Muotoiluprosessin organisatorista hahmottamista

Talouslehdistön kirjoittelussa esiintyy runsaasti kuvauksia muotoilijoiden työstä ja työn etenemisestä. Varsinkin teollisen muotoilun työprosesseista esitetään erilaisia kuvauksia. Muotoilijat esittelevät suhteellisen järjestel-mällisen ja vaiheittain etenevän muotoiluprosessin. Lisäksi prosessia ku-vataan asiakas- tai toimeksiantajaorganisaation näkökulmasta. Muotoilua asiantuntijatyönä hankkiva asiakas haluaa toimivaa ja myyvää muotoilua.

Tällaisessa yhteydessä talouslehdistössä korostuvat hinta, tyyli ja kohde-ryhmä. Samalla muotoilijat peilaavat muotoilun etenemistä ja kokonais-prosessia. Usein tämä tapahtuu jälkikäteen pohtimalla muotoiluprojektin tapahtumia ja kohdattuja tilanteita sekä muistelemalla sovellettuja toi-mintatapoja (ks. Schön 1983, 61). Usein tällainen jälkikäteinen pohdinta ta-pahtuu joutilaan spekulaationa; joskus tulevien muotoilutehtävien

suun-nitteluna. Talouslehdistössä muotoilijat pohtivat tapahtuneita muotoilu-toimeksiantoja ja niiden hallintaa. Ensimmäinen seuraavaksi esittämistäni katkelmista kuvaa muotoilutoimiston käytäntöjä, toinen yksittäisen free-lance-muotoilijan toimintaa Ikean suunnitteluprosessissa:

Muotoilijaa sapettaa, kun työ yhdistyy pelkästään esineiden stailaukseen.

– Prosessin alussa muotoilija määrittelee tuotteen aseman suhteessa kilpai-lijoihin. Sitten valitaan tuotteen ominaisuudet, suunnitellaan käytettävyys, tuotanto-ominaisuudet ja huollettavuus. Muotoiluinvestoinnista ehkä nel-jännes kohdistuu esineen ulkoasuun […] Tyypillinen muotoiluprojekti kes-tää muutaman kuukauden. Vanhan tuotteen päivitys käy ketterämmin kuin kokonaan uuden suunnittelu. (TalSa 12.10.2004)

Periaatteessa Ikean tuotesuunnitteluprosessi on selkeä. Muotoilija saa yk-sityiskohtaisen, hyvin kuvitetun ja taustoitetun toimeksiannon. Siinä on määritelty tuotteen tuleva hinta, tyyli ja kohderyhmä. Jokaisella projektilla on johtaja, joka pitää huolta muotoilijayhteydestä – ja työhön tarvittavasta osaamisesta. – Myös muotoilijalle asiakkuuden hallinta on tärkeää. Selkeä toimintamalli ison tuottajan kanssa takaa yhden onnistuneen projektin jäl-keen hyvät jatkomahdollisuudet. […] Jokainen projekti on erilainen, ja on-nistumisen mahdollisuudet ovat kiinni myös ihmisistä, jotka ovat mukana hankkeessa. […] Pitää olla pelisilmää, että saa omia ehdotuksiaan mahdolli-simman ehjänä koko prosessin läpi. Kotiläksyt pitää tehdä huolella. Jos tun-tee toimeksiannon ja perustaa siihen muotoilun ratkaisut, niin silloin osuu useimmiten oikeaan. (KLO 28.10.2004)

Edeltävissä lainauksissa muotoiluprosessin kuvaus jäsentyy loogisesti eteneväksi kokonaisuudeksi, jossa suunnittelulla on selkeä kohde ja aika-taulu. Tämä on yksi tapa hahmottaa tai tehdä muotoiluprosessista kielelli-sesti selkeä kokonaisuus. Schön viittaa vastaavaan tapahtumaan suunnit-telutilanteen “kehystämisen” tai “kehyskokeen” käsitteillä (1983, 63). Muo-toiluprojekti jaetaan talouslehdistöaineiston kuvauksissa osiin, jolloin mo-nimutkaisen prosessin hallinta ja koordinointi muodostuu näkyväksi. Sa-malla muotoiluprosessia sekä rationalisoidaan että avataan lukijoille. Huo-mio kiinnittyy näin muotoiluun liittyviin seikkoihin, joita ei tiedostettaisi ilman lehdistöjulkisuutta. Lisäksi muotoilijat pohtivat muotoiluprosessin yleisempää luonnetta, joissa ei vain ositeta tiettyä hanketta, vaan pohdi-taan prosessin etenemistä ja erilaisia lähestymistapoja. Seuraava aineisto-katkelma keskittyy organisaation erilaisiin muotoilutehtäviin selventäen erilaisten tehtävien, täysin uuden ja jo olemassa olevan tuotteen päivittä-misen, suhdetta muotoiluprosessissa:

