Matkalla osallisuuteen

Maahanmuuttokokemuksen kerronta on paikannettavissa patriarkaaliseen ja in-dividualistiseen kulttuuriseen kehykseen. Kulttuurinen kehys tarkoittaa tässä näi-den naisten kerronnassa tuottamia oletuksia, käsityksiä ja kokemuksia erilaisista kulttuurisista kehyksistä, joiden avulla he rakentavat omaa elämäänsä Suomessa.

Kulttuuristen kehysten välillä vertaaminen on keskeistä. Tutkimukseen osallistu-jien suhde kulttuurisiin kehyksiin on esitetty kuviossa 1. He kiinnipitävät aikai-semmasta, käyvät keskusteluja ja neuvotteluja entisen ja nykyisen välillä, tuntevat kasvukipuja, tekevät irtiottoja kehyksistä ja asettuvat eri tavoin suhteessa kehyksiin.

Eija Pehkonen 

Maahanmuuttokokemuksen kerronta on paikannettavissa patriarkaaliseen ja individualistiseen kulttuu-riseen kehykseen. Kulttuurinen kehys tarkoittaa tässä näiden naisten kerronnassa tuottamia oletuksia, käsityksiä ja kokemuksia erilaisista kulttuurisista kehyksistä, joiden avulla he rakentavat omaa elä-määnsä Suomessa. Kulttuuristen kehysten välillä vertaaminen on keskeistä. Tutkimukseen osallistujien suhde kulttuurisiin kehyksiin on esitetty kuviossa 1. He kiinnipitävät aikaisemmasta, käyvät keskuste-luja ja neuvottekeskuste-luja entisen ja nykyisen välillä, tuntevat kasvukipuja, tekevät irtiottoja kehyksistä ja aset-tuvat eri tavoin suhteessa kehyksiin.

patriarkaalinen kehys individualistinen kehys

kiinnipitämistä keskusteluja neuvotteluja kasvukipuja, irtiottoja, asettumista June Mare Viktoria Anna Nina Julia Sofia Maria Zahra Lena Sveta Tatjana

Kuvio 1. Tutkimukseen osallistuneiden naisten maahanmuuttokokemuksen kerronnassa tuottama suhde patriarkaaliseen ja indi-vidualistiseen kehykseen

June, Sofia, Tatjana ja Maria katsovat heitä ympäröivää suomalaista yhteiskuntaa vähän etäämmältä.

Heidän katseensa on kuin vieraan, turistin katse. He tekevät havaintoja ja oivalluksia. He ihmettelevät nykyisen individualistisen kulttuurisen kehyksen mukaista tasa-arvoa ja valinnanvapautta toteuttaa itse-ään. Nyt he sovittavat näkemäänsä ja kokemaansa heidän aikaisemmassa asuinmaassaan vallitsevaan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kehykseen. Tämä aiemmin omaksuttu patriarkaalinen kehys antaa vertailukohdan, suuntaa havaintoja ja mahdollistaa keskustelun omasta paikasta Suomessa. He pitivät kiinni kulttuurisesta kehyksestään ja käyvät keskusteluja heille vieraan kulttuurisen kehyksen kanssa.

Eteenpäin pääseminen nykyisessä yhteiskunnassa tuntuu heistä toisaalta helpolta ja toisaalta työläältä.

He näkevät mahdollisuuksia, joita he haluavat käyttää. He ovat matkalla rajalta, yhteiskunnan reunalta, keskemmälle. Maria on vahvasti kulkemassa kohti sisäistämänsä nykyisen yhteiskunnan kulttuurisen kehyksen mukaiseen itsenäisyyttä ja vastuuta painottavaan elämään.

Viktoria ja Zahra käyvät neuvotteluja omasta paikastaan usein ristiriitaisin tuntein. Viktoria tarkas-telee häntä ympäröivää kulttuurista kehystä etäämmältä. Vaikka Zahra on sisällä suomalaisessa elämän-menossa kodin ulkopuolella, perhe muistuttaa häntä elämästä toiseen, oman kulttuurin suuntaan. Hän käy neuvotteluja kulttuuristen kehysten tarjoamien identiteettipaikkojen välillä. Molemmat naiset luovat suhdetta kulttuurisiin kehyksiin ja niiden välille. He tunnistavat rajapintoja ja asettautuvat rajalle raken-taessaan paikkaansa nykyisessä yhteiskunnassa. Maren tavoin he tuntevat olevansa siinä sisällä, mutta kokevat silti ulkopuolisuutta.

