3. LASTEN JA NUORTEN USKONNOLLINEN KEHITYS SEKÄ USKONTOKASVATUS
3.1 U SKONNOLLINEN KEHITYS JA IDENTITEETIN MUODOSTUMINEN
3.1.2 Merkitysnäkökenttä ja identiteetin rakentuminen
3.1.2 Merkitysnäkökenttä ja identiteetin rakentuminen
Identiteetin kehitys on merkittävä kysymys rippikouluikäisillä nuorilla. Erikson kuvaa identiteetin kehittymistä erilaisten, toisiaan seuraavien kriisien läpikäymisenä. Nämä psykososiaaliset kriisit vievät ihmisen tilanteeseen, jossa on mahdollista kehittyä aske-leen verran eheäksi ja valmiimmaksi persoonallisuudeksi, mutta näissä kriiseissä on myös mahdollisuus haavoittua. Jokainen voitettu kriisi vahvistaa ja syventää identiteet-tiä ja antaa valmiudet seuraavan kriisin kohtaamiseen.102 Erikson on havainnut ihmisen kehityksessä kahdeksan eri psykoseksuaalista vaihetta. Nämä kahdeksan vaihetta lä-päisevät koko ihmiselämän. Niissä on kyse ihmisen ja ympäristön kohtaamisesta ja sitä syntyvästä ristiriidasta, sekä tämän ristiriidan ratkaisemisesta. Ratkaisemisessa on mah-dollisuus joko onnistua tai epäonnistua. Jokainen vaihe on kuitenkin käytävä läpi, sillä kehitysvaiheista aina edellinen valmentaa seuraavaa vaihetta varten. Neljä ensimmäistä kehitysvaihetta kattavat lapsuuden ja kolme viimeisintä liittyvät aikuisuuteen Viides kehitysvaihe kattaa koko nuoruusiän ikävuodesta 12 aina ikävuoteen 18, joissakin tapa-uksissa jopa 21 ikävuoteen asti. Tämä nuoruuden kattava kehitysvaihe on yksi eniten huomiota osakseen saanut.103 Oman tutkielmani kannalta tämä nuoruuden kattava kehi-tysvaihe on mielenkiintoinen, sillä se kattaa sen ikäkauden jolloin rippikoulu pääsään-töisesti suoritetaan. Tunnusomaista tälle viidennelle kehitysvaiheelle on identiteetin etsiminen. Tähän ikäkauteen kuuluu ominaisesti pyrkimys rakentaa siltaa häämöttävän aikuisuuden ja taakse jäävän nuoruuden välille. Ihmissuhteet, etenkin rakkaussuhteet ovat ajankohtaisia tässä kehitysvaiheessa oleville. Nuoruuden kipuiluun kuuluu myös oman elämänperustan valitseminen. Kestävä perusta antaa varmuutta tulevaisuuden haasteisiin ja antaa perusluottamuksen elämää kohtaan. Uskonkriisi on myös luonnolli-nen osa oman elämän suuntaa ja perustusta etsittäessä.104 Kun tarkastellaan Gruehnin tekemää luokittelua uskonnollisesta kehityksestä, huomaamme siinäkin rippikouluikäis-ten sijoittuvan kahden eri kehitysvaiheen välimaastoon. Gruehnin teoriassa viidentoista
101 Helve 1987, 243.
102 Saarinen 1989, 130.
103 Tamminen 1981, 49.
104 Tamminen 1981, 50.
34 ikävuoden paikkeilla autoritaarinen lakiuskonnollisuus etsii uutta muotoaan itsekriitti-sen tarkastelun kautta. Nuori on tullut vaiheeseen, jossa lapsuudessa omaksuttu usko ei enää täytä sille asetettuja vaatimuksia. Tästä seuraa muutospainetta oman uskonnollisen maailman uudelleen arviointiin.105 Uskonnolla on merkittävä rooli nuoren kokonaiske-hityksen kannalta. Epävarmuus omasta itsestään ja lapsuuden uskonnollisuudesta luo-pumisen tuska saattavat aiheuttaa sen, että uskonnosta tulee epämiellyttävä keskustelun-aihe.