Muotoilijan työ aiheuttaa useimmiten jonkinlaista ristivetoa yrityksen si-sällä ja sellaisenaan se voi olla varsin hedelmällistä. Ongelmana Perheen-tupa näkee tilanteen, jossa pitäisi samaan aikaan muokata vanhoja tuottei-ta uuteen uskoon ja kehittää täysin uusia tuotteituottei-ta. Organisatorisesti nämä kaksi vaihetta pitäisi erottaa toisistaan, koska samat ihmiset eivät juuri pys-ty hoitamaan niitä yhtä aikaa. (KL 16.8.1989)

Teollisesti suunnitellun ja valmistetun tuotteen hiomiseen kuluu par-haassa tapauksessa vuosia. Jokainen muotoiluhanke vaatii pitkän tutus-tumisen ja perehtymisen vaatimuksiin sekä tiiviin yhteistyön asiakkaan kanssa. Työn lopullinen tulos on talouslehdistön aineiston mukaan saavu-tettavissa usean prototyypin kautta (esim. KL 29.8.1995). Muotoiluprosessin hallintaa käsittelevissä talouslehdistön artikkeleissa korostuvat myös ku-luttajan ja loppukäyttäjän roolit osana tuotekehitystä. Talouslehdistön ar-tikkeleista välittyy kuva, jossa kuluttajan tai loppukäyttäjän rooli on mer-kittävä muotoilun lähtökohta. Määrittelemättä jää kuitenkin se, kuinka ku-luttajien tarpeet ja halut otetaan käytännön tasolla huomioon. Kuluttajaa ja käyttäjää puolustetaan talouslehdistön kuvauksissa, mutta muotoilupro-sessin kannalta merkittäviä ovat muutkin tekijät:

– Me^* puolustamme loppukäyttäjää. Että hän ohjaisi suunnittelua. Jotta tuotteesta tulisi menestys, pitää loppukäyttäjän olla tyytyväinen siihen.

Jo tuotteen käyttöönotto täytyisi sujua niin, ettei käyttäjän tarvitse kut-sua naapurin insinööriä tekemään säätöjä […] – Tuotteita pitää tehdä jalat maassa ja maalaisjärjellä. Niiden pitää olla sellaisia, joita käyttäjä rakastaa.

Monet ihmiset esimerkiksi käyttävät tietokoneessaan käyttöjärjestelmää, jota vihaavat. […] Muotoilijan työ lähtee useimmiten liikkeelle aikataulun määrittelystä. Koko muu toiminta määräytyy sen mukaan, paljonko aikaa on deadlineen. [...] menestystuotteen synnyttäminen on usein tuskallinen prosessi, mutta junan pitää edetä siitä huolimatta koko ajan. Aikataulut ovat sitä paitsi lyhentyneet koko ajan. Työt pitää tehdä nopeammin kuin ennen.

Prosessi ei kuitenkaan ole mikään jana, jolla on vain alku ja loppu. Asiak-kaan kanssa käydään koko ajan keskusteluja, jotta työssä pysytään oikeal-la tiellä. Onnistuakseen prosessiin kuuluu myös se, että osaa luopua ajoissa asioista, jotka huomaa vääriksi. (KLO 11.12.2003)

* Kyseessä ovat muotoilutoimisto Linja Design Oy:n myyntijohtaja ja perustaja Eljas Per-heentupa sekä saman toimiston toimitusjohtaja Vikki Noreila.

KUVIO 20. Kaksi ensimmäistä aukeamaa Kauppalehti Option artikkelista ”Piiroi-sen pikamatka”. Artikkelissa kuvataan muotoilua ammatinhallinnan kehyksessä (KLO 17.8.2006).

KUVIO 21. Kaksi viimeistä aukeamaa Kauppalehti Option artikkelista ”Piiroisen pikamatka” (KLO 17.8.2006).

