Aineiston analyysi

Litteroituani haastattelut, luin aineistoa useaan kertaan läpi ja mielessäni pyörivät Ruusuvuoren & Nikanderin ja Hyvärisen (2010, 9) mainitsemat, haastattelujen jälkeen usein mieleen nousevat kysymykset ”Tällaistako tästä tulikin? Onko aineisto edes niin hyvää, että siitä saa tutkimusta tehtyä?” Tutkimusaineistonsa haastatteluin keräävät kohtaavat usein epävarmuutta aineiston käyttökelpoisuudesta. Aineisto ei sellaisenaan kerro tuloksia tai anna vastauksia tutkimusongelmaan, siltä on osattava kysyä oikeat kysymykset. Jotta aineisto kykenisi herättämään lukijassaan uusia ajatuksia ja mielenkiintoisia kysymyksiä, aineistoa pitäisi pystyä lukemaan kokonaisuutena, useaan kertaan ja ajan kanssa. (Hirsjärvi & Hurme 2002, 143.) Aineisto on tärkeää saada hallittavaan ja prosessoitavaan muotoon myös siksi, että analyysi olisi kattava, tieteellinen ja onnistunut, eikä tutkija perusta tulkintojaan satunnaisiin poimintoihin (Mäkelä 1990, 53). En siis voinut vain poimia parhaita paloja ja osuvimpia sanailuja aineistosta työni raportointiin.

Ryhdyin järjestelemään aineistoa jo muodostamani teemarungon pohjalta. Siirsin haastateltavien vastauksia yhteen tiedostoon ja pyrin saamaan jokaisen haastateltavan vastaukset kulloisenkin teeman alle. Merkitsin haastateltavat koodein H1, H2, H3…, jotta vastaajat erottuvat toisistaan. Tämän jälkeen tunnistin, erottelin ja merkitsin jo etukäteen muodostamiani teemoja värikoodein. Samalla huomasin aineistosta nousevan uusia teemoja

12Sanatarkka eli eksakti litterointi: Litteroidaan yleensä kaikki puhe jättämättä mitään pois. Puhe litteroidaan sanatarkasti puhekieltä noudattaen ja käyttäen yleisimpiä litteraatiomerkkejä. Litteraatioon sisällytetään myös täytesanat (esim. tota, niinku), toistot, keskenjäävät tavut ja yksittäiset äännähdykset.

Myös tunteen ilmaukset (esim. nauru, liikuttuminen, tms.) ja erilaiset painotukset kirjataan. Puheen lisäksi kirjataan tauot ja niiden pituudet, sekä mahdolliset haastattelutilannetta häiritsevät ulkoiset tekijät.

→ Voidaan käyttää silloin, kun halutaan analysoida asiasisällön ohella jossain määrin myös ilmaisua ja keskustelijoiden välistä vuorovaikutusta. Mahdollistaa aineiston monipuolisen

jatkokäytön.http://www.fsd.uta.fi/aineistonhallinta/fi/kvalitatiivisen-datan-kasittely.html

56

joko niin, että samat aihepiirit nousivat lähes jokaisen vastaajan puheessa esiin, tai sitten niin, että esimerkiksi tapa vastata tiettyihin aiheisiin oli samankaltainen.

Seuraavaksi oli aika pohtia aineistolle esitettäviä kysymyksiä. Laadullisessa tutkimuksessa aineistolle tulisi esittää mahdollisimman avoimia, mitä ja miten kysymyksiä, eikä kyllä vai ei –muotoisia kysymyksiä. Aineistosta on tarkoitus löytää uusia merkityksiä ja jäsennyksiä, eikä mitata ennalta asetettuja hypoteeseja. (Ruusuvuori ym. 2010, 16) Toisaalta Eskola (2010, 188) toteaa, että perinteisesti aineistojen tehtävä on ollut juuri hypoteesien testaaminen, toki sen lisäksi myös hypoteesien keksiminen, joiden kautta tutkittavalle ilmiölle pyritään löytämään uusia merkityksiä ja jotain aiemmin ei-havaittua. Minulla oli tutkimuskysymyksiä, johon hain aineistoltani vastausta. Mutta sen lisäksi aineisto avasi uusia näkökulmia ja valotti tutkimusilmiötä (nuorisovaltuustotoimintaa) laajemmin.

