6. TUTKIMUSTULOKSET
6.3. Lasten käsityksiä omasta työstään
Yhtä haastateltavaa lukuun ottamatta kaikki jakoivat käsityksen siitä, että heidän vanhempiensa työtä tapahtuu työpaikalla (taulukko 4). Kun tarkastellaan alakategorioita Konkreettinen tekeminen työpaikalla, sosiaalisuus työpaikalla, työpaikan kuvaus ja työ työpaikkana, käsitykset pysyvät edelleen melko samansuuntaisina. Vain kahdessa haastattelussa ei kuvattu vanhempien konkreettista tekemistä työpaikalla tai vanhempien työpaikkaa. Kategoriassa työ osana koko elämää käsityksissä oli enemmän vaihtelua. Melko monen käsityksissä työhön liitettiin yhteensovittaminen kodin kanssa, mutta vain harvalla oli käsityksiä ammatista tai työn puutteesta.
Haastateltavat jakoivat käsityksen siitä, että työtä tapahtuu kotona. Vaihtelua oli siinä, miten kotona tehtävä työ käsitettiin. Monella oli mainintoja aikuisten omista kotitöistä sekä tietoteknisistä töistä. Viisi päiväkotilasta mainitsi lapsiin liittyvät kotityöt, mutta vain kolme kotona tehtävän ansiotyön.
Taulukko 5. Lasten käsityksiä omasta työstään
Yläkategoria Alakategoria Pelkistetyt ilmaisut
A. Työ lasten elämässä omaehtoisesti
A1. Koulutyöt - No semmosia koulutöitä mitä voi opetella ruotsia,
opettelemaan ruotsinkieltä. niin.
(L 13)
A2. Kotityöt - No joskus mä siivoon oman huoneen (L 10)
A3. ”Kunnon hommat” - Laitettiin uus aita sinne.
Laitettiin uus aita ja rakennettiin uus talo (L 7)
B. Työ lasten elämässä muiden aloitteesta
B1. Aikuisten auttaminen - Kyl mää joskus pesen ikkunoita ja sillain, äitiä autan (L 10)
B2. Työ muiden määräyksestä - Paits jos äiti tai iskä käskee mun pitää siivota mun huone, nii sitte (L 2)
C. Työ ei kuulu lasten elämään
C1. Leikki on lasten työtä - No mää leikin, joskus mää meen kaverille, joskus mää meen ulos (L 10)
C2. Työ irrallinen ilmiö lapsen elämässä
- Töitä? En mää oo mikään työpäivä! (L 3)
A. Työ lasten elämässä omaehtoisesti
Kategoriassa työ lasten elämässä omaehtoisesti on kolme alakategoriaa, koulutyöt, kotityöt ja
”kunnon hommat”. Näissä käsityskategorioissa haastateltavien tekemä työ oli vapaaehtoista, heidän omasta tahdostaan lähtevää.
Koulutöihin kuului haastateltavien mielestä niin sanotut ”koululaisten ja esikoululaisten hommat”.
Lapsen omaa työtä ovat matematiikan tehtävät, ruotsin opettelu sekä tehtävät, jotka tehdään paperille. Kukaan haastateltavista ei ollut haastattelun aikana vielä esikoulussa saati sitten alakoulussa, mutta he käsittivät silti omaksi työkseen tällaiset tehtävät.
Mä teen sellasia, vaikka tulis sellanen lehti, missä olis sellasia tehtäviä niin niistä mää tekisin. (L 1)
No teen... eskareitten hommia…Matikkaa, nii se on joku sellanen tehtävä. (L 3)
Käsityksiin lasten omasta työstä kuului myös piirtäminen ja maalaaminen. Haastateltavien käsityksiin heidän omasta työstään kuului myös tietokonehommat sekä tietokoneella pelaaminen.
Tietokoneet ja tietokonepelit ovat osa tämän päivän kulttuuria ja monen ihmisen arkipäivän aktiviteetteja. Tietokoneohjelmia käytetäänkin nykyään apuna muun muassa päiväkoti-ikäistenkin lasten opetuksessa. (Linderoth ym. 2004.) Myös tietokonepelien pelaaminen on teknologian kehittymisen ja sen yleistymisen myötä lisääntynyt lasten keskuudessa. Tietotekniikka käykin yhä tutummaksi lapsille. (Scarlett ym. 2005, 118.) Härkönen (1988, 90) pohtii, vievätkö tietokoneet mielenkiintoisuudellaan aikaa kodin töihin osallistumiselta.
