Pianistin vire. Intersubjektiivinen, systeeminen ja
psykoanalyyttinen näkökulma virtuoosietydin soittamiseen.
Väitöskirja.
Lähtökohdat
len tutkimuksessani lähestynyt pianotaiteilija Kristiina Juntun soittamista aistikokemusten näkökulmasta. Ajatukseni oli, että ennen kuin olisi mahdol-lista nähdä laajempia tutki-muksia silmällä pitäen, mitä kiinnostavia elementtejä luo-vassa soittamisen tapahtumassa nousisi esiin, tuntui olennaiselta avata yksi, ainut-kertainen, aikaan ja paikkaan sidottu soit-tamisen prosessi mahdollisimman runsas-ta informaatiorunsas-ta anrunsas-tavalla runsas-tavalla. Koke-muksen tutkiminen on väistämättä singu-laarinen tapahtuma ja kokemuksesta tällä tavoin tuotettu kuva ainutkertainen.
Sanallistamattoman tavoittaminen
Millä tavoin sitten oli mahdollista lähes-tyä sellaista soittamisen ulottuvuutta, joka ei välttämättä kaikilta osin lähtökohtaisesti ollut tietoista ja reflektoitua? Koska hah-motan soittamisen moniaistisena, minul-le oli luontevaa lähestyä sitä pianistin ais-timisen tapoja kartoittamalla. Kokemuk-seni mukaan näin olisi mahdollista tavoit-taa myös aiemmin sanallistamatonta, ei-tietoista, kokemukseen liittyvää informaa-tiota. Aistimisen hetki on moniulotteinen:
siitä aukeaa näkymä ja kosketus kehon sisä-ja ulkopuoliseen maailmaan, aistimusten herättämiin mielikuviin, mielen ajallisiin kerrostumiin ja käsitteelliseen ajatteluun.
Haastattelussa, jossa olisi mukana haastat-telijan mukanaan tuoma toisen persoonan näkökulma, olisi mahdollista luoda riittä-vän intensiivinen vuorovaikutus, jossa pia-nisti voisi muokata sanoiksi kokemistaan ja löytää vuorovaikutuksen ansiosta myös
sellaisia aistimisen tapaan liittyviä näkö-kulmia, joiden avulla soittaminen hahmot-tuisi monipuolisesti ja aikaisemmin sanal-listamatonta tietoa paljastuisi.
Alun perin tutkimuksen tarkoitukse-na oli antaa kuvaa siitä, miten pianistin harjoittelemiseen liittyvät aistikokemukset ilmenisivät hänen mielikuvissaan, miten kokemus mahdollisesti muuttuisi harjoit-teluprosessin kuluessa ja miten tätä mah-dollista muutosta voisi ymmärtää. Lisäksi halusin haastatteluissa hahmottaa etydin esittämistä koskevia ajatuksia, eli Kristii-nan halua soittaa etydi esitystilanteessa tie-tyllä tavalla. Miten se mahdollisesti muut-tuisi harjoitteluprosessin edetessä, Kristi-nan kartuttaessa kokemustaan etydin soit-tamisesta?
Vire
Kristiinan harjoitteluprosessia kartoitetta-essa olisi ollut mahdollista jo haastattelu-vaiheessa tarkentaa huomio lukemattomiin erilaisiin, soittamisen ja oppimisen pro-sessissa keskeisiin osatekijöihin. Tutkimus-aineistoa olisi ollut mahdollista tarkastel-la esimerkiksi syventymällä muistamiseen tai tarkkaan soitto- tai harjoittelutekni-seen analyysiin. Etydin keskeytyksettömä-nä kokonaisuutena soittamiseen liittyvä kehomielen vire nousi kuitenkin esille heti tutkimusprosessin alusta alkaen Kristiinan kokemuksessa ja haastattelupuheessa. Se hahmottui tutkimusprosessin kuluessa hy-vin elävästi ja yksityiskohtaisesti sekä ki-teytyi edelleen tutkimusprosessin edetes-sä. Vire tuntui vastaavan kysymykseen, mikä Kristiinan kokemuksessa ohjaa soit-tamista silloin, kun se tapahtuu arkitie-toista reflektiota nopeammin. Vire oli läs-nä harjoittelemisen alusta alkaen ja muut-tumisen sijaan sen kuva kirkastui
tutki-O
Ajankohtaista Actual
musprosessin edetessä.