Analyysini ei tyydy pelkästään tutkimaan, mahdollistuuko toiminnan poliittisuus vai ei, vaan pyrkii avaamaan toiminnan piirteitä ja sille annettuja merkityksiä laajemmin.

Oman tutkimukseni kohdalla aineistolle esitettävien kysymysten laatiminen ja teemojen uudelleen hahmottelu/tarkentaminen tarkoitti paluuta Arendtin poliittisen toiminnan teorian pariin. Päätin luokitella aineistoani kahden näkökulman, eli poliittista toimintaa mahdollistavien tekijöiden ja poliittista toimintaa rajoittavien tekijöiden mukaan. Tutkin siis jokaista teemaa näistä kahdesta näkökulmasta. Lopullisiksi teemoiksi muodostuivat neljä kattoteemaa: tausta ja intressi vaikuttamiseen, nuorisovaltuusto poliittisena areenana, nuorisovaltuusto poliittisena instituutiona sekä käsitykset toiminnan merkityksestä ja sen poliittisuudesta.

Hahmottelin aineistolle esitettäviä kysymyksiä jokaisen teeman osalta erikseen. Tausta ja oma motivaatio vaikuttamiseen tuo esille haastateltavien lähtökohtia toimintaan tullessa.

Millaiseen toimintaan nuoret ovat mukaan tulleessaan ajatelleet lähteneensä? Millainen merkitys haastateltavien intentioilla on toiminnan poliittisuuden kannalta? Nuorisovaltuusto poliittisena areenana käsittelee toiminnan vuorovaikutusta selvittäen millaiset toimintatavat ovat olleet toiminnalle ominaisia, millainen oli toiminnan keskustelukulttuuri, kuinka vapaasti omia mielipiteitä on voinut esittää ja kuinka tasa-arvoista toiminta on haastateltavien mukaan ollut. Nuorisovaltuusto poliittisena instituutiona pyrkii hahmottamaan, millainen toimija nuorisovaltuusto on osana kuntakenttää, kuinka paljon

57

sillä on vaikutusvaltaa kunnallisessa päätöksenteossa, kuinka itsenäinen toimija se on/rajoittaako sen toimintaa jokin.

Samaa aineistoa voi analysoida monella eri tapaa ja kerättyä aineistoa ei koskaan voi analysoida kaiken kattavasti, tai ”loppuun”, jolloin kaikki mahdollinen aineistosta olisi sanottu. (Ruusuvuori ym. 2010, 29) Tutkija tekee monia valintoja aineiston analyysin suhteen esimerkiksi rajaamalla aineistoa, valitsemalla tutkimusnäkökulmat ja analyysin menetelmät. Tutkija harjoittaa kvalitatiivisessa analyysissä myös aina merkitysten tulkintaa ja pyrkii tällöin löytämään aineistosta piirteitä, jotka eivät löydy suoraan haastateltavien sitaateista. Tällöin tulkinta on aina jollain tasolla spekulatiivista. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 137)

Ruusuvuori ym. (2010, 7) toteavat, että haastattelujen analysointiin ei ole aiemmin juuri ollut tutkimuskirjallisuutta tukemaan aineiston analyysivaihetta ja pyrkivät korjaamaan tilannetta teoksellaan Haastattelun analyysi. Oman tutkimukseni osalta olin silti ajoittain hukassa analyysin suhteen, sillä oli hankala löytää työtäni tukevaa kirjallisuutta analyysivaiheeseen, jossa teemahaastatteluin kerättyä aineistoa pyritään tulkitsemaan ja analysoimaan melko tiukasti teoreettisen viitekehyksen kautta. Omassa analyysissäni oli kyse siitä, löytyykö aineistosta niitä elementtejä, joita Arendt on teoriassaan poliittiselle toiminnalle esittänyt.

Haastatteluaineistoa voi lähestyä monella eri tapaa, eikä ole olemassa yhtä yleispätevää tietä, jota edetä aineiston luennasta analyysin tekoon. Kyse on aina tutkijan valitsemasta näkökulmasta sekä tutkimusongelman johdattelemasta lähestymistavasta aineistoon.

