Laajuus - ongelma vai voimavara?
Suurin matriisiin liittyvä ongelma oli lähes kaikkien haastatteluiden mukaan sen laajuus ja asi-oiden päällekkäisyys. Toisaalta ymmärrettiin, että laajaa kokonaisuutta on tarpeen tarkastella monesta eri kulmasta. Tästä myös annettiin runsaasti kiitosta, kuten raportissa on jo aiemmin todettu (ks. raportti s. 18-19). Toisaalta matriisin laajuuden nähtiin tekevän itsearviointiproses-sista liian työlään, jopa vastenmielisen, eikä rohkaisevan osallistumaan tuloksellisuusarvioin-tiin. Erään laitoksen arvion mukaan itsearviointiprosessi ja tuloksellisuusesityksen tekeminen vei laitokselta yhden työviikon. Työmäärä nähtiin liian isoksi suhteessa siitä saatavaan (talou-delliseen) hyötyyn.
Matriisin laajuuden nähtiin myös rajoittavan laitosten luovuutta eikä mahdollistavan laitoksen erityispiirteiden esiin nostamista. Matriisin laajuuden ja asioiden päällekkäisyyden koettiin vaikeuttavan toiminnan tiivistä kuvausta, varsinkin annetun merkkimäärän rajoissa.
”Päällekkäin” matriisissa esiintyvinä asioina mainittiin muun muassa opiskelijakeskeisyys, ope-tuksen kehittämishankkeet, opeope-tuksen laadunvarmistus sekä palaute ja seuranta. Erityisesti opiskelijakeskeisyyden ja opetuksen kehittämishankkeiden nähtiin liittyvän moniin matriisin osa-alueisiin, eikä niiden raportointia nähty mielekkäänä pitää omina osa-alueinaan.
Joissakin kommenteissa kritisoitiin myös matriisin lokerikkomuotoa ja toivottiin suo-rasanaisen ilmaisun lisäksi konkreettisia kysymyksiä. Ongelmaksi koettiin myös se, että
sa-25
massa tavoitekokonaisuudessa (lokerikossa) kuvataan montaa asiaa yhtäaikaisesti. Laitoksen oman toiminnan luokittelu matriisin osa-alueilla koettiin tämän pohjalta vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Epäselväksi jäi tuleeko laitoksen esimerkiksi täyttää kaikki lokeri-kossa kuvatut asiat ollakseen hyvä/erinomainen. Tai tuleeko kaikki alempien laatutasojen kri-teerit täyttyä ennen kuin voi ”päästä korkeammalle tasolle”? Yksittäisenä parannus/muutos-ehdotuksena esitettiin myös keinotekoisena koetun laatuluokituksen ”kehittyvä” korvaamista yleisesti käytetyllä määreellä ”tyydyttävä”.
Eri alojen tarpeet
Matriisissa oli havaittu monia osa-alueita ja tavoitteita, joiden ei koettu soveltuvan suoraan tie-tyille oppiaineille tai tieteenaloille tai olevan muuten tarkoituksenmukaisia tavoitteita. Esimer-kiksi sähköisen palautelomakkeen ei nähty tuovan mitään lisäarvoa pienen laitoksen käytän-nölle, jossa opiskelijapalaute toimii hyvin perinteisillä paperilomakkeillakin. Samoin kysymys henkilöstöresurssien hallinnasta saattoi tuntua oudolta laitoksissa, joissa henkilöstömäärä oli pieni. Monet pienet laitokset kokivat myös matriisin tavoitteen työelämäpalautteen systemaat-tisesta keräämisestä kohtuuttomaksi vaatimukseksi varsinkin tilanteissa, joissa työelämäpalaut-teesta vastaa tiedekunta.
Joissakin haastatteluissa kritisoitiin matriisin tavoitetta opiskelijoiden tasa-arvoisesta osallistumisesta opetuksen tavoitteiden ja sisällön suunnitteluun. Todettiin esimerkiksi, ettei uusilla opiskelijoilla voi olla vielä tarvittavaa asiantuntemusta ja näkemystä siitä mikä on alan ydinainesta ja välttämätöntä osaamisaluetta. Opiskelijoiden osallistumisen tasavertaisuus ko-ettiin vaikeaksi myös ns. putkitutkintojen suunnittelussa. Joidenkin luonnontieteellisten alojen näkökulmasta ydinaineksen jatkuva päivittäminen ei myöskään ole aina tarkoituksenmukaisin tavoite. Samoin koettiin, ettei matriisissa mitenkään huomioida ns. laboratoriotieteiden näkö-kulmaa; tiloista ja laitteista puhutaan vain tietotekniikan näkökulmasta. Kuitenkin muun mu-assa laatujärjestelmää rakennettaessa tietyt alat joutuvat huomioimaan lukuisia laboratorioita sääteleviä lakeja ja säädöksiä. Edelleen koettiin, ettei matriisi suosi laitoksia, jotka ovat vah-vasti tutkimuspainotteisia. Tutkimusta nähtiin tarkasteltavan matriisissa vain yhdessä osiossa, ja silloinkin yhdistettynä opetukseen. Monien kieliaineiden kohdalla todettiin, ettei matriisissa esitetty tavoite opetuksen ja tutkimuksen yhteydestä heti opintojen alussa ole tärkein tai tar-koituksenmukaisin tavoite kielen oppimisessa. Keskeisintä on kiinnittää ensin huomiota kie-len osaamiseen ja taitoelementteihin, ei niinkään opetuksen tutkimuksellisuuteen.
