suhteen samankaltaisempina kuin onkimadot. Maapalloistuvan kulttuurin ja identitee-tin olennainen ominaisuus on ihmisten kasvava riippuvaisuus toisistaan sekä luonnosta.
Oikeudenmukaisen toiminnan onnistumisen ehtona eivät ole ainoastaan hyvät ja oikeudenmukaiset tavoitteet. Tarvitaan myös tietoa siitä, miten asiat ovat ja mikä vaikut-taa mihinkin. Maailmankansalaisuuteen kuuluu ymmärrys, jonka mukaan tietoa on se, mikä on totta ja perusteltua. Oikeat arvaukset eivät siis ole tietoa. Rehellisyyteen hyveenä kuuluu pyrkimys pitää oma maailmankuva totuudellisena ja pystyä perustelemaan sen pätevyyttä.
Rehellisyys on yksi kaiken keskustelun ja tiedonvälityksen perusteista. Jopa he, jotka vähättelevät luotettavuus -näkökulman merkitystä, joutuvat tukemaan omaa näkemys-tään luotettavuuden oletuksin. Eettistä rehellisyyttä ei saa paeta yleiselle tasolle tyyliin:
”tulee aina toimia, niin kuin jokaisen tulisi toimia vastaavassa tilanteessa” tai ”tulee etsiä ratkaisua, joka takaa suurimman onnen suurimmalle määrälle ihmisiä”. Nämä periaatteet voivat toimia yleistyksinä ja auttaa keskustelua. Maailmankansalaisen etiikkaan kuuluu oivallus pohtien ja keskustellen päätyä rehelliseen sitoutumiseen siihen, mitä maailman-kansalaisuus tarkoittaa juuri minulle.
Taito: viisaus ja kohtuullisuus
Maailmankansalaisen etiikassa pyritään löytämään yhteistä perustaa eettisille pohdin-noillemme. Tarkoituksena on kehittää eettisen ajattelun taitoja, jotta kykenemme tun-nistamaan arjessa hyvän ja pahan, kykenemme erittelemään eri vaihtoehtoja ja lopuksi uskallamme valita sen vaihtoehdon, jonka koemme oikeaksi.
Eettisellä kasvatuksella on riskinsä. Tavallisesti vaarat liittyvät tiukkoihin kantoihin.
Eri ihmiset näkevät moraalisen ilmiön eri tavalla. Osalle moraali ei liity ajatteluun tai itseymmärrykseen; he näkevät moraalin yksioikoisena omantunnon tai velvollisuuden ilmentymänä. Toisaalta jotkut näkevät moraalin loogisena rakenteena, jossa muutamasta lähtökohdasta voidaan johtaa oikeat teot. Opettaja, joka on valinnut ensimmäisen lähtö-kohdan huomaa, että hänellä on vain vähän opettamista. Hän luulee tietävänsä jo valmiit vastaukset, joiden omaksumiseen hän ohjaa oppilaitaan.
Opettaja, joka ratkoo eettisiä ongelmia logiikan työvälineillä, taas kuvittelee maail-man eettisten ongelmien näkökulmien liittyvän käyttämämme kielen epämääräisyyteen ja monimerkityksellisyyteen. Kuitenkin eettisen ongelman loogiset rakenteet eivät sisällä koko ongelmaa. Logiikka sinällään ei riitä ratkomaan ongelmia, joista nuoret keskuste-levat. Toisaalta eettinen pohdinta ja keskustelu kaipaa kurinalaisuutta. Jokaisen, joka ha-luaa esitellä jotain tapausta, täytyy pystyä esittämään perustelunsa osuvasti ja ristiriidat-tomasti. Hänen tulee pystyä esittämään ymmärrettävästi olettamuksensa ja sen, kuinka hän johtaa olettamuksistaan päätelmänsä.
Monikulttuuristuvassa koulussa on oppilaita useista eri kieli- ja kulttuuritaustoista.
Jotta moninaisuus olisi rikkaus ja mahdollisuus, on välttämätöntä löytää erilaisuuden keskeltä yhdistäviä tekijöitä. Tässä toisilta oppimisen, välittämisen ja yhdessä tekemisen kulttuuria tulisi tuoda osaksi koulujen normaalia arkea. Meillä on velvollisuus, kansal-lisista eroista huolimatta, oppia ja kehittää itsessämme tietoja, taitoja, ja arvoja, joilla
84 II Maailmankansalaisen kompetenssit?
rakennamme oikeudenmukaista kulttuuria maailmaan – ykseyttä erilaisuudessa.
Maailmankansalaisen etiikka voi painottaa tekojen seurauksia, tekojen tarkoitusta tai hyveitä ja paheita, mutta se voi olla samalla yleistä ja jakamatonta. Maailmankansalaisen eettisen ajattelun sisällöt ja taidot ovat ikkunoita ja avaimia, jos ne antavat kokonaisval-taisen kyvyn käyttää näitä tietoja ja taitoja.
