Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioimiseen on useita tapoja. Sitä voidaan arvioida muun muassa uskottavuuden, vahvistettavuuden, refleksiivisyyden ja siirrettävyyden avulla.
Uskottavuus tarkoittaa sitä, että tutkimuksen tulokset vastaavat haastateltavien kertomaa.
Vahvistettavuus tarkoittaa sitä, että tutkija osoittaa yksityiskohtaisesti, miten hän on saatui-hin tuloksiin päätynyt. Tulee kuitenkin muistaa, että laadullisessa tutkimuksessa eri tutkijat voivat saada eri tulokset samasta aineistosta, sillä jokainen analysoi aineistoa eri tavalla. Ref-leksiivisyys tarkoittaa sitä, että tutkija on tietoinen omista lähtökohdistaan, ja hän arvioi, kuinka hän vaikuttaa aineistoon ja tutkimusprosessiin. Lisäksi tutkijan tulee kuvata lähtökoh-dat tutkimuksessaan. Siirrettävyys tarkoittaa sitä, että tutkimuksen tulokset voidaan siirtää vastaavanlaisiin muihin tutkimuksiin. (Kylmä ja Juvakka 2007, 127–129.) Uskottavuus toteutuu tässä tutkimuksessa, sillä haastatteluihin tutustuttiin huolellisesti, ja analysointi tehtiin kah-teen kertaan kokonaisuudessaan. Lisäksi analysoinnin osia muokattiin koko tutkimusprosessin ajan. Näin ollen saadut tulokset vastaavat haastateltavien kertomuksia. Vahvistettavuus to-teutuu siten, että analysointivaihe on kuvattu tarkasti sekä tekstissä että taulukoissa, jolloin lukija pystyy seuraamaan yksityiskohtaisesti analyysin etenemistä, ja näin ollen pääsemään selville siitä, miten tulokset on saatu. Tutkimus oli opinnäytetyön tekijälle ensimmäinen, jo-ten refleksiivisyyden toteutumisen mahdollistamiseksi tutkimuksen toteuttamiseen käytettiin paljon aikaa, ja hyödynnettiin ohjaajien antamaa ohjausta, jotta siitä saatiin mahdollisimman luotettava. Tutkimusprosessissa näkyy tekijän ajatusten ja näkökulmien lisäksi myös ohjaajien ajatukset ja näkökulmat, joten tutkimus kokonaisuudessaan on monipuolinen. Siirrettävyys toteutuu siten, että aikaisempien tutkimusten tulokset ovat samansuuntaisia saatujen tulos-ten kanssa, mutta joitakin eroavaisuuksia löytyy. Erot johtuvat aikaisempien tutkimustulos-ten eri
kohderyhmistä ja konteksteista ja siitä, että jokainen tutkimus on aina omanlaisensa. Tulos-ten tarkastelu ja johtopäätökset- osiossa on pohdittu samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia aiempiin tutkimuksiin nähden.
Haastetta haastatteluiden aikana tuotti kohderyhmä, sillä opinnäytetyön tekijällä ei ollut pal-joa kokemusta mielenterveyskuntoutujien kanssa keskustelusta. Tämän takia oli riskinä, että opinnäytetyön luotettavuus laskee. Haastatteluissa mielenterveyden häiriö ei näkynyt muussa kuin siinä, että haastateltavat eivät osanneet vastata kaikkiin kysymyksiin ilman tarkentavia kysymyksiä. Vaikka haastatteluiden toteuttaminen jännitti etukäteen juuri vähäisen kokemuk-sen takia, onnistuivat haastattelut lopulta hyvin, ja aineistosta tuli laaja ja monipuolinen.
Vaikka aihe oli arka, uskalsi opinnäytetyön tekijä kysyä rohkeasti lisäkysymyksiä elintapojen toteuttamiseen liittyen, jos niille oli tarvetta. Haastatteluista jäi tunne, että haastateltavien oli helppo puhua omista asioistaan, ja he vastasivat mielellään kysymyksiin. Vain yksi haasta-teltava kieltäytyi vastaamasta yhteen kysymykseen. Tällä ei ole haastattelun luotettavuuteen vaikutusta. Joillakin oli myös tarve puhua laajemmin omista asioistaan, jolloin haastatteluja piti ohjata takaisin aiheeseen.
