Miksi ja miten oppilaat hakeutuvat jopo-luokalle?

Oppilaat olivat siirtyneet jopo-luokalle yleisopetuksen luokilta, pienryhmistä ja erityisluokilta. Monet oppilaat kuvasivat vaikeuksia keskittyä suuressa luokassa. Oppilailla oli ollut käyttäytymisen ongelmia, lintsaamista ja läksyt olivat jääneet tekemättä. Oppilasta saattoi ahdistaa isossa luokassa tai hän koki kiusaamista. Vain yksi oppilas kertoi erityisvaikeudestaan, joka johti yhtenä tekijänä jopo-luokalle siirtymiseen. Siirtojen taustalla oli sairastumisia ja vaikeuksia tulla toimeen oppilaiden ja opettajien kanssa. Muutama oppilas siirtyi jopoon luokallejäännin yhteydessä. Oppilaat kuvasivat siirtymisen syitä näin:

Jäin luokalla ja tää tuntu paremmalta vaihtoehdolta.

Koulu meni huonosti ja kuulin, että täällä voi parantaa numeroita. Mä myöhästyin melkein joka päivä, mä lintsasin, en tehnyt läksyjä, kokeita mä tein viisi minuuttia ja kävin sitten nukkumaan. Kuuntelin musiikkia, en mä keskittynyt ollenkaan.

Kaikki oppilaat eivät tienneet miksi olivat jopo-luokalla. On myös mahdollista, etteivät he halunneet sitä tutkimuksessa kertoa. Yksi oppilas mainitsi siirtyneensä jopolle lyhyiden ja helpompien koulupäivien takia.

Opettajien mukaan syyt jopolle siirtymiseen olivat hyvin moninaiset. Taustalla oli oppimisvaikeuksia, alisuoriutumista, vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa tai isossa ryhmässä opiskelemisessa:

Löytyy joku selittävä tekijä, mikä on tavallaan tökännyt sellaiseen huonompaan koulukierteeseen.

Yhtenä syynä jopolle siirtymiseen oli opettajien mukaan ”järkiintyminen” eli oppilas tajuaa, että peruskoulu loppuu kohta ja päättötodistus on saamatta, eikä ole mitään tulevaisuudensuunnitelmaa:

Tietynlainen uho häviää ja uhmakkuus ja ymmärretään että tää homma päättyy tähän ja mulla ei ole minkäänlaista paperia, mitä tän jälkeen.

Oppilaita ei ollut jostakin syystä kiinnostanut koulunkäynti ja poissaoloja oli kertynyt paljon. Oppilas oli kokenut, ettei hänestä pidetä koulussa eikä hän opi mitään, koska etenemisvauhti oli hänelle liian kova. Tämä johti helposti poissaolojen lisääntymiseen ja huonoon koulumenestykseen.

Suurin osa oppilaista oli ollut halukas vaihtamaan luokkaa, mutta haastateltavien joukossa oli oppilaita, jotka kokivat jopo-siirron rangaistuksena tai kokivat tulleensa huijatuksi jopolle.

En tiedä miksi tulin, mä jouduin tänne. Sain rangaistuksen jopolle.

Kolme oppilasta oli itse ehdottanut siirtymistä jopolle ja muille oppilaille useimmiten luokanvalvoja oli ehdottanut jopoa. Myös kuraattori, sosiaalityöntekijä, opinto-ohjaaja, jopo-opettaja, kouluohjaaja ja rehtori mainittiin jopo-siirron aloitteentekijöiksi. Opettajien mukaan ajatus jopolle siirtymisestä lähtee liikkeelle usein luokanvalvojalta tai oppilashuoltoryhmästä.

Edellä mainittujen lisäksi vanhemmat saattoivat olla aloitteellisia asiassa. Jos koulussa on jopo-luokka, on se oppilaille tuttu ja sinne on helpompi hakeutua.

Oppilaiden suhtautuminen ehdotukseen vaihteli. Suurin osa ajatteli, että voi mennä kokeilemaan ja on ihan sama missä koulua käy.

Muutama oppilas kertoi aluksi vastustaneessa ajatusta, mutta suostuneensa asiaan kuitenkin. Vain yksi oppilas kuvasi pelänneensä jopo-luokan huonontavan mahdollisuuksia tulevaisuudessa:

Opettajat ehdotti siirtymistä jopolle. Itse ajattelin et tulee enemmän ongelmii ja vaikee löytää työpaikka, kun papereissa lukee, et on ollut erityisopetuksessa.

