Merkillepanoja aanioikeuskysymyksemrae nykyisesta kasittelysta Kirjoittanut >
J . H. Vennola.
Tuskinpa mikaan niista kysymyksista, jotka viime aikojen kuluessa lahinna suurta valtiollista kysymystamme ovat mielia kiinnittaneet, on saanut osakseen niin paljon huomiota j a osan-ottoa kuin aanioikeuskysymys. Sen esille ottaminen j a aanioikeus-olojemme tarkoituksenmukainen jarjestaminen on muodostunut laajojen yhteiskunnalliseen itsetietoisuuteen heranneiden kansalais-piirien pakottavaksi vaatimukseksi. Se on tullut sita tarkeam-maksi kun niiden kansalaisryhmien, jotka tasta tarkeasta kan-salaisoikeudesta ovat olleet osattomina, yhdeksi kansalliseksi kokonaisuudeksi liittaminen ei ainoastaan kansalaisvelvollisuuk-silla, vaan myoskin tasa-arvoisilla kansalaisoikeuksilla on olojen pakosta tullut valttamattdmaksi.
Sen uudistuksen aikaansaaminen, mita yhteiskuntamme aa-nioikeusoloihin nahden on kaivannut, on jo kauvan ollut edis-tyksen harrastajain huomion esineena tullen esiin kirjallisessa kes-kustelussa ynna muissa toimissa asian hyvaksi. Mielihyvalla on myoskin hallituksen toimenpiteet asian hyvaksi tunnustettava.
Laajaperainen tilastollinen tutkimus on sen toitnesta asiasta tehty, samoihkuin sen puolelta on hiljakkoin koossa olleille val-tiopaiville aikaansaatu esitys kysymyksen ratkaisuksi. Laaja, monessa suhteessa ansiokas mietinto on sen perustuksella val-tiopaivakasittelyssa syntynyt. Mutta kysymys odottaa viela, kuten tunnetaan, ratkaisuaan, ja millaiseksi se muodostuu, siita ei suinkaan olla viela selvilla j a varmat. Kysymyksen ar-vostelu eri kansalaispiireissa, keskustelut, mikali ne tulivat ky-symykseen valtiopaivilla, samoinkuin perustuslakivaliokunnan asiaa koskeva mietinto vastalauseineen antavat siihen erilaisia vastauk-sia. Me voimme kysymyksen nykyisesta kasittelysta merkille panna ilahuttavia tosiasioita, jotka antavat hyvia toiveita, mutta toiselta puolen monia merkkeja, jotka asettavat
kysymyksenalai-I 2 8 y. H. Vefmola.
seksi, ovatko erimielisyydet jo tasoittuneet niin, etta aanioikeusky-symyksemrae voi tulla ratkaistuksi siten, etta se tyydyttaisi niita vaatimuksia, joita eri kansanrylimien puolelta tassa suhteessa on tehty j a joiden toteuttaraista he oikeutenaan j a yhteiskunnan
edun vaatimuksena pitavat.
Yksimielisia ollaan, lukuunottamatta joitakin itsekyllaisyy-teen vaipuneita j a yhteiskunnallisesta kehityksesta valinpitamat-tomia ryhmia, siita, etta nykyiset aanioikeusolomme kai-paavat parannusta. Ne tosiasiat, mitka tassa tulevat esille,
puhuvat niin selvaa kielta, ettei sita kay kieltaminen. Kaupunki-laisvaestosta ovat valtiopaivajarjestyksen mukaan laajat vaesto-ryhmat kokonaan vaalioikeudesta suljettuja. Sen tilastollisen sel-vityksen mukaan, mika Senaatin oikeustoimituskunnan toimesta V. 1900 asiasta tehtiin, oli mainittuna vuonna kaupunkien kun-nallisen verotuksen alaisista asukkaista ainoastaan 41,9 "/o valtiol-liseen vaalioikeuteen osaliisia, jota vastoin 58,1 »/o (niista 18,2 "/o
•naisia) oli sita vailla. Kaupunkien kaikkien vaalioikeutettujen lukumaara oli mainittuna vuonna ainoastaan 23,469 eli 7,2 "ft, kir-konkirjoihin merkitysta vakiluvusta. Se aaniasteikko, jonka mu-kaan aanioikeutta eri kaupungeissa kaytetaan, tekee olot vielakin nurjemmiksi. Niin on viela useissa kaupungeissa korkein aanimaara 10, noin puolessa kaupunkiemme luvusta 25, yhdessa kaupungissa, nimittain Pietarsaaressa, 50 j a kolmessa, nimittain Uudessa-kaupungissa, Kristiinassa j a Kaskisissa, kaytetaan rajoittamatonta aaniasteikkoa. Etta naista nurjista oloista useissa kaupungeissa
•on pyritty vapautumaan j a paatoksia aaniasteikon rajoittami-sesta 2 aaneen, vielapa, kuten Savonlinnassa, sen poistamirajoittami-sestakin tehty, on ilahuttavana tosiasiana merkille pantava. Mutta kaytan-nossa eivat namatkaan tapaukset ole yleista asiaintilaa muuttaneet.
