3
Yhteistilat Yhteistilat
Yhteistilat
Yhteistilat Yhteistilat
Yhteistilat
A B C
MUUNNOS -jakaminen
kuva 6.28. Muunnoskaavio porras-tasanteen asuntojen jakamisesta pienasunnoiksi.
Soluasuntoja
VE1 VE2 VE3
Pienasuntoja (opiskelija-asuntoja, tue ua asumista, kakkosasunto jne)
JK
Huoneissa on oma kylpyhuone. Yhteistiloissa sijaitsevat
kei iöt ja varasto- ja pyykinpesutilat. Huoneissa on oma kylpyhuone. Yhteistiloissa sijaitsevat
kei iö ja henkilökunnan tila. Huoneissa on oma kylpyhuone. Yhteistiloissa sijaitsevat kei iö ja harrastetila.
A2
K
Harraste-Henkilö- tila kunnan
Aula Aula
Lamellipohjasta muodostuu neljä pientä kaksiota. Kerroksessa on yhteiset sauna- ja pyykinpesutilat.
VE4
Ve 1. Porrastasanteen asunnoista on enimmillään muodostettu kuusi pienasuntoa. Yhteistiloissa sijaitsevat keittiöt sekä varasto- ja pyykinpesutilat.
Ve 2. Yhteistiloissa sijaitsevat keittiö ja tarvittaessa pieni henki-lökunnan sosiaalitila. Tämä on esimerkki tuetun asumisen vaihto-ehdosta
Soluasuntoja
VE1 VE2 VE3
Pienasuntoja (opiskelija-asuntoja, tue ua asumista, kakkosasunto jne)
JK
Huoneissa on oma kylpyhuone. Yhteistiloissa sijaitsevat
kei iöt ja varasto- ja pyykinpesutilat. Huoneissa on oma kylpyhuone. Yhteistiloissa sijaitsevat
kei iö ja henkilökunnan tila. Huoneissa on oma kylpyhuone. Yhteistiloissa sijaitsevat kei iö ja harrastetila.
A2
K
Harraste-Henkilö- tila kunnan
Aula Aula
Lamellipohjasta muodostuu neljä pientä kaksiota.
Kerroksessa on yhteiset sauna- ja pyykinpesutilat.
VE4
kuva 6.29. Muodostetut pienasun-not soveltuvat esimerkiksi opiske-lija-asunnoiksi, senioriasunnoiksi, tuetuiksi asunnoiksi tai kakkosasun-noiksi.
Kaikissa asunnoissa on omat kylpy-huoneet. Isommissa (B1, C1, C2, C3, C4) asunnoissa on myös
keittoko-Ve 3. Yhteistiloissa sijaitsevat keittiö ja harrastetila. Harrastetilaa voi oman sisäänkäynnin vuoksi käyttää myös asuntojen ulkopuo-liset käyttäjät.
Ve 4. Porrastasanteen asunnoista muodostuu neljä pientä kaksio-ta. Kerroksessa on yhteiset aula-, sauna- ja pyykinpesutilat.
LOPUKSI
Aikoinaan 1960-1970-luvun asuinalueiden valmistuttua mo-nelle maalta muuttaneelle juoksevan veden, sähkön ja sisäves-san omaavat lämpimät asunnot olivat unelmien täyttymys.
Talot sijaitsivat vehreissä maisemissa ja tornitalosta saattoi olla hulppeat näkymät yli metsien ja kallioiden. Yhteen ta-loon saattoi muuttaa sotaveteraanien ja toiseen ison tehtaan työntekijöiden perheet. Ystävyyssuhteita oli helppo luoda sa-manhenkisten naapureiden kanssa. Tuohon aikaan pienikin asunto riitti lapsiperheelle. Lasten muutettua pois kotoa asun-to oli juuri sopiva eläköityvälle pariskunnalle. Muutasun-totarvetta ei ollut. Asumisen toiveet ja tarpeet muuttuvat sukupolvien myötä. Isovanhempiemme unelmakoti ei vastaa enää meidän tavoiteasuntoamme.
Lähiön rakennusaikaisista vetovoimatekijöistä eivät toki kaikki ole vanhentuneet. Edelleen asukkaisiin vetoaa veh-reä ja luonnontilainen metsämaisema polveilee asuinalueiden lomassa. Edelleen ylimmistä kerroksista on upeat maisemat.
Asuntojen oleskelutilat ja parvekkeet suuntaavat ilta-aurin-koon, kun taas keittiö ja makuuhuoneet miellyttävästi itään.
Isot piha-alueet mahdollistavat hyvät oleskelualueet niin lap-sille kuin aikuilap-sillekin, paikoitustilaa on riittävästi ja katutila on väljä. Ongelmana onkin, kuinka olemassa oleva rakennus-kanta muutetaan tämän päivän toiveita vastaavaksi. Vuosi-kymmenten takaisia taloja peruskorjataan hyvää vauhtia ja tilalliset muutokset voitaisiinkin liittää olennaiseksi osaksi perusparannusta.