Kotitöiden tekeminen oli haastateltavien käsityksissä myös joltain osin vapaaehtoista. Kotityöt, joita lapset tekivät vapaaehtoisesti, olivat oman huoneen siivoaminen, siivoaminen yleensä, omien jälkien siivoaminen ja kukkien kasteleminen. Yksi haastateltavista kertoi myös siivoansa ikkunoita.
Niin sanotut ”kunnon hommat” tulivat myös esille lasten käsityksissä heidän omasta työstään.
Kunnon hommilla tarkoitan tässä ruumiillista työtä. Tämä havainto tulee Härkösen (1988, 95) ja monen muun käsitystä siitä, että lapset ovat toimivia, aktiivisia ja itsenäisyyteen pyrkiviä olentoja, joilla on tarve toimintaan. Härkönen toteaa myös, että työ on tarve ja ehto inhimilliselle toiminnalle ja elämälle.
H: Teeksää kotonaki töitä niillä työkaluilla?
L: Eiku jonku raksalla (L 12)
H: Aa raksalla, joojoojoo... No entäs täällä päikyssä?
L: Ei täällä oo mitään tekemistä, ku ei oo mitään rakennusta, ku tää on jo ihan kunnossa. (naurua) (L 12)
B. Työ lasten elämässä muiden aloitteesta
Yläkategoriaan työ lasten elämässä muiden aloitteesta kuuluu kaksi alakategoriaa, aikuisten auttaminen ja työ muiden määräyksestä. Tähän kategoriaan kuuluvissa käsityksissä lapset eivät tee työtä omasta tahdostaan, vaan jonkun muun aloitteesta.
Lasten omaan työhän kuuluu haastateltavien käsitysten mukaan aikuisten auttaminen. Työ on oikeastaan aikuisten elämään kuuluva ilmiö, mutta lapsetkin voivat osallistua tähän ilmiöön aikuisten mukana. Käsityksille oli yhteistä, että lapset vaikuttivat auttavansa aikuisia mielellään.
L: Leikin ja pelaan ja autan siivoustätiä... Hei siivoustädin kärryt ovat oottamassa, ne ei liikukaan (osoittaa käytävälle) (L 13)
H: Sää autat siivoustätiä joskus. Millä lailla?
L: No siks että painaa imurin nappulaa ja laitan johdota johtonappulaan ja sitten siinä oli kaikki. (L 13)
Työ ei aina ole lapselle vapaaehtoista. Lapset kokivatkin tekevänsä työtä muiden määräyksestä.
Kotona vanhemmat käskevät lapsia siivoamaan oman huoneensa ja leikkinsä jäljet, päiväkodissa saman käskee tekemään lapsen päivähoitoryhmän henkilökunta. Tähän käsitykseen liittyivät negatiiviset tunteet, työn tekeminen aikuisten määräyksestä oli lapsista pääsääntöisesti tylsää.
Muutama haastateltava kertoi, että myös muut lapset käskevät heitä tekemään työtä.
C. Työ ei kuulu lasten elämään
Olen jo aiemmin tutkimuksessani pohtinut, onko työ merkittävä ero tarkasteltaessa lasten ja aikuisten elämää. Käsiteltäessä lapsen omaa työtä yhdeksi yläkategoriaksi muodostui työ ei kuulu lasten elämään. Työ on jotain, joka kuuluu aikuisten maailmaan. Alakategorioiksi muodostuivat käsityskategoriat leikki on lasten työtä ja työ irrallinen ilmiö lasten elämässä.
Haastateltavien käsityksissä suureen osaan nousi ajatus, että leikki on lasten työtä.
H: Noni, no entäs täällä päiväkodissa, teeksää töitä täällä?