Anna, Sveta, Lena ja Julia tuntevat oppineensa paljon maahanmuuttoprosessissa ja sen jälkeisessä siirtymisessä nykyiseen yhteiskuntaan. He ovat kokeneet kasvukipuja, mutta nyt ne ovat takanapäin, ja he ovat asettuneet elämään Suomessa. Myös Nina tuntee asettuneensa asumaan tänne. Naiset ovat irrot-tautuneet aikaisemmasta kulttuurisesta kehyksestä siten, että ovat voineet hyväksyä nykyisen kulttuuri-sen ja etnikulttuuri-sen identiteettipaikkansa. He liikkuvat entikulttuuri-sen ja nykyikulttuuri-sen kehykkulttuuri-sen välillä luontevasti. He katsovat itseään uusin silmin ja hyväksyvästi.

Tutkimukseen osallistuneet naiset on asetettu rajalla järjestykseen, joka on oikeuttanut muuton Suo-meen. Nyt he kertovat omista perusteluistaan ja asettavat toisenlaisia rajoja, joilla he oikeuttavat ja luo-vat paikkaansa Suomessa. He rakentaluo-vat siltaa entisen ja nykyisen elämän välille patriarkaalisen ja in-dividualistisen kehyksen välisenä keskusteluna.

Nämä tutkimukseen osallistujat katsovat eri etäisyyksiltä kulttuurista ja etnistä identiteettipaikkaansa ja rakentavat uusia, toisenlaisia ja hyväksyttäviä identiteetin kokemisen mahdollisuuksia ja paikkoja. He tunnustelevat ja siirtävät omaksumiaan kehyksiä ja niiden tarjoamia oletuksia, odotuksia ja rajoja ja liikkuvat entisen ja uuden kehyksen – vieraan ja tutun -rajapinnoilla. He muokkaavat joustavia, mukau-tuvia, hybridejä ja kontekstisidonnaisia identiteettikudelmia. He luovat uusia mahdollisuuksia ja strate-gioita kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan. Useimmat näistä naisista kokevat ulkopuolisuutta ja yksi-näisyyttä, vaikeutta päästä yhteiskunnan marginaalista keskemmälle, osallistumaan yhteiskuntaan

ai-Kuvio 1. Tutkimukseen osallistuneiden naisten maahanmuuttokokemuksen kerronnassa tuottama suhde patriarkaaliseen ja individualistiseen kehykseen

June, Sofia, Tatjana, Mare ja Maria katsovat heitä ympäröivää suomalaista yh-teiskuntaa vähän etäämmältä. Heidän katseensa on kuin vieraan, turistin katse.

He tekevät havaintoja ja oivalluksia. He ihmettelevät nykyisen individualistisen kulttuurisen kehyksen mukaista tasa-arvoa ja valinnanvapautta toteuttaa itseään.

Nyt he sovittavat näkemäänsä ja kokemaansa heidän aikaisemmassa asuinmaas-saan vallitsevaan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kehykseen. Tämä aiemmin

omaksuttu patriarkaalinen kehys antaa vertailukohdan, suuntaa havaintoja ja mah-dollistaa keskustelun omasta paikasta Suomessa. He pitivät kiinni kulttuurisesta kehyksestään ja käyvät keskusteluja heille vieraan kulttuurisen kehyksen kanssa.

Eteenpäin pääseminen nykyisessä yhteiskunnassa tuntuu heistä toisaalta helpol-ta ja toisaalhelpol-ta työläältä. He näkevät mahdollisuuksia, joihelpol-ta he haluavat käyttää.

He ovat matkalla rajalta, yhteiskunnan reunalta, keskemmälle. Maria on vahvasti kulkemassa kohti sisäistämänsä nykyisen yhteiskunnan kulttuurisen kehyksen mukaiseen itsenäisyyttä ja vastuuta painottavaan elämään.

Viktoria ja Zahra käyvät neuvotteluja omasta paikastaan usein ristiriitaisin tuntein. Viktoria tarkastelee häntä ympäröivää kulttuurista kehystä etäämmältä.

