Malli I

Argyris (1994, 80) tiivistää omien tutkimustensa ja konsultointiensa perusteella yleisimmät käyttöteorian eli Malli I :n hallitsevat muuttujat seuraavasti:

• yritä saavuttaa yksipuolisesti itse määrittelemäsi tavoite

• älä häviä - pyri voittamaan

• tukahduta negatiiviset tunteet

• toimi omasta mielestäsi rationaalisella tavalla

Malli I tähtää siihen, että toimija pystyy kaikissa tilanteissa itse kontrolloi-maan omaa käyttäytymistään ja osaa suojautua kaikelta, mikä sitä uhkaa. Toimi-ja määrittää yksipuolisesti toiminnan tavoitteet Toimi-ja lyö esimerkiksi ristiriitatilan-teessa kantansa hyvin nopeasti lukkoon eikä ole valmis sitä muuttamaan. Kon-fliktitilanteissa toiminta tähtää toisten taivutteluun oman, usein itsestä erinomai-selta tuntuvan ratkaisun taakse suostuttelun ja jopa manipuloinnin avulla (Argy-ris 1994, 80; 1992, 12). Toisten yksipuolista kontrollointia tuetaan esittämällä

ainoastaan omaa kantaa tukevia attribuutioita ja tilannearvioita. Nämä ovat kui-tenkin usein niin yleisiä, etteivät toiset voi kritisoida tai edes kommentoida niitä.

Malli I :n mukainen kommunikointi on sellaista, joka ei tue varsinaisen käsitel-tävän asian selvittämistä ja analysoimista yhdessä. Koska toimija on mielestään ehdottoman oikeassa, pyrkii hän hienovaraisesti ajamaan mielipiteensä läpi ja puolustautuu nk. turhilta vastaväitteiltä. Avoin kritiikki muita kohtaan piilotetaan ja toimitaan muutenkin tavalla, jolla omat kasvot säilytetään (Argyris, Smith &

Putnam 1985, 89). Kun toimija on omasta mielestään "vaan oikeassa" ei omassa toiminnassa nähdä mitään korjattavaa ja mahdollinen kritiikki koetaan turhana tai jopa loukkaavana.

Peter Block (1987) esittelee ”poliittisia käsikirjoituksia” (political scripts), joiden avulla yleensä pyritään pääsemään omiin tavoitteisiin. Nämä Blockin esit-tämät kahdeksan perusstrategiaa ovat hyvin samankaltaisia kuin Argyrisin edellä kuvaamat Malli I:n hallitsevat muuttujat. Block (emt.) esittää seuraavat "käsikir-joitukset": toisten pelastaminen pahasta (yritä saavuttaa yksipuolisesti määritte-lemäsi tavoite), ole erehtymätön, muodollinen ja ylirationaalinen (toimi omasta mielestäsi rationaalisella tavalla), ole miellyttävä ja vetäydy hankalista tilanteista (tukahduta negatiiviset tunteet), kapinoi ja ole aggressiivinen (älä häviä - pyri voittamaan). Koska näiden käyttö on epäsuora keino päästä omiin tavoitteisiin, on kyseessä manipuloiva käyttäytyminen. Block (emt.) huomauttaa, että miellyt-tävyys on positiivista käyttäytymistä silloin kun sillä ei haeta vastapalveluksia.

Tällöin on kyse myös yksilön tietoisesta valinnasta eikä riippuvaisuudesta toisis-ta (emt., 159-169).

Malli I:n mukainen tilanteen hallintaan tähtäävä käyttäytyminen on toisaalta hyvin tärkeää persoonallisuuden eheyden kannalta. Itsesäätely, autonomiapyrki-mys sekä eheän minäkokemuksen ylläpito ovat terveen persoonallisuuden perus-pilareita (Vuorinen 1990). Argyris (1994a, 343) myöntää, ettei hallintaan pyrki-misestä voi eikä tarvitsekaan päästä eroon, mutta se pitäisi kääntää oppimisen ja muutoksen tueksi. Ihminen pyrkii toiminnassaan pitämään yllä myönteistä tai edes tyydyttävää minäkokemusta jopa harhaisten uskomusten avulla (Kronholm 1996, 447). Hyvät tavat ja kohteliaisuus suuntaavat myös Malli I:n hallitsevien muuttujien noudattamiseen. Olemalla kohteliaita ja ystävällisiä haluamme vält-tää kaikkea, joka voisi loukata toisia. Hyviin tapoihin kuuluu myös vastata aina myöntävästi toisten kysymyksiin (”eikö ollutkin hyvä juttu”) ja toimia tavalla, joka edistää vastapuolen hyvinvointia ja itsetuntoa. Sosiaalisiin sääntöihin kuulu yleensäkin se, että aina pitää sanoa jotain kaunista tai sitten vaieta (Goffman 1971). Myös itsevarmuus ja ryhdikkyys ovat sosiaalisia hyveitä. Ryhdikkyys tar-koittaa sitä, että ihminen noudattaa omia periaatteitaan, arvojaan ja uskomuksi-aan. Itsevarmuus näkyy siinä, että ihminen on jämäkkä, pysyy näkemyksissään eikä näytä heikkouttaan (Argyris 1990, 19-20). Molemminpuolinen kasvojen säi-lyttäminen ja nk. valkoiset valheet tekevät sosiaalisen kanssakäymisen mahdolli-seksi, mutta samalla ne luovat kuitenkin myös defensiivisiä rutiineja eli tietoa

sa-lailevaa päättelyprosessia. Sosiaalinen korrektius voi täten johtaa sellaisiin seu-rauksiin, joita ei tietoisesti haluta (Schein 1993, 41). Edellisestä voidaan tehdä hyvin tärkeä ja mielenkiintoinen johtopäätös organisaation ongelmien syntyyn:

monet ongelmat syntyvät ihmisten hyvästä tahdosta ja hyvistä aikomuksista.

