F2 LuottamusF3 OhjaustietoF4 Ohjaustaitoh² Faktori 1 ”Osaamisen tunnistaminen” Työperäinen maahanmuuttaja osaa hyvin kertoa osaamisestaan,814,688 Paluumuuttaja osaa hyvin kertoa osaamisestaan,749,601 Perhesyistä muuttava osaa hyvin kertoa osaamisestaan,748,605 Pakolainen osaa hyvin kertoa omasta osaamisestaan,482,332 Faktori 2 ”Luottamus” Koen, että maahanmuuttaja luottaa minuun,856,736 Koen, että maahanmuuttaja arvostaa työtäni,691,536 Ohjaustilanteessa onnistuu dialoginen vuorovaikutus,549,344 Luottamuksen rakentaminen ohjaustilanteessa on helppoa,437,333 Faktori 3 ”Ohjaustieto” Työpolun tai koulutuksen löytäminen maahanmuuttajalle on helppoa,600,500 Maahanmuuttajille on tarjolla koulutusta ja työpaikkoja,543,349 Maahanmuuttaja voi kertoa minulle vaikeistakin asioista ,360,268 Maahanmuuttajan ohjaus on tarpeeksi pitkäkestoista,347,252 Tiedän, mihin koulutukseen/työhön voin maahanmuuttajan ohjata,333,177 Faktori 4 ”Ohjaustaito” Käytän ohjauksessa yhteistä mahdollista kieltä maahanmuuttajan kanssa,751,584 Maahanmuuttajan ohjaus vaatii kärsivällisyyttä,543,310 Yhteisen kielen puuttuminen vaikeuttaa ohjaustilanteessa vuorovaikutusta maa- hanmuuttajan kanssa ,466,380 Maahanmuuttaja tarvitsee konkreettista ohjausta,461,247 Ominaisarvo2,907 2,137 1,293 ,906 Selitysosuus17,10 %12,57 %7,61 %5,33 %
Faktorissa 1, ”Osaamisen tunnistaminen”, latautuivat maahanmuuttajan Suo-meen tulon syyn mukaiset väittämät. Faktorin sisäinen yhteneväisyys oli melko korkea, joten sen voidaan tulkita mittaavan yhtä ja samaa muuttujaa. Myös tä-män faktorin väittämien keskinäinen Cronbachin α:n arvo, joka mittaa sisäistä yhdenmukaisuutta oli 0,742>0,60. Tässä faktorissa väittämistä vaikutti vahvim-min väittämä: ”Työperäinen maahanmuuttaja osaa hyvin kertoa osaamises-taan”. Myös paluumuuttajan ja perhesyistä muuttavan oman osaamisen kerto-minen latautui lähes yhtä suurena, kun taas pakolaisten osalta lataus oli pie-nempi. Pakolaiset ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jossa ihmisten koulutus-tausta on erilainen. Osa pakolaisista on korkeasti koulutettuja, kun taas osa taa olla luku- ja kirjoitustaidottomia. Myös pakolaisten vaikeat kokemukset saat-tavat näkyä ohjauksessa.
Faktorissa 2, ”Luottamus” latautui neljä väittämää. Näistä väittämistä vaikut-ti vahvimmin väittämä, että työntekijä kokee maahanmuuttajan luottavan hä-neen ja arvostaa hänen tekemäänsä työtä. Tähän faktoriin latautuivat myös seu-raavat väittämät: ”Ohjaustilanteessa onnistuu dialoginen vuorovaikutus” ja
”Luottamuksen rakentaminen ohjaustilanteessa on helppoa”. Tässä faktorissa sisäinen yhteneväisyys oli melko hyvä (Cronbachin α=0,685>0,60), joten tämä faktori mittaa samaa latenttia muuttujaa. Ohjauksen kompetenssina sen saaminen ohjaussuhteessa on tärkeää. Mátyásin (2013) mukaan luottamuk-sellisen suhteen rakentaminen ohjattavan kanssa on tärkeää, koska uudessa kulttuurissa ohjaaja saattaa olla ainoa henkilö, jolle maahanmuuttaja voi kertoa ongelmistaan. Jos ohjaustilanteessa työntekijän ja maahanmuuttajan välille on kehittynyt luottamuksellinen suhde, niin tällöin maahanmuuttaja voi kertoa työntekijöille vaikeistakin asioista, tarpeistaan ja tavoitteistaan. Ohjaajan avoi-muus ja ystävällisyys voivat olla ratkaisevia siinä, kuinka ohjattava asennoituu ohjausprosessiin. (Lairion at al. 2001a, 137.) Voimavarakeskeisessä palveluoh-jausmallissa korostetaan asiakkaan ja työntekijän luottamuksellista suhdetta.
Luottamuksen saaminen ei tarkoita, että päästäisiin kosketuksiin jonkin asiak-kaan henkilökohtaisen asian takia, vaan että asiakasiak-kaan ja ohjaajan luoma yhtei-nen suhde on sellaiyhtei-nen, jossa on toivoa ja mahdollisuus muutokseen. (Suomiyhtei-nen
& Tuominen 2007, 14; 32.) Tällöin työntekijä toimii asiakkaan kumppanina ja edunvalvojan, jolloin asiakkaan tukeminen sekä neuvonta ovat tärkeitä osateki-jöitä.
