Liikunta-aktiivisuuden ja toimintakyvyn yhteyttä tutkittaessa jatkuva kokonaisliikunta-aktiivisuus jaettiin kvartiileihin (I = 1.8 h/vk, II = 3.8 h/vk, III = 5.7 h/vk ja IV=11.5 h/vk). Kvartiilien välillä oli merkittäviä eroja alaraajan ojennusvoimassa (p=0,01), yläraajan puristusvoimassa (p<0,01) sekä posturaalisessa huojunnassa (p<0,01). Eniten liikkuvalla kvartiililla IV oli vahvempi alaraajan maksimaalinen ojennusvoima verrattuna vähiten liikkuvaan kvartiiliin I (p=0,022). Yläraajan puristusvoiman kohdalla tulokset eivät olleet yhtä johdonmukaisia: kvartiililla I oli heikompi yläraajan puristusvoima verrattuna kvartiileihin II (p<0,01) ja IV (p<0,01). Paras yläraajan puristusvoima oli kvartiililla II. Kvartiililla I oli suurempi vartalon posturaalinen huojunta verrattuna kvartiileihin III (p=0,017) ja IV (p<0,01).
Kuva 8. Kokonaisliikunta-aktiivisuus ja alaraajan ojennusvoima (ANOVA, p=0,01)
Kuva 9. Kokonaisliikunta-aktiivisuus ja yläraajan puristusvoima (ANOVA, p<0,01)
Kuva 10. Kokonaisliikunta-aktiivisuus ja vartalon posturaalinen huojunta (ANOVA, p<0,01)
6. POHDINTA
Tässä tutkimuksessa tutkimme kaatumisen pelon, toimintakyvyn, kaatumistapahtumien ja liikunta-aktiivisuuden yhteyksiä Kuopion alueella asuvilla iäkkäillä naisilla. Tämän tutkimuksen perusteella huono fyysinen toimintakyky sekä vähäinen liikunta-aktiivisuus ovat yhteydessä suurempaan kaatumisen pelkoon.
Tutkimuksen vahvuuksia olivat laaja aineisto, pitkä seuranta-aika ja usean eri kyselymuodon käyttö kaatumisten seurannassa (päiväkirjat ja tekstiviestikyselyt sekä puhelinsoitot). Osallistujien liikunta-aktiivisuutta seurattiin tarkasti päiväkirjojen avulla, ja toimintakyvyn mittaamiseen käytettiin useita, objektiivisia menetelmiä. Toisaalta virhelähteenä päiväkirjojen ja muiden kyselykaavakkeiden käytössä on täyttötapojen vaihtelu eri ihmisten välillä, jolloin kyselyiden rinnastettavuus heikkenee.
Liikunta-aktiivisuutta ei mitattu kvantitatiivisilla menetelmillä, kuten esimerkiksi askelmittarin avulla.
Kaatumisen pelko on yleistä ikääntyneellä väestöllä, ja ikääntyneestä väestöstä etenkin naisilla. 663 Kaatumisen pelon esiintyvyys vaihtelee runsaasti, tutkimuksesta riippuen välillä 21-85 %.6 Kaatumisen pelon mittaamiselle ei ole käytössä objektiivista menetelmää, vaan sen arviointi perustuu kyselykaavakkeiden käyttöön. Tässä tutkimuksessa vähintään satunnaisesti kaatumisen pelosta ilmoitti kärsivänsä 53 % naisista.
