Lapsella tässä tutkielmassa tarkoitetaan elävänä syntynyttä alle 18-vuotiasta eli alaikäistä henkilöä.186 Suomen perustuslain 1 §:ssä todetaan, että valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden. Perustuslain 6 §:ssä eli yhdenvertaisuutta sääntelevän pykälän 3 momentissa säädetään, että lasta on kohdeltava yksilönä tasa-arvoisesti ja että lapsella on oikeus vaikuttaa asioihinsa kehitystään vastaavasti. Edellä mainittua voidaan pitää myös lapsen itsemääräämisoikeuden lähtökohtana.
Suomen perustuslaki sekä eräät Suomen oikeusjärjestyksen kannalta keskeiset kansainväliset
185 Ojanen, Scheinin 2011, s. 228. Puumalainen 2012, s. 277. Luvussa 4.4.2.2 käsitellään translain steriliteettivaatimusta. Lain vaatimusta on tulkittu laajentavasti tilanteisiin, joissa transsukupuolinen on pyytänyt sukusolujensa tallentamista hedelmöityshoitoa antaviin yksiköihin. Sukusolujen säilyttämiseen ei ole translain steriliteettivaatimuksen ja steriliteettitodistuksen antamisen väliseen ristiriidan vedoten suostuttu ja näin ollen transsukupuolinen on asetettu muiden sukusolujensa tallentamista hakeneiden ihmisten kanssa eriarvoiseen asemaan. Ks. Tasa-arvovaltuutetun toimisto 2012, s. 19.
186 Lastensuojelulain 6 §:ssä lapsi on määritelty alle 18-vuotiaaksi henkilöksi ja nuorena henkilönä saman lain mukaan pidetään 18–20-vuotiasta. YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista 1 artiklan mukaan lapsella yleissopimuksessa tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin. Alle 18-vuotias voi Suomen avioliittolain mukaan saavuttaa täysivaltaisuuden esimerkiksi silloin, kun hän oikeusministeriön luvalla erityisestä ja perustellusta syystä avioituu alaikäisenä.
asiakirjat ja sopimukset takaavat alaikäisen oikeuksien toteutumista terveydenhuollossa.
Nämä sopimukset yhdessä Suomen perustuslain kanssa takaavat myös alaikäisille esimerkiksi elämän, ihmisarvon, yhdenvertaisuuden ja yksityiselämän suojan.187 Perusoikeudet ovat myös lapsille kuuluvia oikeuksia.188 Perustuslaissa ei lasta ole määritelty, mutta perusoikeusuudistusta koskevissa lainesitöissä todetaan, että ihminen tulee perusoikeuksiensa haltijaksi täysimääräisesti syntymän hetkellä ja on niiden piirissä kuolemaansa asti.189 Perusoikeuskomitean mietinnössä on todettu, että lapsella perustuslaissa tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole saavuttanut täysi-ikäisyyttä.190
Ihmisoikeuksien voidaan katsoa olevan ikäneutraaleja, mutta myös toisaalta ikäsidonnaisia.
Ikäsidonnaisuuden paljastaa muun muassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, jota tuskin olisi laadittu, jos esimerkiksi TSS- ja KP-sopimukset olisivat täydellisesti kattaneet niin aikuisten kuin lasten ihmisoikeudet. Kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa painotetaan jokaiselle kuuluvien yhtäläisten ihmisoikeuksien tärkeyttä, mutta samalla ne kuitenkin sisältävät sellaisia periaatteita, joiden nojalla erityiskohtelu on sallittua. Muilta puuttuvia erityisoikeuksia sallitaan esimerkiksi lapsille ja vanhuksille. Esimerkiksi lapsen oikeus suojeluun on tällainen erityisoikeus.191
Lapsen oikeuksien julistus on YK:n antama suositus jäsenmailleen, joka toivotaan huomioitavan sekä yksityisten ihmisten että koko yhteiskunnan toiminnassa. Julistuksen mukaan lapsi ei ole arvoton olento, vaan yksilö, joka tarvitsee erityistä suojelua ja huolenpitoa. Lapsi tarvitsee parhaat mahdolliset olosuhteet voidakseen kasvaa ja kehittyä.192 YK:n yleiskokous hyväksyi kokouksessaan 20.11.1989 myös lasten oikeuksien julistuksen pohjalta valmistellun lasten oikeuksien sopimuksen (Sops 59–60/1991). Suomi on saattanut sopimuksen lapsen oikeuksista voimaan vuonna 1991193, joten se on oikeudellisesti sitova ja otettava lapsen oikeuksia koskevassa lainsäädännössä ja sen valmistelussa huomioon vahvasti sitovana oikeuslähteenä.
