Käsiteltävällä alueella kulkee haijujakso, johonsisältyy hyvin suuria määriä soraa ja hiekkaa (Niemelä 1979). Haijun aineksia on käytettyvarsin vähän, pääosassa jaksoa ei maa-aineskuoppia ole lainkaan. Yleensä koko seudulla käyttökelpoisia maa-aineksia on ollut suhteeffisen runsaasti käyttömääriin verrattuna (Kontturi ym. 1981). Merkittävä osa harjua kuuluu harjujensuojelualueeseen, jossa laajamit tainen maa-ainesten otto eitulekysymykseen. Pohjavesien suojelu rajoittaa maa-ainesten ottoa eniten Kupittajanharjulla, mutta myös muilla harjun osifia tulisi pohjaveden suojelu ottaa huomioon, Myös maisematekijät rajoittavat ottoa eten kin monien lampien rannoilla.
Suunnitellun altaanallejäävistä nykyisistä maa-ainesten ottoalueista suurin on Kupittajanharjufla. Täältä on kaivettu soraista haijuainesta jo kauan ja lisäksi voimassa on suurehko maa-ainesten ottolupa. Pohjaveden suojelu rajoittaa nykyi sellään ottoalueen syventämistä ja laajentamistakin melkoisesti. Toinen, pienempi ottolupa on Kenttämaan matalassa hiekkamuodostumassa. Lisäksi on suuri jouk ko pienempiä kuoppia moreenikankaifia ja pienemmissä lajittuneissa muodostu missa, joista ainesta on joskus otettu (esim. Vuotoksen alueella metsäteiden raken tamiseen, Viitarannalla kotitarvekäyttöön ja Saunakankaalla teihin ja joen varren pudotuspaikkoihin).
Soran ja hiekan ottoon soveltuvia harjualueita, jotka sijaitsevat suunnitellun altaan tuntumassa siten, että altaasta mahdoffisesti aiheutuva pohjavedenpinnan nousu voisi vaikeuttaa maa-ainesten ottoa, on myös joitakin. Näistä voisi mainita Arvospuolenkylänvieressä olevan Ahvenvaaran sekä Pahkakummun tien lähellä olevan Reikäinhaijun eteläpään. Pohjaveden nousu ei varsinaisesti estä maa-ai nesten ottoa, mutta voi vähentää pohjaveden yläpuolelta saatavissa olevaa mää rää sekä vaikeuttaa ottoalueen metsittämistä.
5.2 Pohjavesi
Sora- ja hiekkavarojen inventoinnissa (Niemelä 1979) on oletettu, että alueen suu rimman harjujakson ydinosat koostuvat vallitsevasti sorasta. Näin vaikuttaisi to dennäköiseltä, että Palokankaan, Rytivaaran ja Ahvenvaaran harjuista olisi mah doffista saada pohjavettä varsin huomattavia mäan ja eräistä pienemmistäkin muodostumista alueen tarpeisiin riittäviä määriä.
Moreenipeitteisten vaarojen liepeiden hietikot ja mahdoifiset lajittuneet ker rokset moreenien välissä voisivat olla pohjaveden saannin kannalta hyviä, niistä ei ole kuitenkaan riittävästi tietoja. Yleensä kuitenkin suurten pohjavesimäärien saa minen moreenipeitteisiltä vaaroilta on vaikeaa.
Käsiteltävän alueen pohjavesivaroja eikä pohjaveden laatua tunneta lukuun ottamatta Kupittajan vedenottamon ympäristöä. Tärkeimpien harjumuodostumi en pohjavesien tutkiminen olisikin tärkeää. Merkittäviä kohteita tällä alueella
oli-Suomen ympäristo 635
sivat ainakin Rytivaara-Ahvenvaara-Palokangas, jossa ovat mittasuhteiltaan alu een suurimmat haruinuodostumat, mutta myös pienempinharjumuodostumiin saattaa paikoin liittyä riittäviä pohjavesivaroja.
Pelkoseimiemen kunnan alueella on tärkeiksi pohjavesialueiksi nimetty seu raavat (Vesihaifitus 1981):
Kupittajanharju. Täällä olevasta pohjavedenottamosta saadaan käyttövesi Pel kosenniemen kirkonkylälle ja sen lähialueffle. Tutkimusten mukaan muodostumasta olisi mahdollista saada pohjavettä n. 800 m3/vrk (Pelkosenniemen kunnan pohja vesitutkimus 1983), mikä on enemmän kuin alueen nykyinen vedentarve.
Tafiavaara Kairalan kylällä. Alueella on toiminut pohjavedenottamo, joka on suljettu veden ifiallisen rautapitoisuuden vuoksi. Tarkkaa kokonaiskuvaa alueen pohjavesistä ei kuitenkaan ole.
Kokonvaara Kairalan kylällä. Pienehkö haijumuodostuma, jonka pohjavesi varoja ei tarkemmin tunneta.
Pyhätunturin alueella olevien vedenottamoiden ympäristöt. Pumppaamoita on kolme, niistä saatavat vedet käytetään Pyhätunturin alueella.
