Tutkimusetiikka perustuu Suomessa Opetusministeriön asettaman Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK 2012) linjauksiin ja ohjeisiin hyvästä tieteellisestä käytännöstä.
Tällöin eettisesti luotettavan ja hyväksyttävän tutkimuksen tulee perustua hyvän tieteellisen käytännön edellytyksiin. Ensinnäkin tutkimuksessa tulee noudattaa rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimusprosessin jokaisessa vaiheessa. Toisekseen tutkimukseen tulee soveltaa eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä. Avoimuus ja vastuullisuus ovat tällöin tieteellisen tiedon käsittelyn edellytyksiä. Tutkimusta tehtäessä muiden tutkijoiden aikaisempi tutkimustyö tulee huomioida asianmukaisella tavalla, kuten osoittamalla aikaisemman tutkimuksen arvo ja merkityksellisyys omaan tutkimukseen nähden oikeaoppista viittaustekniikkaa hyödyntäen.
Eettisesti kestävä tutkimus perustuu tarvittavien tutkimuslupien hankkimiseen ja vastuulliseen toimintaan kaikkia tutkimukseen osallistuvia tahoja kohtaan. Vastuu hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta on tutkijalla itsellään. (TENK 2012, 6-7.) Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeet hyvästä tieteellisestä käytännöstä ohjasivat tämän tutkimuksen toteuttamista. Seuraavaksi erittelen näkökulmia, joiden valossa arvioin tämän tutkimuksen eettisyyteen ja luotettavuuteen liittyviä lähtökohtia.
Tieteellisen tiedon tulee perustua avoimuuteen ja julkisuuteen (Raatikainen 2004, 143-144;
Hilpelä 1998, 15). Tiedon avointa ja julkista voidaan pitää tieteellisen tiedon tunnusmerkkinä. Tiedon julkisuudella tarkoitetaan lähtökohtaisesti sitä, että tutkimustieto on julkisesti kaikkien saatavilla. (Hilpelä 1998, 15.) Tämä tutkielma asetettiin työn palautusvaiheessa julkiseksi Open Access -tiedostoksi, jolla voidaan osoittaa avoimuutta julkisuuden periaatetta kohtaan. Julkisuusnäkökulma on näin ollen huomioitu tämän tutkielman toteuttamisessa.
Tuomen ja Sarajärven (2004, 128-129) mukaan tutkimuskäytännön etiikan voidaan katsoa perustuvan ihmisoikeuksien toteutumiselle. Koska tässä tutkimuksessa tutkimuksen kohteena olivat ihmisten näkemykset, tulee tutkijan varmistua siitä, että tutkittavien suoja toteutuu kaikissa tutkimuksen toteuttamisen vaiheissa. Ensimmäisenä tutkijan on selvitettävä tutkittavalle tutkimukseen liittyvät tavoitteet, menetelmät ja riskit (Tuomi &
Sarajärvi 2004, 128). Tässä tutkimuksessa tutkittaville kerrottiin, että kyseessä on erityispedagogiikan pro-gradu –tutkielma, joka selvittää opettajaopiskelijoiden käsityksiä autismin kirjon oppilaan opettamisesta inklusiivisessa oppimisympäristössä. Näin ollen, tutkittavat olivat tietoisia siitä, mihin tutkimusaineistoa hyödynnetään. Koska kaikki haastateltavat opiskelivat yliopistossa, voidaan heidän myös olettaa olevan tietoisia pro gradu -tutkielman luonteesta ja tarkoituksesta. Tutkittaville täsmennettiin jo alkuvaiheessa, että aineisto kerätään haastattelemalla, jolloin haastattelu vie noin 20-30 minuuttia. Lisäksi tieteelliseen tutkimukseen osallistumisen on perustuttava vapaaehtoisuuteen, luottamuksellisuuteen ja nimettömyyteen (Tuomi & Sarajärvi 2004, 128-129). Tässä tutkimuksessa osallistujien vapaaehtoisuus varmistettiin kirjallisella suostumuksella (ks.