Maaseutuvaeston aanioikeusolot tarjoavat myos kyllakin synkan ku-van. Sattuvasti huomauttaakin perustuslakivaliokunta mietinnos-saan, etta »talonpoikaissaaty tahan paivaan asti on sailynyt maa-seutuvaeston yhta ainoaa luokkaa edustavana* s. o. sita, jonka muodostavat manttaaliin pantujen ralssi- tai verotilain omistajat, kruununtalojen asukkaat seka erinaisten kruunulle kuuluvain tilain
vuokraajat. Tallaisia oli, lukuunottamatta niita, jotka eivat naut-tineet vaalioikeutta v. 1900 102, 184. Lukuunottamattakaan sita,
Muutamia periaatteellisia nakokohtia aanioikeuskysymyksessamme. 129
etta tama ryhma teki mainitun vuoden alussa kirkonkirjoihin merkitysta asukasmaarasta ainoastaan 4,3 "/o, on, kun otetaan huomioon, etta kunnaliisverotuksen alaisten henkiloiden lukumaara mainittuna vuonna oh 365,073, merkille pantava, etta puheena oleva vaeston osa ei likimainkaan vastaa sita maaseudun vaestoa, joka on kohonnut seliaiseen taloudellisesti itsenaiseen asemaan,
etta se on verovelvollinen kunnalle.
Ymmarrettavissa on, etta nama nurjat olot ovat laajoissa kansanryhmissa herattaneet tyytymattomyytta, joka enemman tai vahemman ankaroiden arvostelujen j a vaatimusten muodossa on tullut esille. Ilahuttavana asianhaarana on merkille pantava se kanta, mille valiokunta naihin vaatimuksiin j a aanioikeusreformin yleiseen merkitykseen nahden asettuu. »Ei ainoastaan puheena olevien kansanryhmien etujen valvominen — lausuu se mietin-nossaan — vaan myoskin koko kansan onni vaatii, etta taman tyy-tymattdmyyden syyt poistetaan. Kansallisen olemassa-olomme sailyttamiseksi on valttamatonta, etta keskinaiseen luottamukseen perustuva yhteyden tunne vallitsee kansan eri kerrosten kesken.
Kuta suuremmassa maarin maamme valtiopaiville kokoontuneet edustajat ovat lavealla pohjalla toimitettujen vaalien kautta maa-ratyt, sita taydellisemmin kykenevat valtiosaadyt vastaamaan tar-koitustaan edustaa Suomen kansaa». J a toiselta puolen: »Mutta ei ainoastaan kansantahdon tarkemman ilmaisun saavuttamiseksi, vaan myoskin kansaneduskunnan tyon arvoon nahden on tar-keata, etta siihen liittyy suurempi niiden kansankerrosten olojen tuntemus, jotka tahan asti ainoastaan vahassa maarin ovat voi-neet saada aanensa kuuluviin valtiopaivilla.»
Nailla lausunnoilla on tarkea periaate tunnustettu. Aanioi-keusolojen muutosta ei katsota tassa, niinkuin usein on tehty, pelkastaan eri yhteiskuntaluokkien j a kansanryhmien valtakysymyk-seksi, vaan tunnustetaan se olevan merkityksesta koko kansalle ja kansallisen olemassaolomme sailyttamiselle j a tarkeaksi ehdoksi tarkoituksenmukaiselle valtiopaivatoiminnalle.
Mutta joskin nykyiset aanioikeusolomme myonnetaan sie- . tamattomiksi j a muutoksen yleinen merkitys tunnustetaan, niin ol-laan, kun ratkaisuun on kaytava, jo periaatteessa useaan kysymykseen nahden eri mielta. Naiden erimielisyyksien kasitteleminen koko
130 y. H. Vennola.
laajuudessaan ei voi tassa tulla kysymykseen. Muutamat kysy-mykset, joissa erimielisyys esiintyy, ovat kuitenkin niin tar-keita j a yleisesta merkityksesta, etta ne ansaitsevat tulla koske-telluiksi. Tarkoitamme ennen kaikkea sita peruskysymysta, onko yhteiskunnan, lukuunottamattakaan sica aanioikeudesta. poissulke-mista, mika tapahtuu alaikaisyyden, holhoudenalaisuuden, kon-kurssitilassa olon ynna muiden sellaisten seikkojen perustuksella, erityisten rajoitusten kautta (sensus, aaniasteikko, luokkarajoi-tus j . n. e.) vaadittava takeita siita, etta aanioikeutta todella kay-tetaan yhteiskunnan hyodyksi, vai onko pyrittava yleiseen j a yhtalaiseen aanioikeuteen.