L: E... Mää leikin, leikki on lasten työtä. (L 9)
Lapset kokivat, että työ ei kuulu heidän elämäänsä, vaan heidän tehtävänsä on leikkiä. Leikki voi olla myös työtä itsessään. Lapset eivät osallistu itse työn tekemiseen, eivätkä edes seuraa aikuisten tekemää työtä, sillä he käyttävät huomionsa leikkimiseen. Lapsille oma kulttuuri ja omat sosiaaliset verkostot merkitsevät paljon ja tutkimuksessanikin haastateltavat kuvasivat toimintaansa muiden lasten kanssa yksityiskohtaisesti. Aikuiset tekevät työtä, kun taas lapset polkupyöräilevät, rikkovat kiviä kavereidensa kanssa ja pelaavat tietokonepelejä. Haastateltaville ero aikuisten ja lasten maailman välillä tuntui olevan itsestään selvää. Aikuiset tekevät omaa aikuisten työtään, kun lasten tehtävä on leikkiä. Suurin osa haastateltavista mainitsi leikkimisen, kun heiltä kysyttiin heidän omasta työstään.
Härkönen (1996, 40) korostaa kuitenkin sitä, että leikki ja työ eivät ole sama asia. Leikin tavoite on leikissä itsessään, toisin kuin työssä, jolla on aina jokin tietty tavoite. Kallialan (2000, 2) mukaan leikin ehto on vapaaehtoisuus. Leikki myös eroaa muusta elämästä, vaikka ottaakin usein siitä sisältönsä.
Työ oli myös täysin irrallinen ilmiö lasten elämässä. Haastateltavat kielsivät tekevänsä töitä lainkaan tai eivät muistaneet, millaisia töitä he itse tekevät. Yksi haastateltavista oli sitä mieltä, ettei hän aio mennä aikuisenakaan töihin, vaan aikoo ottaa sen sijaan koiranpennun ja hoitaa sitä.
Haastatteluissa tuli myös esille seikka, että oikeisiin töihin tarvitaan aikuista.
Lasten tulevaisuuden toiveammatit olivat hyvin monenlaisia. Suuri osa haastateltavista ei ollut vielä ollenkaan miettinyt sitä, mitä töitä isona tekisi, ja osa kertoi unelmakseen tehdä isona jotain muuta kuin työtä. Yksi halusi olla äiti, yksi halusi uida ja yksi halusi pelata jalkapalloa isona.
Löytyipä unelma-ammateista yksi rokkaava ritarikin.
H: No kerro nyt mitä työtä sää alat isona tekee!
L: Rokkaamista ja mä tuun työmieheks ja ritariks ja mää rokkaan. Nii työmies ja rokkijätkä ja ritari ja palomies. (L 7)
Taulukko 6. Haastateltavien sijoittuminen käsityskategorioihin tarkasteltaessa lapsen omaa työtä.
Lasten käsityksiä
omasta työstään L1 L2 L3 L4 L5 L6 L7 L8 L9 L10 L11 L12 L13 L14 A. Työ lasten
elämässä omaehtoisesti
A1. Koulutyöt x x x x x x x x
A2. Kotityöt x x x x x x x
A3. ”Kunnon
hommat” x x x
B. Työ lasten elämässä muiden määräyksestä B1. Aikuisten
auttaminen x x x x
B2. Työ muiden
määräyksestä x x x x x x x
C. Työ ei kuulu lasten elämään C1. Leikki on lapsen
työtä x x x x x x x x x x
C2. Työ irrallinen ilmiö lapsen elämässä
x x x x x x x
Käsityksissä lasten omassa työstä oli melko paljon vaihtelua (taulukko 6). Kolme haastateltavaa ei maininnut lainkaan tekevänsä työtä omasta tahdostaan. Eniten käsityksiä oli kategoriassa koulutyöt, toiseksi eniten kotitöissä ja ”kunnon hommien” tekeminen sai vain muutamia mainintoja. Suurin osa vastaajista koki tekevänsä jollain tavoin töitä muiden määräyksestä. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet päiväkotilapset jakoivat käsityksen myös siitä, ettei työ kuulu heidän omaan elämäänsä. Kymmenen 14:stä haastateltavasta oli sitä mieltä, että leikki on olennaisin osa lasten elämää.