Kuten luvussa 3.2 esittelemäni tulokset osoittavat, että tutkimuksen lapset olivat varsin heterogeeninen joukko, ja se, millaisia keinovalikoimaa he käyttävät, miten monta kertaa yrittävät ja miten usein onnistuvat, vaihteli paljon yksilöittäin. Autismin kirjon lasten heterogeenisyys on yleisesti tunnustettu ilmiö (Lai, Lombardo & Baron-Cohen, 2014), ja pienen tutkittavien määrän takia tässä tutkimuksessa autismin kirjon lapsia onkin
mielekkäämpää tarkastella ryhmätason sijasta yksilötasolla (Korhonen, 2017, 48). Myös esimerkiksi Keen (2005) on ehdottanut, että olisi hyödyllistä koostaa profiili lapsen korjausstrategioista ja niiden käytöstä hyödyntäen sitä lapsen taitojen tukemiseen ja vahvistamiseen.
Seuraavaksi esittelen jokaiselle lapselle koostamani profiilit siitä, miten he toimivat
aloitteellisuutensa estyessä. Profiili perustuu kaaviolle, jossa on eritelty aloitteen kielellisyys, estymisen syy, lapsen käyttämä strategia ja sen tulos sekä lapsen reaktio tulokseen.
8 Esimerkiksi Keen, 2005; Ohtake ym., 2005 (substitution); Meadan ym., 2006 (recast)
20 Prosessikaavio jakaantuu viiteen tasoon: ensimmäisellä tasolla on lapsen aloitteen
kielellisyys, toisella aikuisen toiminta, joka ei vastaa lapsen aloitteeseen, kolmannella lapsen toiminta aloitteen estyttyä ja mahdollinen korjausstrategia, neljännellä aikuisen vaste lapsen yritykseen eli yrityksen tulos ja viidennellä lapsen reagointi aikuisen vasteeseen (kuviot 5,6 ja 7).
3.3.1 Roni
Kuvio 2: Prosessikaavio, Roni
Roni on ohjaajan kuvauksen mukaan ”helppo ohjattava”, joka toimi teknologioilla ”hirveen keskittyneesti” ja ”ties tietokoneista enemmän kuin minä”. Roni rakastaa ”leegoloita yli kaiken” ja vaikka Roni ei ”välttämättä puhu paljoa” niin tarinapisteellä ”rupes tulemaan sitä tarinoo sitten niistä (piirretyistä kuvista) ihan pulppuumalla”. (H3.) Roni on siis kielellisesti taitava sekä oma-aloitteinen teknologioilla toimija.
Sosiaalinen aloitteellisuus: Ronin aloitteista suurin osa oli kielellisiä (85,1 %), ja monesti kerrontaa, sillä Roni usein kertoi kuvasta tarinapisteellä piirtäessään sitä. Roni teki kuitenkin vain vähän aloitteita verrattuna Miroon ja Verttiin, vain 2,1 aloitetta minuutissa. Yhteensä rajatussa aineistossa Roni teki 156 aloitetta, joista 35,3% oli estyneitä. Yhteensä aineistosta
21 löytyi 22 katkelmaa, joissa aikuinen ei vastannut lapsen aloitteeseen. Tämän takia koodasin Ronilta lisäksi kolme kerhokertaa saadakseni aineiston määrän Ronin osalta suuremmaksi, lisäaineiston keruulla löysin Ronille 25 estyneen aloitteen katkelmaa lisää, jolloin katkelmien määrä aineistossa kasvoi Ronilla 47 kappaleeseen.
Estymisen syyt: Ronin estyneistä aloitteista noin kolme neljäsosaa (74,5 %) johtui siitä, että ohjaaja seurasi hiljaa vierestä hänen toimintaansa eikä reagoi lapsen aloitteeseen. Myös muut estymisen luokat olivat edustettuina Ronilla. Kymmenesosa (10,6 %) estymisistä johtui siitä, että ohjaajan katse oli lapsessa ja hän jatkoi aiempaa toimintaansa, ja lähes kymmenesosa (8,5%) siitä, ettei ohjaaja katsonut lasta, eikä reagoinut hänen aloitteeseensa.