Suvannon ja Luiron kylien vedenottamoiden ympäristöt. Näiden vedet käy tetään ko. kylien alueella, eivätkä riitä laajempaan käyttöön.
Muista tunnetuista pohjavesiesiintymistä kirkonkylän lähistöllä mainittakoon Arvospuolen Talviaisselän moreenipeitteisten vaarojen juurella oleva runsaasti virtaava lähde, jonka tuoton on arvioitu olevan n. 350 m3/vrk (Pelkosenniemen kunnan pohjavesitutkimus 1983).
Harjumuodostumia, joissa todennäköisesti olisi merkittävät pohjavesivarat, mutta joita ei ole tässä mielessä tutkittu, on kunnan alueella runsaasti. Useimmat näistä sijaitsevat suunnitellun altaan alueella tai sen reunalla. Muut niistä ovat varsin kaukana mahdollisista pohjaveden käyttökohteista, esim. aivan pitäjän ra joifia sijaitsevat Sulavanharjun,Kalkkivaaran ja Liittoharjun selänteet.
Kilpiaavan reunalla oleva Hopiaharju on alustavissa tutkimuksissa (Pelko senniemen kunnan pohjavesitutkimus 1983) todettu ilmeisen vähäiseksi.
Lapin vesi- ja ympäfistöpiirin alustavasti selvittämät, suunnitellun altaan alle tai reunalle jäävät haijumuodostumat (Vesi- ja ympäristöhallitus 1991) sijoittuvat, Kupittajanharjun tärkeätä pohjavesialuetta lukuunottamatta pohjavesialueina, luokkaan III eli tarkemmin selvitettäviin kohteisiin. Näistä ei siis ole tarpeeksi tietoja, jotta niiden merkittävyyttä voitaisiin arvioida.
Jos allas rakennetaan esitettyjen suunnitelmien mukaisesti, niin Kupittajan harjun tärkeä pohjavesialue jää osin altaan alle ja jäljelle jäänyt osa sijaitsee pato rakennelmaan ifittyen altaan pinnan alla, Tällöin on vaarana, että harjuun tulee altaasta runsaasti vettä, mikä voi heikentää pohjaveden laatua ja kenties aiheuttaa vettymistäkin. Alueelta on tehty selvitys padotuksen vaikutuksista (Geobotnia, Kemijoki Oy, julkaisematon), ja tutkimuksia on tarkoitus jatkaa.
Palokangas ja Rytivaara jäävät saariksi altaan keskelle, mikä vähentänee suu resti niiden pohjavesien käyttömahdoifisuuksia. Ahvenvaara jää altaan reunalle siten, että se patoaa altaan vesiä. Veden noustessa kankaan reunalla saattaa pohja-veden pinta nousta ja laatu heikentyä. Säamonjärven kankaalla vesi nousisi altaan myötä peittämään sen liepeitä ja harju jäisi pienehköksi niemeksi. Tämä ilmeisesti vähentäisi pohjaveden käyttömahdoifisuuksia. Katosaavan runsasvefiset lähtei köt jäisivät altaan alle, samoin osa niiden muodostumisaluetta.
Ø
Suomen ympaneto 6355.3 Turve
Alueen soifia on suoritettu turvetutkimus (Karesniemi 1975), joka käsittää suot korkeuskäyrän 165 m mpy alapuolelta. Tässätutkimuksessa on mitattuturvepak suudet ja selvitetty turpeen ominaisuuksia. Myöhemmin on,VAPO, 1980-luvulla tehnyt tarkennetun selvityksen alueen turpeiden käyttömahdoffisuuksista. Tässä on käsitelty turvetuotannon yleisiä edellytyksiä pohjoisessa, sekä esitetty arvio kolmen suurtuotantoon sopivimman suon (Kokonaapa, Neulikkoaapa ja Jänkä läisenaapa) soveltuvuudesta tuotantoon.
Lapissa on toimivia turvetuotantoalueita mm. Kolarissa, Pellossa ja Kemijär vellä. Yleensä turvetuotannon ilmastoifiset edellytykset ovat Lapissa heikommat kuin etelässä. Kesän lyhyyden ja pitkään säilyvän roudan vuoksi tuotantokausi on lyhyempikuin muualla, ja ero hyvien ja huonojen vuosien välillä on suurempi.
Tämä llsää tuotantokustannuksia, ja tietyn tuotantotavoitteen varmistamiseksi tarvitaan suurempi pinta-alakuinetelässä (ks. myös Venäläinen 1987).
Vuotoksella edellämainitun kolmen suurtuotantoon parhaiten soveltuvan suonturveon suhteeffisen heikosti maatunutta ja saravaltaista. Tuhkapitoisuus on 4-5
%.
Turpeiden tilavuuspaino ja lämpöarvo ovat koko maan keskiarvoihin ver rattuna aihaisempia, mutta täyttävät jyrsinpolttoturpeen laatuvaafimukset. Ky seisten soiden turpeen oman kustannushinnan Kemijärvelle ja Rovaniemelle toi mitettuna on arvioitu olevan n. 5-10%
tuolloisia keskihintoja korkeampia.Ongelmana Vuotoksen alueen turvetuotannossa on se, että saatavalle suurel le turvemäärälle on vaikea osoittaa käyttöpaikkaa. Lähimmät turvetta käyttävät laitokset sijaitsevat Kemijärvellä ja Rovaniemellä, ja niihin on mahdoffista saada turvetta lähempääki
.
