Näkemykset pankkipalveluista

Suomalaiset yritykset eivät näe venäläisten pankkien palveluita kovin tehokkaina. Byrokra-tia on raskasta ja lainan ottaminen kallista. Suomalaisten ja länsimaalaisten pankkien läsnä-olo varsinkin Pietarissa on vahvistunut, mikä osaltaan on helpottanut suomalaisyritysten toimintaa. Vaikka eräät suomalaiset mainitsivatkin käyttäneensä päivittäisen rahaliikenteen hoidossa puhtaasti venäläisomisteisia pankkeja, enemmistö preferoi joko kokonaan tai osit-tain ulkomaalaisessa omistuksessa olevia pankkeja, joiden menettelytavat perustuvat enemmän länsimaisille kriteereille. Suomalaisyritykset asioivat mielellään kotimaasta tuttu-jen pankkien konttoreissa ja edustustoissa, sillä Suomessa solmittututtu-jen pankkisuhteiden odo-tettiin ruokkivan itseään ja tuovan hyviä yhteistyömahdollisuuksia Venäjällä.

Toistaiseksi suomalaisten pankkien toiminnoissa Venäjällä nähtiin myös puutteita. Vmakkain kritiikki kohdistui liiketoimintakulttuurin ymmärrykseen: ”Mun mielest ne ei oi-keestaan tiedä yhtään mitään. Suurin osa pankinjohtajista ei ole edes käyny ikinä Venäjäl-lä.” Toisen haastateltavan mielestä suomalaisten ja länsimaalaisten pankkien aktiviteetti on Venäjällä vielä niin alkuvaiheessa, että se on toistaiseksi lähinnä ”nappikauppaa” ja ”puu-hastelua”. Kauniimmin ilmaistuna pankkien koettiin olevan vasta tutustumassa markkinoi-hin. Länsimaalaisten pankkien lainaehdot Venäjällä saattavat olla aivan yhtä tiukat kuin venäläisilläkin pankeilla. Myöskään länsimaalaisilla pankeilla ei ole Venäjällä yhtä pitkiä asiakassuhteita kuin paikallisilla, mikä hankaloittaa riskien hallintaa ja vaikuttaa lainaehtoi-hin. Koska pitkiä perinteitä ja suhteita ei ole, vaihtoehdoiksi jäävät vain täysin vakuudelli-set lainat.

Näkemykset lainan saamisesta venäläisestä pankista eivät ennen finanssikriisiäkään olleet mairittelevia. Lainaa venäläisestä pankeista investointeihin ei ollut käyttänyt yksikään haas-tatelluista. Pääsyy tähän oli lainan korkea korko ja liian lyhyt takaisinmaksusuunnitelma.

Tämä tilanne on hankaloitunut entisestään kriisin seurauksena. Maksuliikenteen hoitami-seen haastatellut olivat käyttäneet pääasiassa länsimaalaisia pankkeja, mutta myös jonkin verran venäläisiä pankkeja. Yksi vastaajista oli ensin yrittänyt toimia venäläisen pankin

kanssa, mutta törmättyään sopimusongelmiin hän oli vaihtanut asiointinsa pohjoismaalai-seen pankkiin. ”Ei riitä se fakta, että tunnetaan ajatusmaailmat tai tunnetaan kulttuurit tai on tuttuja, on tiettyjä suhteita. Se koko rakenne on hyvin raskas. Jouduin siirtämään tilit toiseen pankkiin ja [länsimaalainen pankki] omistaa siitä 70 prosenttia ainakin, eli siinä oli omat systeemit, mutta loppujen lopuksi se on länsimaisen pankin konttori. Näin voidaan operoida paljon turvallisemmin, on erinomaiset mahdollisuudet seurata kaikkea, rahojen liikennettä ja varmistaa, että kaikki tehdään oikein.” Tähän liittyvä asia on luottamus pankkeja kohtaan tai ennemminkin sen puute, joka liittyy vahvasti venäläisten pankkien toimintaan ja ajatusmaailmaan.

Yhtäältä kyseessä saattaa olla ennakkoasenne, sillä mielipide voi olla muotoutunut jo ennen kuin asiaa on edes tutkittu: ”En itse lähtisi hakemaan venäläisestä pankista. Mieluummin Suomesta lainataan omalle yrityksille ja sitten haetaan se takaisin.” Toisaalta pankkien toimintaan käydään myös tutustumassa: ”No sanotaan silleen että ollaanhan näitä pankkii-reja tavattu, mutta konkretiaa ei oo ollu. Pankkien kanssa yhteistoiminta Venäjällä kosket-telee ainoastaan rahaliikennettä.” Eräs suomalaisyrityksen edustaja perusteli sitä, miksi he olivat keskittäneet kaikki palvelunsa Venäjällä kansainväliseen pankkiin: ”Että saatais lä-hes kaikki samasta pankista. Että olis elektroninen pankki, että olisi vähän rahoituspuolta, jos on tarvetta. […] No, että meillä on tehtailla nyt pankkiautomaatit, että pystytään ottaan raha suoraan automaatista.” Tämä toimii myös motivointikeinona työvoimalle, joka var-sinkin Pietarissa oli finanssikriisiin asti nopealiikkeistä ja vaihtuvaa. Työnantajan näkö-kulmasta monet yritykset haluavat tarjota työntekijöille vaivattomia pankkipalveluja, johon saattaa liittyä pankkikortit ja mahdolliset alennukset henkilökohtaisista pankkipalveluista.

Suomalaiset silti tunnustavat, että suhteet venäläisiin pankkeihin eivät ole vailla merkitystä.