(Ruusuvuori ym. 2010, 11.) Hirsjärvi ja Hurme (2001, 144) kuvaavat haastatteluaineiston analyysin prosessia spiraalin muodossa, jossa vaiheita ovat aineiston kuvaus, koodaus eli luokittelu, yhteyksien löytäminen ja lopulta raportointi. Spiraali, jossa vaiheet yhdistyvät toisiinsa ja etenevät limittäin, kuvaa oman tutkimukseni etenemisprosessia paremmin kuin lineaarinen jana, jossa yhdestä vaiheesta edetään systemaattisesti toiseen, kun edellinen on valmis.

Myös Ruusuvuori ym. (2010, 12) toteavat, että aineiston analysoinnin vaiheet ovat osittain päällekkäisiä, mutta kaikkia vaiheita tarvitaan.

58

Aineistoni analyysi eteni suurelta osin Ruusuvuoren ym. (2015, 12) kuvion 1. kuvaamalla tavalla. Rajasin aineistostani pois lyhyen osion, jossa haastateltavat kertovat mekaanisesti toiminnan eri osioista – kuten missä kokoukset pidettiin, kuinka usein ja montako jäsentä oli esimerkiksi hallituksessa - ja menettelytavoista, jotka itsessään olivat myös minun tiedossa olevia asioita. Tässä osiossa ei esiintynyt nuorten omia kokemuksia tai arvioita toiminnasta vaan se toimi pikemminkin haastattelun alussa keskustelun virittäjänä.

Eskola (2010, 194) erottelee kaksi eri konkreettista tapaa rakentaa aineiston analyysi: Tutkija voi edetä analyysissään horisontaalisesti haastateltava kerrallaan, tai sitten vertikaalisesti teema kerrallaan. Lähdin rakentamaan analyysiäni teema kerrallaan ja aloitin minua eniten kiinnostavasta teemasta. Arvotin vastauksia Eskolan (2010, 194) mallin mukaan vastausten antoisuuden mukaan seuraavasti: +++ erittäin antoisa, ++ antoisa, + antaa jotain, - ei kerro mitään ja lähdin liikkeelle antoisimmista vastauksista, jotka loivat ytimen ja joiden ympärille muut vastaukset toivat ”lihaa luiden ympärille”.

Tutkimukseni pyrkii selvittämään, missä määrin poliittinen toiminta on mahdollista nuorisovaltuustotoiminnassa. Siksi haastattelujen analyysin kohdalla oli tärkeää keskittyä ensinnäkin ilmiöiden kuvaustapojen yleisyyteen, mutta tuoda myös kuvauksien kirjo ja teorian kannalta oleelliset ja kiinnostavat poikkeamatkin esille. Etenin analyysissäni

59

useimmiten niin, että ensin laadin yleisen kuvauksen ilmiöstä, mikäli se oli mahdollista ja sen jälkeen kiinnitin huomiota poikkeuksiin. (Eskola, 2010, 202) Vakuuttavuuden lisäämiseksi olen ilmiöiden yleisyyttä kuvatessani myös pyrkinyt ilmaisemaan lukumäärin, kuinka yleisesti ko. kuvaustapa ilmiöstä on aineistossa esiintynyt. Aina yleisyyden kuvaus ei kuitenkaan onnistunut, eikä se ollut järkevääkään, sillä merkittäviä yhtäläisyyksiä vastausten kesken ei löytynyt. Tällöin olikin hedelmällisempää tuoda esille kuvausten kirjo.

Kyseessä on kuitenkin laadullinen tutkimus ja otanta on verrattain pieni, joten kiinnostavampaa ja tutkimuksen onnistumisen kannalta oleellisempaa oli keskittyä löytämään ilmiöiden eri ulottuvuuksia, toisin sanoen tuoda esille ”millä kaikilla tavoilla ilmiötä aineistossa kuvataan” (Eskola 2010, 200).

Tässä kappaleessa olen kuvannut mahdollisimman tarkasti tutkimukseni eri vaiheita ja sen etenemistä. Seuraavaksi esittelen pähkinänkuoressa Jyväskylän nuorisovaltuuston toimintaa sen perustamisvaiheista lähtien, jotta lukijan olisi helpompi ymmärtää, millaisesta toiminnasta on kyse. Sen jälkeen (kappaleessa kuusi), esittelen aineistoni analyysin, jossa pyrin analysoimaan nuorisovaltuustotoiminnan mahdollista poliittisuutta peilaten haastateltavien näkemyksiä Arendtin ajatteluun poliittisesta toiminnasta.

60