Kaatumisen pelon tärkein yksittäinen riskitekijä on edeltävä kaatuminen, mutta kaatumisen pelkoa esiintyy myös kaatumattomilla. Aiemmin kaatuneilla kaatumisen pelon esiintyvyys on kuitenkin jopa kaksinkertainen muihin verrattuna.6645 Sekä itsenäisesti esiintyvä kaatumisen pelko, että edeltäviin kaatumistapaturmiin liittyvä kaatumisen pelko nostavat riskiä kaatumistapaturman seurauksena syntyneelle vammalle.63 Kaatumisen pelko on myös itsenäinen riskitekijä hoitokotiin päätymiselle, riippumatta siitä liittyykö pelkoon loukkaantumista tai edes kaatumista.64 Tässä tutkimuksessa kaatumisen pelkoa kokevat eivät kaatuneet muuta ryhmää useammin, mutta heidän kaatumisensa johtivat useammin loukkaantumiseen. Tämä selittynee sillä, että kaatumisen pelkoa kokemattomat ihmiset liikkuvat enemmän, jolloin he altistuvat kaatumiseen johtaviin tilanteisiin kaatumista
pelkääviä ja täten liikkumattomia useammin. Heidän kehonhallintansa ja toimintakykynsä on kuitenkin parempi, joten vaikka kaatumisia tapahtuu suhteellisen usein, heidän riskinsä vammautua on pienempi esimerkiksi nopeamman reaktiokyvyn takia.
Niukasti liikkuvilla esiintyy enemmän kaatumisen pelkoa runsaasti liikkuviin verrattuna, ja kaatumisen pelolla on esimerkiksi käänteisesti verrannollinen yhteys päivittäin otettuun askelmäärään.6 68 Kaatumista pelkäävät liikkuvat paitsi määrällisesti vähemmän, mutta heidän liikuntansa on myös intensiteetiltään vähemmän kuormittavaa pelkäämättömiin verrattuna.68 Myös meidän tutkimuksessamme aktiivisesti liikkuvat kärsivät harvemmin kaatumisen pelosta vähemmän liikkuviin verrattuna. Tämä tuli esille tarkasteltaessa etenkin kävelyaktiivisuutta ja yleistä liikunta-aktiivisuutta, johon sisältyi useita lajeja. Sen sijaan voimistelulla, tai ns. hyötyliikunnalla, johon lukeutui esimerkiksi piha- ja metsätyöt, ei tämän tutkimuksen perusteella vaikuttanut olevan vaikutusta kaatumisen pelon esiintyvyyteen. Tämä voi selittyä sillä, että kummassakin jälkimmäisessä ryhmässä oli hyvin heterogeeninen joukko aktiviteetteja, kotona tapahtuvasta venyttelystä ohjattuun jumppaan ja puutarhatöistä metsätöihin, jolloin kyseiset liikuntamuodot eivät olleet yhtä edustuvia, kuin esimerkiksi kävely.
Ikääntymiseen liittyvä fyysisen toimintakyvyn lasku, kuten lihasvoiman heikentyminen, lihasmassan väheneminen ja tasapainon sekä kävelyn ongelmat lisäävät kaatumisen pelkoa ja heikentävät elämänlaatua. 69 70 71 Meidän tutkimuksessamme tämä tuli esiin etenkin lihasvoimaa tarkasteltaessa: usein kaatumista pelkäävillä oli heikompi alaraajojen ja yläraajojen lihasvoima verrattuna kaatumista pelkäämättömiin. Sen sijaan suhteellisella lihasmassan määrällä (LMI) ei ollut vastaavanlaista yhteyttä kaatumisen pelkoon, mikä kertoo siitä, ettei lihaksen massa ja sen tuottama voima ole suoraan verrannollisia toisiinsa tässä ikääntyvien naisten kohortissa. Hieman odottamattomasti myöskään tasapainolla eli vartalon posturaalisella huojunnalla ei tässä tutkimuksessa ollut vaikutusta kaatumisen pelon esiintyvyyteen. Tasapainolaudalla suoritettava vartalon posturaalisen huojunnan mittaaminen on mitattavalle haastava koe, jolloin kaikilta osallistujilta ei saada tuloksia, ja esimerkiksi harha-askeleet voivat vääristää tuloksia. Lihasvoiman mittaaminen on yksiselitteisempää, mikä saattaa vaikuttaa tulokseen.