Faktorissa 3, ”Ohjaustieto” latautui viisi väittämää. Nämä väittämät liittyvät ohjaajan tietoon ja tiedon hankkimiseen siitä, mihin koulutukseen tai työhön maahanmuuttajan voi ohjata. Väittämistä vahvimmin vaikuttivat: ”Työpolun tai koulutuksen löytäminen maahanmuuttajalle on helppoa” ja ”Maahanmuuttajille on tarjolla koulutusta ja työpaikkoja”. Tässä faktorissa oli osin paikannettavissa yleinen ja perinteinen sekä intensiivinen palveluohjausmalli. Hännisen (2007, 32) mukaan yleisessä tai perinteisessä palveluohjausmallissa ei korosteta
asiak-kaan ja ohjaajan välistä suhdetta, vaan ohjaajan tulee osata ja hallita palvelujär-jestelmä, jotta hän voi ohjata asiakkaan tarpeenmukaisten palveluiden piiriin.
Tässä faktorissa oli mukana myös väittämät: ”Maahanmuuttaja voi kertoa mi-nulle myös vaikeistakin asioista” ja ”Maahanmuuttajan ohjaus on tarpeeksi pit-käkestoista”. Mikäli ohjausprosessi on tarpeeksi pitkä, niin silloin voi olettaa, että maahanmuuttajan on helpompi kertoa ohjaajalle vaikeistakin asioista, jotka tässä saattavat vaikuttaan maahanmuuttajan mahdollisuuksiin saada koulutusta tai työllistyä. Jotta ohjaaja saa riittävät tiedot maahanmuuttajan tilanteesta ja osaamisesta, on ohjausprosessin oltava riittävän pitkä. Suomisen ja Tuomisen (2007, 33) mukaan intensiivinen palveluohjaus vaatii asiakkaan tukemista ja motivoimista sekä intensiivistä työtä, jos tilanne on vaikea. Ahmed et al. (2011, 19) mukaan työntekijällä täytyy olla kulttuurista tietämystä, jotta hän pystyy saavuttamaan kulttuurista kompetenssia. Ohjaajan on myös ymmärrettävä, kuinka etninen tausta ja kulttuuri saattavat vaikuttaa ohjattavan uravalintaan, avun etsintään ja ohjausmenetelmien sopivuuteen. Esimerkiksi kokemukset pakolaisuudesta ja rasismista ovat usein vaikeita ja voivat vaikuttaa ohjauspro-sessiin. (Sue et al. 1992; 1996; Puukari & Launikari 2005, 27; Puukari 2013, 84–86 mukaan.) Tässä faktorissa sisäinen yhteneväisyys oli melko pieni (Cronbachin α=0,495<0,60). Tämä saattaa johtua muuttujien vähäisestä määrästä (Metsämuu-ronen 2009, 107) tai siitä että väittämät latautuvat heikosti faktorille, jolloin ky-seessä lienee split-loadings tyyppinen tapaus, jossa väittämä latautuu useam-malle faktorille lähes yhtä voimakkaasti.
Faktorissa 4 ”Ohjaustaito” faktorille latautui neljä väittämää, jotka kuvasta-vat ohjaajalta vaadittavaa taitoa olla kärsivällinen ja ohjata konkreettisissa asi-oissa, kun välttämättä ei ole yhteistä kieltä. Tässä faktorissa sisäinen yhteneväi-syys oli melko pieni (Cronbachin α=0,417<0,60). Myös tässä Croncbacin α:n ar-von pienuus saattaa johtua muuttujien vähäisestä määrästä (Metsämuuronen 2009, 107). Faktorissa 4, ”Ohjaustaito”, vaikutti vahvimmin väittämä: ”Käytän ohjauksessa yhteistä mahdollista kieltä maahanmuuttajan kanssa”. Tälle fakto-rille latautuivat myös seuraavat muuttujat: ”Maahanmuuttajan ohjaus vaatii kärsivällisyyttä” ja ”Yhteisen kielen puuttuminen vaikeuttaa ohjaustilanteessa vuorovaikutusta maahanmuuttajan kanssa”.
Faktoreista ”Luottamus” ja ”Ohjaustaidot” on paikannettavissa piirteitä psy-kodynaamisesta ja konstruktivistisesta orientaatiosta. Sekä psykodynaamisessa että konstruktivistisessa orientaatiossa keskustelulla on tärkeä rooli. Peavyn (1999) mukaan konstruktiivisessa ohjauksessa keskustelulla on erityinen dialo-ginen luonne, jolloin pyritään saavuttamaan molemminpuolinen ymmärrys ja kuuntelulla on keskustelussa keskeinen osa. Tällöin työntekijä kuuntelee em-paattisesti ja pyrkii ymmärtämään ihmistä hänen omasta viitekehyksestään läh-tien. Sosiodynaamiselle ohjausteorialle on tyypillistä, että se korostaa ohjaajan ja ohjattavan yhteistyötä, jossa pyritään luottamuksellisen ja kunnioittavan ilma-piirin ylläpitämiseen. (Mátyás 2013.)