Rajoitetun aanioikeuden kannattajat lahtevat siita perusaja-tuksesta, etta kaikki yhteiskunnan jasenet eivat ole kyllin itse-naisia j a valtioUisesti kehittyneita eivatka myoskaan samassa maarassa kykenevia niita oikeuksia, joita aanioikeus tuottaa, yh-teiskunnan hyvaksi kayttamaan j a etta yhyh-teiskunnan menestymi-sen kannalta on tarkeaa, etta ne^ joilta tallaisia edellytyksia puut-tuu, sen kayttamisesta pidatetaan, samoinkuin niille, joiden voi katsoa kykenevan paremmin yleisia asioita arvostelemaan, myon-netaan suurempi vaikutusvalta.
Tama nakokanta on pohjana siina hallituksen esityksessa, mika aanioikeusasiasta valtiopaiville on annettu, j a jossa aani-oikeuden saavuttainisen ehdoksi on asetettu kaupungeissa 800 mar-kan j a maaseudulla 500 marmar-kan vuositulo. Sama on myoskin tunnustettu valiokunnan esityksessa, etta aanioikeuden saaminen jatettaisiin riippuvaksi seka kaupungeissa etta maaseudulla kun-nallisesta veronmaksuvelvollisuudesta. Mita naihin ehdotuksiin tu-lee, niin on epailematta jalkimaiselle annettava etusija, syysta etta se ottaen huomioon paikkakunnalliset olot, ei riista aanioi-keutta niilta, joilla se jo kunnallisen ' verovelvollisuuden perustuksella on, eika siis kehita oloja takaperoiseen suuntaan, samoinkuin se jattaa aanioikeuden p'.-rustumaan todella verotet-tuihin tuloihin eika kulloinkin satunnaisesti toimitettuun useinkin mielivaltaiseen taksoitukseen. Mutta lukuunottamattakaan sita, etta tassa ehdotettuun sensukseen voidaan kussakin kunnassa ve-roayrin suuruutta muuttamalla vaikuttaa, antaa aihetta taiste-luihin j a vaikuttaa haitallisesti kunnallisverotukseen, sulkee
ta-Muutamia periaatteellisia 7idkdkohtia aanioikeuskysymyksessamme. ' 131
makin kunnallisverotukseen katketty sensus laajat kansankerrok-set aanioikeudesta osattomiksi, esimerkiksi Helsingissa III:nnen vastalauseen tekijain laskujen mukaan noin 86 kasitydlais- j a teollisuustyovaestosta. K y s y m y s on, ovatko ne nakokohdat, joille valiokunnan ehdotus perustuu, sellaisia, etta ne yhteiskunnan me-nestymisen kannalta tekevat sen aanioikeudesta poissulkemisen, mika sen kautta tapahtuu, oikeutetuksi.
Vastustaessaan ehdotusta varallisuussensuksen poistamisesta tuo valiokunta taman kantansa puolustukseksi esiin seuraavaa:
i) E i olisi hyvin harkittua akillinen siirtyminen niin tuntu-vasti rajoitetusta valtiollisesta vaalioikeudesta, kuin maassamme nykyaan on voimassa, seliaiseen yleiseen aanioikeuteen, jollaista viela ei ole toimeenpantu useitten meista kehityksessa melkoisesti edella olevain kansainkaan. keskuudessa. 2) Mahdollisuus, etta ne tiedot j a se kokemus eri aloilla, jotka ovat olleet edustettuina kolmannessa ja neljannessa saadyssa, voisivat suureksi osaksi jaada
•puuttumaan valtiopaivilta, varottaa yhdella kertaa menemasta liian pitkalle 'uudistuksissa. 3) Sita pelkoa, etta kansanjoukot pyrkiessaan toteuttamaan luokkaetujansa voisivat unhottaa velvol-lisuuden, joka vaatii loukkaamattomina pitamaan saavutettuja oi-keuksia, ei myoskaan voida katsoa aiheettomaksi, etenkin kun siten kokoonpantu valitsijakunta helpommin saattaisi joutua hen-kiloiden johdettavaksi, jotka voivat vaarinkayttaa vaikutusval-taansa tarkoitusperien saavuttamiseksi, joista kansalla itsellaan ei'.