Tutkimuksessa on havaittu, että kuluttajien tai käyttäjien todellinen osallistuminen muotoiluprosessiin jää usein tuotekehitysryhmän pinnal-liseen jäsenyyteen tai näennäisten kommenttien antamiseen. Tämä luo tuotekehitysprosessiin illuusion kuluttajien mukanaolosta. (Swann 2002, 57). Sosiaalisen vuorovaikutuksen ja käyttäjien kokemusten selvittämises-tä sekä kuluttajien ja käytselvittämises-täjien osallistumisesta on myös myönteisiä ha-vaintoja (ks. Battarbee ja Koskinen 2004). Edellä esitetyssä Kauppalehti Op-tion lainauksessa kuluttajan ja loppukäyttäjän erityisroolia korostetaan tuotekehitykseen liittyvässä muotoiluprosessissa. Siirryttäessä kuvaamaan käytännön muotoilutyötä ja sen hallintaa kuluttajan merkitys vähenee.

Talouslehdistön kuvauksissa korostuvat sen sijaan muotoilutyön suhteelli-sen tarkka aikatauluttaminen, suhteet asiakkaaseen eli yleensä tilaajayri-tykseen ja ymmärrys muotoiluprosessin kokonaistilanteesta. Talouslehdis-tön ammatinhallinnan kehyksessä tulkitussa muotoilukirjoittelussa kulut-tajalla ja loppukäyttäjällä on monta roolia. Kuluttajat kuvataan artikkeleis-sa toiartikkeleis-saalta yksilöllisinä toimijoina ja muotoilun lähtökohtana. Toiartikkeleis-saalta kuluttajat esitetään objekteina, jolle tuotetta muotoillaan. Se, kuinka aktii-visesti kuluttaja vaikuttaa muotoiluprosessiin ja tämän prosessin etenemi-seen, jää aineistokatkelmissa epäselväksi.

Muotoiluprosessin kuvaaminen liittyy talouslehdistössä lähinnä yrityk-sessä tapahtuvaan muotoiluprojektin erittelyyn. Olen tulkinnut tällaiset kuvaukset ammatinhallinnan kehyksen näkökulmasta. Seikkaperäisen esi-merkin tällaisesta kuvauksesta tarjoaa seuraavaksi esitettävä kokonainen artikkeli.

Edeltävän Kauppalehti Option artikkelin ”Piiroisen pikamatka” (KLO 17.8.2006) olen tulkinnut tyypilliseksi kuvaukseksi, joka voidaan ymmär-tää vaivattomasti talouslehdistön ammatinhallinnan kehyksen avulla. Ar-tikkeli seuraa julkiskalusteita valmistavan Arvo Piiroinen Oy:n aulakalus-temalliston tuotekehitysprojektia. Artikkelissa seurataan kalusaulakalus-temalliston valmistumista suunnittelusta ja muotoilusta ensimmäisten prototyyppien kautta valmiiksi tuotteeksi. Artikkeli alkaa muotoilijan esittäessä ensim-mäisiä luonnoksia tuotannosta, markkinoinnista ja yleisjohdosta vastaa-ville henkilöille. Kirjoitus jatkuu tarkalla kehitysprojektin vaiheiden kuvaa-misella, ja artikkeli päättyy valmiin tuotteen messuesittelyyn ja mainin-taan ensimmäisten kappaleiden myymisestä. ”On syntynyt huipputuote!”

(KLO 17.8.2006, 72).

6.3 Yhteistyön eli ulkoisten ja sisäisten toimijoiden huomioimista Kuten edeltävässä luvussa todettiin, muotoilun esittämistä voidaan tul-kita talouslehdistön ammatinhallinnan kehyksessä muotoiluprosessin ete-nemisen näkökulmasta. Muotoilutyön hallinnassa korostuu tämän lisäksi eri toimijoiden yhteistyö. Muotoiluprosessin kuvausten pääpaino on osi-tetussa muotoilutehtävässä tai sen olennaiseksi kuvatuissa osissa. Yhteis-työtä korostavat muotoilukuvaukset käsittelevät muiden sidosryhmien toi-mintaa ja muotoilijan tehtävää tässä yhteistyössä. Usein muotoilijoiden ammattikunnan ulkopuoliset yhteistyökumppanit tulevat mukaan yritys-ten sisäiseen työnjakoon, jolloin kirjoituksissa korostuvat teknisesti suun-tautunut tuotanto ja kaupallisiin asioihin keskittyvä markkinointi. Tuotan-non ja muotoilun suhde on todettu kohtalaisen mutkattomaksi, silloin kun yhteinen etu on tunnistettu oppimisprosessissa (Holm ja Johansson 2005, 37). Markkinoinnin ja muotoilutoimintojen välillä esiintyy sen sijaan run-saammin kilpailua muun muassa resursseista (mt.).