Kaatumisen pelolla on laaja-alainen vaikutus ihmisen hyvinvointiin kokonaisuutena. Liioiteltu kaatumisen pelko voi johtaa omien kykyjen aliarvioimiseen ja liialliseen varovaisuuteen fyysisissä
aktiviteeteissa. Pahimmillaan kaatumisen pelko aiheuttaa sekä fyysisten että sosiaalisten aktiviteettien välttelyä, vähentäen liikunta-aktiivisuutta ja rajoittaen huomattavasti kaatumisen pelosta kärsivän toimintakykyä. Tällä tavalla toimintakykyä rajoittava pelko heikentää elämänlaatua, altistaen jopa masennukselle.7 6567 6 68 Kaatumisen pelosta kärsivät suoriutuvat huonommin päivittäisistä perustoiminnoista, kuten peseytymisestä ja kotitöistä, kaatumisen pelosta kärsimättömiin verrattuna.64 Kaatumisen pelon ennaltaehkäisyllä, tunnistamisella ja hoidolla on siis suuri merkitys ikääntyvän ihmisen elämänlaatuun. Tämän, ja aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella kaatumisen pelon riskiä voidaan arvioida esimerkiksi kaatumishistorian ja fyysisen toimintakyvyn perusteella. Aiempiin kaatumisiin ei voida vaikuttaa, mutta fyysistä toimintakykyä, kuten tasapainoa ja lihasvoimaa, voidaan parantaa esimerkiksi kuntosali ja Tai Chi -harjoituksilla.66 Mikäli kaatumisen pelkoon päästään puuttumaan riittävän aikaisin, voidaan vähentää myös kaatumistapahtumia ja vammautumisia. Jatkon kannalta mielenkiintoista olisi selvittää tarkemmin kaatumisen pelon ja liikunta-aktiivisuuden syy-yhteyttä esimerkiksi tutkimalla ilmoitetun kaatumisen pelon kehittymistä tutkimusjakson aikana liikunta- ja verrokkiryhmien välillä.
Lisäksi mielenkiintoista olisi tutkia kaatumisesta seuranneiden vammojen vakavuutta eri ryhmien välillä, sekä kaatumisen pelon kehittymistä kaatumisen jälkeen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin toimintakyvyn ja liikunnan yhteyttä kaatumisen pelkoon, ja jatkon kannalta olisi mielenkiintoista selvittää myös medisiinisten syiden ja kaatumisen pelon yhteyttä.
7. LÄHTEET
1. Khow KSF, Visvanathan R. Falls in the aging population. Clinics in Geriatric Medicine.
2017;33(3):357-368.
2. Vianda S. Stel, Johannes H. Smit, Saskia M. F. Pluijm, Paul Lips. Consequences of falling in older men and women and risk factors for health service use and functional decline.
3. NIH Consensus Development Panel on Osteoporosis Prevention, Diagnosis. Osteoporosis prevention, diagnosis, and therapy. JAMA. 2001;285(6):785-795.
4. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, PERFECT: Hoitoketjujen toimivuus, tuottavuus ja vaikuttavuus.
Lonkkamurtuma.
5. Ana Lavedán, Maria Viladrosa, Pilar Jürschik, et al. Fear of falling in community-dwelling older adults: A cause of falls, a consequence, or both? PLoS One. 2018;13(3):e0194967.
6. Scheffer AC, Schuurmans MJ, van Dijk N, van der Hooft T, Rooij D, E S. Fear of falling:
Measurement strategy, prevalence, risk factors and consequences among older persons. Age Ageing. 2008;37(1):19-24.
7. Auais M, French S, Alvarado B, Pirkle C, Belanger E, Guralnik J. Fear of falling predicts incidence of functional disability 2 years later: A perspective from an international cohort study. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2018;73(9):1212-1215.
8. WHO Study Group. World health organization. assessment of fracture risk and its application to screening for postmenopausal osteoporosis. .
9. Kalervo Väänänen. Luun elämänkaari. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim.
10. Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri. Luusto lujaksi. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim.