ole hyotya. 4) Varovaisuus vaatii senvuoksi ainakin toistaiseksi-valtiollisen aanioikeuden osallisuudesta sulkemaan henkilot, joiden-L taloudellinen tila on siksi heikko, etta se ei vastaa perheenelat-tajan alinta toimeentulon mahdollisuutta, j a joilla yleensa ei voida.
otaksua olevan sita itsenaisyytta j a yleisten asiain harrastusta,.
jotka ovat valttamattomana edellytyksena valtiollisen aanioikeu-den oikein kayttamiselle.
VaHokunnan kantaa vastaan on mietintoonliitty vassa IIDnnessa vastalauseessa, (Stahlberg ja Mikkola), jossa kannatetaan aanioi-keuden myontamista hengille kirjoitetuille kunnan jasenille yleensa seka kaupungeissa etta maalla, lukuunottamatta naisia ynna muita yleisia poikkeuksia, tuotu esiin useita muistutuksia. On huomautettu,.
etta on aivan mielivaltainen valiokunnan otaksuminen, etta se
132 y. H. Vennola.
itsenaisyys j a yleisten asiain harrastus, jotka ovat valttamattomia edellytyksia valtiollisen aanioikeuden. oikein kayttamiselle, olisi olemassa ylapuolella, mutta kerrassaan puuttuisi alapuolelta jota-kin veroviivaa. Suurempi varallisuus on yhtavahan toisen kuin toisenkaan takeena. Kunnallisesta taksoituksesta poisjatetty tyo-mies saattaa olla toisen tahdosta riippumattomampi j a harrastaa enemman yleisia asioita kuin moni muu, joka on kunnalliseen tak-soitukseen otettu. Omien luokkaetujen silmalla pitaminen j a yk-sipuolinen ajaminen voi tulla yhtahyvin kysymykseen keinotekois-ten etuoikeuksien varaan rakennetussa kuin kaikkiin kansanker-roksiin nojautuvassa kansaneduskunnassa. A i v a n liioiteltu —•
huomautetaan viela samassa vastalauseessa — on epailematta myos-kin valiokunnan pelko, etta ne tiedot j a kokemus eri aloilla, jotka ovat olleet edustettuina kolmannessa j a neljannessa saadyssa, voi-sivat suureksi osaksi tulla puuttumaan valtiopaivilta. j a vaikkapa eduskunta mainitussa suhteessa jotakin menettaisikin, niin se tu-lee varmaankin hyvin korvatuksi sen kautta, etta tieto laajojen kansankerrosten oloista, tarpeista j a toivomuksista saadaan en-tista taydellisemmin edustetuksi. Yhtavahan voi mielestamme myoskaan sita valiokunnan viittausta, etta sellaista siirtymista yleiseen aanioikeuteen kuin tassa on kysymyksessa, ei viela ole toimeenpantu useitten meista kehityksessa melkoisesti edellaole-vain kansainkaan keskuudessa, pitaa esteena meilla rauutokseen ryhtymasta. Nain sita vahemman kuin useissakin niista maista, joissa aanioikeuden saamiselle tassa suhteessa rajoja on
pysy-tetty, maaratyt ehdot, kuten esim. Suur-Britanniassa l o puntaa vuosivuokraa maksava yksityinen huone j a Alankomaissa m. m.
oma asunto, jolla on maaratty tilavuus taikka maaratty eri paik-kakuntien olojen' mukaan vaihteleva vuokra-arvo, ovat niin koh-tuulhset, etta vahempivaraisetkin paasevat aanioikeudesta osalli-siksi j a asiaintila lahestyy sentahden yha enemman yleisen aani-oikeuden kantaa.
Sita vaitetta vastaan, mika usein tuodaan esiin varallisuus-sensuksen puolustukseksi, nimittain etta se vastaa vaatimusta, etta
•oikeuksien j a velvollisuuksien taytyy vastata toisiaan, huomaut-tavat Illmnen vastalauseen tekijat, etta puhumattakaan siita, etta valiokunnan ehdotuksessa kunnallinen verovelvollisuus pannaan
Muutamia periaatteellisia nakokohtia aanioikeuskysymyksessamme. 1 3 3
valtiollisen aanioikeuden ehdoksi, jokaisen hengille kirjoitetun j a siis yleisen aanioikeuden saajan on maksettava valtiolle henki-rahaa, j a etta sen ohessa jokaisen kansalaisen taytyy valtiolle suorittaa tulli- ynna muuta valillista veroa monin verroin enem-man kuin se kunnallisveron maara, jonka valiokunta asettaa aanioikeuden saamisen ehdoksi. Laskujen mukaan, joita on tehty Ruotsissa, suorittaa hyvin toimeentuleva nelihenkinen (2 taysi-ikaista j a - 2 lasta) tydmiesperhe, jonka vuositulot nousevat 9 0 a kr. eli 1,260 markkaan, valillisia veroja kuluttamistaan tavaroista alhaisen laskun mukaan 133 kruunua eli 186 riiarkkaa vuodessa.