Kaksi syytä vaikutti voimakkaasti sii-hen, että vire nousi esiin Kristiinan koke-muksessa ja haastattelupuheessa. Ensim-mäinen liittyi tutkimusasetelmaan. Koska tunsin tarvitsevani dokumentaatiota Kris-tiinan soittamisen etenemisestä päätin, että hän videoisi jokaisessa harjoittelutilanteessa etydin keskeytyksettä sellaisena, kuin hän kulloinkin sen osasi. Toisaalta vireen hah-mottumiseen vaikutti haastattelujen tee-ma, joka koski haluttua esittämisen tapaa.
Videoidut läpimenot ja halutun esittämi-sen tavan elävöittäminen toimivat siten, että Kristiina tuli tietoiseksi vireen laadusta sekä havaitsi, miten se poikkesi ratkaise-vasti arkikokemuksesta ja fragmentaarisesti harjoiteltaessa vallitsevasta kehomielen ti-lasta. Vire heijastui harjoitteluun ja sen tavoittamisesta tuli keskeinen harjoittami-sen kohde.
Olen nostanut vireen tutkimuskoh-teekseni ja kysyn, millaisena pianistin vire hahmottuu haastattelutilanteissa syntyvien mielikuvien valossa, miten sen kuva kir-kastuu harjoitus- ja haastatteluprosessien kuluessa ja miten sitä voi ymmärtää.
Vireen piirteet
Erittäin olennaista vireessä oli soittajan suuntautuminen ajallisesti eteenpäin. Il-man suuntautuneisuuden kokemusta soit-taminen ei toiminut Kristiinan haluamal-la tavalhaluamal-la, vaan hän ikään kuin koki puto-avansa ulos soittamisen kokonaisuudesta ja soittamiseen liittyvästä aikakokemuk-sesta.
Soittaminen hahmottui systeeminä, jossa kokonaisuus, jonka sisällä oltiin, oli ikään kuin aistittu ja aavistettu, mutta silti avoin monille toisistaan poikkeaville to-teutumisen mahdollisuuksille. Vire oli näin toimimista systeemisesti älykkäällä tavalla osin vielä tuntemattomassa ja uutta toteutumista odottavassa kokonaisuudes-sa. Kristiina oli soittamisen tilassa sisällä ja prosessin alaisena, alttiina kokemisen tavan muutoksille soittamisen luovassa tapahtumassa. Soittamisen energia säilyi vapaasti liikuteltavassa muodossa:
Kris-tiinan toimiminen ei hahmottunut van-haa, kiinteästi sidottua toteuttamismallia toistavana tai imitoivana. Asennoitumi-nen oli ennemminkin sallivaa kuin kont-rolloivaa, vastaanottavaista eikä suoritta-vaa. Liian suoran ja voimakkaan tahto-misen sijaan suuntautuminen oli odotta-vaa: Kristiina lähestyi avoimen halun ja innon vallassa, mitä soittamisen kokemus toisi tullessaan.
Vireessä aistimisen tapa oli lähinnä fokusoimaton. Näköä tai kuuloa ei tar-kennettu tai suunnattu erityiseen kohtee-seen. Merkittävää oli myös, että sanalli-nen ajattelemisanalli-nen ikään kuin etääntyi ja oli luonteeltaan pikemmin huomioivaa kuin kriittistä.
Kristiinan tavoittelema vire näyttäy-tyi aistien rajat ylittävänä ja liikkeellisenä kokemuksena. Se hahmottui kaksinapai-sena jännitteenä, jossa yhtäältä halutun esittämisen tavan synnyttämä mielikuva-konstellaatio veti Kristiinaa puoleensa ja toisaalta keholliseen ja ei-kielelliseen ulot-tuvuuteen liittyvä energia tuntui sysäävän häntä liikkeelle ja sisään soittamisen pro-sessiin. Virettä oli mahdollista tarkastella mielikuvakonstellaatioina, eri aistimuksiin liittyvien mielikuvien muodostamina ku-vioina, joiden yhteydessä voitiin myös ha-vaita niihin kiinteästi liittyviä asennoitu-misen tapoja ja reflektiivis-sanallista ajat-telua.
Vitaalimuodot
Kristiina puhui vireestä liikkeellisesti, te-kemisenä, tapahtumisena ja tuntumisena.
Vitaalimuodot olivat kokemuksessa etusi-jalla. Tällä tarkoitan, että kokemisen ilme-nemisen tapa, se, miten se syntyi, ja koke-muksen intensiteetti olivat olennaisempia kuin kokemuksen varsinainen tunnesisäl-tö, kuten ilo tai suru.
