Naiseuden patriarkaalisia järjestyksiä

Kotimaassani ei voi sanoa, ei kukaan kuuntele ensimmäisenä, koska mä olen nainen. Kotimaassani sanotaan, no edes se sivistyksen ihmisille naisille on alhaampi viisaus kuin miehillä. Ja jos mä olisin, tekisin töitä tai olisin kodin ulkopuolella, mun pitää joka päivä kuunnella tällaisia juttuja ja se vaikuttaa mulle huonosti, vaikka siis mulle tulee aggressiivinen olo. Sofia Sofian kotimaassa nainen ei saa ilmaista mielipiteitään, eikä naista arvosteta. Naiset joutuvat olemaan kotona välttyäkseen tällaiselta kohtelulta. Kodin ulkopuolella liikkuminen ja töissä käyminen on tehty hankalaksi. Naisille osoitettu paikka on ahdas ja naisten oikeuksia rajoittava. Sofia ei voi ymmärtää eikä hyväksyä tällaista.

Hänen perheensä on ajatellut naisen aseman toisin ja arvostanut naisten koulut-tautumista. Hän on lähtenyt pois kotimaassaan vallitsevasta naisia väheksyvästä ja vahvasti kontrolloivasta yhteiskunnasta. Epätasa-arvo herättää edelleen vahvoja tunteita: ”Tulee aggressiivinen olo.”

Mun käsitys minästä. Aika vähän mä kuulun itselleni. Ensimmäisenä kun mä ajattelen, et äitinä. Mä näen minä äidin roolissa, vaimon roolissa ja mun vanhempien lapsen roolissa. Se on koko ajan mulle tärkeetä, että ne ovat

tyytyväisiä. Sen jälkeen mä ajattelen oma. Esimerkiksi kun mä opiskelen täällä, mun pitää huolehtia mun lapsesta, menee hyvin. Jos mulle jää aikaa, mä opiskelen. Sofia

Sofia kertoo sukupuoli-identiteetistään naisena roolien kautta. Hän on ennen kaik-kea äiti, vaimo ja vanhempiensa lapsi. Roolit rakentuvat ihmissuhteina, joiden avulla ylläpidetään perheen keskinäistä hyvinvointia. Hän näkee naisen roolin ja aseman vahvasti huolehtijana. Hän välittää, kasvattaa ja ylläpitää muiden tyyty-väisyyttä. Hän on hereillä ja vahvistaa keskinäisiä siteitä. Naisen paikka määrittyy relationaalisena ja positiivisena riippuvuutena myönteisesti. Oma rooli ja asema naisena vahvistuvat ja vahvistavat tyytyväisyyttä. Onnistuminen on hyvän naisen merkki. Tällainen rooli naisena saattaa olla ehkä myös jännitteinen, ristiriitainen ja väsyttävä. ”Aika vähän mä kuulun itselleni.” Omaa aikaa on vähän, eikä se tunnu tarpeelliselta. Sellaiselle ei ole ehkä sanoja tai sitä on vaikea käsitellä. Opiskelu asettuu jonnekin etäämmälle sivuun. Opiskeluun panostaminen saa odottaa, vaikka hän haluaisi opiskella. Hän opiskelee, jos siihen jää aikaa. Opiskelijan identiteetti rakentuu näiden eri roolien keskellä vaivalloisesti ja ehkä sittenkin ristiriitaisesti hänen omaksumansa yhteisöllisen perhemallin keskellä. Perhe on tärkeintä elä-mässä. Se mahdollistaa hänelle vahvan ja vastuullisen roolin naisena patriarkaa-lisen kulttuurisen kehyksen sisällä.

No huivi tavallaan kuuluu asiaan, että meidän kulttuurissa. Enemmän sitä hyväksyttäisiin, että jos on teini-ikäinen tai vielä nuorempi lapsi ilman huivii, mutta yli kakskymppinen tai yli kolmekymppinen nainen tai sitä enemmän, jolla ei oo huivii, ne ajattelee, jotain on niinku vialla. Että kyl se vähän sillei vaikuttaa sitä, että että, kun huivi mulla on niin, että minua pidetään enemmän aikuisena ja hyväksytään mut omalla tavallaan. Zahra

Zahra perustelee huivin käyttämistä kulttuuriinsa kuuluvana asiana. Lapsena ja nuorena se ei ole välttämätöntä toisin kuin aikuiselle naiselle. Hänelle huivin lait-taminen ei ollut itsestään selvää, mutta hän on vähitellen hyväksynyt sen. Hänelle se on ollut neuvottelua muiden ja hänen itsensä kanssa omasta asemasta naisena hänen yhteisössään. Nyt hän tuntee valintansa ansiosta itsensä hyväksytyksi ja aikuisemmaksi. Hän saa positiivista palautetta ja luo oman paikkansa yhteisössään.

Huivista tulee hyvän ja aikuisen naisen näkyvä ja näkymätön merkki, jolla hänet liitetään vahvemmin yhteisönsä jäseneksi. Ilman huivia olevaa naista katsotaan toisin, ”jotakin on vialla”. Huivin käytöstä on tullut hänelle sekä kunniallisen että aikuisen naisen patriarkaaliseen kulttuuriin kiinnittymisen merkki ja kontrollin väline. Hänen ratkaisunsa näyttäytyy myönteisenä kokemuksena, ja se mahdol-listaa tilan olla nainen ”omalla tavallaan”. Hän saa sekä tarvitsemansa turvallisen

Minusta olla arvostettu olla nainen, pystys kuitenkin huolehtii itsestään.

