Louhoksen kuivatuksen vaikutukset

Laaja louhosalue muuttuu vähitellen kokonaisuudessaan teollisuusalueeksi louhinnan edetessä vaiheittain malmiolta toiselle. Loppuvaiheissa louhosalueen laajuus (Loitso) tulee olemaan yli 3 km², lopullinen laajuus saavutetaan pitkän toiminta-ajan kuluessa. Muiden louhosalueiden pinta-alat ovat likimain seuraavat: Kaulusrova noin 2 km² ja Pierkuli n. 0,8 km². Louhinnasta aiheutuvat muutokset ovat vähittäisiä ja riippuvat louhintamäärien ohella myös lopullisesta louhintajärjestyksestä. Tästä syystä eri louhosalueiden vaikutuksia Yli-Nuortin Natura-alueeseen on seuraavassa tarkasteltu alueittain.

Loitso

Loitson alueen louhosten kuivanapitoon liittyy useita vesistöjärjestelyjä. Sokliojan alaosaan joudutaan rakentamaan siirtouoma louhosalueen itäpuolelle ja lisäksi oikaisu-uoma Yli-Nuorttiin louhosalueen eteläpuolelle.

Louhosalueen ympäristön pintavesien pääsy louhosalueelle estetään niskaojilla, joista vedet johdetaan kiintoaineen laskeutusaltaiden ja kosteikkojen kautta Sokliojaan ja Yli-Nuorttiin.

Avolouhoksen toimisto- ja varastoalueen valuma- ja sadevedet ohjataan öljynerottimen kautta kiintoaineksen laskeutusaltaaseen ja altaan jälkeen olevalle kosteikolle. Kosteikolta vesi kerätään uudelleen ojaan ja johdetaan lähemmäs rikastamoa rakennettavalle suuremmalle selkeytysaltaalle. Tämä allas toimii myös louhosalueen vesien jälkiselkeytysaltaana sekä myöhemmin rikastamon raakavesivarasto-altaana. Edellä kuvatuista pintavesijärjestelyistä ei kohdistu vaikutuksia Yli-Nuortin Natura-alueelle.

Kaivostoiminnan pohjavesivaikutukset syntyvät louhosalueen kuivatuksesta. Toiminnan alkuvaiheessa avolouhosalueen pintamaita kuivatetaan normaalien metsäojien avulla.

Metsäojista vedet johdetaan louhosalueelle rakennettavien kiintoaineksen laskeutusaltaiden (noin 4 kpl, primäärialtaat) ja kosteikkojen kautta suurempaan selkeytysaltaaseen (sekundääriallas) sekä siitä edelleen Yli-Nuorttiiin. Rikastamon toiminnan käynnistyttyä sekundääriallasta hyödynnetään raakaveden ottamiseen (kts. vesistöjärjestelyt edellinen kappale). Näillä ”pintakuivatustoimilla” ei ole laajempia pohjavesivaikutuksia (alenema, vedenlaatu), eivätkä ne aiheuta vaikutuksia Yli-Nuortin Natura-alueelle.

Louhintaa varten avolouhosaluetta esikuivatetaan siiviläputkikaivoilla, joista pohjavesi johdetaan lähimpään primääriselkeytysaltaaseen tai avolouhosalueen niskaojaan ja edelleen

31

kosteikkojen kautta purkuvesistöön. Varsinainen malmin kuivatus tehdään syvillä avo-ojilla ja pumppaamalla louhoksen pohjalta uppopumpulla. Kuivatusvedet johdetaan lähimpään primääriselkeytysaltaaseen ja siitä edelleen kosteikon kautta sekundääriselkeytysaltaaseen.

Louhoksen syvetessä kuivatusvesimäärä kasvaa. Samoin lisääntyvät vaikutukset ympäröivien alueiden pohjaveteen kohdistuvat vaikutukset. Soklin kaivoshankkeen YVA:n yhteydessä tehty pohjavesivaikutusarvio pohjautuu maksimaalisiin vaikutuksiin toiminnan loppuvaiheissa.