1990-luvun alussa talouslehdistön muotoilukirjoittelussa ilmenivät asenteelliset ja organisatoriset esteet teollisuuden muotoilusuhteissa. Muo-toilijoita pidettiin hankalina yhteistyökumppaneina, ja muotoiluosaamisen sujuvaa kytkentää teolliseen tuotantoprosessiin epäiltiin laajasti. 2000-lu-vulla kyse ei niinkään ole ennakkoluuloista, vaan ammattilaisten selkeästä työnjaosta tuotekehityksessä. Seuraavat aineistokatkelmat kuvaavat tätä muutosta. Ensimmäinen sijoittuu 1990-luvun alkuun; se kuvaa muotoilijoi-den eriarvoisuutta prosessin muihin toimijoihin nähmuotoilijoi-den. Toinen katkelma vuodelta 2005 liittyy taktiikoihin, joilla muotoilija luo niin sanottua peliva-raa eli toimintavapauksia itselleen tuotekehitysprojekteissa:

[…] Teollinen muotoilija Tapani Hyvönen korostaa myös yhteistyön mer-kitystä. Hän kaipaa entistä pitkäjänteisempää yhteistyötä teollisuuden ja muotoilijoiden kesken: - Suomessa on muotoilukapasiteettia ja –kompe-tenssia palvelemaan teollisuutta. Tiellä on kuitenkin niin asenteellisia kuin organisatorisia esteitä. Koska teollisen muotoilun markkinat kypsyvät hi-taasti, muotoilijan ja valmistajan on kehiteltävä tulevaisuuden visioita yh-dessä. Kun tekninen kypsyminen tapahtuu, on iskettävä nopeasti noille […] Muotoilijan pitäisi sijoittua yrityksessä samalle tasolle markki-noinnin, tekniikan ja tuotannon kanssa. (KL 13.11.1992)

Tuotantoon tähtäävässä designissa projektin mukana on koko ajan pari in-sinööriä, ja näiden kavereiden kanssa tapahtuu sitten pääosa kädenvään-nöstä. Itse pyrin ottamaan mekaniikkasuunnittelun huomioon heti 3d-maa-ilmassa. […] Muotoilijalla tulee olla myös pelisilmää, jotta reunaehdoista saa muovattua mahdollisimman väljät projektin alkuvaiheessa, jotta ei joutuisi pattitilanteeseen projektin viimemetreillä. – Käytännössä tämä tarkoittaa

sitä, että pitää olla valmis puolustamaan ratkaisujaan heti alkuvaiheessa.

Muut tahot, kuten insinöörit ja markkinointi haluavat päästä nopeasti ja edullisesti ja vähällä vaivalla eteenpäin käyttäen jo hyväksi havaittuja, muo-toilijan mielestä tylsiä ratkaisuja. Mutta tämähän on osa muomuo-toilijan työtä riippumatta erityisalasta tai työpaikasta. (Metallitekniikka 8.2.2005)

Muotoiluprojekteissa yhteistyön tärkeys liittyy eturyhmien erilaiseen osaamiseen ja taitoihin. Eri ammattiryhmiä yhdistää tuotesuunnittelussa myös yhteinen päämäärä eli mielikuvat uudesta hyödykkeestä, sen suun-nittelusta sekä toteuttamisesta (ks. Buchanan 1992, 14; Simon 1988, 67).

Muotoilukentän sisäisen yhteistyön hallinnan kuvaaminen liittyy vah-vasti eri yhteistyökumppanien näkemysten yhdistämiseen. Artikkeleissa korostuvat jälleen sekä kuluttajan että loppukäyttäjän roolit. Muotoilun kentältä tulevat näkemykset korostavat yhteistyösuhteiden tärkeyttä ko-konaisprosessin onnistumiselle. Muotoilijan toiminta yrityksissä ja organi-saatioissa vaikuttaa yhä useammin koko tuotekehitysorganisaatioon. Täl-löin muotoilija tarvitsee keskustelu- ja yhteistyökumppaneita jokaiselta or-ganisaatiotasolta. Tämän prosessin haasteita ovat kuluttajien tarpeiden ja halujen tunnistaminen sekä arvojen yhdistäminen kilpailukykyiseen ja es-teettisesti hyväksyttävään muotoiluun. Muotoilijoiden työnhallinnan kan-nalta on myös olennaista kehittää ja hyödyntää retorisia taitoja. Muotoilu-hankkeisiin liittyvässä yhteistyössä tämä seikka on saanut keskeisen mer-kityksen. Kyky tunnistaa, analysoida, tulkita ja arvioida esineitä esteetti-sesti sekä käyttää arvioita perusteluina yhteistyötilanteissa auttaa muotoi-lijaa hallitsemaan tehtäväkenttäänsä (Lloyd ja Busby 2001, 80; Hakatie ja Ryynänen 2006).