Tahto: Rohkeus
Kansallisessa opetussuunnitelman perusteissa ohjataan kouluja rakentamaan yhteyttä arvojen ja toiminnan välille. Suomessa opetussuunnitelman arvopohjana ovat ihmisoi-keudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen. Koulujen tehtävänä on edistää näiden arvojen pohjalta yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien kunnioit-tamista. Toisin sanoen koulujen tavoitteena on ylläpitää tietoisuutta yhteiskuntaan ja yk-silöön liittyvissä asioissa sekä luoda tilaa globaalieettisille kysymyksille ja keskusteluille.
Globaalilla etiikalla viitataan siihen, että kaikilla maailmanlaajuisilla kysymyksillä on myös eettinen ulottuvuus. Se sisältää pyrkimyksen rakentaa koko ihmiskuntaa yhdistä-vää ja sitovaa arvopohjaa. Maailmankansalaisen etiikasta puhuttaessa voidaan sanoa, että sen tavoitteena on kasvattaa hyviä eettisiä arvoja, eettisiä ajattelun taitoja sekä rohkeutta valita hyvä. Rohkeus ilman tietoja ja tavoitteita on uhittelua. Kohtuullisuus on arvojen tasapainoa, joka auttaa jaksamaan.
Oikeudenmukaisuus, rehellisyys, viisaus, rohkeus ja kohtuullisuus ovat klassisia hy-veitä, jotka näkyvät ihmisen teoissa.
Paula Mattila Opetusneuvos Opetushallitus Mikko Hartikainen Opetusneuvos Opetushallitus
Taustaa: avainkäsitteiden esittelyä
Maailmankansalaisena Suomessa -hankkeessa käytetään interkulttuurisen eli rienvälisen kompetenssin käsitettä tietoisena siitä, ettei vakiintunutta yhtä kulttuu-rienvälisen osaamisen termiä ole käytössä. Interkulttuurinen kompetenssi on itsessään monitulkintainen ja laaja-alainen käsite. Tutkijoista riippuen sen määrittelyssä voi-daan painottaa esimerkiksi kulttuuriseen sensitiivisyyteen tai asiantuntijuuteen kasvua.
Interkulttuurisuus nähdään myös edelleen usein synonyyminä monikulttuurisuudelle.
Termien kirjo erityisesti kansainvälisessä kirjallisuudessa on hämmentävän moninainen.
Läheisten termien merkitykset riippuvat näkökulmasta, tulkinnasta ja asiayhteydestä.
(intercultural dialogue vs. competence vs. education; education for intercultural understand
ing, intercultural education, intercultural communicative education, multicultural educa
tion, antiracist education, crosscultural education, transcultural education).
Interkulttuurisuus ymmärretään tässä artikkelissa ennen kaikkea siltoja rakentava-na dialogirakentava-na ja toinen toisiltaan oppivarakentava-na kulttuurienvälisenä vuorovaikutukserakentava-na.
Termillä emme siis halua viitata ja korostaa etnisten ja muiden kulttuuriryhmien eroja (vrt. monikulttuurisuus).
Interkulttuurisen kompetenssiin kuuluvat niin yksilöiden, koulun tason kuin laajem-pien ryhmien kulttuurit. Käsite pitää sisällään myös kulttuuri-identiteettien kerrokselli-suuden ja transformaation. Aikamme verkottunutta maailmaa voi myös kuvata kulttuu-rien ja identiteettien tavarataloksi. Tarjolla olevien vaihtoehtojen moninaisuus edellyttää koululta oppijan tietoa, taitoja, asenteita ja kokemuksia eheyttävää toimintaa sekä yhtei-söllisyyttä lujittavaa kulttuuria. Kiteyttäen interkulttuurinen kompetenssi mahdollistaa, että yksilöiden erilaisuus on arkipäivää ja kohtaamisen lähtökohta - siitä iloitaan ja moninaisuutta myös osataan juhlistaa. Interkulttuurisessa vuorovaikutuksessa (dialo-gissa) oppilaiden identiteetit vahvistuvat myös siten, että he kokevat voivansa aidosti osallistua koulun ilmapiirin, kulttuurin sekä toiminnan kehittämiseen ja muutokseen.
Interkulttuurisen kompetenssin perusta ovat asenteissa, arvoissa, herkkyydessä sekä valmiudessa oppia avointa toisen kohtaamista ja oppia yhteisöllisesti. Ymmärrettävästi suurimmat haasteet kulttuurienvälisen dialogin ja toiminnan tiellä ovat sidoksissa arvoi-hin. Avaimet syvälliseen muutokseen ja osaamiseen lienevät yksilön arvokasvatukseen ja