Lapsen, nuoren ja eri kulttuuritaustaisen henkilön haastatteleminen

Koska tutkimuksen kohderyhmänä olivat nuoret tytöt ja naiset, tutustuin ennen haastattelujen toteuttamista lapsuus- ja nuorisotutkimuksen eettisiin kysymyksiin.

Lapsia ja nuoria tutkittaessa on tärkeää, että haastateltavat kokevat tutkijan olevan aidosti kiinnostunut heistä ja heidän ajatuksistaan. Varsinkin nuoret saattavat suhtautua aikuiseen tutkijaan epäilevästi, minkä vuoksi on tärkeää, että tutkija kykenee herättämään nuorissa sekä luottamusta että mielenkiintoa tutkimusta kohtaan, jotta nuoret rohkaistuisivat ja motivoituisivat osallistumaan tutkimukseen. (Hirsjärvi &

Hurme 2001, 132–133.) Haastattelutilanteen tulisi nuoria tutkittaessa olla mahdollisimman keskustelunomainen, jotta nuorten tuntema mahdollinen epäluulo vanhempaa ja haastattelutilanteessa enemmän auktoriteettia omaavaa tutkijaa kohtaan hälvenisi, ja jotta nuori uskaltautuisi kertomaan omista kokemuksistaan, ajatuksistaan ja elämästään vapautuneesti. Myös sukupuolella voi olla merkitystä haastattelujen onnistumiselle, ja tyttötutkimuksessa naistutkijan voikin olla hyvä haastatella tyttöjä ja naisia, sillä heillä on sukupuoleen perustuvaa yhteistä kokemustaustaa. (Puuronen 2006, 145.)

Edellä esitettyä taustaa vasten pyrin rakentamaan toimivaa vuorovaikutussuhdetta haastateltaviin tavatessani heitä ennen haastatteluja ja haastattelujen aikana. Pyrin luomaan haastattelutilanteesta mahdollisimman rennon ja luontevan, jotta haastateltavalle ei tulisi tunnetta siitä, että tutkija enemmän valtaa omaavana toimijana ohjaa tilannetta vahvasti omien intressiensä mukaisesta, vaikka tutkimushaastattelutilanne olikin monelle haastateltavalle uusi. Ennen haastatteluja ja niiden aikana pyrin myös aktiivisesti rohkaisemaan haastateltavia kertomaan omista kokemuksistaan vapaasti, vaikka osa tilanteessa epäröikin lainauksen osoittamalla tavalla (N=tutkija, T=Haastateltava):

49

T: Mut siis en oikein tiedä, että mitä tässä nyt saa sanoo.

N: Saa sanoo ihan kaiken.

- Tyttö, 25–28-v.

Koska nuorimmat haastateltavat olivat noin 12-vuotiaita lapsia, heidän keskittymisensä haastattelutilanteessa ja motivoimisensa haastattelun loppuun saattamiseen oli välillä haastavaa. En kuitenkaan halunnut painostaa yhtäkään haastateltavaa, joten jos suinkin vain sain käsiteltyä tutkimusteemat haastateltavan kanssa, en nuorimpien haastateltavien kohdalla halunnut väkisin tilannetta pitkittää välttääkseni haastateltavien väsymisen ja turhautumisen, minkä vuoksi osa haastatteluista jäi lyhyeksi. Näin toimiessani pyrin välttämään sen, ettei yhdellekään haastateltavalle jäänyt epämiellyttävä olo haastattelutilanteesta, sekä sen, että haastateltavat olisivat kokeneet tulleensa pakotetuiksi tilanteen jatkumiseen, vaikka he olisivat jo minulle viestittäneet keskittymisensä olevan tilanteen ulkopuolella, esimerkiksi reagoimalla Tyttöjen Talon ovikellon ääneen:

N: Joo. Tuota oot sä yhtään miettiny sitten, et minkä tyyppistä työtä haluaisit isona tehdä?

T: Ovikello soi. [Haastateltava kurkkaa huoneen ikkunaverhojen välistä, kuka Talolle tuli.] Joo en tiiä, ehkä ravitsemusterapeutti tai joku psykologi.

- Tyttö, 12–15-v.

Tällä tavalla toimiessani kykenin ottamaan huomioon nuoren haastateltavan vireystilan ja hänen valmiutensa sekä halunsa osallistua haastatteluun, mutta sain kuitenkin tilanteen pidettyä hallinnassani, jotta haastattelu pystyttiin jokaisen haastateltavan kanssa suorittamaan loppuun. (ks. Alasuutari 2009, 152–153, 162.)

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa on syytä ottaa huomioon tutkijan ja tutkittavien erilainen ymmärrys tutkimuskohteesta sekä eroavaisuudet kielenkäytön tavoissa.

Tutkijan käyttämän kielen ja puhetyylin tulisi houkutella tutkittavaa mukaan keskusteluun ja tutkijan tulisi rajoittaa akateemista kielenkäyttöä, jotta kysymykset olisivat tutkittavan kannalta helposti ymmärrettäviä. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 53.) Tämä seikka korostui myös tässä tutkimuksessa, sillä yhteiskuntatieteellinen kielenkäyttö on iskostunut opintojeni aikana minuun vahvasti, mutta haastateltavien kokemusten äärelle pääseminen vaati nuorten tyttöjen ja naisten omalla kielellä puhumista, ei teoreettisten käsitteiden käyttöä haastattelukysymyksissä.