Asuinalueen asukasrakenteen muodostumiseen vaikuttaa oleellisesti asuntokannan ominaisuudet. Mikäli asuinalueel-la ei ole tarjota kaivatuille keskiluokkaisille perheille näiden asumistarpeita vastaavia asuntoja, hakeutuvat ne muualle.
Asunnon valitsemiseen vaikuttavat konkreettisten tarpeiden ja käytössä olevien resurssien lisäksi myös asumisen toiveet ja ihanteet. Asumispreferenssit käsittävät asunnon lisäksi
toi-veita koko asuinympäristöstä; talosta, korttelista, palveluista, liikennejärjestelyistä jne. Asuinalueiden kehittämisohjelman asuinalueiden yksiö- ja kaksiovaltainen rakennuskanta vaa-tii muutoksia houkutellakseen alueelle perheita erillaistuvine asumistoiveineen. Korjatessa olemassa olevaa asuntokantaa voidaan säilyttää kohtuullinen hintataso myös isoissa asun-noissa ja saavuttaa kilpailuetu uudisrakennusten hintatasoon verrattuna.
Ohjelmassa mukana olevien lähiöiden asuntoraken-teesta kerätyn laajan tietokannan avulla tutkittiin mahdol-lisuuksia toteuttaa asuntosuunnittelun keinoin sosiaalisesti ja toiminnallisesti sekoittunutta asumista olemassa olevaan rakenteeseen. Tässä diplomityössä esitellyt muutosmallit an-tavat asuntokannan yksipuolisuuden ongelmaan pureutuvia ratkaisumalleja, joiden perustalta kaupungit sekä paikalliset kiinteistö- ja asunto‐osakeyhtiöt voivat ponnistaa konkreetti-siin korjaushankkeikonkreetti-siin.
Suunnitteluratkaisuissa tavoitteena oli mahdollistaa asukaslähtöinen, spontaani, matalan kynnyksen yhteisölli-syys ja toiminnallisuus avaamalla asuintiloja yhteiseen aula-tilaan sekä maantasokerroksessa pihalle. Puolijulkiseen ti-laan avautuva asunnon julkinen huone häivyttää yksityisen ja julkisen tilan rajaa ja luo oivallisen paikan julkisempaaluon-netta kaipaavalle toiminnalle. Julkisen huoneen teema kul-kee läpi jokaisen muutosmallin niin asunnon sisäisissä kuin kerrosten välisissäkin muutoksissa. Pienimmillään asunnon julkinen huone voi olla yksiön eteinen, josta näkyy persoonal-linen pilkahdus yhteisaulaan. Laajimmillaan julkinen huone voi ulottua kaksikerroksisen asunnon molempiin kerroksiin jättäen yksityisen osan asuntoa sille alisteiseksi. Elämänti-lanteen vaihdellessa julkisen huoneen voi ottaa takaisin yk-sityisen asumisen piiriin sulkemalla tarvittaessa verhot ja kalustamalla mahdolliset ylimääräiset kulkuaukot umpeen.
Asunnon julkinen huone -teemalla tavoiteltiin uudentyyppis-tä joustavaa ja toiminnallisesti sekoittunutta asumista luon-tevaksi osaksi elementtilähiötä.
Perheasunnon tavoitteisiin pyrin vastamaan niin asunnon sisäisissä muutoksissa kuin asuntojen yhdistämi-sissäkin. Asunnon sisäiset muutokset tähtäsivät mahdollis-tamaan pieniinkin asuntoihin lisähuoneen paikan ja näin monipuolistamaan asumista, vaikka asuinneliöt pysyisivät samana. Kaksikerroksiset omille terasseille avautuvat asun-not toivat asuntokantaan julkisen huoneen teeman lisäksi kaivattua persoonallisuutta.
MuutosMallien suunnitteluratkaisuiden toteutuessa konkreettisessa hankkeessa, pitäisin myös tilkkutäkkimäistä toteutusta mahdollisena. Esimerkkitalossa voisi olla eri muu-tosmallein käsiteltyjä kerroksia rikkomassa alkuperäistä mo-notonisuutta tuoden monimuotoisuutta asunto- ja asukas-kantaan. Pidän mahdollisena myös jättää kerroksia nykyisten asuntojen kokonaisuuksiksi. Mosaiikkimaisuus voisi jatkua yhdestä talosta pihapiiriin ja kortteliin. Siellä täällä voisi olla MuutosMallein korjattuja kerroksia, jotka aktivoivat toimin-nallisella joustavuudellaan koko aluetta.
Olisi kiinnostavaa myös päästä soveltamaan edellämai-nitun tilkkutäkin kaltaista suunnitelmaa olemassa olevaan kortteliin ja ottaa kokonaissuunnitelmaan mukaan myös pi-hapiiri ja sen mahdollisuudet julkisuusastehierarkiassa sekä lisärakentamisessa.
ACHRÉN, HANNA. 2015. Julkinen huone. Teoksessa: Hed-man, Markku, Kotilainen, Sini, Jonna Heikkinen, Jonna (toim.).