Vaikka luototusta ei edes haettaisi, niin silti yhteyksien luontia pidettiin tärkeänä. Tulevai-suudessa, kehityksen edetessä oikeaan suuntaan rahoituksen saanti venäläispankilta voi tul-la ajankohtaiseksi. Mutta kuten yksi vastaajista totesi: ”Ne on olleet kohteliaisuuskäyntejä enemmän.”

Suurena ongelmana Venäjän toimintojen pankkirahoitukseen liittyen yritykset kokevat sen, ettei Venäjällä sijaitseva omaisuus kelpaa vakuudeksi suomalaisille pankeille. Koska omai-suuden oikeudellista suojaa pidetään jossain määrin Venäjällä vielä heikkona ja epämääräi-senä, suomalaiset pankit eivät tätä taustaa vasten halua hyväksyä omaisuutta vakuutena.

Sama pätee jossain määrin myös venäläisiin pankkeihin. ”Voisin olettaa, ettei venäläisestä pankista helposti voi saada tukea. Mutta jokainen pankki vaatii tiettyjä takuita ja on se eh-kä hyvin vaikeeta, tai paljon vaikeempaa esittää vedenpitävää omaisuutta tai takuita venä-läiselle pankille Venäjällä, missä kaikenlaista voi sattua. Täällä (Suomessa) on hyvin selvä, täällä on teidän, okei, se on siinä.”

Yritys, joka omistaa tontin Moskovassa, oli yrittänyt käyttää sitä Suomessa pankkilainan vakuutena. Haastateltava kuvaili maaliskuussa 2008 prosessia pankin kanssa seuraavas-ti: ”Kun me kysyttiin Suomesta, että toimisko meidän tontti rahoituksen vakuutena, niin ei semmosta […] Oli kysymyksiä, että omistetaanko me edes sitä tonttia lopulta... Mutta kyllä siellä tänä päivänä maan omistaminen on ihan yhtä turvallista ku missään muuallaki. […]

Sanotaan, että sen markkina-arvo pyörii jossain 700 000 eurossa, niin ei siitä Suomessa saa pankille edes 20 000 vakuutta. Vaikee tietysti meiän on arvostella, pankithan tekee omat ratkaisunsa, mut... Kyllä ne meiän tasetta kattella saa ja ku me sanotaan, et tossa on kolmen miljoonan sijoitus Venäjälle, ni kyllä ne omassa kirjanpidossaan totee saman tien et jaa, siinä on kolmen miljoonan velka, muttei mittään taseen toisella puolella.” Tämä esi-merkki heijastaa yleisesti sitä ongelmaa, että suomalaiset pankit ovat haluttomia hyväksy-mään Venäjällä olevaa omaisuutta lainan vakuutena. Muutenkin omaisuuden arviointia Suomesta käsin pidetään erityisen vaikeana.

Yksi suomalaisyrityksen edustaja kiinnitti huomionsa siihen, että kuten monessa muussakin asiassa Venäjällä, myös luottojen järjestäminen on vahvasti henkilösidonnaista. ”Venäjäl-lähän luottojen järjestäminen on huomattavan byrokraattista. Se saattaa olla kalliimpaa ja vakuuksien kanssa pelaaminen on olennaisesti hankalampaa kuin Suomessa. Se on mun ymmärtääkseni hyvin pitkälle henkilösidonnaista, että saa raha-asiansa järjestykseen. Kun

jesty mikään.” Tämän takia varsinkin pk-sektorilla uudet suomalaiset tulokkaat harvoin pystyvät itsenäisesti asioimaan venäläisten pankkien kanssa.

Vaikka paikallisten pankkien toiminnan todettiin Venäjällä edelleen olevan kehittymätöntä, monet näkivät keväällä 2008 tilanteen kehittyneen positiivisesti: ”Pankeistahan rahan saaminen on vähän vaikeeta, tai niin äärettömän kallista. Ja kyllähän se pankkijärjestelmä tietysti kaiken kaikkiaan on viel niin hiton hankala, kehittymätön tuolla Venäjällä. Mutta tietysti, jos otetaan vähän aikaperiodia ni viis vuotta sitte oltiin jo paljo huonommas tilan-tees. Et kyllähän se marssi on selvä ja monet asiat kehittyy ja myös pk-yritysten kannalta ne kehittyy hyvään suuntaan.” Myönteisiin näkemyksiin vaikuttaa varmasti myös se, että ve-näläisten pankkien rahoitusresurssit ovat kasvaneet selvästi viimeisten vuosien aikana, mikä puolestaan on lisännyt lainanantoa.

Yksi vastaajista koki koko systeemin kannalta haasteelliseksi sen, että johtuen Venäjän markkinatalouden lyhyestä historiasta, ei venäläisillä ole eikä voikaan olla riittävän pitkiä perinteitä pankkikäytännöistä ja sopimusten laatimisesta. ”Ei ymmärretä vielä kaikkia asi-oita, ei ole totuttu valmistamaan sopimuksia tietyssä mallissa, hoitamaan asiaa loppuun asti ja ajoissa.” Tämän takia venäläiset pankit koettiin tehottomiksi, mikä toisaalta nähtiin luovan länsimaalaisille toimijoille mahdollisuuksia vaikuttaa kehityksen suuntaan ja ennen kaikkea juurruttaa tehokkaaksi havaittuja länsimaalaisia käytäntöjä venäläiseen pankkikult-tuuriin. Länsimaissa totuttujen käytäntöjen vakiintuessa voidaan olettaa, että myös lainan hankkiminen muuttuu helpommaksi.