekä rahkoittuvaa variksenmarjarah-karämettä. Rämeen puusto on pituudeltaan 3-6 m mäntyä. Laikuittain esiintyy poronjäkäliä. Rä-meisen reunan jälkeen suo vaihettuu mätäs- ja välipintaiseksi lyhytkorsinevaksi ja edempänä ruop-parimpinevaksi. Lajistoa ovat muun muassa tupasluikka, rahkasara, mutasara, leväkkö, pikkukar-palo, suokukka, valkopiirtoheinä, ruskorahkasammal, kalvakkarahkasammal sekä kuljunrahka-sammalia. (Pöyry 2006)

Suon keskiosat ovat vetistä Sphagnum-rimpinevaa ja lisäksi oligotrofista välipintaista lyhytkorsi-nevaa ja kalvakkalyhytkorsi-nevaa. Suon keskiosissa vetistä rimpilyhytkorsi-nevaa katkaisee lyhytkortinen neva, jossa esiintyy paikoin pullosaraisia nevalaikkuja sekä kuivahtaneita ruoppia. Jonkin verran esiintyy myös variksenmarjarahkarämepintoja. Suon länsiosat ovat laajalti oligotrofista lyhytkorsinevaa. (Pöyry 2006)

Suon luoteisosaan sijoittuu kuivahkon kankaan metsäsaareke, saareke on luonnontilaisen kaltainen ja kivikkoinen. Metsäsaarekkeen ympärille sijoittuu mesotrofista jouhisaraista suursaranevaa. Poh-jakerroksessa vallitsevat kalvakka- ja kuljunrahkasammal, raate, jouhisara sekä lisäksi myös sini-heinä. Kangassaarekkeen länsipuolelle sijoittuu lievästi luhtaista, meso-eutrofisella sararämettä.

Rämeen puusto on pituudeltaan 4-7 m mäntyä. Vuonna 2008 kasvillisuusselvityksen maastokäyn-nin (2007) yhteydessä Jänkäsuon länsiosasta metsäsaarekkeen luoteisosasta, noin kilometrin etäi-syydeltä kaivospiirin rajasta havaittiin satoja kämmekkäyksilöjä (Kuva 11-1. Huomionarvoisten kasviesiintymien sijainnit (Pöyry 2008). Alueelta havaittiin suopunakämmeköitä Dactylorhiza in-carnata subsp. inin-carnata, maariankämmeköitä Dactylorhiza maculata, kaitakämmeköitä Dactylor-hiza traunsteineri sekä risteymiltä vaikuttavia yksilöitä, koska kyseessä olevat kämmekkälajit ris-teytyvät herkästi on niiden lajinmääritys ollut epävarmaa. Kolmesta havaituista kämmekkälajista kaitakämmekkä on vaateliain ja se on luokiteltu suopunakämmekän tapaan valtakunnallisesti uhanalaiseksi (VU=Vaarantunut) (Rassi ym. 2010). Kämmeköitä havaittiin yhteensä satoja yksi-löitä. (Pöyry 2006; 2008)

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 117

Kuva 11-1. Huomionarvoisten kasviesiintymien sijainnit (Pöyry 2008)

Kangassaarekkeen ja rämeen koillispuoli on laajalti jouhisaravaltaista suursaranevaa. Suon poh-joisosaan sijoittuu paikoin kanervarahkarämettä sekä lyhytkorsinevaa ja lyhytkorsinevarämettä.

Paikoin esiintyy yleisesti variksenmarjarahkamätäspintaa. Jäkäläsuon pääaltaan keskiosissa suon pohjoisosa on kuivahtanutta ruopparimpinevaa. Kaivospiirin alueelle, tien itäpuolelle sijoittuu ly-hytkorsinevaa sekä kuljurahkaista Sphagnumrimpinevaa, jossa esiintyy noin kolme metriä pitkää mäntyä ja koivua. (Pöyry 2006)

Hanhipetäikön itäpuolelle ja kaivospiirin ulkopuolelle sijoittuvaa Hanhisuota ympäröivät ojitusalu-eet, suon keskiosat ovat ojittamattomia. Suon pohjoispuolelle sijoittuu ojitettua isovarpurämettä.