Muotoilutoimistojen ja asiakkaiden yhteistyössä korostuu molemmin-puolinen luottamus. Tämä voidaan todeta niin talouslehdistön aineistosta kuin muotoilun tutkimuksistakin. Menestyksekkäässä muotoilukonsult-ti-asiakas-yhteistyössä keskeistä on jaettu ymmärrys sekä muotoiluongel-man yhteinen määrittely (Hakatie ja Ryynänen 2007; Walton 2000, 6; Watt, Russell ja Haslum 2000, 46). Useissa talouslehdistön artikkelissa muotoilu-toimistoissa työskentelevät muotoilijat kommentoivat yritysten halutto-muutta riittävän laajaan yhteistyöhön, joka taas on välttämätöntä parhai-den mahdollisten tulosten saavuttamiseksi^*. Toisaalta muotoilijat ymmär-tävät saavansa ja hallinnoivansa yhteistyössä asiakasyritykselle erityisen tärkeää sisäistä ja strategista tietoa. Muotoilutoimiston ja asiakasyrityksen välinen suhde rakentuu siten luottamuksen, asiaankuuluvan tutkimuksen

* Mario Vafeas ja Toni Hilton (2002) käsittelevät artikkelissaan muotoilutoimiston vaihta-miseen johtaneita tekijöitä. Kirjallisuuskatsauksen lisäksi tutkijat nostavat esiin erityisesti asiakkaan osallistumisen ja sitouttamisen muotoiluprosessiin. Tutkijat toteavat asiakkai-den suhtautuvan myönteisimmin muotoilutoimistoon yhteistyön alkuvaiheessa, ja he ko-rostavat muotoilutoimistojen yhteyshenkilöiden roolia yhteistyön onnistumisessa.

ja ymmärtävän viestinnän varaan (Walton 2000, 7). Seuraavaksi esitän ai-neistoesimerkkejä muotoiluun liittyvien yhteistyösuhteiden kuvaamisesta talouslehdistössä:

[…] Muotoilijan ja yrityksen suhde ei periaatteessa suuresti poikkea mistä tahansa liikesuhteesta, jossa tukirankana on ihmisten välinen kemia. Muo-toilija ottaa kantaa yrityksen toimintaan horisontaalisesti: teknologiaan, tuotesuunnitteluun ja markkinointiin. Hän tarvitsee useita keskusteluta-soja. Tästä seuraa ehdottoman luottamuksellisuuden vaatimus, koska muo-toilija tietää usein asiakkaastaan asioita, joita kaikki edes yrityksen omassa organisaatiossa eivät tiedä. […] Tarve- ja arvoperusteisen muotoilun yhdistä-minen sopivassa suhteessa on tämän päivän muotoilijan vaativimpia haas-teita. […] - Tuotteen esteettisen olemuksen on oltava kilpailukykyinen, mutta työ ei saa perustua pelkästään muotoilijan ambitioihin, korostaa Jorma Pit-konen. – On ymmärrettävä myös teknologian mahdollisuudet. Lisäksi kulut-tajan tai käyttäjän on hyväksyttävä työmme, jotta asiakkaamme menestyy.

Tässä on kysymys tavallaan arvoketjusta, jossa jokaisen lenkin on ymmär-rettävä ja hyväksyttävä muotoilijan työ, Pitkonen jatkaa. (TalSa 21.10.1999) Savolainen kuvaa Muodosta siinä mielessä ”hankalaksi” toimistoksi, että se tekee ennen työhön tarttumista paljon kysymyksiä ja haluaa myös strategi-sia tietoja. Joku astrategi-siakas onkin ensin säikähtänyt, että onko suunnittelija kil-pailijan agentti. – Joskus joku on vastannut uteluihimme: ”Emme me teille niitä kerro. Tehkää vaan tuotteesta hyvän näköinen.” Savolaisen mukaan on kuitenkin tuiki tarpeellista, että suunnittelu-urakkaan ryhdyttäessä suun-nittelija tietä, miten vielä idea-asteella oleva tuote sijoittuu markkinoilla. Eli mitkä ovat sen kilpailijat ja miten halutaan itse sijoittua suhteessa kilpaili-joihin. – Nämä ovat suunnittelun näkökulmasta hyvin oleellisia kysymyksiä.

