MIKÄ ON KÄSITYÖN ASEMA TULEVAISUUDEN YHTEISKUNNASSA?

Olli Tamminen

tapa, että tuote olisi mielenkiintoisem­

pi kuin ihminen.

Esine- ja miljöösuunnittelun tulee taata ja lisätä elämisen vapautta. Näin suun­

nittelun samoin kuin kasvatuksenkin ta­

voite on vapautunut ihminen. Esineen suunnittelu ei pyri esineen palvontaan tai se ei ainakaan saisi pyrkiä. Kui­

tenkin kosketus materiaaliin ja käsin tehty työ luovat pohjaa teolliselle tuo­

tesuunnittelulle. Emme voi erottaa käsi­

työtä tuotesuunnittelusta. On jatkuvasti kysymys samoista kansallisista ja kan­

sainvälisistä ongelmista.

Käsityöläiset sortuvat tällä hetkellä usein omien pienien vaikeuksiensa ym­

pärille ja hylkäävät yleismaailmalliset ongelmat. Näin muodostuu itsekeskei­

nen ajattelu, joka ei sinänsä johda mi­

hinkään lopulliseen toimintaan vaan on lähinnä omakohtaista tyydytyksen hake­

mista. Tähän on suurena syynä vaikea taloudellinen toimeentulo.

Käsityö on ympäristösuunnittelua. Sen- vuoksi käsityön suunnittelu vaatii eri­

koistumisen lisäksi kokonaisuuden ta­

jua. Ympäristösuunnittelun tulee hel­

pottaa ja inspiroida kanssakäymistä.

Käsityöläisen on ratkaisuissaan ajatel­

tava ei vain tätä päivää vaan myös tu­

levaisuutta, siksi käsityöläisellä on ol­

tava erilaisia yhteiskunnallisia tietoja ja kannanottoja, mutta niiden tarpeellista määrää ei pidä mennä liioittelemaan.

Laajapohjaisesti ajatteleva käsityöläi­

nen pystyy sovittelemaan, saattamaan tasapainoon ja keskinäiseen järjestyk­

seen ristiriitaiset tekijät kuten toimin­

nalliset, taloudelliset, teknologiset, er­

gonomiset ja taiteelliset aspektit. Käsi­

työläisen tulisi työssään täydellisesti tajuta suunnittelun koko problematiik-Kaikkialla tuotantoyhteiskunnissa käsi­

työ on epävarmassa vaiheessa. Käsi­

työn tarkoitusta ei ole pyritty johdon­

mukaisesti määrittelemään. On tärkeä­

tä arvioida mikä on käsityön asema, muoto ja tarpeellisuus tulevaisuudessa.

Ja tämän arvioimisen on tapahduttava nopeasti ennenkuin tuotantoyhteiskunta tekee tyhjäksi koko käsityön olemassa­

olon. On vaikea uskoa, että kone tulisi syrjäyttämään sen mitä ihminen haluaa tehdä käsillään. Kuitenkin näin on ta­

pahtumassa.

Hyvin usein sanotaan, että käsityön taustana on täysin toinen, teollisesta tuotesuunnittelusta eroava ajattelutapa.

Näin kuitenkaan ei toistaiseksi ole. Ei­

hän teollisuuden ja käsityön välille voi­

kaan vetää jyrkkiä rajoja. Siitä huoli­

matta sarjatuotanto, automatiikka ja massakulttuuri aiheuttavat yksilöllisiin tuotteisiin nähden ristiriitaista ajatte­

lua.

Käsityötä tarkasteltaessa on syytä asettaa seuraavat kysymykset: Mihin esineellä pyritään? Mitkä ovat ne pe­

rustekijät, jotka liittyvät esineeseen?

Mitä esine ihmiselle merkitsee? Miten me koemme sen? Merkittävä seikka on se, miten on opittu ymmärtämään ja katselemaan ympäristöä ja miten se koetaan. Kasvatus onkin avainasemassa suhtautumisessamme esineeseen. Kas­

vatuksen päämääränä tulisi olla vapau­

tunut ihminen. Tämän saman tulisi olla päämääränä myös esineen suunnitte­

lussa. Kasvatuksen tuloksena tulisi olla ympäristökulttuurin tajuaminen.

Voimme väittää että jokainen ihminen luo ympäristöä, on vaikuttamassa sii­

hen ja siitä myös vastuussa. Tämä vas­

tuuntunto on edelleen eräs peruskri- teerio, joka koskettaa myös käsityötä.