Tata voi sovelluttaa myos meikalaisiin oloihin, niin ettei voi suin-kaan vaittaa niiden, jotka kunnallisessa verotuksessa eivat tule kysymykseen, olevan vapaita yhteiskunnallisesta verorasituksesta.
J a kun ottaa huomioon, — huomauttavat vastalauseen tekijat — etta rasittavia yhteiskuntavelvollisuuksia viela on muitakin kuin verona suoritettavia, niin ei voi olla ensinkaan paikallansa tehda valtiollista aanioikeutta kunnallisveroUa ostettavaksi. Yhtavahan voidaan myoskaan myontaa oikeaksi sita kasitysta, etta valtiolli-nen aanioikeus edellyttaisi aanioikeutta kunnallisia asioita rat-kaistaessa. Yleisen valtiollisen aanioikeuden rinnalla voidaan kun-naUinen aanioikeus jarjestaa eri rajoituksilla kunnallistaloutta sil-malla pitaen.
Vahassa maarassa yleista valtiollista aanioikeutta kannatta-masta ei suinkaan esta se pelko, etta edustuskunta ei tulisi ko-koon pannuksi kyllin kykenevista aineksista, vaan joutuisi tyo-vaestdn liian suuren vaikutuksen valtaan. Tama pelko on esiin-tynyt valiokunnassakin j a on, kuten tunnettu, laajoissa piireissa tarkea todistuskappale, jolla yleista aanioikeutta vastustetaan._
Ne numerot, mitka IILnnen vastalauseen tekijat tuovat eduskun-tain kokoonpanosta lantisissa naapurimaissamme, osottavat taman pelon liioitelluksi. Tanskassa on yleinen aanioikeus olemassa jo vuodesta 1867 ja Norjassa vuodesta 1898. Niista edustajista, jotka mainituissa maissa vastaavat meidan porvaris- j a talonpoi-kaissaatyjamme, on ollut itsenaisia maanviljelijoita j a maanvuok-ramiehia Tanskassa 49 0/0 j a Norjassa 36 »/o, valtion j a kunnan virkamiehia 24 "/o j a 31 0/0 j a liikemiehia 23 "/o j a 2 8 % . T y o -miehia on ollut Tanskassa 4 0/0 j a Norjassa 5 "/o. Ruotsissa, jossa
i 3 4 7. H. Vennola.
on ollut 800 kr. eli 1,120 markan tulosensuksella rajoitettu aanioi-keus, ovat vastaavien ryhmien prosenttimaarat 48, 30, 21 j a i . Yleinen aanioikeus ei ole siis Tanskassa eika Norjassa edus-kunnan kokoonpanossa tehnyt niin suuria mullistuksia, etta tyo-vaen yksipuolinen vaikutus valtiopaivilla tulisi maaraavaksi j a olisi vahingoksi katsottava. Painvastoin taytyy sita sen kansan tositarpeiden j a olojen tuntemuksen takia, minka se muka-naan tuo, pitaa etuna. Se kokemus, mika Saksassa, jossa vaalit tapahtuvat yleisen aanioikeuden pohjalla, on eduskunnan toi-minnasta, osottaa myos, etta edesvastuuntunne yhteiskunnallisten reformien toimeenpanemisessa kasvaa tehtavan mukana niissakin, jotka nykyisiin oloihin jyrkimpia muutoksia vaativat. Tyovaen valtiollinen kypsyys j a yleisten asiain tuntemus ei ole suinkaan niin epailyksenalaista, etta sen vaikutusta eduskunnassa olisi pelolla katsottava. Sen lisaksi on huomattava, etta joukot, joiden valtaa pelataan, eivat, kuten Ruotsin v. 1904 aanioikeusesityksen perustelussa aivan oikein huomautetaan, suoranaisesti
maa-raa, vaan ottavat valtiopaivatyohdn osaa edustajiensa kautta eika voi vaittaa, etta nailla yleensa olisi vahemman tietoja j a arvos-telukykya kuin -muidenkaan luokkain edustajilla.
