Nuoria, maahanmuuttajia vai maahanmuuttajanuoria?

Maahanmuuttajat ymmärretään tässä tutkimuksessa laajassa mielessä. Yleensä termillä tar-koitetaan kaikkia eri syistä maahan muuttaneita henkilöitä (Tuomarla 1998, 27; ks. myös Kuusisto 2000, 207). Käsitteestä tekee hämärän se, että se samastetaan käsitteeseen “ulko-maalainen”, joka juridisessa mielessä tarkoittaa henkilöä, jolla ei ole Suomen kansalai-suutta. Myös julkisessa keskustelussa, esimerkiksi tiedotusvälineiden uutisoinnissa, on usein nähtävissä, että käsitteet “maahanmuuttaja”, “pakolainen” ja “turvapaikanhakija” se-koittuvat keskenään.² (Kuusisto 2000, 207.) Tässä tutkimuksessa maahanmuuttajalla tar-koitetaan henkilöitä, jotka ovat syntyneet ei-suomalaisista vanhemmista Suomen

1 Etnisten suhteiden tutkimuksessa ja siihen liittyvissä keskusteluissa puhutaan usein “kulttuurien kohtaami-sesta” tai “kulttuurien törmäämisestä”. Puhetapoihin liittyy käsitys kulttuureista muuttumattomina ja kiinteinä kokonaisuuksina. Kulttuurien kohtaamisen sijaan tulisikin kiinnittää huomiota siihen, miten eri kulttuuriset toimijat, käytänteet ja arvot kohtaavat.

2 Työministeriön laatima Migrantti-tiedote antaa seuraavat määritelmät pakolaisesta ja turvapaikanhakijasta.

“YK:n pakolaisen oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen mukaan ‘pakolainen on henkilö, joka on koti-maansa ulkopuolella ja jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, us-konnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen, tai poliittisen mielipiteen johdos-ta’. Esimerkiksi sota, luonnonkatastrofi tai köyhyys eivät ole YK:n määritelmän mukaisia pakolaisasemaan oikeuttavia syitä. YK:n pakolaissopimuksen määritelmän uudistamistarve on tunnustettu. [--] Turvapaikanha-kija on henkilö, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Turvapaikkahakemus on jätettävä maahan tullessa tai mahdollisimman pian maahan tulon jälkeen. Turvapaikanhakijan pakolaisuus todetaan vasta hakemukseen annetulla päätöksellä, joten tulisi välttää ‘pakolainen’ sanaa ennen kuin päätös on annet-tu.” (Tuomarla 1998, 27, kursivointi alkuperäinen.)

lella (ks. myös Makkonen 2000b, 10). Käsitteen "maahanmuuttaja" käyttö ei ole ongelma-tonta ja siksi sana ilmenee tekstissä välillä sitaateissa.

Ruotsalaisen nuorisotutkijan Masoud Kamalin mukaan maahanmuuttajanuoria käsittele-vässä tutkimuksessa on vallalla kaksi lähestymistapaa. Toisaalta nuoria tarkastellaan ho-mogeenisena ryhmänä, yhtenä kokonaisuutena, kiinnittämättä huomiota arvomaailmojen ja elämäntilanteiden eroavuuksiin, toisaalta maahanmuuttajanuorten ja valtaväestön nuorten välillä ei nähdä mitään perustavanlaatuista eroa. Ensimmäisessä tapauksessa unohdetaan se, kuinka sosioekonomiset ja yhteiskunnalliset tilanteet erottavat maahanmuuttajaryhmät toisistaan ja toisessa tapauksessa sivuutetaan kulttuuriset eroavuudet. Kamali huomauttaa, että jos halutaan löytää yhteneväisyyksiä maahanmuuttajataustaisten nuorten välille, tulee kiinnittää huomiota tunteeseen, joka nuorilla on suhteessa valtaväestöön ja erityisesti val-taväestön nuoriin. Tunne “ulkopuolisuudesta”, “ulkopuolelle syntymisestä” ja kuulumisesta ryhmään “he” määrittelevät nuorten osalta jakoa ”meihin” ja ”heihin”. Lisäksi nämä tunteet vaikuttavat nuorten tapaan rakentaa suhteita ympäröivään yhteiskuntaan. (Kamali 1999, 33–37.) Samalla tavalla Aleksandra Ålund, niin ikään ruotsalainen nuorisotutkija, painot-taa, että ymmärtääksemme maahanmuuttajataustaisten nuorten kokemuksia eri elämänti-lanteissa on huomioitava kokemus välillä pakottavasta ja pysyväksi tulkitusta maahan-muuttajuudesta (Ålund 1997, 67). Siten jako ”maahanmuuttajiin” ja ”suomalaisiin” ja sen korostaminen saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa eriarvoiseen kohteluun ja edelleen segregaatioon. Niinpä varsinkin muualla pohjoismaissa käyttöön on otettukin poliittisesti diskreetimpinä pidettyjä sanoja, kuten integraatio- ja monikulttuurisuuspolitiikka, kun maahanmuuttajista puhutaan virallisella tasolla (Krutmeijer 1998, 15).

