Motiiviyhdistelmien ilmeneminen työarjessa

Jokaista yksilöä ajavat eteenpäin tietyt motiivit, ja ne tulevat toiselle näkyväksi työtehtävien tai toimintatapojemme kautta. Mayor ja Risku (2015, 59–60) ovat ku-vanneet ”Opas yksilölliseen motivointiin” -teoksessaan erilaisten motiiviyhdis-telmien ilmenemistä muun muassa työelämäkontekstissa. He pohjaavat esityk-sensä Reissin perustarveteoriaan, mutta myös eri lähteistä ja henkilöiltä kerää-miinsä tietoihin. Heidän mukaansa vahvan valtamotiivin omaavalla henkilöllä on tarve päästä vaikuttamaan asioihin ja johtaa ihmisiä, ja tämän motiivin omaa-valle yksilölle onkin tyypillistä suunnata esimiestehtävään. Jos hänellä on myös vahva voittamisen tarve, hänen motivoitumisensa näkyy kiinnostumisena erilai-sista työyhteisön arviointi- ja palkitsemisjärjestelmistä, sillä omien työntekijöiden paremmuus ja heidän työpanoksensa tuloksellisuus ovat hänelle merkityksel-listä (Mayor & Risku 2015, 143).

Vahvan valta- ja statusmotiivin omaava yksilö motivoituu puolestaan hy-viin suorituksiin pyrkimisestä. Työelämässä nämä motiivit yleensä tukevat toisi-aan hyvin, sillä arvostettu titteli tai parempi palkka tyydyttävät heidän statuk-sentarvettaan. (Mayor & Risku 2015, 59, 141–142.) Jos tämän henkilön motiivei-hin liittyy Mayorin ja Riskun (2015, 104, 129) mukaan vielä vahva sosiaalisten kontaktien ja syömisen tarve, hän todennäköisesti tilaa gourmet-ruokaa ja nauttii siitä yhdessä samanhenkisten kanssa. Jollain toisella esimiehellä voi olla valta-motiivin lisäksi vahva riippumattomuuden ja hyväksynnän tarve. Tällaisen mo-tiiviyhdistelmän omaava esimies tekee itse paljon ja delegoi erittäin vähän, koska

hän ei halua rajoittaa työntekijöidensä vapautta. Esimiehenä hän kuitenkin tar-vitsee paljon positiivista palautetta, joten hän todennäköisesti antaa sitä myös herkemmin alaisilleen. (Mayor & Risku 2015, 66, 79.)

Esimiestehtävissä toimivan henkilön motiiviyhdistelmänä voi Mayorin ja Riskun (2015, 145) mukaan olla myös heikko hyväksynnän ja rauhallisuuden tarve. Tällainen henkilö käyttäytyy usein päättäväisesti sekä johdonmukaisesti, ja hänellä on kykyä riskinottoon stressaavissa tilanteissa. Hänen on helppoa vas-taanottaa kritiikkiä, koska hän näkee sen arvokkaana palautteena, jonka avulla voi kehittyä nopeammin. Nämä motiivit tekevät esimiehestä itsevarman ja roh-kean, mutta alaisten silmin katsottuna hän näyttäytyy suorasukaisen puhetyylin ja tylyn oloisen käytöksen omaavana henkilönä. Mayor ja Risku (2015, 133–134) mukaan esimiehen motiiveihin voi liittyä myös vahva ruumiillisen aktiivisuuden tarve, jolloin hän saattaa ehdottaa työntekijöille kävelykokouksia ja suunnitella muutenkin yhteisiin tilaisuuksiin liikuntahetkiä. Vastaavasti vähäisen ruumiilli-sen aktiivisuuden tarpeen omaava esimies ei motivoidu liikkumisesta, joten hän ei todennäköisesti suunnittele liikkumista myöskään alaisilleen.

Myös vähäisen valtamotiivin edustaja voi toimia esimiestehtävissä, mutta hän hyödyntää johtamisessaan valmentavaa otetta. Tämä tarkoittaa sitä, että hän delegoi valtaa, vastuuta ja päätöksentekoa muille hyvin mielellään (Mayor &

Risku 2015, 63). Jos henkilöllä on valtamotiivin lisäksi heikko voittamisen, riip-pumattomuuden ja statuksen tarve, Mayor ja Risku (2015, 68, 116, 121) kuvaavat hänelle olevan tärkeää ihmisten tasavertaisen kohtelun heidän sosiaalisesta ase-mastaan riippumatta. Esimies käyttäytyy yhteistyöhakuisesti, rakentaa yhteis-ymmärrystä toisia kuunnellen ja pyrkii ylläpitämään rauhaa sovittelemalla.

Koska tällaiselle esimiehelle on tärkeää ylläpitää työrauhaa, hän todennäköisesti osaa antaa tilaa erilaisille alaisilleen. Hän todennäköisesti ymmärtää, että hen-kilö, jolla on vähäisten sosiaalisten kontaktien tarve, motivoituu yksinolosta ja omista ajatuksistaan (Mayor & Risku 2015, 106).