Suon pohjoisosat koostuvat rahkoittuvasta rämeestä ja pienialaisista lyhytkortisista nevalampa-reista. Keskiosistaan suo on välipintaista Sphagnum-nevaa ja lyhytkorsinevaa. (Pöyry 2006) Suon itäosaan sijoittuva pieni metsäsaareke on luhtaista rämekorpea. Saarekkeen pohjoispuolella sijoittuu jouhi- ja pullosarareunainen rimpilampare, johon laskee suon pohjoispuolen reunaojasta umpeenkasvanut ojanpisto. Hanhisuon pohjoispuolella kivennäismaalle sijoittuu varttunutta mänty-kuusi sekametsää. Hanhisuolta ei selvitysten yhteydessä havaittu erityisiä luontoarvoja (Pöyry 2006; 2008).

Kaivospiirin itäpuolelle sijoittuvan Taivaljärven itäpuolelta, Nokkavaaran taimikkoisella luoteisrin-teillä havaittiin kaksi valkolehdokin esiintymää, joista etelänpuoleisessa oli 15 yksilöä ja toisessa esiintymässä kaksi valkolehdokkia (Pöyry 2008). Valkolehdokki on koko Suomessa rauhoitettu laji.

Valkolehdokkihavainnot sijoittuvat noin 400 metrin etäisyydelle kaivospiirin rajauksesta. Lisäksi Nokkavaaran pohjoispuolelle sijoittuvalta ojitetulta suolta havaittiin 8 kpl vaarantuneeksi luokitel-tua punakämmekkää. Alueelta on myös vuodelta 1990 havainto soikkokaksikosta. Vuonna 2007 maastokäynnillä lajia ei havaittu. (Pöyry 2008)

nuun ELY-keskus 2017).

Varsinainen kaivosalue on luonnonoloiltaan muuttunutta kaivostoiminnan ja rakentamisen seu-rauksena. Kaivospiirin alueelta ei havaittu erityisiä luontoarvoja (Pöyry 2006; 2008).

11.2.2 Linnusto ja muu eläimistö Linnusto

Vuonna 2007 tehdyllä maastokäynnillä Jäkäläsuolta havaittiin yhteensä 11 lintulajia ja 24 lintupa-ria. EU:n lintudirektiivin I-liitteessä mainituista lajeista havaittiin kapustarinta ja liro. Suomen kan-sainvälisiä erityisvastuulajejeista (EVA) valkoviklo, liro ja pikkukuovi. Runsaslukuisimpia pesimä-lajeina havaittiin pikkukuovi ja pajulintu. Suon keskiosassa vuonna 2007 pesi pieni kalalokkiyhdys-kunta.

Vuoden 2008 selvityksessä Jäkäläsuo arvioitiin Taivaljärven alueelle merkitykselliseksi lintusuoksi.

Pesimälinnuston lisäksi suon arvioitiin olevan keskeinen muutonaikainen ruokailu- ja levähdysalue muun muassa kurjelle.(Pöyry 2008)

Taivaljärvi arvioitiin vesi- ja rantalinnuille hyvin sopivaksi elinympäristöksi. Vedenpinnanvaihtelun seurauksena ranta-alueilla on ajoittain runsaasti kahlaajille sopivaa ruokailuympäristöä, myös myös koko- ja puolisukeltajasorsat viihtyvät järvellä. Vuonna 2007 tehdyn maastokäynnin yhtey-dessä järvellä havaittiin tukkasotkia, telkkiä, valkoviklo sekä töyhtöhyyppä. Paikallisten tietojen mukaan Taivaljärveltä, sekä nokka- ja Likolammelta on havaittu metsähanhia lähes vuosittain.