Laskennan tarkemmat yksityiskohdat on esitetty YVA-selostuksessa. Loitson alueella louhoksen kuivatustarve pohjavesien osalta olisi toiminnan loppuvaiheissa suuruusluokkaa 6 000 m³/d. Kuivatuksen aiheuttama pohjavesialenema ulottuisi teoriassa maksimissaan n. 1 600 m etäisyydelle louhosalueelta (ollen siten noin puoli kilometriä Natura-alueelta). Tässä on kuitenkin huomioitava, että laskenta ei huomioi pohjavesialeneman luonnetta eikä kohdealueen varsin heterogeenistä hydrogeologiaa. Käytännön oloissa merkittävät alenemat havaitaan louhoksen lähialueilla ja etäisyyden kasvaessa alenema pienenee nopeasti, ollen maksimietäisyydellä lähinnä teoreettinen lukuarvo. Soklissa suoritettujen laajojen geohydrologisten tutkimusten perusteella voidaan luotettavasti todeta, että hydraulinen yhteys Loitson louhosalueen ja Yli-Nuortin Natura-alueen välillä on heikko ja katkeaa useissa kohdin pintavesistöihin. Loitson alueen louhostoiminnoilla ei siten arvioida olevan pohjavesivaikutuksia Yli-Nuorttin Natura-alueelle.

Loitson alueen kuivatusvesilaskennan osalta on huomioitava, että laskenta on tehty olettaen Loitson alue louhittavaksi yhtenä suurena louhoksena. Tämä ei tietysti vastaa todellisuutta mutta koska louhintasuunnitelmaa ei ollut käytettävissä, jouduttiin tekemään tällainen yksinkertaistava olettamus laskennan ja arvioiden helpottamiseksi. Todellisessa tilanteessa louhittaisiin pienialaisempia malmioita kerrallaan, mikä vastaavasti vähentäisi kuivatusvesimäärää ja kuivatuksesta aiheutuvia vaikutuksia. Lisäksi on huomioitava, että laskennalliset maksimivaikutukset realisoituisivat vähitellen ja täydessä mitassaan vasta louhosten ollessa lähellä lopullisia maksimimittojaan.

Louhosten louhintatasojen ja Natura-alueiden välisten korkeuserojen sekä pohjaveden pinnantasojen havainnollistamiseksi on laadittu leikkauskuvat mittakaavassa 1:20 000/1:2 000.

Leikkausten maanpintaprojektiot on esitetty liitteessä 6.2 ja itse leikkaukset liitteessä 6.3.

Esitystavasta johtuen (pystymittakaava vääristyy) leikkauksissa esitettyjen louhosten alimmat louhintatasot näkyvät leikkauksissa oikealla tasollaan mutta louhosten poikkileikkauksesta ei voida suoraan päätellä louhittavan massan volyymiä kullakin korkeustasolla.

Lisäksi liitteessä 6.4 on visualisoitu em. kuivatusvesilaskentaa esittämällä laskennassa käytetyt louhosalueet sekä laskennan perusteella arvioidut teoreettiset alenema-alueet. Alenema-alueiden osalta on esitetty laskennassa saatu alenemaetäisyyden vaihteluväli eri vedenjohtavuuden arvoilla, todennäköisestä keskimääräisestä vedenjohtavuudesta (vihreä, Loitson alueella k = 2,5

× 10^-6 m/s) todennäköiseen maksimiin (sininen, Loitson alueella k = 5 × 10^-6 m/s). Esitetty rasterirajaus osoittaa alueen, jolla alenemavaikutus todennäköisesti havaitaan. Molempien alueiden äärialueilla alenemavaikutus tosin on lähinnä teoreettinen ja kokemusperäisen tiedon perusteella vaikutus on käytännössä havaittavissa lähinnä louhoksen lähialueilla.

Lisäksi on esitetty kaksi herkkyysanalyysin alenemarajausta (ns. worst case- skenaariot).