Joustavat asuinympäristöt. Tampere, Tampereen teknillinen yliopisto, Arkkitehtuurin laitos. S: 122-141
BETONI. 2015. [VERKKOJULKAISU]. 2000 vuotta betonia.
[viitattu 27.3.2015]. Saatavissa http://www.betoni.com/
tietoa-betonista/betoni-ja-kestava-kehitys/betonin-histo-ria
CITY-ANALYSIS 2014.The Urbal Fix: creating truly sustai-nable cities. [viitattu 5.10.2014]. Saatavissa: www.city-ana- lysis.net/2011/03/30/the-urbal-fix-creating-truly-sustai-nable-cities
HANKONEN, JOHANNA. 1994. Lähiöt ja tehokkuuden yh-teiskunta. Tampere, Otatieto Oy. 539 s.
HEISKANEN, ULLA-MARI, KAHILA PETRI. 2006. Kau-pungin läheisen maaseutuasumisen kehittäminen. Seinäjoki, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. 70 s.
HELAMAA, ANNA, PYLVÄNEN RIIKKA. 2012. Askeleita kohti yhteisöasumista. Selvitys yhteisöasumisen muodoista ja to-teuttamisesta. Tampere, Tampereen teknillinen yliopisto, Arkkitehtuurin laitos. 177 s.
JUNTTO, ANNELI. 2007. Suomalaisten asumistoiveet ja mahdollisuudet. Helsinki, Tilastokeskus. 153 s.
JUNTTO, ANNELI. 2008. Asumistoiveet ja mahdollisuudet.
[Esityskalvot]. Sosiaalitilastoseminaari 12.3.2008. Kuo-pio, Kuopion yliopisto. Saatavissa: www.stat.fi/ajk/tapah-tumia/2008-03-12_juntto.pdf.
JUNTTO, ANNELI (TOIM.). 2010. Asumisen unelmat ja arki. Helsinki, Gaudeamus 320 s.
KAASALAINEN, TAPIO. 2015. Ikääntyvät asukkaat ja asun-not: Vaiheittaiset esteettömyysparannukset lähiökerrostaloissa.
Tampere, Tampereen teknillinen yliopisto, Arkkitehtuu-rin laitos. s. 271
KROKFORS, KARIN. 2006. Aika asuntoarkkitehtuurissa.
Typologinen joustavuus pientalosuunnittelun uudistamisen vä-lineenä. Espoo, Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos. 174 s.
KORTTEINEN, MATTI, TUOMINEN, MARTTI, VAATTO-VAARA, MARI. 2005. Asumistoiveet, sosiaalinen epäjärjestys ja kaupunkisuunnittelu pääkaupunkiseudulla. Artikkeli. Yh-teiskuntapolitiikka 70 (2005):2. Helsinki, Helsingin yli-opisto.
MÄKIÖ, ERKKI. 1994. Kerrostalot 1960-1975. Helsinki, Ra-kennustieto Oy. 288 s.
LEUPEN, BERNARD, HEIJNE, RENÉ, VAN ZWOL, JAS-PER (TOIM.). 2005. Time-based Architecture. Rotterdam, 010 Publishers. 249 s.
L Ä H T E E T
LINNAVA, VERNA, VELIN, NIINA, Maaseutuasumisen veto-voimatekijät ja laatu. 2010. Lohja, Laurea-ammattikorkea-koulu. 107 s.
(MEURMANN, OTTO-IIVARI. 1982 [ALKUP. 1947]. Ase-makaavaoppi. 2. painos. Helsinki, Rakennuskirja.) SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ. 2012. Valtioneu-voston periaatepäätös kehitysvammaisten henkilöiden yksilölli-sen asumiyksilölli-sen ja palvelujen turvaamisesta. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriö. 30 s.
TILASTOKESKUS. 2012. Väestörakenne 2012. Helsinki, Tilastokeskus. 20 s. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/va-erak/2012/01/vaerak_2012_01_2013-09-27_fi.pdf
TILASTOKESKUS. 2012. Väestöennuste 2012-2060. Helsin-ki, Tilastokeskus. 13 s. Saatavissa: http://tilastokeskus.fi/
til/vaenn/2012/vaenn_2012_2012-09-28_fi.pdf
VAN HAM, MAARTEN. 29.10.2013. Segregation, neighbour-hood effects and area based policies. Indikaattori – segregaatiose-minaari. Miten alueellisen eriytymisen ongelmia voidaan välttää?
Puheenvuoro. Helsinki, Ympäristöministeriö.
VILKAMA, KATJA. 29.10.2013. Asuinalueiden eriytymiske-hityksestä ja kehityksen seurannasta. Indikaattori – segregaatiose-minaari. Miten alueellisen eriytymisen ongelmia voidaan välttää?
Puheenvuoro. Helsinki, Ympäristöministeriö.
VIHINEN, PAULIINA. 2005. Kaupunkiunelmia. Helsinki, Rakennustieto. 96 s.
WIKIPEDIA, VAPAA TIETOSANAKIRJA 2015. Artikkeli.
Heikki von Hertzen. [viitattu 20.3.2014]. Saatavissa: http://
fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_von_Hertzen