(Pöyry 2008)

Kaivospiirin alueen linnusto on tyypillistä kainuulaista mäntyvaltaisten sekametsien lajistoa, johon kuuluvat muun muassa hömötiainen, viherpeippo, metsäkirvinen. (Pöyry 2008)

Teerien soidinalueet sijoittuvat alueen soiden reunamille. Laji on soinut myös Taivaljärven jäällä.

Myös Taivaljärven jäälle kertyy kevättalvella runsaasti teeriä soitimelle. Metson soidinalueet sijoit-tuvat iäkkäämpiin mäntymetsiin, kuten Perävaaran, Hanhivaaran ja Nokkavaaran alueille. Kaivos-piirin ympäristön linnustollisesti potentiaalisimpia kohteita ovat Jäkäläsuo ja Taivaljärvi. Laskento-jen perusteella Jäkäläsuo on linnustollisesti varsin edustava avonainen suo, jolla pesii useita soille tyypillisiä lajeja. Lintudirektiivin lajeista alueella tavattiin kapustarinta ja liro ja Suomen erityisvas-tuulajeista valkoviklo, liro ja pikkukuovi. Runsaslukuisimpia pesimälajeja olivat pikkukuovi ja pa-julintu. Alueella pesii myös kalalokiyhdyskunta. (Pöyry 2008)

Alueella tai sen lähiympäristössä ei ole tiedossa suurten päiväpetolintujen pesäpaikkoja.

Liito-orava, viitasammakko ja saukko

Alueelta ei vuoden 2007 maastokäynnillä havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä, alueelle sijoittuu vähän lajille soveltuvaa elinympäristöä (Pöyry 2008). Alueelta ei ole tiedossa olevia ha-vaintoja liito-oravan esiintymisestä (Kainuun ELY-Keskus 2017).

Alueelta ei ole myöskään tiedossa olevia havaintoja viitasammakon esiintymisestä. Lajille soveltu-vaa elinympäristöä sijoittuu Kaivospiirin ulkopuolelle Pieni-Tipasjärven Olkilahden alueelle ja Nok-kalammelle ja Likolammelle. Vuonna 2013 (Ahma ympäristö) tehdyn viitasammakkoselvityksen yhteydessä alueelta ei havaittu viitasammakkoa.

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 119

Sotkamon riistanhoitoyhdistyksen tietojen mukaan Saukon jälkiä on havaittu Pienellä Tipasjärvellä talvella 2006-2007 (Pöyry 2008). Myös Taivaljärvi on todennäköisesti osa saukon elinpiiriä. Lisäksi vuoden 2015 selvityksessä (Ahma ympäristö Oy) havaittiin Saukon jäljet Tipasjoen Korpikosken alueelta. Selvitysten tulosten perusteella arvioidaan, että ainakin Tipasjoen ja Tipasjärven (Pieni-ja Iso-Tipasjärvi) elää Saukko(Pieni-ja.

Lepakot

Taivaljärven alueella lepakoiden esiintymistä on selvitetty yliääni-ilmaisimen avulla sekä elinym-päristötarkasteluna vuoden 2007 elokuussa ja kesällä 2017. Vuoden 2007 selvityksen yhteydessä Kaivospiirin alueelta, Hanhikankaan ympäristöstä havaittiin 3-4 pohjanlepakkoa. Havaitut lepakot saalistivat hyönteisiä louhoksen suuaukon ja läheisten kivikasojen alueella. Hanhikankaan lou-hosalueella ei lähtöaineiston perusteella arvioituna sijaitse talvehtimiseen riittävän syviä luolia tai louhikkoja. Alueen metsien ikärakenteen ja metsätyypin huomioiden kaivospiirin alueelle ei sijoitu lepakoille soveltuvia lisääntymis- tai levähdyspaikkoja, merkityksellisiä saalistusympäristöjä tai to-dennäköisiä päiväpiiloja. Piilopaikaksi soveltuu lähinnä vuonna 2010 tyhjennetyn vanhan kaivos-tunnelin suualue. Vuoden 2007 selvityksen mukaan lepakoille potentiaalisia elinympäristöjä sijait-see lähinnä Taivaljärven ympäristössä, jossa muun muassa Nokkavaaran rinteillä sijaitsevat louhi-kot voivat toimia piilopaikkoina ja Koivumäen vanha metsäkämppä lisääntymis- ja levähdyspaik-kana (Pöyry 2007).