Yksittäisiä parannusehdotuksia
Eniten kritiikkiä sai osakseen kysymys tilojen ja laitteiden hallinnasta. Palautteissa pohdittiin muun muassa tilannetta, jossa laitoksen sinänsä hyvin vähillä ja kuormitetuilla resursseilla (matriisin luokittelukohta ”välttävä”) tuotetaan kuitenkin hyvää, jopa erinomaista opetuksen laatua. Lähes kaikissa haastatteluissa kysyttiinkin voiko tiedekunta/laitos todella itse vaikuttaa
26
tiloihinsa. Samoin kysyttiin voidaanko laitoksen ”piikkiin” laittaa asioita, jotka ovat taloudelli-siin ja aineellitaloudelli-siin resursseihin sidoksissa tai tiedekuntavetoisia?
Yksittäisiä aihealueita, joiden kohdalle esitettiin parannus/muutosehdotuksia, oli useita.
Joissakin kommenteissa verkko-opetuksen nähtiin nousevan esiin matriisissa turhan koros-tuneena ja välineellisenä. Enemmän tulisi korostaa sen lisäarvoa ja hyötyä (muun muassa yh-dessätekeminen) opetukselle. Myös opettajatuutorointi nähtiin matriisissa esitettävän turhan kapeasti ja itsearvoisesti huipputoiminnan edellytyksenä. Yliopistopedagogisen tutkimuksen tekeminen koettiin myös kovaksi vaatimukseksi aikana, jolloin ei edes omalle perustutkimuk-selle jää juuri aikaa. Oman alan tutkimuksen nähtiin kuitenkin olevan se ansio, jolla meritoidu-taan ja joka huomioidaan virantäytöissä. Kansainvälisyyden kohdalla kysyttiin tulisiko opetta-jien ja opiskelijoiden roolit kansainvälistymisen kehittämisessä erotella selvemmin?
Opettajan vastuun nähtiin korostuvan liikaa matriisissa ja opetuksen/oppimisen laadun kuvauksissa. Kysyttiin, eikö nykylinjausten mukaan matriisissa tulisi voimakkaammin koros-taa opiskelijan vastuuta oppimisesta? Tulisiko painopisteen matriisissa siirtyäkin opetuksen laadusta OPPIMISEN laadun ja opiskelijoiden valmiuksien monipuoliseen tarkasteluun? Ny-kyisellään opiskelijan aktiivisuuden ja vastuun koettiin matriisissa liittyvän lähinnä osallistumi-seen laitoksen toimintaan ja opetussuunnitelmatyöhön.
Matriisista oli löydetty myös kohtia, joiden laatutavoitteiden määrittelyjen nähtiin jo van-hentuneen. Tällaisia ajankohtaistettavia kohtia ovat muun muassa henkilökohtaiset opinto-suunnitelmat, henkilöstösuunnitelmat ja kehityskeskustelut. Koska kaikki em. toiminnot ovat nykyisin pakollisia, ei laadun hyvyyttä tai erinomaisuutta ole enää se, että ne toteutetaan, vaan että niiden toteutumista seurataan. Samoin kohta ’työelämäyhteydet’ tulisi ajankohtaistaa huo-mioimaan paremmin kaksiportaisen tutkinnon työelämäkompetenssi myös alemman tutkin-non kohdalla. Samainen kohta koettiin myös kovin harjoittelukeskeiseksi. Eri alat ovat kovin eri asemassa sen suhteen onko harjoittelu esimerkiksi pakollista vai pyritäänkö työelämäkom-petenssia luomaan tutkintoon muilla keinoin.
Matriisiin tilastotieto-osio sai osakseen laajaa kritiikkiä. Laitoksien kannalta koettiin han-kalaksi se, että tilastotiedoissa kysytään tietoa, jota ei saa mistään. Kaikkien tilastoissa kysyttä-vien tietojen ei nähty myöskään koskevan kaikkia laitoksia samalla lailla. Kaikissa oppiaineissa ei esimerkiksi ole omaa sisäänottoa tai tiedot kerätään tiedekuntakohtaisesti (esim. työllis-tyminen). Jatkossa tuleekin miettiä tarkkaan mitä tilastotietoa ja miksi pyydetään. Kysyttiin muun muassa onko esimerkiksi tutkinnon suoritusaika oleellisin tieto? Eikö tärkeämpää olisi opiskelun nivoutuminen työhön ja työllistyminen omalle alalle, kuin se millä ajalla tutkinto on suoritettu? Tilastotietojen koettiin myös olevan tulkinnanvaraisia ja riippuvan siitä, mitä lukuja otetaan. Tuleeko esimerkiksi tutkinnonsuoritusajoissa kysyä mediaania, jakaumaa vai keskiarvoa?