Sita poissulkemista, mika aanioikeuden osallisuudesta va-rallisuussensuksen maaraamisen kautta, siinakin muodossa kuin se tulee esiin kunnalliseen veronmaksuvelvollisuuteen kytkettyna,-ta-pahtuu, ei voine sen perustuksella, mita ylla on esitetty, pitaa patevilla syilla perusteltuna. Sita voi ehdottomasti puolustaa yhta vahan valtiollisen kypsyyden mittana kuin yhteiskunnan hyd-dynkaan kannalta valttamattomana. Niista rajoitusmaarayksista, joita aanioikeuden kayttamiscen nahden on tuotu esille, on meidan -kosketeltava paria, nimittain asteikkojarjestelmaa j a luokkarajoi-tusta, jotka pyrkivat yhteiskunnallisten asiain ratkaisussa sailyt-tamaan muutamille kansalaisille suhteellisesti suuremman vaiku-tusvallan.
• Vaatimus suuremman aanimaaran myontamisesta maaratyille vaalioikeutetuille lahtee. siita periaatteesta, etta niille, joilla voi edellyttaa olevan suurempi kyky yleisia asioita arvostella, on myonnettava suurempi vaikutusvalta. Perusteena talle erilaiselle aanimaaralle kaytetaan joko varallisuutta, kuten siina
aaniastei-Muutamia periaatteellisia nakokohtia ddnioikeuskysymyksessavime, 135"
kossa, mika meilla on kaytannossa, tai myonnetaan lisa-aania m.
m. suuremman sivistysmaaran perustuksella, kuten belgialaisessa tunnetussa vaalisysteemissa. Molemmat nakokohdat ovat tulleet aanioikeuskysymyksemme kasittelyssa seka valtiopaivilla etta sen ulkopuolella esille. Valiokunnan enemmisto ei ole kannattanut kumpaakaan, mutta etta meilla molemmilla nakokohdilla on kan-nattajia,.ontunettu. Varallisuusasteikkoa vastaan on taydella syylla huomautettu, etta se on aivan liian puutteellinen mitta valitsijoiden erilaisen valtiollisen kypsyyden maaraamiseksi. Varallisuus ei ole suinkaan niikaan sellainen tekija kyvyn muodostumisessa, etta val-tiollisen kypsyyden voisi katsoa kohoavan rinnan rahamaarien kanssa. Taman nakokannan perusteettomuudesta j a kohtuuttomuu-desta tarjoavat nykyiset aanioikeusolomme viljalta esimerkkeja.
Luonnollisempi j a mieltakiinnittavampi on aanimaaran lisaaminen sivistysmaaran perustuksella. T a m a nakokanta on ollut pohjana Senaatin v. 1902 valmistamalle esitysehdotukselle, vaikkei se paattjmeille valtiopaiville annetussa esityksessa tulekaan esille.
Silla on yksityisissa piireissa sen suuremman vaikutusvallan ta-kia, minka se korkeammalle sivistykselle nayttaa takaavan, paljon kannattajia. Mutta sitakin vastaan on muistutettava, etta jaot-telu jaa mielivaltaiseksi. Tietomaara j a suoritetut tutkinnot eivat suinkaan niin varmasti takaa suurempaa valtiollista kypsyytta, etta niiden perustuksella jaottelun voisi edellyttaa osaavan
oi-•keaan. Jaottelussa ei olekaan esim. Belgiassa menty pitemmalle kuin kahden lisa-aanen myontamiseen yliopisto- tai keskikoulu-sivistyksen saaneille tai vastaavia tietoja osottaville. Kaytan-nossa ei tallaisella jaotuksella olisi sanottavaa merkitysta, koska nailla kasvavilla lisa-aanilla, kuten on huomautettu, ei voida kyl-lin tehokkaasti vaaleihin vaikuttaa. Mutta toiselta puolen olisi se omiaan yllapitamaan merkityksetdnta naennaksta juopaa j a arvo-erotusta eri kansalr.isten valilla.