Korjausstrategioiden käyttö: Aloitteen estyttyä Roni ei käyttänyt korjausstrategiaa 48,9%
katkelmista, vaan esimerkiksi jatkoi aiempaa toimintaansa ja lopetti aloitteellisen toiminnan yrittämättä uudelleen (42,6%). Miltei puolet (45%) tällaisista estyneistä aloitteista olivat potentiaalisia aloitteita (ks. luku 3.2.1), jotka voidaan tulkita myös itselle suunnatuksi puheeksi. Vaikka muillakin lapsilla oli huomattavissa sama linja korjausstrategian
käyttämättömyydestä aloitteellisuuden lopettamiseen saman tien, niin vain Ronilla ilmeni itselle suunnattua puhetta yhtä kertaa enempää.
Roni käytti kaikkia korjausstrategioita ja lähes kaikkia niiden alaluokkia, vain voimakkuuden muokkaaminen puuttuu. Korjausstrategioista yleisin mukautettu toisto (75%), ja strategioiden alaluokista sisällön muokkaaminen (50%), jotka liittyivät Ronin kerronta-aloitteisiin. Ronilla oli tapana kertoa piirtäessään, ja jatkaa kerrontaa riippumatta siitä vastaako ohjaaja vai ei.
Kerronta, johon ohjaaja ei reagoi vaikuttaa jäävän kuitenkin lyhyemmäksi kuin sellainen, johon ohjaaja osoittaa kiinnostusta tai jopa osallistuu.
Korjaustrategioiden tulokset: Korjausstrategioiden vaste/onnistumisprosentti9 oli ensimmäisen yrityksen jälkeen 58,3/54,2%, ja yleinen vaste/onnistumisprosentti10
36,2/27,7%. Jos Ronin aineistoa muokataan siten, että sieltä poistetaan potentiaaliset aloitteet, nousee yleinen onnistumisprosentti 6,5 prosenttiyksilöllä 34,2 prosenttiin.
Korjausstrategiakohtaiset onnistumisprosentit olivat toistossa 100, mukautetussa toistossa 61,1 ja korvaamisessa 20 prosenttia, tosin toistoa ilmeni aineistossa vain kerran, jolloin sen toimivuudesta ei voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Kun Roni ei saanut tukevaa vastetta
9 Vasteen/tukevan vasteen saaneiden osuus katkelmista, joissa lapsi käyttää jotakin korjausstrategioita (toisto, mukautettu toisto, korvaaminen)
10 Vasteen/tukevan vasteen saaneiden osuus kaikista estyneistä aloitteiden katkelmista
22 korjausstrategialleen, hän yritti uudelleen 63,6 prosentissa tapauksista. Kun hän ei käyttänyt strategiaa, yritti hän uudelleen vain 8,7 prosentissa tapauksista.
3.3.2 Vertti
Kuvio 3: Prosessikaavio, Vertti
Vertti on iloinen poika, joka ei juuri puhu, mutta hymyilee ja käyttää katsetta paljon. Ohjaaja kuvaa, että varsinkin alkukerroilla Vertille oli tärkeää saada tukea ja varmuutta ohjaajalta.
Ohjaajan mukaan Vertille ”on niin vaikeaa se tuottaminen”, mutta jos Vertti haluaa apua niin
”enemmän se on se katsekontakti mitä se sitä varmuutta halluu”. Ohjaajan mielestä Vertti oli tutkimuksen aikana ”tosi skarppina” ja ”teki niitä (toimintapisteiden tehtäviä)
itsenäisemmin... varmemmin ja itsenäisemmin” verrattuna toimintaan luokassa. (H1.)