Rajausten laskennassa on käytetty likimain kertaluokkaa suurempia keskimääräisiä vedenjohtavuusarvoja, kuin mitä alueella arvioidaan esiintyvän (oranssi rajaus 1 × 10^-5 ja punainen rajaus 2,5 × 10^-5 m/s). Herkkyysanalyysi on tehty, jotta voidaan arvioida sovelletun arviointimenetelmän soveltuvuutta mm. tapauksessa, jossa harjujakson alueella, Sokliojan ja Yli-Nuortin Natura-alueen välillä, esiintyisi vastoin tutkimuksista saatua tietoa, esim. hyvin karkeita ja vettäjohtavia kerrostumia. Keskimääräiselle maksimivedenjohtavuudelle 2,5 × 10^-5 m/s (worst case skenaario) on lisäksi mallinnettu alenemakäyrä kaksiulotteisella Slide-ohjelmistolla harjuselänteen suunnassa. Alenemakäyrän osalta tulee huomioida, että se ei edusta absoluuttista toteutuvaa alenemaa vaan lähinnä havainnollistaa mahdollisten alenemien suuruusluokkaa ja vaihtelua etäisyyden funktiona.

32

Arvioitu alenema voisi toteutua lähinnä rajatulla alueella harjuselänteen suunnassa.

Alenemakäyrät on esitetty liitteessä 6.4 etäisyyksille 100, 500, 1 000 ja 1 500 m. Alenema on ilmoitettu metreinä mallinnetusta nykyisestä pohjaveden pinnasta. Mallinnuksesta havaitaan, että alenema on useiden metrien luokkaa vielä 1 000 metrin etäisyydelle mutta alenee sitten nollaan ennen Yli-Nuortin joenmutkaa, joka sijaitsee noin 500 m Natura-alueen pohjoispuolella.

Alenemakäyriä laskettiin useilla muillakin vedenjohtavuusarvoilla vaihdellen johtavan lajittuneen kerrostuman k-arvoa välillä 10^-3…10^-6 m/s. Laskentoja ei ole esitetty leikkauksissa ja kartoissa selvyyden vuoksi mutta yhteenvetona herkkyysanalyysistä voidaan todeta, että k-arvon suureneminen (= vedenjohtavuuden parantuminen) vaikuttaa lähinnä aleneman suuruuteen louhosta lähestyttäessä. Aleneman maksimietäisyys ei juurikaan kasva ja rajautuu kaikissa tapauksissa viimeistään em. Yli-Nuorttijoen mutkaan. Tästä voidaan päätellä, että mikäli Sokliojan ja Yli-Nuortin välisellä harjualueella esiintyisi huomattavankin karkeita maalajikerrostumia tutkimuksissa todetun tiiviin moreenin alla, ei pohjaveden alenema tästä huolimatta ulottuisi Natura-alueelle johtuen Yli-Nuorttijoen vaikutuksesta. Alenema voi maksimissaan ulottua jokeen saakka, jolloin joesta harjuun imeytyvä vesi riittää kompensoimaan aleneman vaikutuksen. Vastaavaa imeytymistä jokikerrostumien läpi voisi tapahtua Sokliojan uomassa, mutta sitä ei ole huomioitu mallinnuksessa. Tämä kompensoisi edelleen pohjavesialeneman suuruutta harjualueella.

Arvioidut alenemaetäisyydet vastaavat suuruusluokaltaan aiemmin Loitson alueen louhoksille arvioituja alenemia (Vesihydro 1989). Tällöin harjujakson alueella alenemien arvioitiin ulottuvan pääosin 400…700 m etäisyydelle riippuen laskentaparamatreista.

Kaulusrova

Kaulusrovan louhosalue sijaitsee Sokliojan ja Yli-Nuorttin Natura-alueen välisellä alueella.