Vireessä oli mahdollista toimia sanal-lista ajattelemista nopeammin. Tällöin tul-kitsen Kristiinan nojautuneen varhaisem-paan, liikkeelliseen hahmottamisen tapaan.
Tämän hän tavoitti läsnäolon ja kehon kuuntelemisen välityksellä. Kuuntelemi-nen kohdistui toisaalta siis kehon
suun-AjankohtaistaActual
taan ja toisaalta haluttuun esittämisen ta-paan liittyvään kuulomielikuvaan. Kuu-lomielikuva ohjasi soittamisen tapahtumaa.
Vire hahmottui Kristiinan ja etydin välil-lä intersubjektiivisena suhteessa olemisen tilana, joka ei ollut staattinen vaan koko ajan prosessissa. Tässä systeemissä soittaja ja sävellys olivat erottamattomissa toisis-taan.
Vire oli myös nähtävissä konkreetti-sesti Kristiinan istuma-asentona ja tietty-nä fyysisetietty-nä etäisyytetietty-nä instrumenttiin.
Välimatka tuntui olevan fyysinen vastine etydin onnistuneen soittamisen edellytyk-senä olevalle psyykkiselle läheisyys–etäi-syys-aspektille. Vire näytti siis olevan ta-voitettavissa myös kehollisen toimimisen välityksellä. Kehomielen toimiessa elimel-lisesti yhtenä kokonaisuutena vireeseen liittyvä kehollinen olemisen ja toimimi-sen tapa assosioituu vireen mielentilaan ja herättää sen sekä päinvastoin. Kehollis-ta ulottuvuutKehollis-ta voi harjoitKehollis-taa ja Kehollis-tavoitKehollis-taa sen välityksellä vireeseen liittyvä mielen-tila.
Interventio
Vireen liittyminen keskeytyksettömään soittamiseen yllätti minut. Olin ajatellut, että soittamisen kokemus muuttuisi vähi-tellen osaamisen lisääntyessä ja että vasta nopeasti sekä intensiivisesti soittaminen edellyttäisi kokonaisvaltaista kehomielen tilaa. Hypoteesini osoittautui vääräksi. En ollut osannut ajatella, että olennainen ko-kemisen tapaa muuttava tekijä olisi koko-naisuuden keskeytyksettömästi soittamisen vaatimus. Vire muodosti tutkimukseen in-tervention: se vaikutti Kristiinan työsken-telemisen tapaan. Haastattelut ja tietoisuus vireestä myös nopeuttivat Kristiinan op-pimisprosessia.
Analyysi
Analysoin pianistin virettä kolmesta nä-kökulmasta. Yhtäältä lähestyn sitä lapsen kehityksellisesti varhaisen, implisiittisen eli sanattoman kokemisen näkökulmasta.
Tämä tuntui luontevalta siitä syystä, että
musiikillinen ajatteleminen ei ole lähtö-kohtaisesti sanallista. Vauvatutkimusten parissa on voimakkaasti esillä myös käsi-tys vauvan ja hoitajan välisestä intersub-jektiivisuudesta dynaamisena systeeminä.
Intersubjektiivisuus voidaan nähdä vuo-rovaikutustilanteessa syntyvänä, osapuol-ten yhteisesti luomana tilana, jossa osa-puolet eivät vuorottele subjektin ja ob-jektin asemassa vaan muodostavat systee-min. Systeemissä voi ilmetä ajatuksia ja tunteita, jotka ilman kyseistä systeemiä eivät olisi tulleet esiin. Laajennan tutki-muksessani intersubjektiivisuuden ja dy-naamisen systeemin ajatusta koskemaan haastattelutilanteiden vuorovaikutuksen lisäksi myös soittamisen ilmiötä. Soittami-sen systeemi syntyy soittajan ja soivan sä-vellyksen yhteisestä, molempiin vaikutta-vasta ja molempia myös määrittävästä pro-sessista.
Toisaalta hahmotan virettä psykoana-lyyttisesta näkökulmasta. Psykoanalyytti-nen lähestymistapa ottaa vakavasti mah-dollisuuden tutkia kehollisuutta kielen avulla. Sanallistamisen nähdään vaikutta-van kehon kokemisen tapaan, ja kokemus-ten riittävän tarkalla sanallistamisella on merkitystä puhujan psyykkisen hyvinvoin-nin kannalta. Selvitän soittamisen sana-tonta ulottuvuutta edelleen Julia Kriste-van semioottisen käsitteellä: miten kes-keisesti kehollinen, tiedostamaton ja vie-tillinen ulottuvuus, jota Kristeva kutsuu semioottiseksi, tuo mielekkyyttä ja sävyjä kuultavaan soittoon ja puhuttuun kieleen.