Vaikka Zahra on sisällä suomalaisessa elämänmenossa kodin ulkopuolella, perhe muistuttaa häntä elämästä toiseen, oman kulttuurin suuntaan. Hän käy neuvottelu-ja kulttuuristen kehysten tarjoamien identiteettipaikkojen välillä. Molemmat naiset luovat suhdetta kulttuurisiin kehyksiin ja niiden välille. He tunnistavat rajapintoja ja asettautuvat rajalle rakentaessaan paikkaansa nykyisessä yhteiskunnassa. Ma-ren tavoin he tuntevat olevansa siinä sisällä, mutta kokevat silti ulkopuolisuutta.

Anna, Sveta, Lena ja Julia tuntevat oppineensa paljon maahanmuuttoproses-sissa ja sen jälkeisessä siirtymisessä nykyiseen yhteiskuntaan. He ovat kokeneet kasvukipuja, mutta nyt ne ovat takanapäin, ja he ovat asettuneet elämään Suo-messa. Myös Nina tuntee asettuneensa asumaan tänne. Naiset ovat irrottautuneet aikaisemmasta kulttuurisesta kehyksestä siten, että ovat voineet hyväksyä nykyisen kulttuurisen ja etnisen identiteettipaikkansa. He liikkuvat entisen ja nykyisen ke-hyksen välillä luontevasti. He katsovat itseään uusin silmin ja hyväksyvästi.

Tutkimukseen osallistuneet naiset on asetettu rajalla järjestykseen, joka on oikeuttanut muuton Suomeen. Nyt he kertovat omista perusteluistaan ja asettavat toisenlaisia rajoja, joilla he oikeuttavat ja luovat paikkaansa Suomessa. He raken-tavat siltaa entisen ja nykyisen elämän välille patriarkaalisen ja individualistisen kehyksen välisenä keskusteluna.

Nämä tutkimukseen osallistujat katsovat eri etäisyyksiltä kulttuurista ja etnistä identiteettipaikkaansa ja rakentavat uusia, toisenlaisia ja hyväksyttäviä identiteetin kokemisen mahdollisuuksia ja paikkoja. He tunnustelevat ja siirtävät omaksumiaan kehyksiä ja niiden tarjoamia oletuksia, odotuksia ja rajoja ja liikkuvat entisen ja uuden kehyksen – vieraan ja tutun -rajapinnoilla. He muokkaavat joustavia, mu-kautuvia, hybridejä ja kontekstisidonnaisia identiteettikudelmia. He luovat uusia mahdollisuuksia ja strategioita kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan. Useimmat näistä naisista kokevat ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, vaikeutta päästä yhteis-kunnan marginaalista keskemmälle, osallistumaan yhteiskuntaan aidosti.

Suomessa asumisesta huolimatta kosketuspinta suomalaiseen yhteiskuntaan saattaa jäädä hauraaksi ja etäiseksi. Sopeutuminen, integroituminen ja asettumi-nen ovat psyykkisesti haasteellisia. Ulkopuolisuuden ja vierauden tunteet voivat

miten ja minne ankkuroitua tässä maisemassa. Näiden tunteiden keskellä on luo-tava järjestystä, sisäistä tarinaa maahanmuuttokokemuksesta, etnisistä ja kult-tuurisista juurista sekä integroitumisen vaiheista ja tulevaisuudesta Suomessa.

Samalla nämä naiset tuottavat tässä irrottautumisen ja kiinnittymisen prosessissa vastapuhetta, joka on reaktio yhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin ja heihin koh-distuviin stereotyyppisiin käsityksiin sekä rasismiin. Yhteistä näille tutkimukseen osallistujille on halu kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta he haluavat tehdä sen omalla tavallaan. Rajankäynti entisen ja nykyisen välillä rakentuu hen-kilökohtaisena prosessina.

Maahanmuuttokokemuksen kerronnassa identiteettejä paikannetaan patriar-kaalisen ja individualistisen kulttuurisen kehyksen avulla eri tavoin. Tulkitsen tätä neuvottelua oppimisprosessina kolmekohtaisen tyypittelyn avulla.

”Etäällä” kerronnassa suomalaista yhteiskuntaa ja sen tarjoamaa kulttuurista kehystä katsotaan varovaisen toiveikkaana. Kerronnassa tunnistetaan ja tiedos-tetaan eroja kehysten välillä (=oppimisprosessi). Nämä oivallukset eivät tarkoita halua irrottautua aikaisemmasta eivätkä halua siirtyä nykyisen kehyksen suun-taan, mikä helpottaisi kiinnittymistä nykyiseen yhteiskuntaan. Jos patriarkaalisesta kehyksestä pidetään liian tiukasti kiinni, voivat eristäytyminen, epävarmuus ja toivottomuus lisääntyä.