Työyhteisön jäsenenä voi olla myös henkilö, jolla on heikko järjestysmotii-vin, kunnian ja rauhallisuuden tarve. Mayorin ja Riskun (2015, 144) mukaan täl-lainen henkilö pystyy hyvin joustamaan sekä sopeuttamaan käyttäytymistään

muuttuvien toimintatapojen mukaisesti. Hän ei tarvitse aikaa uusien tapojen analysointiin, vaan hän kykenee ottamaan ne heti käyttöön. Tiimikokouksessa hän saattaa olla hyvin idearikas ja pyörtää päätöksensä hyvinkin nopeasti, koska hänen toimintaa ohjaa tavoitteellisuus ja joustavuus. Näitä tekijöitä arvostava henkilö tuntee harvoin häpeää tai syyllisyyttä tekemisistään. Jos kyseisen henki-lön toimintaan vaikuttaa vielä vähäisen säästämisen ja syömisen tarve, hän voi joustaessaan kadottaa asioiden tärkeysjärjestyksen, ja näin unohtaa syödä ja muutenkin kuormittaa itseään. Hänen toimintansa saattaa muiden silmin näyt-tää kaoottiselta sekä impulsiiviselta, ja pahimmassa tapauksessa hänen käytök-sensä stressaa niitä työyhteisön jäseniä, joilla on erilaiset motiivit. (Mayor &

Risku 2015, 91, 130.)

Stressaavinta edellä kuvatun henkilön käytös on Mayorin ja Riskun (2015, 72, 84, 94, 137) mukaan sellaiselle työyhteisön jäsenelle, jolla on vahva järjestys-motiivi, kunnian, uteliaisuuden ja rauhallisuuden tarve. Tällaisten motiivien omaava henkilö haluaa todennäköisesti toimia hyvin organisoidusti ja hänellä on tarve keskustella sekä analysoida asioita eri näkökulmista mahdollisimman pe-rusteellisesti. Hän motivoituu myös siitä, että arvot, periaatteet ja ohjeet ovat kes-keisiä toimintaa ohjaavia tekijöitä. Varsinkin muutostilanteissa hän tarvitsee pe-rusteluita ja selvitystä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mayor ja Risku (2015, 74) kuvaavat, että vähäisen uteliaisuuden omaava henkilö voi puolestaan turhautua edellä kuvatun henkilön perusteellisuuteen, sillä hänellä on tarve oppia teke-mällä ja edistää asioita mahdollisimman nopeasti käytäntöön. Keskustelujen tu-lee hänen näkemyksen mukaan johtaa konkreettisiin ratkaisuihin. Mayorin ja Riskun (2015, 91) mukaan myös vahvan säästämistarpeen omaava henkilö voi hermostua aikaa vievästä asioiden käsittelystä, sillä hän haluaa motiivinsa mu-kaisesti toimia säästeliäästi. Vahvan perhemotiivin omaava henkilö kiinnittää puolestaan huomiota siihen, vaikuttako käsiteltävä asia hänen mahdollisuu-teensa huolehtia perheen hyvinvoinnista (Mayor & Risku 2015, 109).

Yksilön persoonallisuutta ja motivaatiorakennetta voi ymmärtää vain otta-malla huomioon kaikki motiivit ja niiden yhdistelmät. Mayor ja Risku (2015)

to-teavatkin jokaisella yksilöllä olevan omanlaisensa tarpeet, joita ei aina voi tyy-dyttää yhtä aikaa, ja ne voivat myös aiheuttaa konflikteja. Yksilön motiivien, ta-voitteiden ja elinolojen ollessa harmoniassa yksilö voi kokea olevansa motivoitu-nut ja tuntea tyytyväisyyden tunnetta. (Mayor & Risku 2015, 142.) Reiss Motivaa-tioprofiilissa mitataan elämän 16 perustarpeen intensiteettiä, ja sen perusteella muodostuu kuvaus siitä, mitkä motiivit ajavat meitä käyttäytymään tietyllä ta-valla (Reiss 2008, 37–39).

4 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUSKYSY-MYKSET

Tutkimustehtäväni on rakentunut halusta ymmärtää ja kuvata kuuden työnteki-jän Reiss motivaatioprofiilikokemusta. Työntekijöiden kokemusta yksilö- ja tii-miprofiilista kuvataan kerronnallisen haastatteluaineiston perusteella. Yksilö-profiililla tarkoitetaan jokaisen työntekijän henkilökohtaista motivaatioprofiilia, jossa ilmenevät hänelle luontaiset perustarpeet. Tiimiprofiililla tarkoitetaan puo-lestaan jokaisen tiimijäsenen profiileista koostuvaa tiimimotivaatioprofiilia.

Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää työntekijöiden kertomusten avulla niitä merkityksiä, joita he antavat Reissin motivaatioteoriaan pohjautuvalle yk-silö- ja tiimiprofiilille. Tutkimuksen tarkoituksena on tarjota uutta tietoa moti-vaatioprofiilin merkityksestä aikuisten identiteettityössä. Lisäksi tavoitteena on kuvata, millaisia identiteettejä työntekijät kerronnanprosessissa rakentavat ja mi-hin he niitä suhteuttavat.

Tutkimuskysymykseni ovat:

1. Mitä työntekijät kertovat motivaatioprofiilikokemuksestaan?

2. Millaisena työntekijät kuvaavat identiteettiään ja mihin he sitä kerronnan prosessissa suhteuttavat?

5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

Tässä luvussa kuvaan kerronnallisen tutkimuksen toteuttamisvaiheita. vussa 5.1 esittelen tutkimuksen kontekstin ja tutkimukseen osallistujat. Alalu-vussa 5.2 kuvaan tutkimuksessa käytettyä kerronnallista lähestymistapaa, jonka jälkeen esittelen alaluvussa 5.3 kerronnallisen aineiston analyysimenetelmät.