Myönteiset ja kielteiset kokemukset, joiden myötä viestinnän

Tässä luvussa kuvataan kokemuksia, joihin ei viestinnällä pystytä vaikutta-maan suorasti, eikä välillisesti, mutta joiden ilmetessä viestinnän rooli korostuu.

Tällaisia myönteisiä kokemuksia ovat joustavuus, autonomia työssä sekä

byro-kratian puute. Kielteiseksi nähtiin samoihin teemoihin liittyvä liiallinen vapaus työssä.

Joustavuutta kuvasivat maininnat joustavuudesta työajoissa ja työtehtä-vissä. Työnteko ei sijoitu mihinkään tiettyyn kellon aikaan, vaan töitä voi ryt-mittää omien tarpeiden mukaan. Työtehtävien joustavuudella tarkoitettiin mahdollisuutta vaihtaa projektia tai työtehtävää, jos se aiheuttaa liikaa epämu-kavuutta tai heikentää työntekijän jaksamista. Joustavuuteen kuului myös mahdollisuus etätöihin, vaikka monet mainitsivatkin tulevansa mielellään töi-hin mukavien työtilojen, ergonomisen tuolin ja sosialisoinnin vuoksi. Jousta-vuuden koettiin lisäävän vapauden tunnetta. Joustavuus näkyi myös vanhasta työpaikasta Vincitille siirryttäessä. Haastateltava koki Vincitin joustavaksi, kos-ka hän sai tehdä työnsä loppuun toisaalla ja aloittaa työt vasta sen jälkeen Vin-citillä.

”Jos väsyttää nii sit voi oikeasti tulla vähän myöhempään ja kaikkeaa. Ei oo mitään ja tietysti niissä hyvissä ominaisuuksissa unohdin mainita kaikki tämmöset että on oi-keasti liukuva työaika että sitä voi tehdä nii että tekee muutaman tunnin päivästä vaikka toimistolla ja lähtee kotiin ja tekee sit vaikka illalla lisää. Sillä ei oo väliä ku voi tehdä etänä.”

Byrokratiaan puute tuotiin monesti esiin haastattelujen aikana.

”Byrokratiaa ei juuri ole, se on tosi hieno juttu.”

Siihen liittyi oleellisesti Vincitillä toimiva no policy-policy, eli sääntö siitä, ettei sääntöjä ole. Haastatteluissa mainittiin usein tarvittavien työkalujen hankinnan helppous, kun hankintoja ei tarvitse hyväksyttää kenellekään. Myöskään sairas-lomatilanteessa ilmoitus riitti lääkärintodistuksen sijaan. Byrokratian puuteen koettiin vähentävän hallinnollisia keskeytyksiä ja siten nopeuttavan työntekoa.

”Nii tää on ihan mahtavaa ku saa niin paljon enemmän aikaseksi ku ei tarvi käyttää aikaa mihinkää tommosiin byrokraattisiin toimenpiteisiin.”

Byrokratian puuttumisen koettiin olevan myös yksi avaintekijä työhyvinvoin-nin lisäämiseen.

”Kyllä mä sanoisin, että niin paljon semmosta turhaa byrokratiaa mihin on tottunut ja perusyrityksen kankeutta, ne on kaikki poissa.”

Yksilömittareiden puuttumisen vuoksi nähtiin, että työntekijöiden on helppo auttaa toisiaan missä tilanteessa tahansa, kun toisen auttamiseen käytetty aika ei ole omasta tuloksesta pois.

Vincitillä toinen paljon käytetty ja korostettu suuntaviiva, ”tee niin kuin itse tekisit”, on suora ohjeistus omatoimisuuteen. Jokainen haastatelluista mai-nitsi autonomian tunteeseen liittyviä seikkoja, jonka nähtiin myös lisäävän työhyvinvointia.

”Toki se pitää sisällään kaikkea sellasta ku mahdollisuus vaikuttaa työhön. Loppu viimein se varmaan tiivistyy siihen, ettei vituta maanantaina tulla töihin aika paljolti.

Ja vaikka vituttais, nii asialle vois tehdä jotain.”

Vapaus ja vastuu myös koettiin avaintekijäksi työpaikalla viihtymiseen.

”(…) aika varmaan niinku tässä nyt toteutuu sellanen vapaus ja vastuu mikä olis varmaan meikäläisen unelmien työpaikassa.”

Työntekoa kuvattiin yrittäjämäiseksi ja läpinäkyväksi ja se, ettei lupaa tarvitse pyytää juuri mihinkään, on haastateltaville ollut suurin totuttelukysymys Vinci-tillä.

”No ehkä siihen piti vähän totutella, ettei tarvi kauheasti kysyä. Vieläkin mä kysyn aina lupaa, vaikkei aina välttämättä tarvis.”

Autonomiaan oleellisesti sisältyvä vastuun ja vapauden yhdistelmä mainittiin moneen kertaan haastatteluissa ja sen nähtiin olevan yksi avaintekijä Vincitin menestykseen.