Esimerkiksi asioiden salailun tai nonkommunikaation tärkeimpänä tavoitteena on suojella muita ihmisiä ikävyyksiltä ja välttää konflikteja (Vesala 1992, 53-56). Blockin (1987, 85) mielestä tämä on kuitenkin hyvin julmaa. Tilanteen to-dellisen luonteen kertominen olisi osoitus huomaavaisuudesta toista työyhteisön jäsentä kohtaan. Usein toinen osapuoli osaa päätellä non-verbaalisesta kommu-nikaatiosta hyvinkin tarkasti kumppaninsa todelliset mielipiteet.

Malli I johtaa hyvin helposti vastakkainasetteluun ja toisia vastaan puolustau-tumiseen. Siitä on seurauksena rajattu toiminnan valinnan vapaus ja vähäinen pätevän eli yhdessä pohditun tiedon tuottaminen. Kun ajatuksia tai oletuksia ei testata julkisesti ei yhteistä oppimista paljoa tapahdu. Ihmiset pitävät nk. yksityi-siä kokouksia eli miettivät asioita ja tekevät pitkälle meneviä tilannearvioita tai tuomioita omassa mielessään äänettömästi, mutteivät tuo ajatuksiaan ja varsin-kaan päättelyketjua julki. Tämän johdosta virheet lisääntyvät, ne peitetään ja peittäminenkin peitetään, ongelmanratkaisu ja toiminta on tehotonta. Organisaa-tiossa Malli I näkyy siten, että kehittäminen pysyy vanhojen rutiinien sallimissa rajoissa tai organisaatiot suuntaavat uusien vaihtoehtojen tutkiskelun jo ennes-tään tuttuihin ja turvallisiin vaihtoehtoihin (Dodgson 1993, 81). Argyris ym.

(1985, 89) väittävät, että useimmat ihmiset ja organisaatiot ovat kuin ennalta oh-jelmoituneet käyttämään tätä ongelmanratkaisumallia. Malli I on myös byro-kraattisen organisaation toimintamalli, jossa korostuu kontrolli, auktoriteetti, riippuvuus, oman edun ajaminen sekä manipulointiin pohjautuva ongelmanrat-kaisu (Block 1987). Lähes jokaisessa organisaatiossa on asioita, joita vältellään ja joista ei sovi keskustella julkisesti (kso. esim. Janis & Mann 1977, 107). Sa-moin lukuisissa tilanteissa ihmiset eivät uskalla tuoda julki kaikkia omia mielipi-teitään vaan avoin keskustelu saattaa alkaa vasta palaverin jälkeen. Arkielämässä Malli I näkyy siten, että virheiden ja ongelmien käsittely henkilöityy liian hel-posti, joka johtaa samalla ”psykologisen sodan” julistamiseen. Jos orastava risti-riitatilanne otetaan keskustelussa esille, toinen osapuoli usein kieltää jyrkästi pyrkineensä kritisoimaan keskustelukumppaniaan (Luft 1984, 24).

Malli I:ta ei suinkaan käytetä systemaattisesti kaikissa tilanteissa. Ihmiset käyttävät eniten toisten yksipuolista kontrollointia (vältetään kontrolloiduksi tu-lemista ottamalla kontrolli pois toiselta ihmiseltä) ja itsensä suojelua tilanteissa, jotka he kokevat uhkaaviksi tai noloiksi itselleen. Malli I on tyypillinen myös ti-lanteissa, joissa ihminen itse näyttäytyisi epäpätevältä toisten silmissä (Argyris, Smith & Putnam 1985, 92). Tällaisissa tilanteissa meistä tulee defensiivisiä, sul-jemme silmämme kritiikiltä ja syytämme ongelmista helposti toisia. Blockin (1987, 169-173) mielestä Malli I:n mukainen käyttäytyminen on toisista ihmisis-tä riippuvaa kaupankäyntiä eikä omaehtoista ja autonomista käytihmisis-täytymisihmisis-tä.

Block (emt., 171) myöntää, ettei täydellistä riippumattomuutta voida saavuttaa, mutta riippuvaisuudesta ei saisi tulla taakka.

Malli I johtaa toisen puolesta ajattelemiseen ja siitä seuraa mielenkiintoisia paradokseja. Ensinnäkin defensiiviset rutiinit (vaikeiden asioiden väisteleminen) vesittävät rationaalisen ajattelun edut silloin kun kyse on kipeimmistä asioista, ts.

oppimiskykymme loppuu juuri silloin kun sitä kaikista eniten tarvitsisimme (Ar-gyris 1991, 100). Toiseksi Malli I edellyttää mahdollisimman uskottavaa asioi-den salailemista, sillä kritiikin peittäminen kasvojen säilyttämiseksi ei onnistu, jos sen sanoo ääneen. Uskottava kasvojen säilyttäminen vaatii nk. valkoisia val-heita ja myöskin niiden käytön peittämistä (Argyris 1990, 12-13). Kolmanneksi se, mikä itsen kannalta olisi tehokasta ei olekaan sitä vastapuolen perspektiivistä katsottuna. Oman kannan voittaminen merkitsee samalla vastapuolen täydellistä häviämistä ja tätä vastapuoli harvoin haluaa. Ristiriitatilanteessa vastapuoli yleensä yrittää puolustaa itseään samansisältöisen käyttöteorian mukaan, jolloin henkilökonflikti on valmis (Argyris 1990).