Varakkaammille j a enemman tietoja omaaville kansalaisille suuremman vaikutusvallan sailyttaminen ei voine ehdotettujen luokkajaotustenkaan kautta olla puolustettavissa. Tasa-arvoisuu-den j a yhtenaisyyTasa-arvoisuu-den tunnetta ei suinkaan tyydyttaisi se Rita-ristossa j a Aatelistossa tehty ehdotus, etta varallisuussensuksen takia aanioikeutta vailla olevat vaestoryhmat saisivat tilaisuuden
136 J . H. Vennola.
omien laanittain valittujen luottamusmiestensa kautta valita sbpi-van maaran edustajia kaupungeissa porvaris- j a maalla talonpoi-kaissaatyyn. Ehdotus, mika valiokunnassa on esitetty, etta valit-sijat kussakin kaupungissa j a maalaiskunnassa jaettaisiin kahteen ryhmaan, joista toisessa noudatettaisiin yleisten vaalien periaa-tetta, toisessa vaalioikeuden saamiseksi vaadittaisiin kaupungeissa 2,000 mk:n tulosensus j a ylemman kansakoulun oppimaara, maa-seudulla tilallisena oleminen, j a etta molemmat ryhmat, joissa kullakin valitsijalla olisi y k s i aani, valitsisivat kaupungeissa, pie-nemmat kaupungit yhdistyen, vahintain yhden edustajan kunkin kaupungin puolesta j a maalla vahintain yhden valitsijamiehen kustakin kunnasta, ei suinkaan olisi omiansa, kuten valiokunta huomauttaa, luokkavastakohtia yhteiskunnassa tasoittamaan, vaan ne sen kautta karjistyisivat j a siten aanioikeusmuutos menet-taisi yhden tarkeimmista paamaaristaan. Se seikka, etta luku-maaraltaan lukuisampi valitsijaryhma saisi tyytya valitsemaan ainoastaan vahemmiston edustajia, tuntuisi ilmeiselta vaaryydelta.
Ehdotusta vastaan, mika on tehty valiokunnan mietintoqn liitty-vassa ILssa vastalauseessa, etta nimittain yleisiin vaaleihin olisi yhdistettyna valillisia vaaleja siten, .etta-kaupunginvaltuusmiehet kaupungeissa j a manttaaliin pannun maan haltijat maalla valitsi-sivat osan edustajia porvaris- j a talonpoikaissaatyihin, voidaan, kuten valiokunta tekeekin, muistuttaa, etta kaupunginvaltuusmie-het valitaan aivan toisia tehtavia varten kuin valtioUisia valitsi-jakuntia muodostamaan j a ovat kokoonpanoonsa nahden mo-nesta syysta tuskin sopivia edustamaan .niita harrastuksia, mitka valtiollisissa vaaleissa kulloinkin tulevat kysymykseen. Kunnallisten yhdyskuntain edustajien edustuskuntaan ottaminen liittyy taas toisten saatyjen vaaliolojen jarjestelyyn kuin tassa on kysymyk-sessa. Mainittu ehdotus sailyttaisi muutamille ryhmille, kuten maanomistajille maalla, aivan erikoisaseman, jota niiden periaat-teiden kannalta, joihin edella on viitattu, ei voine katsoa oikeu-tetuksi, yhtavahan kuin yhteiskunnan edunkaan vaatimaksi.
Joskin edellaviitattuja rajoituksia aanioikeuden myontami-sessa ei voisi katsoa oikeutetuiksi eika yhteiskunnan edunkaan kannalta valttamattomiksi, niin on kysymys' viela, onko yleinen j a yhtalainen aanioikeus ulotettava niin laajalle, etta myoskin
Mtmtavliaperiaatteellisia nakokokiia aanioikeuskysymyksessamme. 137
naiset tulevat siita osallisiksi. K y s y m y s on naisten heratessa oikeuksiaan valyomaan muodostunut yha tarkeammaksi.
Valtiopaivaesitys jattaa naisef aanioikeudesta osattomiksi.
Yksityisten valtiopaivajasenten puolelta on sen sijaan esityksia tehty, joista toisen talonpoikaissaadyssa jatetyn anomuksen alia on 30 nimea. Valiokunnan enemmisto kannattaa aanioikeuden myon-tamista niille naisille, jotka hallitsevat itseaan j a omaisuuttaan, mutta niissa vastalauseissa, joissa asiasta on mielipiteita lausuttu, sita, vaikka tosin osaksi erilaisilla syilla, vastustetaan, j a saadyissa esiintulleessa mielipiteiden ilmaisussa ei naisten aanioikeus myos-kaan saavuttanut samassa maarassa kannatusta kuin tuli miesten yleisen aanioikeuden osaksi.
Naisten aanioikeuden vaatimus ' perustuu toiselta puolen siihen, etta naiset taysarvoisia yhteiskunnan jasenia ollen j a kan-salaisvelvollisuutensa tayttaen ovat oikeuden j a kohtuuden mu-kaan paastettavat kysymyksessa olevasta tarkeasta kansalaisoikeu-desta osallisiksi, toiselta puolen siihen, etta yhteiskunnan' edun kannalta on tarkeaa, etta ne harrastukset j a se yhteiskunnallisten asiain tuntemus, jota naiset edustavat, paasee edustuskunnan kokoonpanoon vaikuttamaan.
