Liittymät ja käyttöpaikat

Trimble NISissä kulutuspisteitä kutsutaan liittymiksi. Liittymä dokumentoi-daan meno- ja paluuverkon päähän niin, että liittymälle ”menee” vähintään yksi menoputki ja ”lähtee” yksi paluuputki tai vaihtoehtoisesti yksi yhdistetty putki.

Koska saman kaukolämpöliittymän takana voi olla useampi asiakaspiste, on Trimble NISissä mahdollista dokumentoida saman liittymän taakse useam-pia käyttöpaikkoja. Liittymän Käyttöpaikka-välilehdeltä voidaan nähdä ky-seiselle liittymälle liitetyt käyttöpaikat. Käyttöpaikan on oltava liitettynä liit-tymälle, jotta laskenta toimii oikein. Käyttöpaikka on siitä erityinen kohde, että sen ei tarvitse olla laskentaverkossa kiinni tai näkyvillä. Käyttöpaikan sijainnin asettaminen kartalle saattaa helpottaa teknisten tietojen dokumen-tointia, koska näin käyttöpaikan tietoihin pääsee suoraan Trimble NISin pää-ikkunasta.

Laskennassa tarvittavat tekniset tiedot tallennetaan käyttöpaikalle. Pakolli-sia tietoja laskentaa varten ovat teho ja jokin lämpötilatieto. Näistä jälkim-mäistä ei ole pakko määrittää käyttöpaikoittain, vaan puuttuville tiedoille voidaan käyttää yhtenäistä oletuspaluulämpötilaa Verkon laskenta -ikku-nasta. Tavallisesti kaukolämpöyhtiöillä on dokumentoituna valmiina liit-tymä käyttöpaikkoineen ja vähintään sopimusteho, mutta harvemmin jääh-dytys- ja paluulämpötilatietoa.

Kuva 14: Syöttöpiste on kokonaisuudessaan erotettu muusta verkosta sul-jetulla venttiilillä, jolloin topologiavärityksestä nähdään sen olevan ulkona laskennasta.

Käyttöpaikan teknisissä tiedoissa on paljon mahdollisia kenttiä laskentaan vaikuttaville tiedoille. Teho voidaan asettaa seuraaviin kenttiin:

 Suunniteltu teho (kW)

 Tehosuora

 Teho (kW)

 Sopimusteho (kW).

Kuvassa 15 nähdään käyttöpaikan teknisiä tietoja ja järjestys, jossa tehotieto viedään laskentamoottorille.

Sopimusteho sopii laskennalle hyvin pohjatiedoksi. Tehotiedon tapauksessa sopimustehon käyttäminen ei välttämättä ole järkevää, koska se on usein rea-lististen laskentatilanteiden kannalta ylimitoitettu arvo.

Energiayhtiöiltä, jotka käyttävät Trimble Käytöntuki -sovellusta, löytyy usein tieto arvioidusta huipputehosta (edellisessä kuvassa ”Teho (kW)”). Kuten ni-mikin viittaa, käytetään tässä kentässä arvioitua huipputehoa. Sen avulla esi-merkiksi käytöntuessa arvioidaan toimittamatta jätettyä lämpöenergiaa. Sa-maa tietoa voidaan hyödyntää myös laskennassa esimerkiksi mitoituslämpö-tilan laskentaan.

Kuva 15:Kuvan tapauksessa laskenta käyttää tehosuoran tietoa teholle, mi-käli tehosuora on määritetty ohjaustiedostossa koodilla 4501170.

Laskentaa ajatellen järkevintä on kuitenkin luoda tehosuorat kullekin käyt-töpaikalle käyttäen hyväksi mittausdataa. Etäluettavia mittareita löytyy ny-kyään lähes kaikilta käyttöpaikoilta, joista nämä tiedot saadaan kerättyä. Te-hosuoraan kerätään jokaiselle käyttöpaikalle ominaisella tunnisteella toteu-tunut teho kussakin ulkolämpötilassa. Näin saadaan totuudenmukaiset arvot laskentaa varten eri ulkolämpötiloissa ja ajotilanteissa. Lisäksi tehosuorat kätevöittävät laskemista, koska tehotietoja tai tehokertoimia ei ole tarvetta muuttaa – käyttöpaikkakohtaisesti asetetut tehot muuttuvat automaattisesti ulkolämpötilan mukaan.

Suunniteltu teho -kenttää voidaan käyttää niin sanotusti manuaalisena te-hona. Sitä käytetään, jos liittymällä on jokin erikoistilanne tai normaalista poikkeava tehoarvo tai laskennan testaamisessa. Tehokenttien hierarkiassa tätä arvoa käytetään ensimmäisenä. Sen jälkeen tieto otetaan tehosuorasta.

Mikäli tehosuoraa ei ole määritetty, eli se on tyhjä, tieto haetaan arvioidusta huipputehosta ja sen jälkeen sopimustehosta.