– Tässä kohtaa helposti hukataan suurin osa hyödystä, joka saavutettaisiin syvemmällä yhteistyöllä. (KL 18.12.2000)

Muotoilijat joutuvat teollisuuden tuotekehityksessä väistämättä työs-kentelemään muiden alojen ammattilaisten kanssa. Tämä muodostaa yh-den keskeisimmistä kommunikaatio-ongelmista. Muotoilijat kamppailevat usein sellaisten ongelmien parissa, joita muiden alojen osaajilla on vain harvoin (Buchanan 1992, 14). Tällöin esimerkiksi yhteisen kielen ja eri alo-jen tuntemuksen puuttuminen muodostaa ongelmakentän. Toinen näkö-kulma liittyy muotoilijoiden kohtaamiin ”viheliäisiin”^* erityisongelmiin.

* Viheliäiset ongelmat (wicked problems) ovat luokka sosiaalisten järjestelmien erityison-gelmia. Nämä ongelmat on lähtökohtaisesti määritelty vajavaisesti, joiden informaatio on sekavaa, joihin osallistuu useita toimijoita ristiriitaisin odotuksin ja ongelmia, joiden rat-kaisujen aiheuttamat seurannaisvaikutukset järjestelmässä ovat satunnaisia (ks. Buchanan 1992; Rittel ja Webber 1973).

Perustavanlaatuinen jako erottaa yhtäältä määritellyt ja toisaalta epämää-räiset muotoiluongelmat. Ensimmäiset määrittyvät lineaarisesti jokseen-kin varmoissa olosuhteissa. Viheliäiset ongelmat perustuvat taas epämää-räisyyteen^*. Muotoilijoilla ei voi esimerkiksi olla selkeätä käsitystä suunni-teltavasta tuotteesta, ennen kuin sitä on hahmoteltu yhdessä muiden tuo-tekehitykseen osallistujien kanssa (Buchanan 1992, 18). Tuotteen alustavas-sa hahmottelemisesalustavas-sa visuaaliset menetelmät edistävät koko tuotekehitys-ryhmän yhteisymmärrystä (esim. Goldschmidt 2007).

Tarvetta yhteistyön aktiiviselle kehittämiselle selitetään talouslehdis-tössä muun muassa sillä, että teollinen muotoilu yleistyi vasta 1990-lu-vulla. Lisäksi on todettu, että muotoilijoiden ei tarvitse ratkaista kaikkia mekaniikkaan ja valmistustekniikkaan liittyviä ongelmia, sillä tuotekehi-tyksen muut jäsenet tuovat oman asiantuntemuksensa mukaan projektei-hin. Niin muotoilijat kuin asiakasyritystenkin edustajat korostavat talous-lehdistössä muotoilijan kokemusta vastaavanlaisista tuotteista, asiakkaista tai materiaaleista. Muotoilijan hallitessa asiakkaan prosessit perusasioiden oppimiseen ei tarvitse käyttää hankkeen alussa aikaa.

Talouslehdistössä pohditaan myös yhteistyön sujuvuutta. Onnistuneen yhteistyön takaamiseksi muotoilijalle on tarjottava mahdollisimman pal-jon tietoa hankkeen tavoitteista, toimintatavoista ja mahdollisista rajoit-teista. Usein talouslehdissäkin toistettu perusperiaate on, että tulokset ovat sitä paremmat, mitä aikaisemmin muotoilija on otettu projektiin mukaan (esim. TalSa 29.11.2000). Näkökulmien eroista kertoo myös se, että teollisen muotoilun edustaja pyrkii korostamaan sitä, mikä olisi mahdollista tuote-suunnittelussa. Insinööritieteiden edustaja taas korostaa tekijöitä, jotka ovat välttämättömiä materiaalien, mekanismien, rakenteiden ja järjestelmien kannalta. Markkinointi nostaa esiin tekijöitä, jotka ovat riippuvaisia kulut-tajien asenteiden ja preferenssien muuttamisesta. (Buchanan 1992, 20).

Yhteistyö saattaa joissakin tapauksissa olla myös alihankintasuhteen kaltainen, jolloin talouslehdistössä korostuu vahvasti muotoilukentän ul-kopuolinen näkökulma (myös Hakatie ja Ryynänen 2007). Myös muotoilua ostavat yritykset luonnehtivat yhteistyötä muotoilijoiden kanssa ulkopuoli-sesta näkökulmasta. Seuraavissa lainauksissa kahden suuren suomalaisen yrityksen tuotekehityksestä vastaavat henkilöt pohtivat muotoilutoimisto-jen valintaan vaikuttavia seikkoja:

* Viheliäisten ongelmien ominaisuuksia ovat määritelleet mm. Rittel ja Webber (1973). Typo-logia sisältää 10 ominaisuutta.

