Antibioottien käyttöperiaatteet pienillä märehtijöillä ovat suunnilleen samat kuin naudalla. Muille tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkkeitä joudutaan käyttämään yleisesti, koska lampaalle ja vuohelle rekiste-röityjä ei juuri ole. Injektiot annetaan nahan alle lihasärsytyksen vält-tämiseksi. Muutama erityisesti lampaalle tyypillinen diagnoosi kan-nattaa mainita.
Listerioosi keskushermosto-oireineen on varsinkin taudin alkuvaihees-sa hoidettavisalkuvaihees-sa. Penisilliiniannosten on oltava massiivisia, jotta aivo-barriäärin sisäpuolelle saataisiin riittävä terapeuttinen taso. Annos pitäisi nostaa 5–10 kertaiseksi ja hoidon tulisi jatkua 5–7 päivää.
Sinertävä utare, josta on palpoitavissa kylmiä alueita, on oire kuolioi-sesta utaretulehdukkuolioi-sesta, joka yleensä ilmaantuu karitsoimisen aikoi-hin. Tavallisimmin aiheuttaja on alfa-toksinen S.aureus. Vaikka aiheut-taja saattaisi olla penisilliiniherkkä, lampaan käyttö imettäjänä ei onnistu, sillä kyseinen neljännes nekrotisoituu ja putoaa pois. Usein toksemia on niin vaikea, että eläin kuolee hoidosta huolimatta. Lo-petus on järkevä ratkaisu. Samoin oirein tavallisesti puerperaalivai-heessa olevan naudan mastiitti kannattaa jättää hoitamatta, sillä
kuo-lio on senkin tuloksena. Akuutit sairauden oireet, kuume ja toksemia eivät ole esteenä sairasteurastukselle, jonka kustannukset omistajalle toki ovat melkoiset.
Bishop Y. The Veterinary Formulary, neljäs painos, Cambridge University Press, 1998.
Kaartinen L., Löhönen K., Wiese B., Franklin, Pyörälä S. Pharmacokinetics of Sulphadiazine-Trimethoprim in Lactating Dairy Cows. Acta vet.scand., Vol 40 no. 3, 1999.
Koritz GD. Relevance of peak and trough concentrations to antimicrobial drug therapy. J.
Am. Vet. Med. Assoc., Vol. 185, No. 10, 1984.
Lorian V., Smith D. Antibiotics in Laboratory Medicine, neljäs painos, Williams &
Wilkins, Baltimore, USA, 1996.
Prescott JF., Baggot JD. Antimicrobial Therapy in Veterinary Medicine, 2. painos, Iowa State University Press, 1993.
Pyörälä S., Laurila T., Lehtonen S., Leppä S., Kaartinen L. Local Tissue Damage in Cows after Intramuscular Injections of Eight Antimicrobial Agents. Acta vet.scand, Vol.
35 no. 1, 1994: 107-110.
Pyörälä S., Pyörälä E. Efficacy of parenteral administration of three antimicrobial agents in treatment of clinical mastitis in lactating cows: 487 cases (1989-1995). J. Am. Vet.
Med. Assoc., Vol. 212, No. 3, 1998.
Sandholm M., Honkanen-Buzalski T., Kaartinen L., Pyörälä S. The Bovine Udder and Mastitis. Gummerus, Jyväskylä, 1995.
van Miert A.S.J.P.A.M., van Meer R.A.J.M. (toim.). Veterinary Antimicrobial Therapy Guide 93/94, 2. painos, Alfasan Nederland BV, Woerden, Alankomaat, 1993.
Lue lisää
SIKA
Olli Peltoniemi
ELT, MVetSc (University of Sydney), tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoislääkäri.
Lisääntymistieteen yliassistentti Saaren yksikössä, eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Julkaisuja koti-eläinten lisääntymistieteen alalta ja epidemiologiasta.
Osallistunut kotieläinten terveydenhuoltotyöhön.
Juha Keskitalo
ELL, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikois-eläinlääkäri. Karijoen kunnaneläinlääkäri 1983–1985.
Vehmassalon Ky kunnaneläinlääkäri 1985 alkaen.
Eläinlääkäriksi valmistumisesta 1983 lähtien toiminut kunnaneläinlääkärinä ja terveysvalvonnan johtajana.
