Motivaatio ja kiinnostus toimintaan

Lähdin liikkeelle haastatteluissa selvittämällä nuorten kiinnostusta lähteä mukaan nuorisovaltuustotoimintaan. Mikä on motivoinut haastattelemiani nuoria liittymään nuorisovaltuustoon? Arendtin ajattelu poliittisesta toiminnasta etenkin Vita Activassa (2002) ei ole keskittynyt käsittelemään toiminnan taustalla olevaa motivaatiota ollakseen poliittista, vaan itse toimintaa ja sen elementtejä. Sen sijaan erityisesti On Revolutionissa (1963) Arendt nostaa vallankumouksia ja eri poliittisia järjestelmiä analysoidessaan niitä tärkeitä tekijöitä esille, jotka saavat ihmiset hakeutumaan poliittisen toiminnan äärelle. Toisaalta kyse on ihmisen luontaisesta halusta päästä toimimaan vapaasti, joka siis Arendtin mukaan on mahdollista vain poliittisessa toiminnassa, vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa (Arendt 1963, 279). Ihminen on siis Arendtin mukaan syntyjään aloitteellinen ja siten taipuvainen toimintaan (Arendt 2002, 179). Esimerkiksi Antiikin Kreikan poliksen toimintaa käsitellessään Arendt kuvaa polista tavoiteltuna alueena, jossa ihminen saattoi olla vapaa elämän välttämättömyyksistä, eli tuoda esille oman yksilöllisyytensä puhein ja teoin (Arendt 2002, 199). Toisaalta kyse on myös joidenkin ihmisten halusta ottaa vastuuta koko yhteiskunnan ja maailman tilasta ja kyvystä huolehtia ”kokonaisuudesta”, sen sijaan että tähtäimessä olisi omien etujen ajaminen tai oman varallisuuden kasvattaminen. (Arendt 1963, 279) Poliittinen toiminta on siis seurausta suuremman kokonaisuuden huolehtimisesta ja saa voimansa siitä vallasta, joka nousee ihmisten sille antamasta tuesta. (Arendt 2002, 16-17, 202-204, Arendt 1963, 179)

68

Haastateltavien kohdalla kiinnostus lähteä mukaan on ollut kovin yhdenmukainen.

Toimintaa on esitelty koulussa ja sen jälkeen on herännyt yleinen kiinnostus lähteä mukaan.

Toiminta on kuulostanut mielenkiintoiselta, joku aiemmin mukana ollut on kertonut toiminnasta ja suositellut sitä ja yli puolet vastaajista oli toiminut aiemmin koulunsa oppilaskunnan hallituksessa, jolloin kokemusta hieman vastaavanlaisesta toiminnasta oli jo saatu. Vastaajat kuvailivat aluksi melko varovaisesti, että “mua niinku kiinnosti päästä mukaan ja kiinnosti vaikuttaa asioihin”, “poliittiset asiat on aina kiinnostanu”, ”oltiin silleen kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista”, “se oli ihan kiinnostavan olosta toimintaa”, “no, sillon ärsytti jotku asiat kaupungin suhteen” tai että “halusin päästä kokeileen, millasta tää on”. Kyse on siis ollut halusta päästä mukaan toimintaan, jossa pääsee itse vaikuttamaan.

On kuvaavaa, että jokainen haastateltava kertoo ensiksi varsin konkreettisesti tilanteen, jossa toiminnasta on kerrottu ja miten sitten on lopulta tullut valituksi sen sijaan, että tuotaisiin esille taustalla olevaa motivaatiota, miksi on haluttu lähteä mukaan nuorisovaltuustoon.

Osittain tätä voi selittää se, että haastateltavien mukaan toiminnasta ei oltu etukäteen tiedetty juuri mitään. Informaatio on ollut opettajalta välittyneen tiedon varassa tai tietoa on etsitty nuorisovaltuuston nettisivuilta. Myös entiset nuorisovaltuutetut ovat kertoneet toiminnasta jotakin. Silti tiedot toiminnasta etukäteen ovat olleet vähäisiä, eikä taustalla ole ollut jotakin epäkohtaa, jota olisi nuorisovaltuuston kautta lähdetty ajamaan. Haastatteluissa ei myöskään noussut esille, että toimintaan olisi lähdetty erityisesti edistämään juuri nuorten asioita laajemmin tai puuttumaan joihinkin arjessa kohdattuihin epäkohtiin. Osan kohdalla kiinnostus on kuitenkin liittynyt julkisten asioiden tai yhteisen hyvän hoitoon, joka Arendtin mukaan toimii poliittisen toiminnan yhtenä motiivina. Tosin haastateltavat nostivat esiin myös hankaluuden muistaa, mikä aikanaan on toiminut motivaation lähteenä tai mitä toiminnasta on etukäteen tiennyt ja muistikuvat mukaan lähdöstä jäivät melko yleiselle tasolle.