Opinnäytetyön luotettavuutta laskee se, että opinnäytetyössä oli vain yksi tekijä, ja tutkimus oli tekijälle ensimmäinen. Tämän takia opinnäytetyö olisi ollut sittenkin parempi toteuttaa pari- tai ryhmätyönä, jotta olisi saanut muiden tekijöiden tuen ja korjausehdotukset, ja näin parannettua sen luotettavuutta. Toisaalta, kun työllä ei ollut kuin yksi tekijä, ei tarvinnut so-pia aikatauluja, vaan työtä sai tehdä oman aikataulun mukaan. Tutkimuksen luotettavuutta lisää se, että kokonaisuudessaan opinnäytetyön tekemiseen kului yli vuosi, mikä mahdollisti huolellisen ja tarkan työskentelyn. Opinnäytetyön prosessin aikana pidettiin useita kertoja pitkiä taukoja, joiden jälkeen mielessä oli useita korjausehdotuksia ja uusia näkökulmia. Myös tiedonhaku tuotti aina uusia lähteitä, minkä vuoksi työssä on onnistuttu käyttämään monipuo-lisia lähteitä, niin suomalaisia kuin kansainvälisiä. Käytetyt lähteet ovat pääsääntöisesti vuo-silta 2007–2016. Vain Tarkan väitöskirja on vuodelta 1996, mutta siinä sosiaalinen tuki on määritelty hyvin, eikä sosiaalisen tuen määritelmä ole siitä muuttunut.
12 Kehittämisideat ja jatkotutkimusehdotukset
Sopimuskoti saa opinnäytetyöstä paljon vinkkejä toimintansa kehittämiseen mielenterveys-kuntoutujien esille tuomien toiveiden kautta. Monet toiveista on toteuttavissa Sopimusko-dissa, jos Sopimuskoti niin haluaa. Yksi kehittämisidea on kuntoutujien yksilöllisyyden pa-rempi huomioiminen. Mielenterveyskuntoutujat toivoivat muun muassa tukihenkilöä, ja sitä, että mielenterveyskuntoutujan kanssa liikuttaisiin kahdestaan. Toive kahdestaan liikkumisesta voitaisiin toteuttaa esimerkiksi Sopimuskodin opiskelijoita hyödyntämällä siten, että opiske-lija lähtisi kahdestaan mielenterveyskuntoutujan kanssa esimerkiksi ulos kävelylle. Toinen
keino voisi olla, että jokainen mielenterveyskuntoutuja saisi ehdottaa Sopimuskotiin toimin-taa, jonka Sopimuskoti toteuttaisi parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä vastaisi kuntoutujien toiveeseen myös uudesta toiminnasta. Myös tiedon antamiseen liittyen yksilöllisyys tulisi huo-mioida paremmin, sillä osa koki, että tietoa tuli liikaa, kun taas osa olisi kaivannut enemmän tietoa. Tämä voisi olla toteutettavissa siten, että Sopimuskodissa järjestettäisiin tietoiskuja terveellisistä elintavoista halukkaille.
Toinen Sopimuskodin toiminnan kehittämisidea on läheisten osallistaminen tuen antamiseen.
Se on tärkeää, sillä aikaisempien tutkimusten perusteella läheisten antamalla tuella on suuri merkitys elintapamuutoksen toteutumisessa. Myös osa Sopimuskodin mielenterveyskuntoutu-jista piti tärkeänä tuen antajana läheisiään. Sopimuskodissa järjestettävät vertaistuki-illat voisivat olla yksi väylä, joiden kautta keskustella omaisten kanssa terveellisistä elintavoista ja tuen antamisesta niihin liittyen. Näin omaiset saisivat tietoa terveellisistä elintavoista ja sosi-aalisesta tuesta, jolloin sen antaminen olisi helpompaa. Toki täytyy muistaa, että kaikki eivät läheisiltään tukea halua, joten kaikkien kohdalla sitä ei voida toteuttaa. Lisäksi Sopimuskoti voisi ottaa mallia Keroputaan mallista ja ottaa omaiset mukaan esimerkiksi, kun kuntoutus-suunnitelmaa päivitetään.