Sosiaalinen aloitteellisuus: Vertti oli vanhin pojista ja hän teki kaikista eniten aloitteita, jopa 5,7 aloitetta minuutissa. Estyneitä aloitteita näistä oli 32,3% ja katkelmia, joissa aikuinen ei vastannut aloitteeseen löytyy 66 kappaletta. Vertti käytti aloitteissaan paljon katsetta, varsinkin erilaisten asioiden, kuten toimintapisteellä etenemisen, varmisteluun. Vertin aloitteet olivatkin suurimmilta osin ei-kielellisiä (69,7%), kun taas puhe Vertillä oli usein vain sanoja tai sanapareja, ja ekolaliaakin esiintyi.
23 Estymisen syyt: Kaikki aloitteellisuuden estymisen eri syytyypit esiintyivät Vertillä melko tasaisesti, yleisimpinä se, ettei ohjaaja katsonut eikä reagoinut (27,2%), tai katsoi, muttei reagoinut (22,7%) tai käänsi katseensa pois lapsesta (22,7%). Vertille ominaista oli varmistelevan katseen käyttö, ja aineistosta löytyi kohtia, joissa ohjaaja siirsi katseensa näyttöön Vertin tehtyä varmistavan katseensa, jolloin Vertti seurasi katsetta (esimerkki 11).
Esimerkki 11: Ohjaava katse vasteena Vertin varmistelevaan katseeseen
Vertti laittaa legon paikalleen rakennelmaan ja kääntää katseen ohjaajaan. Ohjaaja siirtää katseen näyttöön. Vertti katsoo näyttöä, korjaa legorakennelmaa. (V2910 l4 07:15-07:29)
Tällöin reagoimattomuus lapsen aloitteeseen voidaan ehkä tulkita lapsen oma-aloitteellisuutta tukevana vihjeenä. On siis mahdollista, että ohjaaja pyrki tukemaan Vertin
oma-aloitteellisuutta tehtävään liittyen olemalla reagoimatta Vertin varmisteleviin katseisiin. Kun tarkastelin lähemmin Vertin varmistelevia katseita, selvisi että todella 37,9 prosentissa tapauksista estynyt varmisteleva katse johti Vertin oma-aloitteeseen toimintaan
teknologiasovellukseen tai tehtävään liittyen. Näissä tapauksissa miltei puolessa (45,5%) Vertti teki varmistavan katseen vielä uudelleen oma-aloitteisen toiminnan jälkeen.
Korjausstrategioiden käyttö: Vertti käytti kaikkia korjausstrategioita ja lähes kaikkia niiden alaluokkia, vain sisällön muuttaminen puuttuu. Vertti käytti aloitteen estyessä useimmiten jotakin korjausstrategioista (77,2%), vain hieman alle viidesosassa katkelmista hän lopetti saman tien (18,1%). Eniten hän käytti mukautettua toistoa (49%), ja yksittäisistä strategioista eniten korvaamista (27,5%), lisäämistä (23,5%) ja toistamista (23,5).
Korjausstrategioiden tulokset: Korjausstrategioiden vaste/onnistumisprosentti oli ensimmäisellä yrittämällä 62,7/52,9%, ja yleinen vaste/onnistumisprosentti 51,5/40,9%.
Korvaaminen vaikutti olevan Vertillä tehokkain strategia, sillä sen onnistumisprosentti 64,3%
oli 8,3-31 prosenttiyksikköä suurempi kuin toistolla (33,3%) tai mukautetulla toistolla (56%).
Kun Vertti ei saanut korjausstrategialleen tukevaa vastetta, niin hän jatkoi 70,8 prosentissa katkelmista, kun taas jos hän ei käyttänyt strategiaa, niin hän jatkoi vain 20 prosentissa katkelmista.