liite 2). Osallistujille myös täsmennettiin, että heillä on halutessaan oikeus vetäytyä tutkimuksesta missä vaiheessa tahansa. Haastateltaville tarkennettiin, että aineisto käsitellään nimettömänä, eikä osallistujien henkilöllisyys selviä haastattelijaa lukuun ottamatta muille henkilöille missään vaiheessa tutkimuksen toteuttamista. Koska suoritimme aineistonkeruun yhteistyössä opiskelutoverini kanssa, käsittelin aineistoa tutkimuksen toteuttamisen ajan pseudonimien avulla. Tällöin litteroitu aineisto luovutettiin toiselle pro-gradu –tutkielman tekijälle siten, että haastateltavan henkilöllisyys pysyi täysin anonyymina.
Tutkimusasetelmaan ja aineistonkeruuseen liittyvien eettisten ongelmien ilmenemistä voidaan arvioida vähentävän sen, että kaikki haastateltavat olivat täysi-ikäisiä ja heidät arvioitiin erityisen kykeneviksi ymmärtämään haastattelujen toteuttamisen tarkoitus sekä tutkimuksen tavoite ja luonne.
Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuus perustuu arvioon tutkimuksen uskottavuudesta, täsmällisyydestä ja laadusta (Golafshani 2003, 604). Tällöin hyvää tieteellistä käytäntöä rikkoo luonnollisesti vilpillisyys missä tahansa tutkimuksen toteuttamisen vaiheessa (Tuomi
& Sarajärvi 2004, 130). Myös Löppönen ja Vuorio (2013, 10) linjaavat tutkimusetiikan perustuvan tutkimusprosessin oikeellisuuteen ja uskottavuuteen. Tällöin tutkijana toimiminen edellyttää sitä, että tutkija tuntee perusteellisesti tutkimusetiikan menetelmät ja sisällöt (Löppönen & Vuorio 2013, 10). Tässä tutkimuksessa pyrittiin noudattamaan hyvää tieteellistä tutkimuskäytäntöä koko työskentelyprosessin ajan. Tällöin eettisyys, tieteellisyys ja objektiivisuus pyrittiin turvaamaan kaikissa tutkimuksen teon vaiheissa. Aikaisempia aiheesta julkaistuja tutkimustuloksia pyrittiin käsittelemään yhdenvertaisen
merkityksellisinä huolimatta siitä, että tutkimustulokset eivät aina tukeneet toisiaan tai olleet samassa linjassa.
Kirk ja Miller (1986, 41-42) lähestyvät laadullisen tutkimuksen reliabiliteetin arviointia metodin luotettavuuden ja ajallisen pysyvyyden näkökulmista. Ensimmäisenä tulisi keskittyä tutkimusmetodin luotettavuuden arviointiin. Tällöin on arvioitava olosuhteiden, tilannesidonnaisuuden ja kontekstin vaikutusta metodin luotettavuuteen. Esimerkiksi haastattelukysymykset tulee asettaa siten, että ne eivät tuottaisi ennalta-arvattavia vastauksia. Tilannesidonnaisuus ja konteksti tulee huomioida haastateltavan vastauksia ja täten luotettavuutta tarkasteltaessa. Voi olla, että haastateltavat pyrkivät toisinaan käyttäytymään sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla, joka tuottaa epäluotettavia, stereotyyppisiä vastauksia. (Kirk & Miller 1986, 41.) Tässä tutkimuksessa on kiinnitettävä huomiota etenkin tilannesidonnaisuuteen ja arvioitava luotettavuutta sosiaalisen velvoittavuuden näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tutkimusasetelmaan saattaa sisältyä esimerkiksi hierarkkinen epätasapaino, mikäli haastateltava koki, että oma osaaminen suhteessa haastattelijaan tai yleisiin odotuksiin on matala. Voi olla mahdollista, että haastateltava ei aina esimerkiksi uskaltanut ilmaista omia todenmukaisia näkökantojaan, mikäli epäili itse niiden todenmukaisuutta tai tarkoituksenmukaisuutta. Tällöin tämän tutkimuksen metodista luotettavuutta saattoi heikentää se, että jotakin oleellista saattoi jäädä tutkimusaineiston ulkopuolelle. Sosiaalinen paine saattoi siis vaikuttaa kasvokkain tapahtuvan haastattelun luotettavuuteen tämän tutkimuksen aineistonkeruussa.