Mielenterveyskuntoutujilla on kokeiltu erilaisia elintapaohjausohjelmia, joista on saatu hyviä tuloksia. Heillä on kokeiltu esimerkiksi ryhmämuotoista Mielekäs päivä – ohjelmaa, jossa käsi-tellään ravitsemusta, unta ja elämäniloa. Mielenterveyskuntoutujien kanssa on käytetty myös Painonvartijoita ja käyttäytymisterapeuttisia ruokavalio- ja liikuntaryhmäohjelmia, joista on saatu hyviä tuloksia. Lisäksi on kokeiltu Ruokaa mielelle- ryhmäohjelmaa. Tähän ohjelmaan osallistuneet olivat tyytyväisiä vuorovaikutukseen ryhmässä, ja sen myötä kiinnostus terveelli-siin elintapoihin kasvoi. (Tolonen 2011.) Vastaavia ohjelmia voitaiterveelli-siin kokeilla Sopimuskodissa, sillä Sopimuskodin kuntoutujat kokivat ryhmämuotoisen toiminnan tukea antavana tekijänä, ja he osallistuvat mielellään ryhmämuotoiseen toimintaan. Myös Tarkiaisen (2011) tutkimaa elintaparyhmää, johon osallistuivat työttömät, voitaisiin kokeilla muokattuna myös Sopimus-kodissa. Sopimuskodin miehet pitivät Sopimuskodissa aiemmin toimineesta ”Äijäryhmästä” ja lisäksi mielenterveyskuntoutujat toivoivat takaisin liikuntapäivää. Nämä voisi olla helposti to-teuttavissa vielä uudestaan.
Jatkossa voisi tutkia sitä, miten Sopimuskodin työntekijät kokevat osaavansa tukea mielenter-veyskuntoutujien terveellisiä elintapoja, ja mistä he kaipaavat lisää tietoa. Tämä olisi tärkeä tutkimusaihe, sillä Sopimuskodin mielenterveyskuntoutujat kokevat saavansa paljon tukea terveellisten elintapojen noudattamiseen Sopimuskodista, joten Sopimuskodin työntekijöillä on tärkeä rooli niiden tukemisessa.
13 Pohdinta
Opinnäytetyön yksi tavoite oli lisätä Sopimuskoti ry:n työntekijöiden ymmärrystä siitä, minkä-laista sosiaalista tukea heidän asiakkaansa haluavat saada. Opinnäytetyössä ehdotetaan konk-reettisia keinoja parantaa tuen antamista Sopimuskodissa, jolloin Sopimuskodin työntekijöi-den on helppo lähteä kehittämään omaa toimintaansa. Toiveena on, että Sopimuskoti lähtee kehittämään omaa toimintaansa tulosten perusteella, jolloin mielenterveyskuntoutujien toi-veisiin pystyttäisiin vastaamaan. Sopimuskoti hyötyy opinnäytetyöstä, jos se lähtee kehittä-mään omaa toimintaansa kuntoutujien toiveiden ja opinnäytetyössä ehdotettujen kehittämis-ehdotusten perusteella. Lisäksi opinnäytetyössä on käytetty monipuolisesti lähteitä, joten sen kautta pääsee lukemaan myös muita aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Tämän vuoksi tavoite to-teutui, sillä opinnäytetyön kautta mielenterveyskuntoutujien ajatukset ja toiveet sosiaalisesta tuesta vietiin Sopimuskodin työntekijöiden tietoon, joten heidän ymmärryksensä kuntoutujien toiveista lisääntyi. Tässä vaiheessa ei voida vielä arvioida muiden kuin Sopimuskodin työnteki-jöiden ymmärryksen lisääntymistä sosiaaliseen tukeen liittyen, sillä opinnäytetyötä ei ole vielä muualla näytetty. Sopimuskoti voisi esimerkiksi vertaistuki-iltojen yhteydessä kertoa tutkimuksesta ja sen tuloksista, jolloin toiveet menisivät myös omaisten tietoon. Toivottavasti myös muut kuin Sopimuskodin työntekijät lukevat opinnäytetyön, mutta siihen opinnäytetyön tekijän on vaikea vaikuttaa. Tuloksia on helppo hyödyntää käytännön hoitotyössä myös muu-alla kuin Sopimuskodissa. Aina tulee kuitenkin muistaa, että kaikki hyötyvät erilaisesta tuesta, joten tuen antamisessa ja sen mahdollistamisessa tulee aina huomioida yksilöllisyys.
Opinnäytetyön tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia siitä, kuinka tärkeitä tuen antajia ryhmätoiminta, yhdessä tekeminen sekä arjen askareissa auttaminen ovat mielenter-veyskuntoutujille. Vaikka suurin osa tuloksista on samansuuntaisia aiempien tutkimusten pe-rusteella, tuo opinnäytetyö myös uutta tietoa. Uutta tietoa on esimerkiksi se, että Sopimusko-din mielenterveyskuntoutujat toivovat yksilöllisempää ohjausta, mikä ei aiemmissa tutkimuk-sissa tullut esille.