”Maahanmuuttaja”-sanan problemaattisuus ilmenee myös siinä, että sen avulla saatetaan liian helposti kategorisoida ominaisuuksiltaan erilaisia ihmisiä, joiden sosiaaliset ja kult-tuuriset taustat ovat kaikkea muuta kuin yhdenmukaisia (Ålund 1997, 81). Sitä paitsi maa-hanmuuttajuuteen sisältyvät ”tosiasiat” perustuvat pitkälti valtaväestön ajatuksiin, myyttei-hin ja mielikuvitukseen. Maahanmuuttajat ovat kaikkea sitä, mitä me suomalaiset emme ole. Maahanmuuttaneiden kohdalla on kuitenkin lähes mahdotonta olla käyttämättä valta-väestön sanelemia käsitteitä (ks. Jensen 1998, 47), mutta on paikallaan huomioida niihin sisältyvät valtasuhteet ja ristiriitaisuudet. Suomessa sanaa ”maahanmuuttaja” käytetään

liian helposti sanan ”ulkomaalainen” synonyyminä, mikä ilmentää sitä, ettei Suomen kan-salaisuudenkaan saanut henkilö voi muuttua suomalaiseksi (Kuusisto 2000, 147–148).³ Vaikka konstruoimme todellisuutta sanojen avulla, ei pelkkien käsitteiden muutos välttä-mättä johda ajattelutavan muutokseen. Sosiologi Outi Lepola kysyykin, kattaisiko kömpe-löltä kuulostava käsite “suomenmaalainen” sekä etnisesti itseään suomalaisina pitävät että muut Suomessa asuvat etniset ryhmät. Julkisuudessa on viime aikoina käytetty maahan-muuttajista sanaa “uussuomalaiset” tai “uudet suomalaiset”, mutta nämä käsitteet eivät koske jo maassa olevia etnisiä ryhmiä. (Lepola 2000, 371.) Sitä paitsi uuden ja vanhan vastakkainasettelu säilyttää valtasuhteet ennallaan. Omassa työssäni käytän “maahanmuut-taja”-sanaa sen arkisessa merkityksessä, joskin pyrin suhtautumaan siihen kriittisesti.

Haastateltavilleni on yhteistä maahanmuuttajatausta ja nuori ikä. Siten en miellä tutkimus-tani pelkäksi maahanmuuttajatutkimukseksi tai nuorisotutkimukseksi, vaan pikemminkin yhteiskuntaelämän tutkimukseksi (ks. myös Puuronen 1999, 15/27). Sekä “maahanmuut-tajuus” että “nuoruus” ovat käsitteitä, jotka saavat erilaisia merkityksiä erilaisissa yhteis-kunnallisissa konteksteissa. Tällä tarkoitan sitä, että on eri asia olla ”nuori”, “suomalainen nuori” tai “maahanmuuttajanuori”. “Nuoruus” voidaan uskontotieteellisessä mielessä ym-märtää yhtenä ihmiselämän taitekohtana, liminaalitilana aikuisuuden ja lapsuuden välillä (Puuronen 1999, 15/27). Se, miten nuoruus eroaa aikuisuudesta ja lapsuudesta on kuitenkin vaikeasti määriteltävissä (Kamali 1999, 21). Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla aikuisuu-den ja lapsuuaikuisuu-den välinen raja saattaa kuitenkin olla vielä häilyvämpi kuin valtaväestöön kuuluvilla nuorilla, varsinkin jos nuoruus määritellään valtaväestön näkökulmasta. Tätä kuvastaa esimerkiksi se, että monet haastateltavistani olivat haastatteluhetkellä vanhempia kuin samalla luokalla olevat “suomalaiset” nuoret. Nuoruutta ei tule kuitenkaan rajata pel-kästään tietyn ikäisenä olemiseksi. Huomionarvoista sekä “nuoruuden” että “maahan-muuttajuuden” kohdalla on se, että ne ovat sosiaalisia konstruktioita.

3 Lepola huomauttaakin, että ”Jos monikulttuurisuudella tarkoitetaan eri maista lähtöisin olevien, erilaisiin kulttuurisidonnaisiin käytäntöihin ja ajattelutapoihin kasvaneiden ihmisten tasavertaisuutta Suomen asukkai-na, se ei voi toteutua, ellei kaikkia Suomen asukkaita pidetä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti täysvaltaisina.

Ja täysvaltaisuus ei voi toteutua, ellei ole käsitteellisellä tasolla mahdollista lakata ajattelemasta pysyvästi Suomessa asuvien ihmisten olevan ’ulkomaalaisia’ siinä missä Suomessa turisteina oleskelevat