Oppilaiden mukaan vanhemmilla tämä ajatus oli yleisempi:

Äiti ei aluksi tykännyt, et se aatteli et tää on erityisluokka, mutta sit se aatteli et se on mun elämää ja mulle parempi, et eihän tästä kuitenkaan tule mitään. Nyt äiti on ihan innoissaan

Suurin osa vanhemmista ajatteli kuitenkin siirtymisen jopo-luokalle olevan hyvä ratkaisu ja tukevan oppilaan koulunkäyntiä. Muutamilla vanhemmilla ei ollut mielipidettä luokan vaihtoon.

Opettajien suurin huoli oppilasvalinnoissa liittyi sopivien oppilaiden valikoitumiseen jopo-luokalle. Oppilaan tuli olla ”jopo-kuntoinen”, jolla opettajat tarkoittivat oppilasta, jolla oli riittävät sosiaaliset taidot erityisesti koulun ulkopuoliseen opiskeluun. Jopo-oppilaalla tuli olla kyky omatoimiseen työskentelyyn, koska yhdysluokassa oppilaat tekivät eri asioita ja oppilaan tuli kyetä keskittymään ja etenemään omassa tehtävässään. Jopo-oppilaan tulisi hyötyä toiminnallisuudesta ja koulun ulkopuolisista oppimisympäristöistä.

Jopo-luokka ei ole tarkoitettu käyttäytymisongelmaisille tai sopeutumattomille nuorille:

Työpaikkaopiskelu ei sovi kaikille, psyykkisesti tai muilta valmiuksiltaan tai elämäntilanteiltaan niin huonosti voivia nuoria ja kokevat turvattomuutta, eikä voi missään nimessä ajatellakaan et laitettas heitä työelämään, kun heillä on jo tässä koulutiloissakin jo sellaista tää oleminen et ei oikein tiedä et miten olla.

Jopo-luokkaa ei suositeltu myöskään seitsemäsluokkalaisille, vaan heidät nähtiin liian nuorina jopo-toimintaan. Parhaiten se opettajien mukaan sopi yhdeksäsluokkalaisille. Jopoa pidettiin hyödyllisenä alisuoriutujille, jotka jäivät vähälle huomiolle suurissa luokissa.

Oppilasvalinnan haasteet johtivat opettajien mukaan paljolti siitä, että erityisopetuksen pienluokkia oli purettu, eikä oppilaalle pystytty tarjoamaan muuta luokkaa. Ongelmana oli lisäksi se, etteivät oppilaat ja heidän

vanhempansa tienneet riittävästi mistä jopo-toiminnassa oli kyse ja näin ollen he eivät tienneet mihin sitoutuvat. Ideaalitilanne olisi se, että oppilas olisi itse halukas siirtymään jopo-luokkaan ja sitoutuisi toimintaan:

Kuinka paljon sitä nuorta kuunnellaan oikeasti, hakeutuuko ne oppilaat, sehän olis ihanteellista, että ne oppilaat itse hakeutusi.

Tutkimushaastattelut tehtiin kahdessa eri kunnassa, joissa oli erilainen tapa hakeutua jopo-luokille. Kuitenkin ongelmat tuntuivat olevan yhteiset.

Molemmissa kunnissa oppilaat tekivät hakemukset jopoon, mutta sen jälkeen hakuprosessi oli erilainen. Toisessa kunnassa päätökset teki kaupungin kouluvirasto ja toisessa jopo-opettaja haastatteli hakijoita.

Oppilaiden ennakkotiedot jopo-luokasta vaihtelivat paljon. Joillakin oppilailla oli kavereita tai isompia sisaruksia jopolla ja sitä kautta he tiesivät jotakin joposta. Toisaalta muutama oppilas ei tiennyt mitään jopoon tullessaan.

Ennakko-odotukset kuitenkin vaihtelivat. Joillakin oppilailla oli mielikuva joposta levottomana ryhmänä ja muutama oppilas odotti, että jopossa oli helpompaa ja sai juoda kahvia. Melko yleisesti jopon ajateltiin olevan rennompi ja useimmat tiesivät, ettei siellä tule läksyjä. Alla on erään oppilaan ennakkotiedot:

Mulla oli kavereita jopossa. Mä tiesin, et täällä on rauhallisempaa ja opetetaan eri tavalla, et niinku yksittäin, et isossa luokassa se opettaja ei pysty niinku yhtä opettaa, et tulee siihen neuvomaan koko ajan.