Opinnäytetyöprosessi oli todella opettava ja hyödyllinen oppimiskokemus. Sen myötä teo-riatiedot mielenterveyteen ja elintapoihin liittyen lisääntyivät. Sosiaalinen tuki oli käsitteenä vieras ennen opinnäytetyötä, joten siitä oppi paljon. Terveydenhoitajan työn näkökulmasta opinnäytetyön aihe on tärkeä, ja opinnäytetyöprosessi kasvatti ammatillisesti paljon. Opetta-vaista oli myös lukea englannin kielisiä tutkimuksia, sillä englanti ei ole opinnäytetyön teki-jälle vahva kieli. Erityisesti opinnäytetyö opetti tutkimusosaamista, josta aiemmin ei ollut ko-vinkaan paljon kokemusta. Opettavaista ja tulevaisuuden kannalta hyödyllistä oli yhteistyö työelämän edustajan, Sopimuskodin, kanssa. Työn aikana tehtiin paljon yhteistyötä Sopimus-kodin kanssa niin sähköpostin välityksellä kuin kasvokkain. Sopimuskoti antoi koko yhteistyön ajan kuvan, että tutkimuksella on todella heille hyötyä, ja Sopimuskodin ohjaajat ja johtaja auttoivat työn aikana aina tarpeen vaatiessa.
Lähteet
Aschbrenner K., Mueser K., Bartel S., Carpenter-Song E., Pratt S., Barre L., Naslund J. & Kin-ney A. 2013. The Other 23 Hours: A Qualitive Study of Fitness Provider Perpectives on Social Support for Health Promotion for Adults with Mental Illness. Health Soc Work. 2015 May;
40(2): Julkaistu 19.2.2015 2015. Viitattu 12.9.2016
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4462649/
Huttunen M. 2015a. Mielenterveyden häiriöt. Terveyskirjasto. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 16.8.2016.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00002
Huttunen M. 2015b. Tietoa potilaalle: Masennus. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 16.8.2016.
http://www.terveysportti.fi.nelli.laurea.fi/dtk/shk/koti?p_haku=masennus
Huttunen M. 2015c. Mitä ovat ahdistuneisuus- ja pelko-oireiset häiriöt? Terveyskirjasto. Lää-kärikirja Duodecim. Viitattu 9.9.2016.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.plain?p_artikkeli=lam00057
Huttunen. M. 2015d. Psykoosi (mielisairaus). Terveyskirjasto. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 9.9.2016.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00411
Huttunen M. 2015e. Persoonallisuushäiriöt. Terveyskirjasto. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 9.9.2016.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407
Kannas L., Eskola K., Välimaa P. ja Mustajoki P. 2010. Virtaa terveyden perusteet. 61, 234.
Atena Kustannus Oy. Jyväskylä. 61, 234.
Kela. 2016. Kuntoutus- ja osakuntoutusraha. Viitattu 21.2.2017.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/parisuhteen_oma-hoito/Pages/default.aspx
Klamas M. 2010. Av egen kraft tillsammans med andra. Personer med psykiska funktionshin-der, socialt stöd och återhämtning. Institutionen för Socialt arbete. Göteborgs universitet. 80-81, 83, 85-86, 88-91, 105, 110-111, 113, 115, 130-131, 150, 155 ja 168, 172. Viitattu
24.2.2017.
https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/23269/1/gupea_2077_23269_1.pdf
Konttila J. 2016. Aikuispsykiatrinen hoitotieteellinen tutkimus Suomessa vuosina 2000–2015- kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Pro gradu-tutkielma. Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tut-kimusyksikkö. Oulun yliopisto. 32–33. Viitattu 3.9.2017.
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201611123030.pdf
Koponen H. ja Lappalainen J. 2015. Mielenterveyspotilaan somaattinen terveys. Duodecim 2015:131;577–82.
http://www.terveysportti.fi.nelli.laurea.fi/xmedia/duo/duo12166.pdf
Kuula A. 2014. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Hansaprint. Vantaa.
Osuuskunta Vastapaino. 34–35, 61–63, 70, 102, 119, 129, 201, 214.