Martti H. Haavion ajattelua nuorista ja uskosta
Välinpitämättömyys uskonnollisia kysymyksiä kohtaan saattaa Martti M. Haavion mu-kaan johtua juuri tästä nuoren akuutista kamppailusta uskonnollisen kriisin kanssa. Us-konto saattaa olla ennemminkin hyvin läheinen asia nuorelle ja myös erittäin kipeä asia.106 Myös Haavio on kiinnittänyt huomiota nuoren tarpeelle etsiä elämäänsä kanta-vaa perustaa. Hän selittää nuorten vaihtelevan innostumisen ja välillä täydellisen kyl-myyden uskonasioita kohtaan sillä, että nuori tekee jatkuvaa tutkimusmatkaa oman elä-män perustavaa laatua olevien kysymysten kanssa. Nuoren tarkoitus on selvittää mikä on aitoa ja mikä ei.107 Nuori ikään kuin kamppailee Jumalaa vastaan. Kristinuskon esit-tämät vaatimukset ovat ongelmallisia nuorelle, joka kokeilee rajojaan ja kaipaa itsenäi-syyttä ja vapautta auktoriteeteista. Nuoret kaipaavat kokemuksia ja seikkailua, mutta kristinuskon katsotaan edustavan maailmanvastaista näkemystä. Kristinusko voidaan kokea elämännälkään kielteisesti suhtautuvana ideologiana. Haavio näkee ratkaisuksi uskonnonopetuksen keinoin selvittää nuorille, että kristinuskossa on kysymys vapaasta persoonallisesta uskosta, ei pakottamisesta. Haavio lisää vielä, että nuorille pitäisi ko-rostaa todellisen vapauden löytyvän juuri Jumalayhteydestä. Haavio ymmärtää kuiten-kin myös kriittisyyden kuuluvan nuoruuteen, eikä sitä edes tule pyrkiä tukahduttamaan.
Haavio päinvastoin kehottaa käsittelemään uskonnonopetuksessa aiheita, jotka aiheutta-vat epäilyä ja kysymyksiä kristinuskosta.108
105 Tamminen 1981, 40.
106 Pruuki 2002, 128.
107 Pruuki 2002, 132.
108 Pruuki 2002, 134 – 135.
35 Postmodernin nuoren identiteetti
Onko nuorten identiteetin etsintä ja elämän peruskysymykset muuttuneet sitten Martti Haavion ajoista? Helena Helve on tutkinut postmodernin ajan nuorten maailmankuvaa.
Hän viittaa Kanadalaiseen sosiologian professoriin David Lyoniin, joka on nimennyt Blade Runner -elokuvan ensimmäiseksi postmoderniksi elokuvaksi. Helve kuvaa eloku-van luomaa maisemaa keinotekoiseksi ja sekoitukseksi eri aikakauden symboleja. Ur-baani näyttämö tyylien sekamelskana saa aikaan kaoottisen tunnelman. Helve nostaa esiin elokuvan siksi, että hän kokee kohdanneensa tutkimustaan tehdessään nuoria, jotka tuntuvat elävän elokuvan kaltaisessa keinotekoisessa todellisuudessa. Helve esittääkin kysymyksen siitä, miten nykynuoret rakentavat omaa identiteettiä. Onko identiteetistä muodostunut vain konstruktio, joka rakennetaan irrallisista kuvista, jotka esittävät jotain epätodellista.109 Epäluottamus poliittisiin puolueisiin ja muihin yhteiskunnallisiin insti-tuutioihin kuten poliisiin, on yhdistävä tekijä tämän ajan nuorilla. Enää ei ole nähtävissä aikaisemmille vuosikymmenille tyypillisiä joukkomielenosoituksia yhteiskunnan ja maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Suuret kertomukset ovat saaneet väistyä individualismin tieltä.110 Suurten kertomusten kadotessa on kadotettu myös samaistu-miskohdat suurempaan kokonaisuuteen. Moraalisia esikuvia ei enää ole samalla tavalla kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Neil Postman on esittänyt kritiikkiä amerikkalaista kasvatusjärjestelmää kohtaan, koska moraalin opetus on siinä laiminlyöty. Hän esittää väitteen moraalin politisoitumisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että enää ei oleteta ihmisten moraalisen ymmärryksen erottavan oikean ja väärän, vaan sen tekee nykyään lainsää-däntö määräämällä sanktioita lakia rikkoville. Moraalisesti ei pidetä enää vääränä varas-tamista, vaan kiinni jäämistä.111
Eriksonin yksilön kehityksen teorian mukaan elämälleen suuntaa etsivä samaistuu eri-laisiin rooleihin ja asemiin aikuisten maailmassa. Tällaisia aseman ja roolin määrittäjiä ovat muun muassa ammatti ja maailmankatsomus. Se, millaisen roolimallin nuori valit-see, on merkityksellistä, sillä tämän maailmankuvan varaan nuori rakentaa identiteettin-sä.112 Tapio Puolimatka on kiinnittänyt huomiota sisäisen itsetuntemuksen tärkeyteen.