Haastateltavista neljällä ei ollut ollut toiminnalle minkäänlaisia ennakko-odotuksia.

Haastateltavista seitsemällä ei ollut myöskään toimintaan mukaan tullessaan mielessä mitään tiettyä asiaa, jota he tulivat nuorisovaltuuston kautta ajamaan. Taustalla on ollut kuitenkin selvästi halu päästä vaikuttamaan: Viisi haastateltavaa oli odottanut, että pääsee jollain tasolla vaikuttamaan asioihin. Yksi haastateltavista oli ajatellut, että täytyy etukäteen tietää politiikasta ja päätöksentekoprosessista todella paljon, jotta voi lähteä mukaan.

69

Toiminta oli myös yllättänyt muutaman haastateltavan. Eräs oli odottanut, että ”…siit tulee tylsää, ja pelkästään sellasta jargonii, poliittisia kokouksia, jotka ovat tylsiä”. Toiminta olikin osoittautunut toisenlaiseksi: ”Se oli tosi interaktiivista ja hauskaa ja oman käden jälki näky kaikessa, mitä siellä teki. Ei ollut yhtään tylsää”. Myös toinen haastateltava oli odottanut toiminnasta vakavampaa ja formaalia, mutta todennut toiminnan olevan hyvin vuorovaikutteista ja huomannut omien vuorovaikutustaitojen kehittyneen.

Mukaan on lähdetty yleisestä kiinnostuksesta, mutta yleisen kiinnostuksen lisäksi yksi vastaaja totesi yhtenä syynä olleen yleinen tyytymättömyys kaupungin toimintaan ja toisella mukaan lähtöä oli siivittänyt kokemus oman koulun oppilaskunnan hallituksen tehottomasta toiminnasta. Nämä vastaajat olivat mukaan tullessaan jo lukioikäisiä ja haastattelujen vastauksista oli tulkittavissa, että mitä vanhempana toimintaan liittyi, sitä enemmän taustalla oli jo ollut jonkinasteisia poliittisia kantoja tai konkreettisia ajatuksia asioista, joihin halusi vaikuttaa. Nuorempana mukaan tulleilla taustalla oli saattanut vaikuttaa kaverin mukana olo, uteliaisuus uudenlaista harrastustoimintaa kohtaan tai se, että ei ollut mitään muutakaan tekemistä.

Kysyessäni haastateltavilta, kannattivatko he nuorisovaltuustoon tullessaan jotakin poliittista aatetta tai oliko heillä jonkinlaista poliittista ideologiaa jo ajatustensa taustalla, sain alkureaktiona lähinnä naurahduksia ja suoria toteamuksia, että “Ei, mulla ei ollu minkäänlaisia poliittisii käsityksiä”. Haastateltavien mukaan ”yhteiskunnallinen herääminen” on tapahtunut nuorisovaltuustovuosien aikana, mutta etukäteen ei ole ollut varsinaisia epäkohtia tai jotakin poliittista aatetta, jota nuorisovaltuustoon olisi tultu ajamaan.

Myöhemmin, nuorisovaltuustotoiminnan tehtävästä ja tarpeellisuudesta puhuttaessa, haastateltavat nostavat esiin toiminnan merkityksen nuorten oikeuksien ajajana ja tärkeänä osana demokraattista päätöksentekoa sekä tuovat tavoitteista puhuttaessa vahvemmin esille nuorisovaltuuston roolin muun muassa nuorten mielipiteiden välittäjänä:

H1: (---) must tää on jotenki pöyristyttävää päättää asioista sellasten tekijöiden ulkopuolella, jotka ei oo juridisesti, joiden ei oo juridisesti mahdollista välttämättä vaikuttaa niihin päätöksiin muuta kuin Nuvan kautta. Ja sen takia musta on jotenkin, että Nuva luo semmosen toivottavasti vakiintuvan ja selkeän

70

väylän sille, että miten nuoret pystyy ajamaan omia oikeuksiaan ja saamaan itsensä kuulluksi ja ymmärretyksi (---).

Nämä näkemykset ovat kuitenkin muodostuneet vasta toiminnassa mukanaolon myötä, ei etukäteen toimintaan tultaessa.