Siksi taidekäsityön suunnittelu ei ole menettänyt yhteiskunnallista tehtävään­

sä. Suunnittelijan harteilla on suuri yh­

teiskunnallinen vastuu. Missä tuo vas­

tuu näkyy? Siinäkö että joku saa aikaan kyseenalaisesti kauniin muodon tai vä­

riyhdistelmän? Näin luodaan ajattelu-ka.

Koska tekniikka määrää muotoa ja ajat­

telutapaa, on käyttötarkoitus, funktio, kasvamassa yhä merkittävämmäksi.

Teollisuudessa on julistettu tuomio ko­

risteellisuudelle ja epäolennaisuudelle.

Mutta vain toistaiseksi. On arvioitu,

että kun automatisoitu ja elektronisoitu ³⁶

mään materiaalin asettama traditionaa­

linen taakka. Esiin tuli jopa niinkin van­

hoillisia kannanottoja, ettei käsityö ole käsityötä ellei sitä harjoiteta samoin välinein, samoin työtavoin ja samoin muotokäsittein kuin traditionaaliset kä­

sitykset edellyttävät. Väitettiin jopa, et­

tä vieraasta kulttuuriympäristöstä tule­

vat vaikutteet ovat pahasta.

Säilyttävä kulttuurimuoto ei vanhetes­

saan voi eikä kykene olemaan objek­

tiivinen. Säilyttävällä kulttuurilla ai­

kaansaadaan juuri sellainen kaaos kuin missä esim. Lapin traditionaalisiin pin­

nallisuuksiin tuijottava rihkamatuotanto nyt on. Itsetarkoituksilla ei ratkota mi­

tään ongelmia. Jos käsityökulttuuri har­

joittaa itsetarkoituksellista ajatteluta­

paa, se sortuu halpa-arvoiseen keinot­

teluun.

Primitiiviset olosuhteet eivät ole käsi­

työlle mitenkään ominaisia, vaikkakin Inarin seminaari joutui työskentele­

mään alkeellisissa oloissa. Nämä olo­

suhteet antoivat mielenkiintoisen pa­

noksen harjoittaa aisti- ja tunnepitoi­

suuden turvin ennakkoluulottomasti tehtäviä tavalla »kuka on sanonut, että puukko on juuri tällainen». Seminaari osoitti ettei hyviin tuloksiin päästä el­

lei tekijä kykene muuntumaan uusien vaikutteiden edessä ja jos materiaalis­

ta tulee ylipääsemätön taakka tai sitä kunnioitetaan liikaa. Käsityön kuten kaikkien kulttuurin muotojen tulee omaksua vaikutteita ympäriltään. Sen on kyettävä löytämään luonteva muo­

tonsa.

sarjatuotanto saavuttaa täyden tehon­

sa, tulee olemaan lähes yhtä helppoa ja halpaa tuottaa miljoona toisistaan eroavaa esinettä kuin miljoona täydel­

listä kopiota. Ainoana rajoituksena tu­

lee olemaan ihmisen mielikuvitus.

Suunnittelija voi näin ryhtyä kokonais­

suunnitteluun. Jugendista peräisin ole­

va käsityöajattelu on tällä hetkellä tuo- tantoyhteiskunnassa paremminkin pak­

komielteinen oire kuin todellinen tarve.

Yhä selvemmin alamme huomata, että asumme samanlaisissa taloissa, ajam­

me samanlaisilla autoilla, istumme sa­

manlaisilla tuoleilla, nauramme saman­

aikaisesti samalle valmiiksi nauretulle tv-perhevitsille. Jos perustelemattomas­

ta käsityöstä muodostuu korvike, jolla yritämme tyydyttää yksilöllisiä tarpei­

tamme, osoittaa sekin henkistä köy­

hyyttä.