Tässä tutkimuksessa faktorista 3 ”Ohjaustieto” ja faktorista 4 ”Ohjaustaito”
löydetyt kompetenssiulottuvuudet ovat osittain samoja kuin Suen, Arredondon ja McDavisin (1992) monikulttuurisen ohjauksen kompetenssimallissa sekä useissa monikulttuurisen ohjauksen kompetenssien määrittelyihin liittyvissä ulottuvuuksissa (vrt. Jokikokko 2002; Sodowski et al. 1994; Koivumäki et al.
2005; Stier 2003; Räty 2002). Kuten Suen, Arredondon ja McDavisin (1992) kehit-telemässä monikulttuurisen ohjauksen MCC- kompetenssimallissa, niin myös tässä tutkimuksessa faktoreista löydettyjen kompetenssiulottuvuuksien kautta tuli esiin, että ohjaajan täytyy olla tietoinen erilaisten ohjauskäytäntöjen sopi-vuudesta kulttuurisesti erilaisille ohjattaville. Ohjaajan täytyy myös tuntea val-miuksiensa ja asiantuntemuksensa rajat. Hackneyn ja Gormierin (1996, 15–21) mukaan ohjaajan tulee olla tietoinen omista tarpeistaan, auttamismotiiveistaan, tunteistaan, sekä henkilökohtaisista vahvuuksistaan, heikkouksistaan ja puolus-tuskeinoistaan. Kehittäessään itsetiedostustaan ohjaaja pystyy näkemään asiat objektiivisemmin ja välttämään ”sokeita pisteitä”. Kaikkeen työhön kuuluu emotionaalis-rationaalinen ulottuvuus, joka näkyy työntekijän taitona tunnistaa ja käyttää omia, toisten ihmisten ja yhteisöllisiä tunteita moraalisena vahvuutena ammattityössään. (Rikkinen 1996.) Tunteiden käsittely on kaiken hallitsemisen ydin. Henkilöt, jotka ovat yleensä taitavia tarkkailemaan omia tunneilmauksi-aan, pysyvät hyvin perillä toisten reaktioista ja pystyvät siten jatkuvasti hie-nosäätämään käytöstään siten, että sillä on haluttu vaikutus. (Goleman 1995.)
Monikulttuuristen taitojen, tietojen ja tietoisuuden lisäksi Sodowskin et al.
(1994) ohjauskompetenssimalliin kuuluu monikulttuurinen ohjaussuhde, joka tämän tutkimuksen faktoriulottuvuuksissa tuli esiin faktorissa 2 ”Luottamus”.
Toimiakseen ohjaussuhde tarvitsee luottamuksen ohjaajan ja ohjattavan kesken.
Faktorissa 4 ”Ohjaustaidot” oli paikannettavissa osin samoja ulottuvuuksia kuin Koivumäki et al. (2005) määrittelemässä monikulttuurisen ohjauksen kompe-tenssimallissa, josta löytyy seuraavat kompetenssit: 1) perusfilosofia, 2) vuoro-vaikutustaidot, 3) keinovalikoima, 4) ohjauksellinen ja 5) kulttuurinen osaami-nen.
Tässä faktorianalyysissa esiin tulleissa faktoreissa oli paikannettavissa myös Minttu Rädyn (2002) määrittelemiä maahanmuuttajien kanssa työskentelevän työntekijöiden ammatillisia valmiuksia kuten kulttuurinen sensitiivisyys, kyky kohdata ja kommunikoida. Maahanmuuttajien ohjaus vaatii ohjaajilta kärsiväl-lisyyttä ja aikaa, sillä ohjaajan on autettava ohjattavaa määrittämään ohjaustilan-teeseen liittyviä päämääriä ja odotuksia ymmärtämään laillisia oikeuksia sekä antamaan tietoa omista lähestymistavoistaan (Sue et al. 1992; 1996; Puukari 2013, 84–86).
Eri vastaajaryhmien sijoittumista faktoreiden suhteen tarkastelin käyttäen hyväksi faktoripisteitä. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna naisille näytti olevan miehiä tärkeämpää luottamus (faktori 2), ohjaustieto (faktori 3) ja ohjaustaito
(faktori 4) kun taas miehille naisia tärkeämpää oli osaamisen tunnistaminen (faktori 1) (Taulukko 19). Tähän tulokseen voi vaikuttaa se, että vastaajissa mie-hiä oli mukana vähän. Etan neliö kuvaa kuinka paljon selitettävän muuttujan vaihtelusta pystytään selittämään selittävän muuttujan avulla. Tässä analyysissä kaikkien faktoreiden osalta etan neliö oli hyvin lähellä nollaa, joten kovin suuria eroja ei sukupuolten välillä näyttänyt kuitenkaan olevan. (Taulukko 19.)