Suunniteltu louhos on verrattain laaja. Louhos sijaitsee kuitenkin ylävällä, ohuen maapeitteen alueella, minkä lisäksi suunniteltu louhintasyvyys on varsin alhainen. Näistä seikoista sekä ympäröivän alueen hydrogeologista olosuhteista johtuen louhoksen merkittävin kuivatustarve aiheutuu sadevesistä sekä mahdollisista pintavalumavesistä. Pohjaveden suotautuminen louhokseen ja siitä aiheutuva kuivatustarve on varsin vähäinen, enimmillään noin 150 m³/d louhinnan loppuvaiheissa. Pohjaveden alenemaetäisyys olisi enimmillään noin 150 m louhoksen reunalta. Louhoksen ja Natura-alueen välillä olisi siten yli 800 m leveä ”suojakaista”, jossa ei arvioida tapahtuvan minkäänlaisia pohjavesivaikutuksia. Lisäksi on huomattava, että Kaulusrovan ylävästä sijainnista ja matalasta louhintatasosta johtuen sijoittuu louhos lähes kokonaisuudessaan korkeammalle kuin Yli-Nuortin Natura-alue sekä sen vaikutuspiirissä olevat pohjavesialueet. Tämä estää myös teoreettiset pohjavesivaikutukset. Näin ollen Kaulusrovan alueen louhostoiminnoista ei arvioida aiheutuvan pohjavesivaikutuksia Yli-Nuortin Natura-alueelle. Kaulusrovan päämalmion alueelle laskettuja alenemaetäisyyskäyriä ei em. syistä ole esitetty karttaliitteessä 6.4.

Varsinaisen Kaulusrovan louhosalueen eteläpuolella sijaitsee pienehkö satelliittimalmio, joka sijaitsee verrattain lähellä Natura-aluetta, lähimmillään noin 300 m päässä. Malmion alapinnan taso sijaitsee likimain 15-20 m maanpinnasta, eli kyseessä on Kaulusrovan päämalmion tapaan matala louhos. Toisaalta malmin tonnimäärä on Pierkulin tapaan vähäinen, joten mahdollinen louhinta olisi hyvin lyhytaikaista. Laskennallinen pohjaveden alenemaetäisyys louhoksen reunalta on noin 300-500 m. Laskennassa käytetyt vedenjohtavuudet ovat k = 5 × 10^-7 m/s (vihreä) ja k = 1 × 10^-6 m/s (sininen). Louhoksen ympäristön maaperä muodostuu moreenista, jonka vedenjohtavuus on suhteellisen alhainen. Kun huomioidaan malmin alapinnan taso suhteessa Natura-alueen pohjavedenpinnan tasoon, voidaan todeta, että malmin alapinta sijaitsee pääosin Ylinuortin pohjavesipintaa ylempänä, mikä muut em. seikat huomioiden minimoi mahdolliset pohjavesivaikutukset Natura-alueen suhteen lähinnä teoreettiseksi ja hyvin lyhytaikaisiksi. Satelliittimalmion ei arvioida vaikuttavan Yli-Nuortin Natura-alueelle.

33

Pierkuli

Suunnitelluista louhosalueista Pierkulin louhokset sijaitsevat toiseksi lähimpänä Yli-Nuortin Natura-aluetta. Alueen louhintasyvyys on enimmillään 40…65 m maanpinnasta, mistä johtuen pohjavesistä aiheutuva kuivatustarve on suurempi kuin Kaulusrovan alueella. Louhosalueen kuivatus hoidettaisiin vastaavasti kuin Loitson alueella. Suotovirtaaman louhokseen arvioidaan enimmillään olevan 1 000 m³/d louhinnan loppuvaiheessa, jolloin alenemaetäisyys louhoksen reunasta olisi maksimissaan 600 m.

Lähimpänä aluetta sijaitseva louhosalue on Pierkuli-S -malmio, jonka etäisyys Natura-alueelle on noin 800 m. Teoreettinen kuivatusvaikutus rajautuisi siten Natura-alueen pohjoispuoliselle Pierkulinaavalle. Myös Pierkulin osalta on huomioitava, että merkittäviä pohjavesialenemia havaitaan vain louhosalueen välittömässä läheisyydessä.