Eräs mielenkiintoinen toiminta-alue kä­

sityöläiselle on olla massavalmistuksen kokeilukenttä. Suomalaisen muotoilijan Bertel Gardbergin johdolla toimiva Kil­

kenny Design Workshops Irlannissa on luonteeltaan juuri tällainen. Se on käsi­

työkeskus, joka valmistaa teollisuudelle malleja. Kilkenny Design Workshops on ainutlaatuinen kokeilu maailmassa. Sen tarkoituksena on kehittää irlantilaiselle teollisuudelle malleja ja toimia samalla itsenäisenä käsitöiden tuottajana. KDW on kuitenkin luonteeltaan laitos, joka perustaa suunnitteluorganisaation etu­

päässä 50-luvun traditionaaliselle käsi- työajattelulle. Tällä hetkellä vallitsevan taiteilija-auktoriteettikunnioituksen ai­

kana KDW on ottanut radikaalin aske­

leen pyrkiessään valmistamaan anonyy­

miä muotoilua. Vaikka KDW:n tarkoi­

tuksena on lisätä irlantilaisen teolli­

suuden tuotantoa ja laatua ja sitä kaut­

ta vientiä pysyisi KDW tuskin talou­

dellisesti kannattavana ilman valtion tukea.

Tuntuu kuitenkin siltä, että tämän ta­

painen käsityöyhdyskuntakokeilu tulee olemaan tarpeellinen myös Suomessa.

Tosin aktiiviseen, kokonaisvaltaisesti ajattelevaan käsityöyhdyskuntaan ei päästä niin kauan kuin yleisö ei kykene tai halua arvostella ja uskoo taiteili­

jan aina olevan oikeassa.

Elokuussa 1968 pidettiin Inarissa käsi- työseminaari, jonka tarkoituksena oli tutkia paikallisista materiaaleista teh­

täviä tuotteita. Päätavoite oli tehdä ko­

keelliselta pohjalta ilman ennalta pää­

tettyjä kaavoja uusia aluevaltauksia.

Tässä onnistuttiin osittain, sillä vain harvoissa tapauksissa kyettiin ylittä­

Muuttuvassa yhteiskunnassa ei enaa päde peritty tieto ja taito edes käytän­

nön jokapäiväisissä toimissa. Muuttu­

mista edistää vielä se, että ihminen itsenäistyy yhä nuorempana ja irtaan­

tuu edellisen sukupolven vaikutuksista, jolloin perinteet ja kaavat eivät enää sido. Mielipiteiden kasvussa on myös

merkittävä hyvin

tiedotusvälineillä

Käsityökulttuurin, joka kautta vuosituhansien on periytynyt isältä po­

jalle ja on ollut lähinnä ammattitaidon ja -ylpeyden ylläpitämisen kautta hen­

gissä, tilalle on tulemassa tietyllä ta­

valla kollektiivinen ajattelutapa.

osuus

Jos käsityöläinen ei ole tilaajasta tai ostajasta riippuvainen mitä tulee tehtä­

vän sisältöön, on tätä pidettävä pelk­

känä hyvänä asiana niin kauan kuin yleisö osoittaa arvostelukyvyn puutet­

ta. Mutta on otettava myös huomioon, että taiteilijan, käsityöläisen yliote saattaa tuottaa pinnallisia tuloksia.

37

Käsityöläiselle on muodostunut am­

mattitaidon kohentamisesta suuri amma­

tillinen ongelma, jota ei voida poistaa ilman että tehdään kokeiluja ja uusia löytöjä. Nyt käsityöläinen joutuu aloit­

tamaan ammattitaidon hankkimisen opintojen ollessa erittäin pitkällä, tämä tietenkin muuttaa oleellisesti käsityön luonnetta.

Mitä tekemistä taidekäsityöllä on tai­

teen kanssa, siitä ollaan paljon eri mieltä. Mutta mikäli käsityö tulevaisuu­

dessa tulee säilyttämään kaupallisen luonteensa, ei toiminta voi olla itse­

kästä suunnittelua, tapahtumaa jossa pyritään pelkästään ratkaisemaan itse­

keskeisen taiteilijan ongelmia. Käsityö­

läinen tulee kuitenkin ansaitsemaan toimeentulonsa omien käsiensä työs­

kentelyn kautta. Jotta työn tekeminen olisi taloudellisesti kannattavaa, sen täytyy muuttaa luonnettaan. Tämä on käsityöläisen vaikein ongelma, johon emme kykene varmaankaan löytämään nopeata ja selkeätä ratkaisua. Jo tällä hetkellä on havaittavissa suuria vai­

keuksia keraamikkojen ja tekstiilitai­

teilijoiden parissa. Heidän tuotantonsa tulee niin kalliiksi, että sen merkitys yhteiskunnalliselta kannalta tulee ky­

seenalaiseksi.