Ei vain sitä, että mennä nopeasti töihin ja nopea kauppaan ja sitten nopea vain tehdä ruokaa vihdoin. Et kuitenkin, et mulla oli aika itselle. Et sekin on ehkä tasa-arvoa, että jokaisella pitää olla oma maailma. Ei kaikki tarvitse ymmärtää mua, esimerkiksi kirjoittaa tai lukea sama kirja, mistä minä, mutta ei kuitenkaan kielletä sellasta. Ei oleteta, et sama kuin minä. Olen hyväksynyt, miehellä vaikka mikä harrastus tai hän matkustaa, hänellä omat intressit. Se on ehkä tasa-arvo totta kai. Ei vain niinku joku arabialainen nainen, ei oo mitään. Tatjana

Tatjanalle nainen on muutakin kuin kiireinen työssä käyvä ja ruokaa tekevä nainen.

Naisen tehtävänä on huolehtia myös itsestään. Nainen on arvostettu juuri siksi.

Miehellä ja naisella on kummallakin erilliset tehtävät, roolit ja intressit. ”Jokai-sella pitää olla oma maailma” ja ”omaa aikaa”. Nainen ottaa, saa ja antaa tilaa tässä rinnakkaisessa sukupuolijärjestyksessä. Tällainen naisen rooli on arvostettu.

Hän asettuu miehen katseen alle patriarkaalisen kulttuurisen kehyksen mukai-sesti tuomalla siihen mukaan vahvasti itsenäisen ja tasa-arvoisen naisen. Tatjana on tyytyväinen asemaansa naisena. Hän tekee selkeän eron ”arabialaisen naisen”

asemaan, jossa ”nainen ei oo mitään”.

No, tästähän voi sit taas mainita ensiksi tän tasa-arvon, kun on täällä Suo-messa. Mutta välillä tuntuu, että kun täällä yhteiskunnassa, että kyllä mä sen myönnän, että on hyvä, kun on sama palkka ja kaikki sama kun mie-helläkin, mutta samalla sitten on niin, että ottaako se suomalainen nainen sitten itselleen liikaa vastuuta, et hän itse niinku jää sinne kuorman alle..

Se tasa-arvo on just siinä, et lainsäädäntö on niinku kaikille, että kaikilla on sama palkka, et sellasia mä pidän, mutta kuitenkin mies jää mieheksi ja nainen jää naiseksi. Siinä on kuitenkin fyysiset ominaisuuksia, mitä on kuitenkin naisella eri kuin miehellä, et eihän nainen koskaan muutu mie-heksi eikä mies naiseksi. Ei me kuitenkaan pystytä niitä miehiä pistämään synnyttämään, et olis ihan tasa-arvo sitten. Mare

Mare pohtii tasa-arvoa Suomessa. Hän arvostaa sitä, että lainsäädännöllä on tur-vattu kaikille sama palkka. Samalla hän kohdistaa kriittisen katseensa suomalaisten naisten arkeen ja perheeseen. Heidän pyrkimyksensä ylittää sukupuoliroolit vaikut-tavat hänestä jopa huvittavilta ja mahdottomilta: ”Et hän itse jää sinne kuorman alle.” Nainen ottaa liikaa vastuuta ja on siirtynyt liikaa miehen paikalle itsensä ja ominaislaatunsa unohtaen. Ympäröivän yhteiskunnan individualistinen kehys tarjoaa senkaltaista tasa-arvoa naiselle, joka on hänelle vieras ja josta hän haluaa erottautua. Hän katsoo sukupuolijärjestyksiä patriarkaalisesta kehyksestä käsin.

Siinä naisella on arvostettu ja kunnioitettu paikka, josta kannattaa pitää kiinni.

Miehen tulee jäädä mieheksi ja naisen naiseksi. Sukupuolia ja sukupuolten välistä tehtävänjakoa ei voi eikä tule muuttaa. Se on todellista tasa-arvoa.

Nämä tutkimukseen osallistuneet naiset arvostavat lainsäädännön takaamia oikeuksia. He katsovat vähän etäämmältä suomalaisen yhteiskunnan tarjoamaa tasa-arvoa ja sen toteutumista naisen elämässä. Heidän silmissään suomalainen nainen ei välttämättä voi hyvin. Hän on unohtanut itsensä eikä huolehdi itsestään.

Hän on liian itsenäinen eikä anna tilaa miehelle. Häntä on vaikea arvostaa.

Tutkimani naiset vertaavat oman ja suomalaisen kulttuurin sukupuolimalle-ja toisiinsa. Suomalaisen yhteiskunnan tarjoama tasa-arvo, itsenäisyys sukupuolimalle-ja vapaus näyttäytyvät jotenkin vieraana eikä välttämättä haluttavana sukupuolen kokemisen paikkana. He määrittelevät naisen asemaa ja naiseuttaan toisin omista kulttuuri-sista lähtökohdistaan ja merkityksistään käsin. Heille sukupuoli tarkoittaa selkeää miesten ja naisten välistä eroa ja sen mukaisia rooleja ja tehtäviä. He määrittelevät tämän järjestyksen positiiviseksi riippuvuudeksi ja itsenäiseksi naiseuden paikaksi.

Heidän naiseuden kokemustaan ja identiteettiään naisena vahvistaa toimiminen tämän ihanteen mukaisesti. He saavat siitä arvostusta ja ovat tyytyväisiä.

Patriarkaalinen sukupuolijärjestys antaa selkeät rajat, joiden sisällä sukupuolen tuottaminen naisena mahdollistuu vahvana naiseuden toteuttamisen paikkana. Se tarjoaa myös turvaa toimia hyväksytysti oman kulttuurin sisällä ja suojan suoma-laisen yhteiskunnan ja kulttuurin tarjoamaa toisensuoma-laisena näyttäytyvää tasa-arvoa vastaan.