Tehosuoria tai arvioitua huipputehotietoa voi olla vaikea saada kerättyä. Täl-löin joudutaan käyttämään sopimustehoa. Trimble NISin kaukolämpölas-kennassa on mahdollistettu tehokertoimien käyttö juuri sopimustehoja var-ten Verkon laskenta -ikkunassa.

Käyttöpaikalta löytyy myös kentät kolmelle kulutusprofiilille: Arkipäivä, Aatto ja Pyhä. Kullakin näistä voidaan antaa kertoimia tehotiedolle. Ohjelma päättelee laskennalle asetetusta päivämäärästä käytetyn kulutusprofiilin, mi-käli ne ovat asetettuina ja konfiguroituina. Arkipäivän, aaton ja pyhän teho-kertoimia voitaisiin käyttää esimerkiksi, kun haluttaisiin laskea aikasarjalas-kentaa joulun ajan yli. Kaukolämmön tuotannon näkökulmasta tehontarpeet vaihtelevat suuresti päivän tyypistä riippuen.

Lämpötilatietojen vaihtoehtoja on käyttöpaikalla kaksi: jäähtymä- tai paluu-lämpötila. Tässä on listattu käyttöpaikan paluulämpötilaan vaikuttavia ar-voja:

 Jäähtymäsuora

 Jäähtymälämpötila (°C)

 Tulolämpötila (°C) (kiinteä paluulämpötila)

 Oletuspaluulämpötila °C.

Kuvassa 16 on esitetty käyttöpaikan lämpötilatiedon hierarkia laskentatilan-teessa.

Jäähtymälämpötilaa käytettäessä, laskenta huomioi menolämpötilan liitty-män kohdalla ja vähentää käyttöpaikalle asetetun jäähtymälämpötilan me-nolämpötilasta, jolloin liittymälle saadaan laskennan tuloksiin myös paluu-lämpötila. Jäähtymäsuora toimii samaan tapaan kuin tehosuora, mutta käy-rän muuttujana on tehon sijaan jäähtymä. Jäähtymäsuora on ensisijainen lämpötilatieto käyttöpaikalla. Mikäli sitä ei ole asetettu, haetaan tietoa seu-raavaksi kiinteästä jäähtymälämpötilasta. Jäähtymäsuora eroaa käytännön tasolla tehosuorasta sikäli, että se voi olla hyvinkin samanlainen käyttöpai-kasta riippumatta, koska jäähtymät ovat usein samalla tasolla. Tällöin samaa jäähtymäsuoraa voidaan käyttää isolle joukolle liittymiä, jolloin niiden aset-taminen käyttöpaikalle keskitetysti ei vaadi dokumentoinnilta isoa työtä.

Sekä tehosuoran että jäähtymäsuoran asettaminen keskitetysti onnistuu hel-poiten suoraan tietokannassa. Ei siis ole tarvetta käydä yksitellen kaikkia käyttöpaikkoja läpi.

Huonoille tai yleisestä jäähtymäsuorasta poikkeaville liittymille voidaan joko tehdä oma jäähtymäsuora tai asettaa jäähtymälämpötilaksi manuaalisesti realistinen lukema.

Laskentaa voi suorittaa ilman jäähtymäarvoja, jolloin käytetään kiinteää pa-luulämpötilaa, eli yllä olevan kuvan tulolämpötilaa. Paluulämpötilan tapauk-sessa laskenta ei tee erotusta meno- ja paluulämpötilan välille vaan asettaa paluulämpötilan kiinteästi tiettyyn arvoon. Kiinteä paluulämpötila pätee las-kennassa jäähtymäarvojen ollessa tyhjinä ja nollina, jolloin lämpötilatieto otetaan ensin tulolämpötila-kentästä ja viimeisenä laskentadialogilta löyty-västä oletuspaluulämpötilasta.

Kuva 16:Kuvan käyttöpaikalla käytetään lämpötilatietona jäähtymäsuoraa.

On hyvin tavallista, että kaikille yhteinen paluulämpötila antaa kaukolämpö-laskennalle riittävän tarkkuuden. Mikäli oletuspaluulämpötila on laskenta-dialogilla myös nollana, haetaan arvo ohjaustiedostosta ja sen ollessa asetta-matta käytetään kovakoodattua arvoa, joka on 60 astetta.

Mikäli käyttöpaikkoja on liittymällä useita, liittymä laskee käyttöpaikkojen tehot yhteen ja tekee lämpötilatiedoista keskiarvon.

Yksinkertaistettuna laskenta ei välttämättä tarvitse lisädokumentaatiota käyttöpaikoille, koska tehotieto usein löytyy eikä lämpötilatietoa tarvita käyt-töpaikkakohtaisesti. Laskennan tuloksia voidaan kuitenkin tarkentaa edellä listatuilla keinoilla.