24 3.3.3 Miro
Kuvio 4: Prosessikaavio, Miro
Miro oli pojista nuorin ja hänellä oli vahva tahto sekä halua kokeilla teknologioilla
toimimista erilaisilla tavoilla. Ohjaajalle Miro oli lapsena ”ihan täysin uus” ja ”semmonen haastava lapsi”, joka kuitenkin ”yllätti niiku sillä omalla älykkyydellään” tutkimuksen aikana (H3).
Sosiaalinen aloitteellisuus: Keskimäärin Mirolla oli aloitteita 4,4 minuutissa, yhteensä 264 aloitetta, joista jopa yli puolet (58,3%) oli estyneitä. Katkelmia, joissa aikuinen ei vastannut lapsen aloitteeseen löytyi aineistosta yhteensä 53 kappaletta. Miron aloitteista 54,7% oli kielellisiä, joten kielellisiä ja ei-kielellisiä aloitteita oli suurin piirtein saman verran. Miron kielellinen ilmaisu oli kuitenkin sisällöllisesti esimerkiksi Ronia niukempaa. Miro saattoi esimerkiksi jumiutua yhden lauseen toistamiseen, laajentamatta sitä sisällöllisesti, mutta sen sijaan hän käytti kielen prosodisia piirteitä muun ilmaisun tukena. Mirolla esiintyi osassa aloitteista myös problemaattisen käyttäytymisen piirteitä11 kuten ohjaajan lyömistä tai huutamista. Katkelmat, joissa problemaattista käyttäytymistä esiintyi, liittyivät kaikki Miron
11 Ks. Keen, 2005
25 ja tämän ohjaajan väliseen ristiriitaan legopisteellä rakentelusta, jossa ohjaaja olisi halunnut Miron käyttävän teknologiasovellusta ohjeiden mukaan ja Miro rakennella vain teknologian inspiroimana.
Estymisen syyt: Useimmin aloitteen estyminen Mirolla johtui siitä, että ohjaaja katsoi häntä mutta jatkoi aiempaa toimintaansa (49%), tai ei katsonut, mutta jatkoi (20,8%) tai ei katsonut, eikä reagoinut lapsen aloitteeseen (26,4%). Kaikkien katkelmien, joissa esiintyi
problemaattista käyttäytymistä (10 kpl), aloitteen estymisen syynä oli se, että ohjaaja katsoi lasta mutta jatkoi aiempaa toimintaansa. Kun nämä aloitteet poistetaan aineistosta, pysyy
”katsoo, jatkaa” edelleen yleisimpänä estymisen syynä (37,2%), mutta se ei korostetusti enää yleisin, vaan toiseksi yleisin ”ei katsetta, ei reagoi” on miltei yhtä yleinen (32,6%).
Korjausstrategioiden käyttö: Noin neljäsosassa katkelmista (24,5%) Miro lopetti heti ilman korjausstrategian käyttöä, mutta suurimmassa osassa katkelmista hän käytti jotain
korjausstrategiaa (66%). Miro käytti kaikkia korjausstrategioita ja lähes kaikkia alastrategioita, vain kohteen vaihto puuttui. Korjausstrategioista käytti selkeästi eniten korvaamista (51,4%).
Korjausstrategioiden tulokset: Korvaava strategia ei ollut Mirolla kovin tehokas, sillä sen onnistumisprosentti oli vain 16,7%, kun taas toistossa se oli 50% ja mukautetussa toistossa 55,6%. Yhteensä korjausstrategioiden vaste/onnistumisprosentti oli Mirolla 62,9/34,3% ja yleinen vaste/onnistumisprosentti 50,9/23%. Suuret, jopa yli 28 prosenttiyksikön erot vaste- ja onnistumisprosentin välillä johtuivat osittain Miron problemaattisesta käyttäytymisestä, sillä kun katkelmat, joissa problemaattista käyttäytymistä esiintyi, poistetaan aineistosta, pienenevät erot jopa 17 prosenttiyksikköä. Problemaattisella käyttäytymisellään Miro sai kyllä todennäköisesti vasteen aikuiselta, muttei aloitetta tukevaa vastetta.