Kesällä 2017 laaditun selvityksen yhteydessä havaittiin kaksi luonnonsuojelulain mukaista lepakoi-den lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Molemmat paikat havaittiin Koivumäen tilan rakennusten vin-teiltä. Koivumäen tilan rakennukset sijoittuvat Kaivospiirin lounaispuolelle, kaivospiirin rajan välit-tömään läheisyyteen. Lisäksi kaivospiirin pohjoisosasta havaittiin kuusi lepakoille potentiaalisiksi päiväpiiloiksi soveltuvaa kokohaapaa ja selvityksen aktiivikartoituksen yhteydessä havaittiin neljä lepakkoa. Havainnot tehtiin Koivumäen tilan pihapiiristä, alueen pohjoisosaan sijoittuvien haapojen läheisyydestä ja kaivospiirin itäpuolelta metsätieltä. Aktiivikartoituksen lisäksi lepakoita kartoitet-tiin passiividetektoreilla. Passiiviseurannassa laitteet tallensivat yhteensä 29 äänihavaintoa lepa-koista. Selvityksen perusteella kaivospiirin aluetta hyödyntävät pohjanlepakot ja isoviiksi-/viiksi-siipat. Lepakoiden määrät ovat alueella vähäisiä ja selviä keskittymiä ei havaittu. Lisäksi huomioi-den vuohuomioi-den 2007 havaintojen perusteella arvioidaan, että pohjanlepakoita esiintyy kaivoksen tun-nelinsuualueelle. (Luontoselvitys Metsänen 2017)

Suurpedot

Karhun, suden, ahman ja ilveksen esiintymisestä selvitettiin Luke:n (entinen Riista- ja Kalatalou-den tutkimuslaitos), Sotkamon riistanhoitoyhdistykseltä ja paikalliselta metsästysseuralta saatujen tietojen perusteella (Pöyry 2008). Taivaljärven alueella liikkuu 5-6 suden lauma, jonka laajaan reviiriin myös kaivospiirin alue lukeutuu. Kaivospiirin alueella on tehty havaintoja myös karhusta, mutta lähialueella ei tiettävästi sijaitse pesäpaikkoja. Seudulla liikkuu myös joitakin ahmoja ja säännöllisesti ilveksiä.(Pöyry 2008)

11.2.3 Luonnonsuojelualueet ja suojellut kohteet

Kaivospiirin alueella ei sijaitse Natura-verkostoon, muihin luonnonsuojelualueisiin tai luonnonsuo-jeluohjelmiin kuuluvia alueita. Lähin Natura-alue, Vuoriniemi (FI1200604 SAC), sijaitsee noin kilo-metrin etäisyydellä koillisessa Pienen ja Ison Tipasjärven välisellä alueella. Vuoriniemi on sisälly-tetty Natura-verkostoon luontodirektiivin perusteella (SAC). Alue muodostuu kahdesta lähekkäi-sestä osa-alueesta. Kalliolampea ympäröivällä lettorämeellä on luontodirektiivin II-liitteessä mai-nitun lajin esiintymä sekä muuta uhanalaista lajistoa. Rantakallioilla on tunturikiviyrtin esiintymä, sekä runsaasti Kainuussa uhanalaisia sammalia. Alueella vallitsevat luontodirektiivin mukaiset