Haastateltavien vastauksia tulisikin arvioida myös kriittisesti. Siksi on syytä pohtia, kuinka totuudenmukainen esimerkiksi haastateltavien kokemus omista vähäisistä tiedoista autismin kirjosta ja inkluusiokasvatuksesta todellisuudessa oli, vai kertovatko vastaukset jostakin muusta ilmiöstä, kuin tietotaidon puutteista. Tätä tutkimusta toteuttaessani havaitsin joissakin haastatteluissa, että joidenkin haastattelukysymysten kohdalla haastateltava saattoi ehkä arastella kysymyksiin vastaamisessa. Pyrinkin kannustamaan haastateltavia ilmaisemaan näkökantojaan avoimesti ja omin sanoin. Korostin, ettei haastattelukysymyksiin ole oikeita tai vääriä vastauksia.
Reliabiliteetin arvioinnin toinen näkökulma perustuu ajallisuuden luotettavuuden arviointiin. Tällöin on siis tarkasteltava, kuinka pysyviä havainnot tai tulokset ovat
ajallisesti. Havaintojen tai mittaustulosten säilyminen ennallaan eri aikoina vahvistaa tutkimuksen luotettavuutta. Kuitenkin, tulosten ajallisen pysyvyyden arviointi on ongelmallista, sillä tutkimuskohde on harvoin kvalitatiivisessa tutkimusotteessa muuttumaton objekti. (Kirk & Miller 1986, 42.) Tässä tutkimuksessa voidaan kuitenkin arvioida tulosten ajallista pitävyyttä luotettavuuden ja eettisyyden näkökulmista.
Tutkimusetiikan kannalta tutkimuksen toteuttamisen tulisi olla perusteltua ja tarkoituksenmukaista, ja luotettavuuden kannalta taas ajallisesti pitävää. Koska opettajankoulutusta pyritään jatkuvasti kehittämään, ja koulumaailma ottaa kehitysaskeleita yhteiskunnan muutoksien johdosta, on tutkimuksen eettistä perustetta ja luotettavuutta arvioitava. Voi olla, että erilaiset muutokset esimerkiksi opettajankoulutuksen rakenteessa tai yhteiskunnassa vaikuttavat tämän tutkimuksen tulosten validiuteen tai luotettavuuteen tulevaisuudessa. Siksi esimerkiksi jatkotutkimus tai seurantatutkimus aiheesta vahvistaisi reliabiliteettia ajallisuuden luotettavuuden näkökulmasta.
Tutkimuksen luotettavuutta tulisi arvioida myös tarkastelemalla tutkijan asemaa. Tutkijan asema voi muodostua tutkimuksen toteuttamisen kannalta haasteelliseksi. Tutkijan pyrkimyksenä on tulkita tutkittavien tarjoamaa tietoa vaikuttamatta itse tuotetun tiedon laatuun. Tällöin objektiivisuuden voidaan katsoa edellyttävän sitä, että tutkija tarkastelee tutkimusilmiötä tiedosta täysin ulkopuolisena toimijana. Näin ollen, laadullisen tutkimuksen täydellinen objektiivisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi. (Eskola & Suoranta 1998, 17.) Tässä tutkimuksessa aineistonkeruu perustui asetelmaan, jossa haastattelijan ja haastateltavien voidaan katsoa olevan yhdenvertaisia toimijoita tämän tutkimuksen selvitettävään ilmiöön ja tutkimustehtävään nähden. Haastattelijana tavoitteenani oli selvittää opettajaopiskelijoiden käsityksiä autismin kirjosta ja inkluusiosta, kun samaan aikaan lukeudun itse samaan asemaan, eli opettajaopiskelijaksi. Tällöin itselläni on opettajaopiskelijana väistämättä omia käsityksiä tämän tutkimuksen ilmiöstä. Kuitenkin, tutkijan tulisi käsitellä tutkimusaineistoa ilman, että omat näkemykset ohjaavat tuotettua tietoa (Eskola & Suoranta 1998, 17). Pyrin säilyttämään tutkimuksen objektiivisuuden pohtimalla ja tiedostamalla omia käsityksiäni ilmiöstä suhteessa tämän tutkimuksen tutkimustehtävään jo ennen aineistonkeruuta. Näin pyrin selkeästi erottamaan omat käsitykseni tutkittavien käsityksistä. Tavoitteenani oli myös rakentaa tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys perusteellisesti, jolloin tarkoituksenani oli varmistaa oma teoreettinen ymmärrykseni tutkittavasta ilmiöstä. Lisäksi pyrin analysoimaan aineiston
mahdollisimman tarkasti ja huolellisesti (vrt. TENK 2012), jolloin tarkoituksenani oli varmistua siitä, että tutkittavien tarjoama tieto todella ohjaa aineiston analyysiä.