Taidekäsityön tämänhetkinen työsken­

tely tähtää etupäässä statussymbolien tekemiseen. Emme kuitenkaan voi kiel­

tää, etteivätkö ihmiset tulevaisuudessa­

kin tulisi tarvitsemaan statussymbo­

leja ja juuri siksi niiden merkitys hyö­

dyke- ja käyttöesineiden suunnittelun rinnalla tulisi kyetä määrittelemään tarkemmin.

Niin pitkästi ihmisen historian vaihei­

siin liittyvä ilmiö kuin käsityö tuskin tulee häviämään. Tuskin lienee uskot­

tavaa, että ihminen tulisi luopumaan mahdollisuuksistaan saada käsillänsä jotakin aikaan. Vapaata, luovaa käsityö­

tä siis ilmeisesti tullaan tulevaisuudes­

sa tarvitsemaan. Tätä luovaa suunnit- telua tarvitaan yhä enemmän teollisen tuotesuunnittelunkin taustalla. Tekijälle itselleen käsityöllä on voimakkaasti te­

rapeuttinen merkitys. Teollisuus ja te­

kijä itse tarvitsevat käsityötä. Entä kol­

mas lenkki, yleisö, kuluttajat? Mikä tu­

lee olemaan käsityön yhteiskunnallinen merkitys?

Mitä korkeammaksi elintaso kasvaa si­

tä enemmän tavallisella kuluttajalla on

ostaa ja hankkia ympärilleen

«puhtaan hyödyllisyyden» käsitteen ul­

kopuolella olevia hyödykkeitä. Tämä on suoranainen haaste käsityölle. Mutta pahaksi onneksi samaan aikaan kun ke­

hitys lupailisi käsityölle hyviä tulevai­

suuden näkymiä, samaan aikaan näyt­

tää käsityötä kannattava ammattitaito pahasti laskevan.

Näyttää selvästi siltä, että sarjatuotan­

non laatu tulee tulevaisuudessa suun­

nattomasti nousemaan, ja kun tietoko­

netta hyväksi käyttäen voidaan tulevai­

suudessa valmistaa yhtä hyvin erilaista kuin samanlaista tuotetta, ei pelkkä sarjatuotannosta poikkeava erilaisuus siis enää tule käsityöläiselle riittämään.

Koska kustannuskysymykset kuitenkin tulevat olemaan käsityön tulevaisuuden ratkaisevia tekijöitä, olisi ehkä ennak­

koluulottomasti tutkittava mahdollisuut­

ta tehdä ainakin joillakin aloilla käsi­

työtä teollisuuden kanssa yhteistyössä.

Käsityöläinen laatisi tuotesuunnitelman, teollisuus tuottaisi puolivalmisteen sar­

jatuotantona halvalla. Tämän jälkeen kä­

sityöläinen antaisi tuotteelle yksilölli­

sen viimeistelyn. Tämä tietenkin louk- kaisi monen mielestä joitakin käsityön pyhiä sääntöjä, mutta tällä tavalla voi­

tettaisiin kuitenkin ainakin muutamilla käsityön aloilla hintakysymys, joka il­

meisesti tulee tulevaisuudessa entistä enemmän estämään käsityöläisen ja yleisön lähentymistä.

Mutta joka tapauksessa käsityön tule­

vaisuuden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeätä ottaa kiireesti koko käsityön alue ja sen problematiikka koko laa­

juudessaan vakavan pohdinnan koh­

teeksi. Ammattitaidon laskeminen käsi­

työn eri aloilla avaa pelottavia tulevai­

suudennäkymiä. Koska teollisuus on nyt asettanut käsityölle vakavan haas­

teen, siihen voi ainoastaan vastata en­

tistä pätevämmällä ammattitaidolla. Tä­

hän ei päästä ellei ammattitaitoon tul­

la kohdistamaan jatkuvaa kritiikkiä.

Käsityön tulevaisuus ei kuitenkaan rii­

pu vain käsityöläisen itsensä kasvatta­

misesta. Yhtä tärkeätä olisi pyrkiä ylei­

sölle selvittämään käyttöesineiden ja statussymbolien välinen oikea suhde, ja sitä kautta osoittamaan käsityön ase­

ma ja merkitys tulevaisuuden yhteis­

kunnassa. Sillä kokonaisvaltainen ajat­

telu on ainoa tapa rakentaa tulevai­

suutta.

varaa

38

In document Suomen Taideteollisuusyhdistys - vuosikirja 1970 ja toimintakertomus vuodelta 1969 (sivua 35-38)