[suunnittelutoimiston valinnassa] Lisäksi referenssit ovat tärkeitä. Palohei-mo^* perää myös ammattimaista, jalat maassa asennetta. Toimiston on tie-dettävä omat heikkoutensa. – Ensivaikutelma toimistossa käynnistä ratkai-see paljon. Kuinka hyvin pystytään hallitsemaan tilanne. Puhutaanko oi-keista asioista, kysytäänkö oikein, jonkinlainen nöyryys. Toimisto, joka väit-tää pystyvänsä kaikkeen, ei ole uskottava. Vakuuttelun sijaan on käytävä läpi toimintatapoja ja keskityttävä tapoihin, millä asiakkaan ongelmat saa-taisiin parhaiten ratkottua. Tämä on paras tapa olla vakuuttava. (Metallitek-niikka 6.10.2004)

Kun sähköasennustarvikkeita valmistavan Enston tuotekehitysjohtaja Matti Rae halusi ostaa teollista muotoilua muotoilutoimistoilta, se ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin hän ajatteli. […] Yhteydenottojen aikana hän huo-masi, että sen enempää ostajalla kuin muotoilupalveluiden myyjilläkään ei ollut oikein jäsentynyttä näkemystä, mitä tuotekehityksen eri vaiheissa pi-tää tehdä. Tekniikan ihmisenä hän on tottunut järjestelmällisempään toi-mintaan. ”Minua suututti, kun en saanut ostettua sitä, mitä halusin. Aitoa kiinnostusta teolliseen muotoiluun oli paljon. Minun ajatusmaailmani mu-kaan tarjonta oli jäsentymätöntä, ja jos teollisen muotoilun hyötyjä ja sen liittämistä tuotekehityksen eri vaiheisiin ei ole selkeytetty, itse asiakaan ei etene”. (T&T 20.11.2003)

Ensivaikutelma, tilanteen hallitseminen, olennaisiin asioihin keskitty-minen ja yhteistyön kannalta keskeisten kysymysten esittäkeskitty-minen korostu-vat muotoilua ostavan asiakkaan näkökulmasta. Artikkeleissa esiintyvissä haastatteluissa korostuu myös myönteisen asenteen ja käytännöllisen on-gelmanratkaisun merkitys: vaikka teollinen muotoilu ja muotoiluprosessit esitetään yleisesti rationalisoituina ja selkeän vaiheittaisesti etenevinä, ei-vät asiakkaat välttämättä saa vastaavaa kuvaa muotoilusta. Vastaava on-gelma esiintyy myös yritysten sisäisessä tuotekehityksessä. Muotoiluon-gelmien tunnistaminen, määrittely ja asiantuntevan henkilön kutsuminen ratkaisemaan ongelmaa on varsin kaukana rationaalisesta prosessista: eri toimintojen ja henkilöiden arvovallan, osallistumisen muotojen ja sisältö-jen sekä vaikutusmahdollisuuksien on todettu vaihtelevan organisaatioi-den epämuodollisessa sosiaalisessa järjestelmässä (Owens 2000, 63). Yh-teistyöongelmat teknisen henkilökunnan ja muotoilijoiden välillä saatta-vat liittyä myös tarkkojen kuvausten puutteellisuuteen esimerkiksi esteet-tisten merkitysten kommunikoimisessa (Eckert 2000; myös Hakatie ja Ryy-nänen 2006). Kyseessä on tällöinkin yhteisen kielen puuttuminen.

* Markus Paloheimo on Fiskars Oyj:n (Fiskars Brands, Inc.) tuotekehityspäällikkö. Esimerk-kejä Fiskarsin muotoilluista kuluttajatuotteista on esitetty kuviossa 22.

Edellisten lainausten perusteella ja ammatinhallinnan kehyksestä tul-kittuna yhteistyön merkitys korostuu muotoiluhankkeiden onnistumi-sessa. Muotoilutoimistoilla ja asiakasyrityksillä on hieman erilaiset tavat suhtautua muotoiluun. Lähtökohtaisesti kummatkin toimijat tarvitsevat usein asiakkaan kannalta arkaluontoista tai liikesalaisuuksiksikin luokitel-tavaa tietoa muotoilutehtävien suorittamiseen. Avain onnistuneisiin pro-jekteihin näyttäisi olevan luottamuksellisuudessa, joka taas voidaan saa-vuttaa useassa tapauksessa vain avoimella ja läpi organisaatioiden kulke-valla yhteistyöllä. Ashtonin ja Johnstonen mukaan (2003, 75) läheisestä yh-teistyöstä ja erilaisten ammattitoimijoiden käytännöistä on mahdollista oppia uusia näkökulmia sovellettaviksi myös muotoilutyöhön.