Se aiheuttaa jatkuvaa liikettä tietoisen ja tiedostamattoman rajan yli. Tämä liike muokkaa esimerkiksi soittajan kokemus-ta sävellyksestä ja haaskokemus-taa hänet epäva-kaaseen tilaan, muutosprosessin alaisuu-teen.
Kolmanneksi tarkastelen virettä liik-kuvaa ja kontemplatiivista kehoa lähesty-vän tutkimuksen avulla.
Olen tietoisesti tavoitellut asetelmaa, jossa aineisto on voinut paljastaa mahdol-lisimman runsaasti pianistin työskentelys-sä esiintyviä ilmiöitä. Aineiston analyysis-sä käytetyt teoriat ovat valikoituneet sillä perusteella, millaista tietoa haastattelut
Ajankohtaista Actual
tuottivat ja millaisilla välineillä tätä aineis-toa on näkemykseni mukaan ollut mah-dollista saattaa riittävän rikkaasti ymmär-rettävään muotoon. Näin valitut teoriat ovat tulkintaresurssi.
Vireen lisäksi analysoin tutkimukses-sani samaa käsitteistöä käyttämällä tiedon tuottamisen tapaa eli aistihaastattelua.
Nostan esiin kokemuksen sanallistamiseen liittyviä kysymyksiä erityisesti kehon ja kielen välisen yhteyden näkökulmasta.
Näen vireen ja aistihaastattelun tiloina, joissa laajakaistainen kokeminen ja vuo-rovaikutus vallitsevat.
Miksi haastattelu?
Miksi sitten haastatteleminen tutkimusta-pana? Omaan kokemisen tapaan on sel-västi antoisampaa syventyä jos aistikoke-muksen sanallistamisen voi suunnata siitä kiinnostuneelle, kuuntelevalle toiselle.
Haastattelutilanteessa toisen henkilön ko-kemusta lähestytään kahden henkilön läs-näolon ja energian tuottamassa intersub-jektiivisesti jaetussa tilassa. Haastattelun systeemi antaa mahdollisuuksia yhä uu-siin tiedon ilmenemisen muotoihin ja si-ten yllättävänkin, aiemmin sanallistamatta jääneen kokemustiedon esiin nousemiseen.
Vastaavaa monimuotoisuutta en pystynyt tavoittamaan esimerkiksi tekemässäni it-sereflektiivisessä koeluontoisessa tutkimus-asetelmassa.
Aistihaastattelussa tuntemiseen ja te-kemiseen liittyvä puhe on liikkeellistä ja kokemuksista puhutaan liikkuvina ja muuttuvina kokemuslaatuina: jännitys ti-henee ja laukeaa, tuntemukset virtaavat kehossa. Myös tunteet tai emootiot, ku-ten esimerkiksi ilo tai raivo, tuntuvat ke-hossa. Myös ajatukset ovat liikkeellisiä ja aistittavissa kehollisesti. Aistihaastattelu vaikutti siten, että Kristiinan ja minun välille saattoi virittyä tutkimuksen toinen musiikillinen taso: jo varhaisessa vuoro-vaikutuksessa keskeiset keskustelun mu-siikilliset ulottuvuudet nostivat esiin oi-valluksia ja implisiittisenä eli sanattoma-na ollutta tietoa tutkimuksen ensisijaisesta musiikillisesta kohteesta, Kristiinan
vire-estä. Nämä ihmistenvälisyyden musiikil-liset ominaisuudet aktivoituvat edelleen yhä uudelleen myöhemmissä, aikuisuu-dessa tapahtuvissa intensiivisissä kohtaa-misissa.
Aistihaastattelu toimi siis muunakin kuin aistimusten esiin nostajana: se toimi muistamisen tilana ja ympäristönä, jossa kokemuksia voitiin elää uudelleen. Aisti-miseen fokusoiminen ankkuroi meidät tä-mänhetkisyyteen, muistamisen tilanteeseen.