”Nyt täällähän on periaatteessa tehty se sama asia et sulla ei oo sitä esimiestä, vaan sulla on vapaus valita, mut sulla on myös vastuu siitä. Sitä myöten nii se luo sellasen toisenlaisen työskentelyilmapiirin. Enää ei ehkä sanella ylhäältä päin miten toimitaan ja sitä myöten sä pystyt tekemään asiat siten ku sä tykkäät tehdä. Mut samalla sun pitää pitää kiinni siitä, että asiat kanssa hoituu ja se sit ohjaa siihen, että aika paljon ihmiset koittaa tehostaa omaa tekemistä ja kokeilla uusia asioita paljon, ja sitä kautta jakaa sitä tietoa muille kollegoille ja toimii esimerkkinä muille.”

Autonomian tunnetta heijastivat vastaukset, joissa puhuttiin vastuuseen ja va-pauteen liittyvistä tekijöistä. Työntekijän vastuulla ovat oma osaaminen ja sen kehittäminen, oma hyvinvointi, omien tarvittavien työkalujen hankkiminen ja itsensä johtaminen.

”(…) siitä että mä saan tehdä töitä semmosilla välineillä mitkä mä oon itse valinnut.

Siitä että pystyy vaikuttaan siihen kenen kans töitä tekeen.”

Työntekijän vapauteen kuului omien projektien valinta, oman roolin valinta valituissa projektissa, työpäivien suunnittelu ja omien projektien tiimiläisten valintaan vaikuttaminen. Vastuu ja vapaus alkavat haastateltavien mielestä jo ennen työnalkua, kun työntekijä valitsee omat työvälineensä ja ensimmäisinä päivinä työntekijän vastuulla on löytää itselleen projekti, johon osallistua. Työn-tekijät kokivat voivansa vaikuttaa oman työnsä ja omien hankintojensa lisäksi myös koko organisaatioon. Vastuun ja vapauden myötä koettiin, että työtä on helpompi tehdä tehokkaasti. Vapaudesta huolimatta haastateltavat eivät olleet kohdanneet Vincitillä työskennellessään ylilyöntejä ja yksi haastateltava kuvasi työpaikalla vallitsevan ryhmäpaineen, joka painosti tekemään asiat hyvin. Toi-nen perusteli vapauden toimivuutta sillä, että vaikka on vapaat kädet, on myös vastuu omasta tekemisestä, jolloin asiat tulee tehtyä kunnolla.

”Siinä kohtaa tulee kuitenki se vastuu myös esille, ku joku tajuu et hitto mä saan itse ratkaista tän ja tehdä niinku haluun. Kyllä se kuitenki vähän siellä takaraivossa on, et tehdäänpäs tämä kuitenkin niinku jollain tapaa järkevästi.”

Yllä kerrottu byrokratian puutteen ja työn autonomian suoma vapaus koettiin myös välillä kuormittavana. Ura- ja koulutuspolkujen sekä selkeiden roolien

puute koettiin kuormittavana, koska itselle jäi niin paljon selvitettävää. Selkei-den työnkuvien ja roolien puute aiheutti sen, ettei työntekijä tiedä mitä hänen tulisi kehittää halutessaan siirtyä toisiin tehtäviin. Mittareiden puuttuessa koet-tiin vaikeaksi tietää, mitä tulisi omassa työssään kehittää. Työnkuvan, työtehtä-vien, prosessien ja sääntöjen puuttuessa työntekijät joutuvat kyseenalaistamaan tekemistään päivittäin, mikä tuntui raskaalta. Vapaudesta seuraa myös se, että tiimin sisälläkin asiat tehdään eri tavoilla. Selkeiden ohjeistusten puuttuessa tunnollinen työntekijä haalii itselleen paljon tekemistä ja kuormittuu halutes-saan tehdä haalimansa suuren työmäärän kunnolla. Yrityksen strategian, vision ja tavoitteiden sekä yksilön rooli niissä nähtiin olevan epäselvää, mikä voi näyt-täytyä käytännön työssä ja toimeksiantojen hoitamisessa. Stressaavaksi kuvat-tiin myös tilannetta, jossa ei ole mitään selvää työtä mihin tarttua tai selkeyttä siitä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

”Ja itse koen, etä tämmönen niinku tai et annetaan plajon yksilölle vastuuta siitä hy-vinvoinnista ja itsensä johtamisesta. Ku työ on muutenki haastavaa, nii se saattaa olla pikkusen haastava yhtälö, et itse kokisin, että vois olla tosi hienoa jos olis vaikka valmiita koulutus- tai urapolkuja, tai tehtäis jotenki näkyväksi sitä, että hei miten mä voisin vaikka kehittää itseäni tai miten mä tiedän, että mulla on just oikeat taidot jo-honkin tiettyyn rooliin”