Puolimatka korostaakin, että harhainen kuva itsestä johtaa vääristyneeseen kokonaisku-vaan todellisuudesta. Ratkaisuksi identiteetin vääristymän korjaamiselle puolimatka
109 Helve 1997, 163.
110 Helve 1997, 156.
111 Helve 1997, 153.
112 Nurmi & al. 2014, 160.
36 esittää Raamatun tarjoamaa ihmiskuvaa. Raamatullisen ihmiskuvan saaminen edellyttää oman itsensä peilaamista Raamatun ilmoitukseen. Puolimatka näkee Raamatun histori-allisen luotettavuuden tärkeäksi, koska Jumala on kristillisen käsityksen mukaan antanut ilmoituksensa historiassa. Puolimatkan mukaan juuri Raamatun kyky lisätä ihmisen itsetuntemusta on vahva osoitus Raamatun luotettavuudesta. Puolimatka osoittaa sisäi-sen itsetuntemuksisäi-sen kriteerin ja historiallisisäi-sen kriteerin liittyvän toisiinsa, koska Jumalan toiminnan fokus historiassa on ollut nimenomaan ihmisen pelastaminen. Pelastumisen edellytyksenä on itseymmärryksen kautta tuleva oman kyvyttömyyden tunnustaminen ja suostuminen ulkopuolelta tulevaan pelastukseen. Jos Raamatun osoittama pelastustie on luotettava, niin sen tulisi lisätä ihmisen itsetuntemusta ja jos näin tapahtuu, se on Puoli-matkan näkemyksen mukaan todiste Raamatun sanailmoituksen aitoudesta.113 Tapio Puolimatkan esittämä keino identiteetin korjaamiseksi, tai vasta muodostumassa olevan identiteetin kehittymisen turvaamiseksi, on kuin vastaus Neil Postmanin huolestuneena esittämään kritiikkiin nykyistä kasvatusjärjestelmää kohtaan. Postman on huolissaan suurten kertomusten puuttumisesta lasten kasvatuksessa ja näin ollen lapset jäävät vaille vahvoja moraalisia esikuvia. Eriksonin painottaman roolimallien tärkeyden voidaan ajatella tulevan esiin myös Postmanin huolessa suurten kertomusten katoamisesta. Roo-limallin valitseminen aikuisten maailmasta ei poista suurten kertomusten merkitystä, sillä ne ovat vaikuttamassa, tai vaikuttamatta, aikuisten maailmasta otettujen roolimalli-en maailmankatsomuksroolimalli-en välityksellä.
Suuret kertomukset tukevat identiteetin kehitystä
Termin merkitysnäkökenttä on tuonut keskusteluun Charles Taylor. Tapio Puolimatka avaa termin merkitystä kirjassaan kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat114. Ihmisen pyr-kiessä selvittämään elämän keskeisiä kysymyksiä ja pohtiessa eri näkökulmien mielek-kyyttä, muodostuu ihmiselle näkökulma elämään. Tätä näkökulmaa kutsutaan Puoli-matkan kirjassa merkitysnäkökulmaksi. Ihmisen luontainen taipumus ajaa pohtimaan asioiden tarkoitusta. Tarkoitukseton elämä ei voi antaa tyydytystä ihmiselle. Ihminen joutuu elämänsä aikana miettimään sitä, mikä on todella merkityksellistä ja mistä löytyy pysyvä arvopohja elämälle.115 Puolimatka tarkastelee merkitysnäkökenttää siitä oletuk-sesta, että perusarvot ovat ihmisestä riippumattomia ja ne ovat edellytyksenä inhimilli-selle elämälle. Jos oletetaan ihmisten syntyvän valmiiseen arvopohjaan, niin mistä tämä
113 Puolimatka 2005, 216
114 Puolimatka 2010a.
115 Puolimatka 2010a, 31
37 annettu arvoperusta on peräisin. Puolimatka esittää kaksi vaihtoehtoista ratkaisuyritystä ongelmaan: yhteisen ennalta annetun arvopohjan alkuperän selvittämisen voidaan sanoa olevan mahdotonta. Toinen vaihtoehto on etsiä vastausta ihmiskunnan suurista kerto-muksista.116 Realistinen ihmiskäsitys mahdollistaa terveen identiteetin muodostumisen.