Pierkulinaavallakaan ei siten todennäköisesti havaita mitattavia alenemavaikutuksia, etenkin kun huomioidaan Pierkulin alueen louhosten toiminta-ajat, jotka ovat enimmilläänkin muutamia vuosia. Näin lyhyellä aikavälillä ei pohjavedessä ehdi syntyä kauempana havaittavia muutoksia, etenkään kohdealueen kaltaisessa moreenimaaperässä.

Pierkulin malmialueella louhinnan on suunniteltu kohdistuvan ns. päämalmion alueelle sekä Pierkulin pohjois- ja eteläpuolella sijaitseviin pienempiin satelliittimalmioihin. Mikäli toiminta alueella aikanaan alkaa, tullaan louhinta todennäköisesti aloittamaan päämalmion alueelta.

Pierkuli-S- malmion osalta louhinta todennäköisimmin realisoituu vasta myöhemmässä vaiheessa. Mikäli päämalmion louhinnan yhteydessä syntyy arvioitua suurempia pohjavesivaikutuksia, voidaan Pierkuli-S:n osalta harkita louhinnan tarvetta ja mahdollisesti päivittää louhintasuunnitelmia uuden tiedon pohjalta. Mikäli Pierkuli-S jätetään kokonaan louhimatta etäisyys päämalmion ja Natura-alueen välillä kasvaisi yli 0,5 km.

Pierkulinaavalla havaittavat mahdolliset muutokset olisivat verrattain lyhytaikaisia, enintään muutamia vuosia. Vaikutukset eivät ulotu Yli-Nuortin Natura-alueelle saakka. Myöskään Pierkulin alueen louhostoiminnoilla ei näin ollen arvioida olevan pohjavesivaikutuksia Yli-Nuortin Natura-alueelle.

Pierkulin osalta lasketut teoreettiset alenemaetäisyydet on myös esitetty liitteessä 6.4.

Laskennassa on käytetty vastaavia parametrejä kuin Kaulusrovan tapauksessa. Pierkulille ei kuitenkaan ole laskettu alenemakäyriä eikä herkkyysanalyysikäyriä todennäköistä suuremmille vedenjohtavuuden arvoille. Tähän on päädytty, koska alueen lyhytaikaisten louhosten kuivattamisesta Natura-alueelle aiheutuva riski katsotaan kokonaisuudessaan vähäiseksi verrattuna Loitson alueen suurempiin ja pitkäaikaisempiin louhoksiin nähden. Lisäksi laskennassa käytetyt vedenjohtavuuden arvot edustavat normaalisti tämäntyyppisessä moreenimaassa tavattavia vedenjohtavuuden vaihteluvälejä, eikä maaperän laadusta johtuen ole odotettavaa, että Pierkulin ympäristössä esiintyisi lajittuneita kerrostumia, jotka nostaisivat selvästi maaperän keskimääräistä vedenjohtavuutta. Pierkulin tyyppisessä moreenimaassa alenemakäyrä on kokemuksen perusteella vielä jyrkempi kuin Loitsolle arvioitu. Moreenissa voi esiintyä hyvinkin jyrkkä gradientti louhoksen välittömässä lähimaastossa mutta etäämpänä louhoksesta pohjavesipinta ei juuri muutu luonnontilaisesta. Normaali vuodenaikaisvaihtelu on kuivatuksesta aiheutuvaa vaihtelua merkittävämpää.

Mahdolliset Nb-louhokset

Alueelle suunnitellut niobilouhokset ovat fosfaattilouhoksiin verrattuina varsin pieniä ja suppea-alaisia. Tästä johtuen myös niobilouhoksista aiheutuva kuivatustarve on fosfaattilouhoksiin verrattuna vähäinen, kuten myös kuivatuksesta aiheutuvat pohjavesialenemat. Poikkeuksena tähän voidaan pitää suunniteltua Kaulusrovan louhosta, joka on varsin syvä (noin 70 m). Sen osalta aiheutuu merkittävää kuivatustarvetta. Kaulusrovan Nb-louhos sijaitsee Kaulusrovan fosfaattimalmion länsipuolella, eikä siitä aiheudu vaikutuksia Yli-Nuortin Natura-alueelle.

34