Tästä syystä suurtuottajifia ei ole ollut kiinnostusta alueen soihin.Pienimuotoisen palaturvetuotannon mahdoffisuuksia alueella ei ole juuri sel vitetty. Edellä mainitulla suurtuotantoon sopivifia kentifiä olisi ilmeisesti suppe ampia, palaturvetuotantoonkin sopivia osia. Lisäksi esim. Pahkakummun kylän läheisyydessä suunnitellun altaanalla taivaikutusalueella on soita, joiden turpeis ta on hyvin vähän tietoja, mutta joifia pienimuotoinen turvetuotanto voisi olla mahdoifista, mikäii turpeen laatu on sopiva.
5.4 Maa- ja metsätalous
Kemihaaran allasalueen selvityksen aikaan Vuotoksen alue oli pääasiassa luonnonti lassa. Alueella ei ollut teitä vanhaa Savukosken tietä lukuunottamatta. Muutamia talviteitä oli polkujen ohella käytetty alueen sisällä kulkemiseen. Etelästä Moitapahkurasta pääsi harjua pitkin autolla traktoritietä myöten Siamojärvelle saakka. Muutoin alueellaliikuttiin vesiteitse.
Alueen maankäytössä kulkuyhteydet heijastuivat hyvin selvästi. Metsiä oli hakattu runsaasti eteläisifiä haijiiffla Sulavanselässä. Myös Vuotosjoen alajuoksul la joen varren metsiä oli päätehakkuin uudistettuhyvinlaajasti. Muita merkittäviä hakkuita oli Kemijoen varressa erityisesti joen pohjoispuolella sekä läntisellä harjualueella Palokankaalla, mistä puutavara oli kuljetettu Kemijokivarteen Ar vospuolelle.
Nyt nuo hakkuualat kasvavat nuoria, useimmiten mäntyvaltaisia kasvatus metsiä, joifia usein on tehty jo ensiharvennukset. Kosteassa Vuotosjokivarren maas tossa nuoret metsät ovat enimmäkseen sekapuustoisia.
Suomen ympäno 635
Suurin osa Sallan puolen nykyisistä pelloista oli jo olemassa 20 vuotta sitten.
Jonkin verran uusia aloja on otettu viljelykseen. Toisaalta suomaiden pelloista osa on jäänyt nykyään pois aktiivista viljelyksestä ja ne ovat pensoittumassa tai met sittyrnässä. Kuvassa 11 kaikki pellot on merkitty samalla symbolilla, eikä yksit täisten peltojen käyttöastetta tai kehitysvaihetta ole tässä työssä eritelty.
Eri vaiheissa viimeisen 20 vuoden aikana alueella on tehty uudistushakkuita, jotka nyt ovat eri-ikäisiä taimikoita. Hyvin selvä hakkuiden lisäys on tapahtunut 1980-luvulla ja jatkunut tämän vuosikymmenen puolelle. Nämä uudet metsänuu distukset on tehty aiempia tehokkaammin ja samalla ne ovat muuttaneet luontoa voimakkaammin.
Lähes säännöifisesti uusilla uudistusaloifia maaperä on muokattu, usein var sin järeälläkin aurauskalustolla. Usein samassa yhteydessä on ojitettu sopivia lähi-soita metsänkasvatustarkoituksessa. Varmaan pirstaleisesta maanomistuksesta km johtuen monet ojitukset ovat pienialaisia. Laajimmat suo-ojitukset ovat Kemi-joen pohjoispuolella Jänkäläisenaavan kuivemmifia itä- ja länsilaidoilla sekä Ko konaavan pohjoisimmissa osissaaina Kemi- ja Vuotosjokea myöten. Sallan puolen asutuksen ja peltojen tuntumassa soita on ojitettu runsaasti. Siellä monilla alueifia metsänkasvu on jo elpynyt, ja kuivattujen alojen kasvUlisuus on muuttumavai heessa.
Rinnan hakkuiden etenemisen kanssa metsäautotieverkko on kasvanut jat kuvasti aivan nykypäiviin saakka. Kaiken kaikkiaan Vuotoksen alueen metsätalo us on ollut tehokkaampaa ja laajamittaisempaa kuin vastaavan kokoisilla aloifia yleensä yksityismailla Lapissa. Alueen metsäkuva on nyt hyvin pfrstaleinen. Tä män työn yhteydessä ei voitu nimetä riittävän laajaa metsää, jolla olisi selvä, hy vin merkittävä luonnonsuojeluarvo metsäeliöstön suojelussa. Pienialaisia edusta vialdn paikkoja kyllä löytyy etenkin jokivarsista, mutta sopivat suojelumetsät ovat Lapissa varmasti muualla. Tämän alueen metsäeliöstön tulevaisuus riippuu enem män alueen yleisestä kehityksestä kuin metsien suojelukohteista.
Suomen ympäristö 635