”Lähellä” kerronnassa kehysten välinen vertaaminen (=oppimisprosessi) ja ristiriitaiset tunteet on tunnistettu, ja on halu luoda uusia toimintatapoja ja siirtyä kohti suomalaisen yhteiskunnan tarjoamaa kehystä. Kerronnassa liikutaan edes-takaisin kulttuuristen kehysten välillä, ja omaa paikkaa haetaan rohkeasti, vaikka prosessi on raskas ja ristiriitaisia tunteita herättävä.

”Sisällä” kerronnassa liikutaan luontevasti eri kehysten välillä ja katsotaan omaa paikkaa eri suunnilta sekä tunnistetaan ja vahvistetaan identiteettipaikkaa ker-tojan omilla ehdoilla. Oma kehys on työstetty ja mukautettu uuteen tilanteeseen myönteisenä kasvu- ja oppimisprosessina.

Maahanmuuttokokemuksesta sekä omasta paikasta ja sen määrittelystä raken-tuu kokemus osallisuudesta kolmen portaan matkana. Ensimmäinen porras on muutto Suomeen. Alkaa uusi elämänvaihe, ja usein elämään ilmaantuu myös muita muutoksia -uusi parisuhde, äitiys ja vähäiset verkostot. Tunteita sävyttävät viera-us, ulkopuolisuviera-us, hämmennys, ristiriita, shokki, yksinäisyys ja masennus. Suhde aikaisempaan elämään entisessä asuinmaassa on vielä lähellä ja myllerryksessä.

Läsnä ovat suru, ikävä, muistikuvat ja ”unohtaminen”. Suhde menneisyyteen on rakennettava uudestaan ja luotava uusi elämäntarina. Strategioita (=oppimispro-sesseja) tässä vaiheessa ovat kääntyminen sisäänpäin, maahanmuuton perustelu-jen työstäminen, prosessointi ja vahvistaminen. Samalla on kuitenkin tunne siitä, että on ”muiden armoilla”. Uhkakuvina ovat menneeseen takertuminen, vaihee-seen jumiutuminen, surullisuus ja yksinäisyys, pahimmillaan traumatisoituminen,

ellei tilanteesta pääse suuntautumaan ulospäin eikä löydä keinoja ja luottamusta kääntyä nykyiseen yhteiskuntaan.

Toinen porras on orientoituminen nykyiseen ympäristöön ja toiminta uudessa ympäristössä. Alkaa herääminen ja siirtyminen nykyiseen yhteiskuntaan vertaa-malla ja irrottautuvertaa-malla entisestä ja kiinnittymällä tähän yhteiskuntaan vähittäi-senä ja vaiheittaisena yksilöllivähittäi-senä prosessina. Kieli- ja muu koulutus, työn hake-minen ja verkostojen laajentahake-minen tulevat merkittäviksi. Suhde aikaisempaan osaamiseen, koulutukseen ja työkokemukseen on luotava uudestaan ja rakennet-tava kertomus, jonka voi sovittaa tähän yhteiskuntaan ja sen vaatimuksiin. Stra-tegioita tässä vaiheessa ovat peilaaminen, tutkiminen ja kokeilu. Oma kyvykkyys vahvistuu ja riippuvuus muista muuttuu realistiseksi oman osaamisen tunnista-miseksi (evaluointiprosessi = oppimisprosessi). Uhkakuvina ovat jumiutuminen edellisen ja tämän vaiheen välille, ”tyhjään välitilaan”, jossa on vaikeuksia päästä koulutukseen tai töihin, eikä nykyinen elämänmuoto vakiinnu. Epävarmuus, tyy-tymättömyys ja turhautuminen pahenevat.

Kolmas porras on oman paikan uudelleenmäärittely ja asettuminen (=oppi-misprosessi). Vertaamisen prosessi jatkuu, ja tietoisuus odotuksista ja vaatimuk-sista lisääntyy. Strategioina ovat realistinen asenne, itsemäärittely, hyväksyntä ja tietoinen oman osaamisen vahvistaminen. Kertomus elämästä ennen ja nyt on jäsentynyt elämänkulun elämäntarinaksi, kertomukseksi itselle, hyväksytyksi ja jäsentyneeksi kokonaisuudeksi, jossa elämän palaset ovat kohdallaan. Vallitsevia tunteita ovat tyytyväisyys, toiveikkuus ja tulevaisuuteen suuntautuminen.