Kylmä J. ja Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita Prima Oy. Helsinki. 62, 64, 70, 71, 78, 127–129.
Kähärä-Wiik K., Niemi A. ja Rantanen A. 2007. Kuntoutuksella toimintakykyä. WSOY Oppima-teriaalit Oy. 5. uudistettu painos. 18–19, 21, 24.
Käypä hoito. 2013. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Duodecim. Viitattu 9.9.2016.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50076#NaN Käypä hoito. 2016. Depressio. Duodecim. Viitattu 9.9.2016.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023
Laukkala T., Tuisku K., Fransman H. ja Vorma H. 2015. Työikäisten mielenterveyskuntoutus.
Suomen lääkärilehti 12/2015. VSK 70. 1508, 1511–1512. Viitattu 26.11.2016.
http://www.fimnet.fi.nelli.laurea.fi/cl/laakarilehti/pdf/2015/SLL212015-1508.pdf
Lönnqvist J. & Lehtonen J. 2014. Psykiatria ja mielenterveyden häiriöt. Teos: Psykiatria. Toi-mittanut Lönnqvist J., Henriksson M., Marttunen M. ja Partonen T. Duodecim. Otavan Kirja-paino Oy. Keuruu. 19–20.
Martelin T., Hyyppä M.T., Joutsenniemi K. ja Nieminen T. 2009. Hyvä kumppani ja kivat kave-rit tuovat terveyttä arkeen. Terveyskirjasto. 7.1.2009. Viitattu 22.2.2017.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00107 Mielenterveyden keskusliitto. Käsitteitä mielenterveydestä. Viitattu 21.2.2017.
http://mtkl.fi/tietoa-mielenterveydesta/kasitteita-mielenterveydesta/
Mielenterveystalo. Omaiset ja läheiset. Viitattu 3.9.2017.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pa-ges/omaiset-ja-laheiset.aspx
Minkkinen H. 2015. Painonhallintaryhmäläisten kokemuksia elintapamuutosten vaikeuksista ja niistä selviytymisestä. ”Ole itsellesi armollinen. Mulle se oli just se koko homman idea” Ter-veyskasvatuksen pro gradu – tutkielma. Terveystieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. 46. Vii-tattu 7.10.2016.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/47983/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201512033907.pdf?sequence=1
Mäenpää. M. 2008. ”Laajempi ystäväpiiri- keveämpi mieli”. Yliopisto-opiskelijoiden sosiaali-nen tuki ja positiivisosiaali-nen mielenterveys. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Terveystie-teiden laitos. 61–62. Viitattu 30.9.2016.
http://www.yths.fi/filebank/592-Maenpaa_M_pro_gradu_Laajempi_ystavapiiri_.pdf
Pihlaja K. 2008. ”Joka päivä ittesä kuntouttaminen on kova työ”. Etnografinen tutkimus mie-lenterveyskuntoutujan arjessa oppimisesta. Pro gradu – tutkielma. Kasvatustieteiden lai-tos/erityispedagogiikan yksikkö. Jyväskylän yliopisto. 102. Viitattu 22.2.2017.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18982/URN_NBN_fi_jyu-200810075788.pdf?sequen
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. 2016. Psykoosien etiologia ja epidemiologia. Viitattu 26.8.2016.
http://www.pshp.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoohjelmat/Psykoosien_hoito/Psykoosien_etiolo-gia_ja_epidemiologia(29691)
Poppius E. 2008. Koherenssin tunne ja terveys. Duodecim. Viitattu 30.9.2016.
http://www.ebm-guidelines.com/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ttl00503&p_haku=ilmaantuvuus Rantanen A. 2009. Ohitusleikkauspotilaiden ja heidän läheistensä terveyteen liittyvä elämän-laatu ja sosiaalinen tuki. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. 39. Viitattu
30.9.2016.
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66505/978-951-44-7816-1.pdf?sequence=1
Romakkaniemi. M. 2011. Masennus. Tutkimus kuntoutumisen kertomusten rakentumisesta.
Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto yhteiskuntatieteiden tiedekunta. 60, 62, 205–211.
Viitattu 12.9.2016.
https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61723/Romakkaniemi_Marjo_DO-RIA.pdf?sequence=1
Seikkula J. ja Alakare B. 2004. Avoin dialogi: vaihtoehtoinen näkökulma psykiatrisessa hoito-järjestelmässä. Duodecim 2004; 120: 289–96. 289, 291–292, 294. Viitattu 3.9.2017.