11. Välimäki M, Alhava E, Aro H, et al. Käypä hoito - osteoporoosi. Duodecim; lääketieteellinen aikakauskirja. 2007;123(11):1345.
12. Cummings SR, Melton LJ. Epidemiology and outcomes of osteoporotic fractures. The Lancet.
2002;359(9319):1761-1767.
13. Center JR, Nguyen TV, Schneider D, Sambrook PN, Eisman JA. Mortality after all major types of osteoporotic fracture in men and women: An observational study. The Lancet.
1999;353(9156):878-882.
14. Lonkkamurtuma. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017
15. De Laet, Chris E D H, van Hout BA, Burger H, Hofman A, Pols HAP. Bone density and risk of hip fracture in men and women: Cross sectional analysis. BMJ : British Medical Journal; London.
1997;315(7102):221.
16. Klotzbuecher CM, Ross PD, Landsman PB, Abbott TA, Berger M. Patients with prior fractures have an increased risk of future fractures: A summary of the literature and statistical synthesis.
Journal of Bone and Mineral Research. 2000;15(4):721-739.
17. Nurmi Ilona, Lüthje Peter, Narinen Arja, Tanninen Salla. Reisiluun yläosan murtumapotilaiden selviytyminen ja kokonaiskustannukset. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim.
2003;119(2):123-130.
18. Grisso JA, Kelsey JL, Strom BL, et al. Risk factors for falls as a cause of hip fracture in women.
New England Journal of Medicine. 1991;324(19):1326-1331.
19. Siegrist M, Freiberger E, Geilhof B, et al. Fall prevention in a primary care setting. Deutsches Aerzteblatt International. 2016;113(21):365-372.
20. Rubenstein LZ. Falls in older people: Epidemiology, risk factors and strategies for prevention.
Age Ageing. 2006;35(suppl_2):ii3-ii41.
21. Schiller JS, Kramarow EA, Dey AN. Fall injury episodes among noninstitutionalized older adults:
United states, 2001-2003. Advance data. 2007(392):1.
22. Falls in the elderly: A modern look at an old problem. The American Journal of Surgery.
2014;208(2):249-253.
23. Kenny RA, Romero-Ortuno R, Cogan L. Falls. Medicine. 2013;41(1):24-28.
24. United Nations, Department of Economic and Social Affairs Population Division: World Population Ageing 2015.
25. Tromp AM, Pluijm SMF, Smit JH, Deeg DJH, Bouter LM, Lips P. Fall-risk screening test. Journal of Clinical Epidemiology. 2001;54(8):837-844.
26. Rubenstein LZ, Josephson KR, Robbins AS. Falls in the nursing home. Ann Intern Med.
1994;121(6):442-451.
27. Masud T, Morris RO. Epidemiology of falls. Age Ageing. 2001;30(suppl_4):3-7.
28. Ambrose AF, Paul G, Hausdorff JM. Risk factors for falls among older adults: A review of the literature. Maturitas. 2013;75(1):51-61.
29. Peter A. Bath, Kevin Morgan. Differential risk factor profiles for indoor and outdoor falls in older people living at home in nottingham, UK. Eur J Epidemiol. 1999;15(1):65-73.
30. Rapp K, Becker C, Lamb SE, Icks A, Klenk J. Hip fractures in institutionalized elderly people:
Incidence rates and excess mortality. Journal of Bone and Mineral Research. 2008;23(11):1825-1831.
31. Dargent-Molina P, Favier F, Grandjean H, et al. Fall-related factors and risk of hip fracture: The EPIDOS prospective study. The Lancet. 1996;348(9021):145-149.
32. Pijnappels M, Burg, (Petra) J C E van der, Reeves ND, Dieën JHv. Identification of elderly fallers by muscle strength measures. Eur J Appl Physiol. 2008;102(5):585-592.