Saatoimme jakaa yhteistä, välillemme syn-tyvää tiivistä intersubjektiivista tilaa, jossa kumpikaan osapuoli ei hahmottunut vuo-rollaan subjektiksi tai objektiksi. Nykyhetki saattoi laajentua menneeseen ja haastatte-lun systeemiin saattoi siis nousta runsaasti implisiittistä, vielä sanallistamatonta tietoa soittamisen prosessista. Se saatettiin mie-likuvien muodostamisen välityksellä sanal-liseen muotoon. Näin oli mahdollista ais-tikokemiseen paneutumisen synnyttämäs-sä läsnäolon tilassa nostaa esiin myös muuta kuin aistimisen tapaan liittyvää kokemus-tietoa, kuten esimerkiksi Kristiinan asen-noitumisen tapaa ja soittamista koskevaa reflektiivis-sanallista ajattelua.
Näen haastattelutilanteissa piirtyvän esiin työni toisen musiikillisen tason, jossa ilmenee varhaisen kokemisen tutkimuk-sen piirissä hahmoteltu intensiivisten in-himillisten yhdessä olemisen tilanteiden keskeisesti musiikillinen olemus. Koke-muksen sanalliseen välittämiseen liittyvi-en kysymystliittyvi-en kautta aukeaa lisäksi mah-dollisuus tarkastella erityisellä tavalla myös musiikillisen kokemisen välittymisen ta-poja.
Pianistin harjoitusprosessissa pianistin tutkimana olennaiset kysymykset nouse-vat nopeasti esiin. Tällä tavoin tuotettu tieto on myös eriluonteista kuin toista alaa edus-tavan tutkijan kanssa syntynyt kokemuk-sen kuvaus. Minun, pianisti-haastattelijan oma kokemus soittamisesta voimistaa ke-hollista eläytymistäni, mikä edelleen laa-jentaa haastattelutilanteiden yhteistä ko-kemuksellista tilaa. Lopulta tämä ainutker-tainen tapaustutkimus, yhden pianistin harjoitteluprosessin yksityiskohtainen tar-kasteleminen, tarjosi tilaisuuden
hahmot-AjankohtaistaActual
taa huomattavasti laajempiin yhteyksiin kuin pelkästään soittamisen tilanteisiin liit-tyviä inhimillisen toiminnan piirteitä: luo-vuutta ja systeemisyyttä. Soittaminen
an-karana, täsmällistä ajallista hallintaa ja hie-nomotorista tarkkuutta vaativana toimin-tana näyttäytyi tällaiseen tarkasteluun eri-tyisen hyvin sopivana kohteena.
Ajankohtaista Actual
olmipäiväinen kansainvälinen konferenssi, Educating the Cre-ative Mind: Developing Capaci-ties for the Future 4.–6.3.2010 pidettiin Keanin yliopistossa, New Jerseyssä. Tapahtuma kokosi yhteen luovuudesta ja sen kehittämisestä kiinnostu-neita kansainvälisiä tutkijoita, kasvattajia, poliitikkoja, taiteilijoita, muusikoita, sekä lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan. Osal-listujia oli yli 500. Luovuuden aihepiiriä käsiteltiin konferenssipuheissa, sympo-siumeissa, työpajoissa, postereiden esitte-lytilaisuudessa ja roundtable-keskusteluissa.
Minulla oli ilo osallistua konferens-siin Sibelius-Akatemian jatko-opiskelijana.
Konferenssipuheessani puhuin lasten oman musiikin luomisen merkityksestä, tuoden esiin suomalaista koulukontekstia ja eri-tyisesti sävellyttämisen käytäntöä. Suoma-lainen musiikkikasvatus tiedostettiin kan-sainvälisesti ja suomalainen musiikkikas-vatus – ja kasmusiikkikas-vatus yleensäkin – oli suuren kiinnostuksen ja arvostuksen kohteena.
Useat konferenssivieraat saapuivat keskus-telemaan suomalaisesta koulutuksesta, vi-rittämään yhteistyökuvioita sekä pohti-maan mahdollisuutta saapua Suomeen ja erityisesti Sibelius-Akatemiaan. Yleisesti toivottiin, että suomalaista tutkimusta tuo-taisiin huomattavasti enemmän esiin eng-lanninkielisenä ja kansainvälisissä julkai-suissa.
Konferenssin avajaistapahtumassa
”Educating the Creative Mind”-projektin johtaja, filosofian tohtori Lily Chen-Hafteck esitteli nuoria esiintyjiä jotka häi-käisivät taidoillaan ja kertoivat taiteiden Sari Muhonen