Ihminen on persoonallisen Jumalan kuvaksi tehty ja tuo Jumala rakastaa luomaansa ihmistä. Koska ihminen on Jumalan kuva, vain tuntemalla Jumalan, voi ihminen tuntea itsensä ja kokea Jumalan rakkauden, sekä oman arvonsa maailmassa. Puolimatka huo-mauttaa, että kun ihmiset ovat pyrkineet eroon Raamatun suuresta kertomuksesta ja sen tuomasta elämän perustasta, on tilalle jouduttu keksimään korvaava kertomus. Esimerk-kinä tällaisesta korvaavasta kertomuksesta Puolimatka esittää Marxilaisen kertomuksen.
Friedrich Schleiermacher esitti uskonnon tunteeksi ja elämykseksi, ei järjelliseksi toi-minnaksi. Ludwig Feuerbach vei Schleiermacherin ajattelun pidemmälle ja esitti Juma-lan olevan pelkästään ihmisen tunteiden luomus. Marxilaiset kannattivat tätä ateistista käsitystä Jumalasta vastauksena ihmisen tunteisiin. Marxilaisten ajattelussa Jumalaa ei ollut olemassa, mutta historian tutkimuksella voitiin tavoittaa historian idea, joka antoi elämälle tarkoituksen. Historiassa oli nähtävissä tietyn lainalaisuuden mukaan etenevä tapahtumaketju. Vallankumousten kautta etenevä prosessi johtaisi lopulta kommunisti-seen ihanneyhteiskuntaan.117 Erilaisten kertomusten todenmukaisuuden arviointi pitäisi olla ihmisille mahdollista. Søren Kierkegaard syyttää ihmisiä haluttomuudesta löytää totuus. Puolimatka toteaakin, että toisen puolesta ei ratkaisua voi tehdä totuuden etsin-nässä, mutta kasvattajina me voimme luoda lapselle edellytykset ratkaisun tekemi-seen.118
Raamatun historiallisuuden tunnustaminen on Puolimatkan näkemyksen mukaan tärke-ää, sillä jos moraalille ei ole absoluuttista perustaa, jää jäljelle ihmisen määrittelemä subjektiivinen moraali. Arvovapaaseen asetelmaan ihmisiä houkuttaa vapautuminen rajoitteista, joita ulkoa päin määritelty moraali asettaa. Naturalistisesta maailmakuvasta käsin toimiva Larry Arnhart on pyrkinyt määrittelemään luonnollisen perustan moraalil-le. Kriteerinä hyvälle hän käytti asian haluttavuutta, siis asiat joita ihmiset yleensä ha-luavat, määriteltiin hyväksi. Tällainen moraalikoodisto on kykenemätön määrittelemään juuri mitään ihmisen haluamaa paheksuttavaksi, sillä hänen moraalinsa perustui juuri ihmisen halujen kykyyn valita oikeita asioita.119
116 Puolimatka 2010a, 33
117 Arffman 2004, 202.
118 Puolimatka 2010a, 108
119 Puolimatka 2010a, 141 - 142
38 Eriksonin teoriassa maailmankatsomuksen valinta on vaikuttamassa identiteetin kehi-tykseen. Ei siis ole merkityksetöntä, valitseeko nuori naturalistisen maailmankuvan, vai teistisen maailmankuvan selittämään todellisuutta. Naturalistinen maailmankuva hylkää historiallisen raamattunäkemyksen ja sen myötä katoaa myös mahdollisuus Jumalan tuntemisen kautta saatuun identiteettiin. Naturalismi nojaa darvinistiseen näkemykseen ihmisestä kehittyneenä eläimenä. Puolimatka siteeraa Grayta: ” jos etsit etiikan alkupe-rää, katso muiden eläinten elämää”. Grayn asenteen voi ymmärtää seuraavasta Puoli-matkan esittämästä Grayn ajatuksesta totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Gray toteaa ihmisen tietoisuuden ja taipumuksen harkita asioita olevan vain evoluution haitallinen sivutuote.120 Jos uskomme Kierkegaardia, on meidän mahdollista tunnistaa totuus ja tehdä valinta naturalistisen ja kristillisen maailmankuvan välillä. Tapio Puolimatkan mukaan kasvattajan roolissa olevien tulee myös tukea lapsia parhaalla mahdollisella tavalla saamaan taidon ja halun etsiä totuutta.