50

Rakensin haastattelukysymykset ja haastatteluissa käyttämäni kielen mahdollisimman lähelle nuorten omasta arjesta kumpuavaa kieltä, mikä akateemisesta koulutustaustasta huolimatta onnistui minulta oman näkemykseni mukaan kohtalaisen helposti, sillä olenhan itsekin 25-vuotias tämän ajan nuorisokulttuurissa kiinni oleva nuori nainen.

Kehotin myös jokaisen haastattelun alussa haastateltavaa rohkeasti pyytämään minulta tarkennusta tai selitystä, jos tämä ei ymmärtänyt jotain käyttämääni termiä tai kysymystä. Puhekieltä käyttämällä ja pitämällä keskustelun haastateltavien oman arjen ja konkreettisten elämänpiirien tasolla tahdoin tehdä haastattelutilanteesta haastateltaville kotoisan ja helposti lähestyttävän. En kuitenkaan halunnut myöskään aliarvioida haastateltavia, minkä vuoksi käytin omissa tarkentavissa kysymyksissäni niitä termejä ja käsitteitä, joita haastateltavat olivat itse jo käyttäneet puheessaan.

Mukailemalla haastateltavien käyttämää kieltä toivoin rohkaisevani heitä puhumaan monimutkaisistakin tutkimusteemoista heidän omalla tavallaan ja heidän oman arkensa ehdoilla. Lisäksi pyrin käyttämään mahdollisimman paljon minimipalautteita viestittääkseni haastateltavalle, että hyväksyn hänen vastauksensa ja toivon kuulevani lisää, mikä erityisesti lasten haastattelussa on tutkijan ja haastateltavan vuorovaikutusta tukeva kommunikaatiokeino. (Alasuutari 2009, 154–160, 162; Eskola & Vastamäki 2010, 33–34.)

Kielen käyttötavat olivat tärkeässä roolissa myös haastatellessani maahanmuuttaja-taustaista Kuopion Tyttöjen Talon kävijää. Kieli- ja kulttuurieroista johtuen haastattelu oli tutkijan näkökulmasta haastava, sillä yhteisen kielen puuttuminen ei kaikkia tutkimusteemojen vivahteita saavuttanut. Tämänkin haastattelun kohdalla kävin haastateltavan kanssa läpi kaikki haastatteluteemat, mutta pysyttelimme hyvin konkreettisella arjen tasolla ja operoimme sillä suomen kielen käytön asteella, jolla pystyimme keskustelemaan. Näin koetin välttää sen, että haastateltava kokisi itsensä osaamattomaksi tai tietämättömäksi, mistä Rastas (2009, 83) varoittaa, vaan haastateltava sai kertoa haastatteluteemoista siinä määrin, missä hän suinkin vain kykeni ja halusi. Tutkijan ja haastateltavan välillä vallitsevat kulttuurierot kuitenkin määrittelivät tilanteessa sitä, missä määrin esimerkiksi henkilökohtaisista arjen haasteista haastateltava halusi puhua. Rastas (2009, 83) huomauttaa vielä että, kieli- ja kulttuuritaustoiltaan tutkijasta eroavan haastateltavan kohdalla tutkijan tulee kiinnittää erityisen paljon huomiota siihen, että haastateltava ymmärtää, mihin on suostumassa, ja

51

kuinka hänen antamiaan tietojaan tutkimuksessa käytetään. Näiden seikkojen läpikäyminen tapahtuikin haastattelussa hyvin huolellisesti.

Yksi tutkielman tavoite, jonka määrittelin johdanto-luvussa, on antaa haastattelemilleni tytöille ja nuorille naisille mahdollisuus saada oma äänensä kuuluviin myöhäismodernien yhteiskuntateorioiden rinnalle, kun tarkastellaan nuorten kasvua ja elämää nyky-yhteiskunnassa. Kuten Ojanen (2011, 23) varoittaa, tutkijalta vaaditaan kuitenkin tietoisuutta siitä, että tyttö- ja naistutkimuksessa tutkittavia ei pidä nähdä passiivisina objekteina, ”joille tutkija voisi yksioikoisesti antaa äänen”. Heath ym.

(2009, 13–14, 79) toisaalta toteavat, että laadullinen tutkimus voi antaa nuorille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin, sillä nuorten kokemukset jäävät usein yhteiskunnallisessa keskustelussa marginaaliin. Haastattelututkimuksissa nuorilla on mahdollisuus puhua omasta elämästään ja itselleen tärkeistä asioista ilman aikuislähtöistä näkökulmaa. Tutkijan tehtäväksi tällöin jää varmistaa, että hän todella kuuntelee, mitä nuorilla on sanottavana, eikä ylitulkitse nuorten kokemuksia esimerkiksi pelkästään passiivisten uhrien tai kokonaan rakenteista vapaan toimijuuden näkökulmasta käsin. Tämän näkökulman varaan olenkin pyrkinyt tämän tutkielman rakentamaan niin haastattelujen suunnittelun, toteutuksen kuin analysoinnin aikana.