totyypeistä mäntyvaltaiset puustoiset suot (26 %). Alueella esiintyy lisäksi luontodirektiivin liittei-siin II ja IV kuuluva laji.” Kyseinen salassa pidettävä laji ei ole uhanalainen, mutta kuuluu siis luontodirektiivin liitteen II lisäksi myös liitteen IV tiukasti suojeltuihin lajeihin. . Tipasjärvien väli-selle alueelle sijoittuva Vuoriniemen-Kalliolammen alue lukeutuu luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaisiin kallioalueisiin (KAO110115). Matkaa kaivospiirin rajalle on lähimmillään noin 600 metriä. Alue kuuluu arvoluokkaan 2, erittäin arvokas kallioalue.

Hiidenportin kansallispuisto (KPU110019) sijaitsee kaivospiirin eteläpuolella lähimmillään noin 800 metrin etäisyydellä. Alue kuuluu Hiidenportin alueiden Natura-alueeseen (FI1200625, SCI). Kan-sallispuiston keskeinen osa on jyrkkäreunainen rotkolaakso, joka jatkuu halki koko alueen. Vajoa-massa on useita peräkkäisiä rotkojärviä ja lampia. Kapea Porttijoki virtaa pohjalla. Muu osa alu-eesta on topografialtaan matalahkoa vaaraseutua. Metsäiset vaarat vuorottelevat kapeiden pai-nanteiden ja pienialaisten soiden kanssa. Kansallispuiston ulkopuolisia, mutta siihen kiinteästi liit-tyviä vanhojen metsien alueita ovat Lakilehto, Lapamäki ja Porkkasalo (AMO000009). Alueella val-litsevat luontodirektiivin liitteen I mukaiset luontotyypit ovat:

· Humuspitoiset lammet ja järvet (260 ha)

· Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta (8 ha)

· Fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (0,3 ha)

· Vuoristojen niitetyt niityt (ehdotettu poistettavaksi),

· Keidassuot (100 ha)

· Vaihettumissuot ja rantasuot (128 ha)

· Fennoskandian lähteet ja lähdesuo (2 ha)

· Letot (15 ha)

· Aapasuot (854 ha, 7 %)

· Kasvipeitteiset silikaattikalliot (50 ha)

· Kallioiden pioneerikasvillisuus (Sedo-Scleranthion tai Sedo albi-Veronicion dillenii) (7,5 ha)

· Boreaaliset luonnonmetsät (3126 ha)

· Boreaaliset lehdot (8 ha)

· Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit (10 ha)

· Fennosakndian hakamaat ja kaskilaitumet (5 ha)

· Puustoiset suot (882 ha)

Luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella esiintyy liito-orava, korpikolva, hitupihtisammal ja la-pinleinikki. Lintudirektiivin liitteen I linnuista alueella esiintyy mm. ampuhaukka, helmipöllö, kaak-kuri ja kurki.

Osin kaivospiirin länsiosaan sijoittuvalla Jäkäläsuolta havaittiin vuonna 2007 vaarantuneeksi luoki-teltuja kaita- ja suopunakämmeköitä. Kaivospiirin itäpuolelle sijoittuvalta Taivaljärven alueelta, Nokkavaaran läheisyydestä havaittiin niin ikään vuonna 2007 suopunakämmeköitä, sekä rauhoi-tettuja valkolehdokkeja. Selvityksessä tarkistettiin alueella ja sen ympäristössä myös aiemmin teh-dyt havainnot uhanalaisista lajeista, mutta lajeja ei havaittu. (Pöyry 2008)

Kaivosalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei alueella tehtyjen selvitysten tulosten perus-teella sijaitse vesilailla suojeltuja luonnontilaisia puroja, lähteitä tai muita pienvesiä, eikä metsälain 10 §:n tarkoittamia luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä.

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 121

Kuva 11-2. Kaivospiirin ympäristössä sijaitsevat Natura-alueet, muut luonnonsuojelualueet ja luonnon-suojeluohjelmiin kuuluvat alueet.