Oikeuden j a tasaarvoisuuden tunnetta loukkaavaksi taytyy epailematta tunnustaa se merkillinen tosiasiain tila, etta enem-misto kansalaisia, syysta etta ovat sattuneet syntymaan nai-siksi, jatetaan osattomiksi yhdesta tarkeimpia kansalaisoikeuksia.
iSle vastavaicteet, joilla naisten aanioikeutta vastustetaan, ovat monet. Vaite, etta nainen on luotu toisia tehtavia varten kuin mies, nimittain perhetta j a kotia varten, ei mielestamme ole mi-kaan todistuskappale, koska erilaista tehtavaa ei voi asettaa miksikaan vaalioikeuden mittakaavaksi yhta vahan naiselle kuin miehellekaan. Pelkoa, etta nainen tulisi vedetyksi liian paljon valtiolliseen elamaan j a vieraantuisi varsinaisesta toimialastaan, ei voi mielestamme myoskaan katsoa perustelluksi, koska sel-laisten oikeuksien suominen, mitka tassa ovat kysymyksessa, ei suinkaan edellyta toimialan muuttamista. Naisen ominai-nen toimiala riippuu epailematta kokonaan toisista j a syvemmin vaikuttavista perussyista kuin erillaan pysymisesta valtiollisessa elamassa esiintyvien kj'-symysten arvostelusta. Yhta vahan
138 y. H. Vcmola.
voi myoskaan naisellisuus siita riippua, joHei silla kasiteta toi-metonta sentimentalisuutta. Huomautus, etta naiset eivat liarrasta yhteiskunnallisia kysymyksia, on epailematta suureksi osaksi totta, mutta hyvin selitettavissa erilaisesta kasvatuksesta j a erilaisista olosuhteista, joihin nainen on totutettu j a joissa han on elanyt.
Hyvinkin laajoissa miespuolisissa piireissa on asianlaita valitet-tavasti aivan sama. Sen lisaksi on huomattava, etta naisen
yhteiskunnallista toimintaa ei ole arvosteltava yksinomaan julki-suuden kannalta, vaan muistettava, etta kotitalouden piirissa j a noiisevasta polvesta kunnollisia kansalaisia luodessaan, nainen liikkuu hyvinkin tarkeiden yhteiskunnallisten kysymysten alalia, vaikka taman yhteiskunnallisen toiminnan tulokset eivat ole jul-kisuudessa niin hyvin ensi silmayksella huomattavissa kuin niilla aloilla, joilla mies liikkuu. Tuntuu sen lisaksi monessa suhteessa ironialta syyttaa kansalaisryhmaa, jota nimenomaan on pidatetty tarkeimpien julkisten yhteiskunnallisten oikeuksien kayttamisesta siita, ettei se • ole talla alalia toiminut eika sita harrasta.
Se laaja liike, mika naisten piirissa aanioikeusasian, samoinkuin monien muiden yhteiskunnallisten kysymysten hyvaksi on he-rannyt, osottaa myos tosiasiallisesti, ettei yllamainitulle vaitteelle voi yleisyytta tunnustaa.
Merkityksensa lienee jo nykyaikana katsottava kadottaneen vaitteen, etta naiset eivat kykenisi yhteiskunnallisia kysymyksia arvostelemaan. Naisen toiminta yliopistossa, useissa valtio- j a kunnallisissa viroissa eri aloilla, kasvatus- j a monissa muissa yh-teiskunnallisissa tehtavissa todistaa taman vaitteen perattomyy-den. Sen lisaksi on huomattava, etta kun naiselle kerran on myonnetty kunnallinen aanioikeus, on han silla jo tunnustettu kykenevaksi yhteiskunnallisia asioita kasittelemaan. Vaite, etta
Merkityksensa lienee jo nykyaikana katsottava kadottaneen vaitteen, etta naiset eivat kykenisi yhteiskunnallisia kysymyksia arvostelemaan. Naisen toiminta yliopistossa, useissa valtio- j a kunnallisissa viroissa eri aloilla, kasvatus- j a monissa muissa yh-teiskunnallisissa tehtavissa todistaa taman vaitteen perattomyy-den. Sen lisaksi on huomattava, etta kun naiselle kerran on myonnetty kunnallinen aanioikeus, on han silla jo tunnustettu kykenevaksi yhteiskunnallisia asioita kasittelemaan. Vaite, etta