Maahanmuuttoprosessi on käynnistänyt elämän ja identiteetin eri puolien uu-delleenmäärittelyjä. Tutkimukseen osallistuneet maahanmuuttajataustaiset naiset ovat työstäneet ja halunneet jatkuvuutta elämäänsä. He ovat käyttäneet erilaisia strategioita, joiden avulla he ovat luoneet kiinnittymisen kokemuksia entiseen ja nykyisyyteen mutta myös kurottautuneet kohti tulevaisuudessa tarjolla olevia työmahdollisuuksia globaalissa kansainvälisessä maailmassa. Toiseen maahan muuttaminen on ollut fyysinen, henkinen ja emotionaalinen kasvuprosessi, jossa on tapahtunut arkielämän oppimista kahden erilaisen kulttuurisen kehyksen välillä matkalla osallisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Maahanmuuton alkuvaiheen kokemukset ja elämänmuutokseen liittyvät pro-sessit ja ulkopuolisuuden tunteet tulevat lähelle käsityksiä maahanmuutosta sopeu-tumiskriisinä ja kulttuurishokkina (Oberg 1960). Muutoksiin ei vain passiivisesti sopeuduta, vaan ollaan myös tietoisia prosessista (Ward, Bochner & Furnham 2001). Tämä ei sulje pois ulkopuolisuuden ja osallisuuden välistä jännitettä ja ryhmäjäsenyyden ja identiteetin määrittelyjen haasteita (Varjonen 2013). Identi-teettejä rakennetaan moneen suuntaan, ja ne ovat liikkuvia (Afshar 2012; Syed, Azmitia & Phinney 2007). Identiteetit rakentuvat monitasoisesti kulttuuristen ke-hysten välisenä dialogina. Identiteettien työstäminen on matkaa kohti osallisuuden

Matka osallisuuteen on tutkimukseen osallistujien kerronnassa yksilöllinen prosessi ja kertoo jotakin suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuuksista ja moni-kulttuurisuudesta. Maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä koskevissa tutkimuksissa halu päästä eteenpäin uudessa maassa on ollut keskeistä (esimer-kiksi Fågel, Säävälä & Salonen 2012; Liebkind, Mannila, Jasinskaja-Lahti, Jaak-kola, Kyntäjä & Reuter 2004; Pentikäinen 2005; Perhoniemi & Jasinskaja-Lahti 2006; Tiilikainen 2008).

Monikulttuurisuus ilmenee erilaisten ryhmien rinnakkainelona ja yhteiskun-tamuotona, joka perustuu moninaisiin identiteetteihin (Martikainen, Sintonen &

Pitkänen 2006). Integraatio on näiden naisten kerronnassa sopeutumisen pakko, ei kahdensuuntainen prosessi. Suomessa vallinnut integraatio eli kotouttamispoli-tiikan tavoitteet ovat pitkälti käytännössä pyrkineet sulauttamaan ja assimiloimaan muuttajat (Saukkonen 2010). Integraatio näyttäytyy vallan, hallinnan ja inkluusion politiikkana (Anthias, Morokvasic-Müller & Kontos 2013, 1–2).

Nämä tutkimukseen osallistuneet maahanmuuttajataustaiset naiset on ”työn-netty” maahanmuuttajuuteen, mutta he määrittelevät itseään toisin. Maahanmuut-tajalle tavoite ”tulla joksikin” uudessa kotimaassa on henkilökohtaisen prosessin lisäksi myös kotouttamis-, koulutus- ja työvoimapoliittinen asia, ja poliittisten käytäntöjen kautta osoitetaan maahanmuuttajalle tämän oma paikka. Liian usein se on toisten määrittelemä tietämättömän, osaamattoman ja ulkopuolisen paikka.

(Colley, James, Tedder & Diment 2003; Hodkinson, Biesta & James 2007.) Koh-taamisissa rakentuu kuulumisen tunne (Antikainen 2010). Kohtaamisia leimaa usein ulossulkeminen, syrjintä ja rasismi (Liebkind & Jasinskaja-Lahti 2000).