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo94071.pdf Sopimuskoti ry. Yhdistys. Viitattu 3.9.2017.
http://www.sopimuskoti.fi/yhdistys/
Tarkiainen L. 2011. Ryhmämuotoinen elintapaohjaus osana työttömien palvelukokonaisuutta.
Rytmi-projektissa luodun toimintamallin arviointia. Rytmi-projekti. Helsingin yliopiston Koulu-tus- ja kehittämiskeskus Palmenia. 2, 20, 26–30. Viitattu 20.2.2017.
http://blogs.helsinki.fi/hyvinvointitieto/files/2011/09/Arviointiraportti_Rytmi.pdf
Tarkka M-T. 1996. Äitiys ja sosiaalinen tuki. Ensisynnyttäjän selviytyminen äitiyden varhaisvai-heessa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Vammalan Kirjapaino Oy. 12–14.
THL. 2013. Suomalaisten mielenterveys. Viitattu 9.9.2016.
http://www.terveydenhoitajaliitto.fi/easydata/customers/sthl/files/th-paivat2013esityk-set/suomalaisten_mielenterveys_suvisaari_08022013.pdf
THL. 2015a. Ahdistuneisuushäiriöt. Viitattu 9.9.2016.
https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/ahdistuneisuushairiot
THL. 2015b. Elintavat. Viitattu 9.9.2016.
https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elintavat THL.2015c. Elintavat ja mielenterveyshäiriöt. Viitattu 30.9.2016.
https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/elintavat-ja-mielenterveys-hairiot
Tilastokeskus. 2015. Työikäisiä kuolee aiempaa vähemmän verenkiertoelinten sairauksiin. Vii-tattu 9.9.2016.
http://www.stat.fi/til/ksyyt/2014/ksyyt_2014_2015-12-30_tie_001_fi.html
Tolonen U. 2011. Ruokaa mielelle – Ratkaisukeskeinen ryhmäohjelma masennuksesta toipu-vien mielenterveyskuntoutujien ravitsemusohjaukseen. Pro gradu – tutkielma. Ravitsemus-tiede. Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos. Lääketieteen laitos. Ter-veystieteiden tiedekunta. Itä-Suomen yliopisto. Maaliskuu 2011. 26, 28–36, 38, 48, 76–79. Vii-tattu 20.2.2017.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20110054/urn_nbn_fi_uef-20110054.pdf Tuomi J. ja Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. 73–75, 108–111, 117.
Turku R. 2007. Muutosta tukemassa. Valmentava elämäntapaohjaus. Edita Publishing Oy.
Edita Prima Oy. Helsinki. 15–16, 35, 56–61.
Tuulio-Henriksson A., Appelqvist-Schmidlechner k. ja Salmelainen U. 2015. AMI-kuntoutus.
Ryhmäpainotteinen kuntoutusmalli työelämässä oleville masennuskuntoutujille. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 138. Kelan tutkimusosasto. Helsinki. 40. Viitattu 20.2.2017.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/156631/Tutkimuksia138.pdf?sequence=26 Valtioneuvosto. 2002. Kuntoutusselonteko. 3, 17. Viitattu 22.2.2017.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114250/kselte02.pdf?sequence=1
Van der Feltz-Cornelis C.M., Ten Have M., Penninx B.P., Beekman A.T.F., Smit J.H. & De Graaf R. 2010. Presence of Comorbid Somatic Disorders Among Patients Referred to Mental Health Care in the Netherlands. 2010. Psychiatric Services. November 2010 Vol. 61 No. 11.
1120-1121. Viitattu 12.9.2016.
http://ps.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/ps.2010.61.11.1119
Verheijden M., Bakx J., Weel C., Koelen M. ja Staveren W. 2005. Role of social support in life-style-focused weight management interventions. European Journal of Clinical Nutrition (2005) 59, Suppl 1, S179-S186. 181. Viitattu 7.10.2016.
http://search.proquest.com.nelli.laurea.fi/cen-tral/docview/219663479/2A865B6138F64827PQ/1?accountid=12003
Vuori I. 2015. Elintapojen terveysvaikutukset. Duodecim 2015;131:729–36. 729, 731, 734. Vii-tattu 9.9.2016.
https://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12209.pdf Väistö S. 2016. Haastattelu Sopimuskodilla. Toiminnanjohtaja.
Liitteet
Liite 1 Kirjallinen suostumus ja tutkimusesite