33. Pavol MJ, Owings TM, Foley KT, Grabiner MD. Influence of lower extremity strength of healthy older adults on the outcome of an induced trip. Journal of the American Geriatrics Society.
34. Kwon IS, Oldaker S, Schrager M, Talbot LA, Fozard JL, Metter EJ. Relationship between muscle strength and the time taken to complete a standardized walk-turn-walk test. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2001;56(9):B39-B404.
35. Mirelman A, Herman T, Brozgol M, et al. Executive function and falls in older adults: New findings from a five-year prospective study link fall risk to cognition. PloS one. 2012;7(6):e40297.
36. Associations between measures of gait stability, leg strength and fear of falling. Gait & Posture.
2015;41(1):76-80.
37. Moreland JD, Richardson JA, Goldsmith CH, Clase CM. Muscle weakness and falls in older adults: A systematic review and Meta‐Analysis. Journal of the American Geriatrics Society.
38. Lord SR, Smith ST, Menant JC. Vision and falls in older people: Risk factors and intervention strategies. Clinics in Geriatric Medicine. 2010;26(4):569-581.
39. Salonen L, Kivelä S. Eye diseases and impaired vision as possible risk factors for recurrent falls in the aged: A systematic review. Current Gerontology and Geriatrics Research. 2012;2012.
40. Reed-Jones RJ, Solis GR, Lawson KA, Loya AM, Cude-Islas D, Berger CS. Vision and falls: A multidisciplinary review of the contributions of visual impairment to falls among older adults.
Maturitas. 2013;75(1):22-28.
41. Boyle N, Naganathan V, Cumming RG. Medication and falls: Risk and optimization. Clinics in Geriatric Medicine. 2010;26(4):583-605.
42. Cresswell KM, Fernando B, McKinstry B, Sheikh A. Adverse drug events in the elderly. Br Med Bull. 2007;83(1):259-274.
43. Epidemiological munity range, style people I the of medical conditions confounding, found independent In, C et. Psychoactive medication use, sensori-motor function and falls in older women. British Journal of Clinical Pharmacology. 1995;39(3):227.
44. Tinetti ME, Williams CS. Falls, injuries due to falls, and the risk of admission to a nursing home.
The New England Journal of Medicine. 1997;337(18):1279-1284.
45. Nevitt MC, Cummings SR, Hudes ES. Risk factors for injurious falls: A prospective study. Journal of gerontology. 1991;46(5):M16-M170.
46. WISQARS (web-based injury statistics query and reporting system)|Injury Center|CDC.
47. Baat Cd, Baat Pd, Gerritsen AE, Flohil KA, Putten, G J van der, Maarel-Wierink, C D van der.
Risks, consequences, and prevention of falls of older people in oral healthcare centers. Special Care in Dentistry. 2017;37(2):71-77.
48. Grundstrom AC, Guse CE, Layde PM. Risk factors for falls and fall-related injuries in adults 85 years of age and older. Archives of Gerontology and Geriatrics. 2012;54(3):421-428.
49. Fleming J, Brayne C. Inability to get up after falling, subsequent time on floor, and summoning help: Prospective cohort study in people over 90. BMJ. 2008;337(7681):1279-1282.
50. Painter JA, Elliott SJ, Hudson S. Falls in community-dwelling adults aged 50 years and older:
Prevalence and contributing factors. Journal of Allied Health; Washington. 2009;38(4):201-7.
51. Choi K, Jeon G, Cho S. Prospective study on the impact of fear of falling on functional decline among community dwelling elderly women. International Journal of Environmental Research and Public Health. 2017;14(5).
52. Zijlstra GaR, Haastregt V, M JC, et al. Prevalence and correlates of fear of falling, and
associated avoidance of activity in the general population of community-living older people. Age Ageing. 2007;36(3):304-309.
53. Kannus P, Sievänen H, Palvanen M, Järvinen T, Parkkari J. Prevention of falls and consequent injuries in elderly people. The Lancet. 2005;366(9500):1885-1893.