187 Paaso 2001, s. 79.
188 Hallberg 2011a, s. 43.
189 HE 309/1993 vp. s. 24.
190 KM 3/1992 s. 184.
191 Mahkonen 2002, s. 659–660.
192 Kantero ym. 1993, s. 16. Lapsen oikeuksien erityistä tunnustamista korostanut kansainvälinen kehityssuuntaus näkyi ensimmäistä kertaa YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa vuonna 1948. YK halusi lasten asemaa korostaakseen julkaista ihmisoikeusjulistuksen rinnalle vuonna 1959 lapsen oikeuksien julistuksen.
193 Lapsen asema oli ennen lapsen oikeuksien sopimuksen voimaan saattamista Suomessa turvattu jo paremmin kuin mihin sopimus velvoittaa, joten Suomi on ratifioinut sopimuksen ilman varaumia. Mahkonen 1996, s. 277.
YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista sisältää sen 2 artiklan mukaan yleisen käsityksen siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla tulisi olla.194 Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan 1 koh-dan mukaan sopimuksessa mainitut oikeudet on taattava lapsille ilman minkäänlaista erotte-lua. Artiklan toisen kohdan mukaan sopimusvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toi-miin sen varmistamiseksi, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistuksilta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsenten ase-maan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.
Sopimuksen pääperiaate sisältyy sen 3 artiklaan, jonka mukaan lainsäädännön ja oikeuskäy-tännön kantavana ajatuksena on oltava lapsen etu. Yleisestä kattavuudestaan huolimatta sopi-mus ei kuitenkaan koske aikaa ennen lapsen syntymää. Lapsen oikeuksien toteuttamisvelvoite kuuluu valtiolle, joka on ratifioinut asiakirjan. Tarpeellinen lainsäädännöllinen, hallinnollinen ja muu käytännön toimenpiteisiin ryhtyminen kuuluu julkisen vallan tehtäviin. Implementoin-nissa on otettava huomioon lapsen edun ensisijaisuus. Lapsen edun ensisijaisuus ei käytän-nössä aina kuitenkaan tule toteutetuksi, johtuen julkisen vallan erilaisista intresseistä ja niiden välisen tasapainotilan saavuttamisen vaikeudesta.195
Lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta YK:n lapsen oikeuksien sopimus ei ole ollut yhtä merkittävä kuin Euroopan ihmisoikeussopimus. Euroopan ihmisoikeussopimukseen on liittynyt tehokas valvontamekanismi toisin kuin YK:n lapsen sopimukseen, joten tähän asti niiden merkitys ilmenee käytännöntasolla eri tavoin.196 Lapsen oikeuksien sopimus on tulevaisuudessa todennäköisesti muotoutumassa merkittävämmäksi kuin aiemmin. Uusi valitusmenettelyä koskeva 3. lisäpöytäkirja197 astui voimaan 14.4.2014 kymmenen198 valtion ratifioimana. Suomi allekirjoitti lisäpöytäkirjan helmikuussa 2012, mutta sitä ei ole Suomessa vielä ratifioitu.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3. lisäpöytäkirja mahdollistaa lasten oikeudenloukkauksia koskevat yksilö- ja ryhmävalitukset sen jälkeen kun kansalliset
194 Hallberg 2011a, s. 43.
195 Mahkonen 2002, s. 661–662. Mahkonen toteaa, että sopimuksessa ei oteta kantaa muun muassa keinoalkuista lisääntymistä tai raskauden keskeytyksiä koskevien menetelmien sallittavuuteen ja muihin vastaaviin kysymyksiin.
196 Nieminen 2004, s. 594–595.
197 Optional Protocol to the Convention on the Rights of the Child
198 Lisäpöytäkirjan ratifioineet maat ovat Albania, Bolivia, Costa Rica, Espanja, Gabon, Montenegro, Portugal, Saksa, Slovakia ja Thaimaa.
oikeusturvakeinot on käytetty. Tarvittaessa YK:n lapsen oikeuksien komitea voi minimoida lapselle koituvat vahingot jo ennen lopullista päätöstä puuttumalla valtion toimiin.
Lisäpöytäkirja mahdollistaa myös valtioiden keskinäiset valitukset ja sen lisäksi komitea voi ulottaa tarkastuksen sopimusvaltion sisälle. Lapsen valitus kokemistaan oikeuden loukkauksista lapsen oikeuksien komiteaan asti vaatisi ensin kaikkien kansallisten oikeusturvakeinojen käyttöä. Jo pelkästään siitä muodostuu kynnys valittamiselle komiteaan asti.199
Merkittäviksi lapsen oikeuksien kannalta EIS:n ja LOS:n tekee se, että niistä voidaan johtaa vastauksia epäselvissä tulkintatilanteissa. Lisäksi lapsen oikeusasemaa turvaavina ja vahvista-vina niillä on symbolista merkitystä. Lapsen etu käsitteenä on jatkuvassa kehityksessä, minkä vuoksi kansainvälisten tuomioistuinten ja muiden lainsoveltamisinstanssien tulkintoja on seu-rattava jatkuvasti. Vaikeiden tulkintatilanteiden ratkaisemiseen voidaan saada apua myös oi-keusvertailevista katsauksista muiden sopimusvaltioiden käytäntöihin.200