Ulkopuoliset muotoilun havainnoijat näyttävät kiinnittävän huomiota tuotekehitysprosessiin suhteellisen yhtenäisenä ja epärealistisen roolit-tomana tapahtumana. Hyvä esimerkki tästä on kulttuuriministeri Suvi Lindénin haastattelu seuraavassa aineistokatkelmassa. Toinen lainaus ku-vaa seikkaperäisemmin asiakasyrityksen ja muotoilutoimiston välistä suhdetta:

KUVIO 22. Fiskars Brands Inc:n kuluttajatuotteita – oksasakset, halkaisukirves ja ruohosakset (lähde: Fiskars, kuvapankki).

Tuotekehitys on yksi kokonaisuus, johon muotoilu nivoutuu olennaisena osana. Kaikki tapahtuu niin tiiviinä ryhmätyönä, että rooleilla ei enää ole väliä. Kaikki tekevät kaikkea. – Muotoilu mielletään Suomessa usein pel-käksi ulkonäöksi. Syy tähän on varmaan se, että taideteollisuuden kansal-lisessa nousussa 1950-luvulla oli estetiikka pääroolissa, Lindén pohtii. Muo-toilun pitäisi ulkonäön lisäksi tehdä esineen käyttö selkeäksi ja tuoda esiin laatua sekä toimivuutta. (KL 12.6.1998)

Yrityksen ja muotoilijan pitkästä yhteistyöstä on Makkosen^* mielestä hyö-tyä molemmille osapuolille. Esimerkiksi Valtran tapauksessa ed-design on omissa laitehankinnoissaan ottanut huomioon vakioasiakkaansa tuoteke-hityksen tarpeet. Vastaavasti muotoilijan ei tarvitse joka kerta totutella yri-tyksen ja sen mahdollisten alihankkijoiden toimintatapoihin ja ajaa itse-ään sisitse-ään projektiin. Taustat hallitseva muotoilija saa käytettävissä olevis-ta mahdollisuuksisolevis-ta helpommin irti parhaan mahdollisen lopputuloksen.

– Kun kyseessä on näin monimutkainen tuote, on tärkeää, ettei muotoilijan tarvitse aloittaa perehtymistä aina aakkosista. Kestää oman aikansa, ennen kuin tuotteeseen kasvaa sisälle. Lisäksi aikaisempia onnistumisia ja epä-onnistumisia voi hyödyntää uuden suunnittelussa, Makkonen toteaa. (KLO 10.2.2000)

Ammatinhallinnan kehyksen viimeinen ja usein muotoiluprosessista varsin irrallinen kuvaustaso liittyy yleisesti muotoilun lopputulosten ja vaikutusten hallintaan talouslehdistökirjoittelussa. Seuraavassa luvussa sy-vennyn tähän ilmiöön tarkemmin kuvaamalla aineiston kirjoittelua siitä, kuinka muotoilua hyödyntämällä pyritään hallitsemaan siitä seuraavia vaikutuksia laajemmin myös yhteiskunnassa ja kuluttajien arjessa.

6.4 Muotoilun lopputulokset ja vaikuttaminen yleisellä tasolla Ammatinhallinnan kehyksessä tulkitussa artikkeliaineistossa esiintyy niin yksittäisen muotoilijan työnhallintaa tarkastelevaa kirjoittelua kuin ylei-sempää muotoiluprosessin ja -yhteistyön kuvaamista. Ammatinhallinnan kehyksen yleisin taso liittyy muotoilutyön tekemisen ohella pyrkimykseen hallita muotoillun tuotteen toiminnallisuutta senkin jälkeen, kun tuote on valmistunut ja jo käytössä kuluttajalla tai asiakkaalla. Talouslehdistössä esiintyy tulkintani mukaan pyrkimys hallita tavaramaailmaa ja sen koke-mista muotoiluprosessin jo päätyttyä.

* Matti Makkonen toimii teollisena muotoilijana muotoilutoimisto ED-design Oy:ssä.

* Matti Makkonen toimii teollisena muotoilijana muotoilutoimisto ED-design Oy:ssä.