54. Rossat A, Fantino B, Nitenberg C, et al. Risk factors for falling in community-dwelling older adults: Which of them are associated with the recurrence of falls? J Nutr Health Aging.
2010;14(9):787-791.
55. Kim S, So W. Prevalence and correlates of fear of falling in korean community-dwelling elderly subjects. Experimental Gerontology. 2013;48(11):1323-1328.
56. De Rekeneire N, Visser M, Peila R, et al. Is a fall just a fall: Correlates of falling in healthy older persons. the health, aging and body composition study. Journal of the American Geriatrics Society.
2003;51(6):841-846.
57. Society AG, Society G, Of AA, On Falls Prevention, Orthopaedic Surgeons Panel. Guideline for the prevention of falls in older persons. Journal of the American Geriatrics Society. 2001;49(5):664-672.
58. Daly RM. Association between changes in habitual physical activity and changes in bone density, muscle strength, and functional performance in elderly men and women. J Am Geriatr Soc. 2008;56(12):2252-2260.
59. Executive functioning, concern about falling and quadriceps strength mediate the relationship between impaired gait adaptability and fall risk in older people. Gait & Posture. 2018;59:188-192.
60. Kohrt WM, Ehsani AA, Birge J, S J. Effects of exercise involving predominantly either joint-reaction or ground-joint-reaction forces on bone mineral density in older women. Journal of bone and mineral research : the official journal of the American Society for Bone and Mineral Research.
1997;12(8):1253-1261.
61. Uusi-Rasi K, Kannus P, Cheng S, et al. Effect of alendronate and exercise on bone and physical performance of postmenopausal women: A randomized controlled trial. Bone. 2003;33(1):132-143.
62. Sales M, Levinger P, Polman R. Relationships between self perceptions and physical activity behaviour, fear of falling, and physical function among older adults. European review of aging and physical activity : official journal of the European Group for Research into Elderly and Physical Activity. 2017;14(1):17-10.
63. Hill KD. Fear of falling: A hidden burden with or without a history of falls. Evidence-based nursing. 2019;22(1):21.
64. Cumming RG, Salkeld G, Thomas M, Szonyi G. Prospective study of the impact of fear of falling on activities of daily living, SF-36 scores, and nursing home admission. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2000;55(5):M29-M305.
65. Kirkwood RN. Increased physical activity in older adults is associated with decreased fear of falling. Evidence-Based Nursing. 2018;21(2):52-52.
66. Mortazavi H, Tabatabaeichehr M, Golestani A, Armat MR, Yousefi MR. The effect of tai chi exercise on the risk and fear of falling in older adults: A randomized clinical trial. Materia socio-medica. 2018;30(1):38-42.
67. Delbaere K, Crombez G, Noortgate NVD, Willems T, Cambier D. The risk of being fearful or fearless of falls in older people: An empirical validation. Disability and Rehabilitation.
2006;28(12):751-756.
68. Sawa R, Asai T, Doi T, Misu S, Murata S, Ono R. The association between physical activity, including physical activity intensity, and fear of falling differs by fear severity in older adults living in the community. The Journals of Gerontology: Series B. 2018.
69. Oh E, Hong GS, Lee S, Han S. Fear of falling and its predictors among community-living older adults in korea. Aging & Mental Health. 2017;21(4):369-378.
70. Trombetti A, Reid K, Hars M, et al. Age-associated declines in muscle mass, strength, power, and physical performance: Impact on fear of falling and quality of life. Osteoporos Int.
2016;27(2):463-471.
71. Jeon M, Gu MO, Yim J. Comparison of walking, muscle strength, balance, and fear of falling between repeated fall group, one-time fall group, and nonfall group of the elderly receiving home care service. Asian Nursing Research. 2017;11(4):290-296.
72. Choi K, Jeon G, Cho S. Prospective study on the impact of fear of falling on functional decline among community dwelling elderly women. International journal of environmental research and public health. 2017;14(5):469.