Kaksi tämän tutkimuksen haastateltavista, yksi luokanopettajaopiskeija ja yksi erityisopettajaopiskelija olivat minulle tuttuja henkilöitä. Muut haastateltavat olivat entuudestaan täysin tuntemattomia, tai heidän henkilöllisyytensä ei ollut tiedossani, sillä toteutimme aineistonkeruun yhteistyössä toisen pro-gradu –tutkielmaa samasta aiheesta tekevän opiskelutoverini kanssa. Haastattelijan ja tutkimukseen osallistujan välinen suhde saattaa tällöin vaikutta tutkimuksen kulkuun tai heidän asennoitumiseensa haastattelutilanteeseen. Voi olla, että haastateltavat kokivat olonsa rentoutuneemmiksi, sillä he tunsivat haastattelijan entuudestaan. Koen sen voivan olla tässä tapauksessa mahdollista, että tuntemani haastateltavat antoivat tyhjentävämpiä vastauksia ja pohtivat ilmiöitä monipuolisemmin. Kyse voi toisaalta olla myös sattumasta, sillä itse suoritin kuitenkin vain kolme tämän tutkimuksen haastatteluista. Pyrin haastattelijana toimimaan samalla tavalla kaikissa haastattelutilanteissa huolimatta siitä, tunsinko haastateltavan entuudestaan vai en.
Näin toimimalla tarkoitukseni oli turvata hyvän tieteellisen tutkimuskäytännön edellytykset aineistonkeruun ja sen käsittelyn aikana.
Tässä tutkimuksessa yksi haastattelu toteutettiin Skypen välityksellä. Pyrin arvioimaan kriittisesti myös sen vaikutusta aineistonkeruun luotettavuudelle. Skype mahdollistaa tutkimushaastattelun tekemisen, kun erilaiset esteet, kuten paikan tai ajan puute, tai pitkä välimatka rajoittavat tapaamisen järjestämistä. Vaikka Skype mahdollistaa kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen kaltaisen tilanteen, liittyy siihen myös haasteita. Osa tutkijoista esittää, ettei Skypen välityksellä luotu vuorovaikutustilanne ole kasvokkain tapahtuvaan kommunikointiin verrattuna yhtä autenttinen. (Janghorban ym. 2014, 1-2).
Havaitsin, että Skypen välityksellä toteutettu haastattelu saattoi heikentää mahdollisuutta esimerkiksi lisäkysymyksien tekemisestä, sillä tekniset ongelmat, kuten kuuluvuus oli välillä jokseenkin heikko. Lisäksi Skypen välityksellä elekielen osuus oli vähäinen, sillä tietokonevälitteinen kommunikointi saattoi vähentää esimerkiksi kasvonilmeiden tai eleiden tunnistettavuutta. Siksi voi olla, että haastattelutilanteen johdonmukainen eteneminen saattoi olla heikompi teknologisessa ympäristössä toteutetussa haastattelussa kasvokkain tapahtuneisiin haastatteluihin verrattuna. Pyrin haastattelijana selkeään
kysymyksenasetteluun ja artikulointiin, jotta haastateltavalla olisi ollut mahdollisimman hyvät valmiudet vastata haastattelukysymyksiin ja osallistua keskusteluun myös teknologisvälitteisessä haastatteluympäristössä.