Erikoiskiinnostuksena sikaeläinlääkinnän ja -terveydenhuollon kehittäminen.
Kirjoittajat
Lihasikojen antibioottihoidot terveysluokan lihasikaloissa lounais-suomalaisessa teurastamossa 1994–1995
Sikaa hoidettu/
Hoidon syy Parttioita, kpl % parttia, kpl %
Niveltulehdus 134 68 16 5
Hännänpurenta 129 66 17 5
Tunnistamaton tauti 32 16 16 5
Porsasyskä 8 4 294 87
Dysenteria 4 2 218 65
Antotapa
Sikojen antibiootti-lääkitystä harrastetaan sikaloissamme sekä massahoitoina että yksilöhoitoina
Harkittu antibioottien käyttö silloin kun hoidettavana on
Sika
Suomi on sikataloudessa niittänyt kansainvälistä mainetta raportoi-malla ensimmäisenä maailmassa menetelmistä, joilla tuotetaan lää-kitsemätöntä sianlihaa. 90-luvulla tehty terveydenhoitotyö sikaloiden hyväksi on eittämättä vähentänyt lääkitystarvetta sikaloissamme radi-kaalisti. Tämä näkyy etenkin massalääkitysten vähenemisenä ja joh-tuu nimenomaan tarttuvien infektiotautien esiintymisen vähenemi-sestä saneeraus- yms. toimenpiteiden ansiosta. Uusi haaste porsastuo-tannolle on ollut vuonna 1999 voimaan tullut antibioottisten lisäai-neiden käyttökielto porsasrehuissa. Antibioottien käytön vähentämi-nen on lisännyt ammattitaidon ja oikeansuuntaisen neuvonnan mer-kitystä porsastuotannon eri vaiheissa. Hyvään terveydenhoitoon ku-luu kuitenkin edelleen olennaisena osana sairaiden eläinten lääkit-seminen viivyttelemättä ja diagnoosiin perustuen.
Sikojen antibioottilääkitystä harrastetaan sikaloissamme sekä massa-hoitoina että yksilömassa-hoitoina ja molemmat tavat hoitaa sairaita sikoja ovat edelleen yleisiä (ks. taulukko).
Lähde: Palander, Syventävät opinnot, Helsingin yliopisto, 1996.
Massalääkityksen kriteerinä voidaan käyttää 20 %:n sääntöä eli kun sairastuvuus ylittää 20 %, siirrytään massalääkitykseen tai vaihtoeh-toisesti kun kuolleisuus ylittää 2 %. Yksilöhoitoihin käytetään edel-leen pääsääntöisesti parenteraalista antotapaa, jolla varmistetaan lääk-keen meno kudoksiin, vaikka eläin olisi sairauden takia syömätön.
Massalääkityksiäkin annettaessa on hyvä muistaa hoitaa voimakkaasti yleisoireiset eläimet erikseen parenteraalisesti.
Sikapraktiikassa hyvään diagnoosiin kuuluu taudinaiheuttajan eristä-minen, varsinkin massalääkityksiin ryhdyttäessä. Tosin esimerkiksi dy-senterian kohdalla taudinaiheuttajan eristäminen vie niin paljon ai-kaa, että massalääkitys on aloitettava kliinisen diagnoosin pohjalta, mutta silloinkin jo tuottajan edun turvaamiseksi on syytä järjestää näytteitä laboratorioon, jotta diagnoosi voidaan varmentaa myös bak-teriologisesti.
Käytännössä kliinisten bakterologisten näytteiden saaminen tutkimus-kelpoisena laboratorioon voi olla konstikasta. Siksi valitaan usein yksi tai muutama sairastunut, jotka ’uhrataan’ diagnoosiin pääsemiseksi.
Tiladiagnoosia haettaessa voidaan toisaalta pyytää isojen sikojen koh-dalla elinpakettia irrotettavaksi teurastuksen yhteydessä ja lähetettä-väksi EELAan patologis-anatomiseen, histologiseen ja bakteriologi-seen tutkimukbakteriologi-seen. Käytäntö on hyväksi havaittu mm. hedelmällisyys-ongelmien syiden kartoituksessa, jolloin virtsa-sukuelinpaketti lähe-tetään teurastamosta EELAan. Käytäntö kulkee nimellä tutkimuspyyntö-eläin.
Antibioottien valinta tärkeimmissä infektiosairauksissa
Sikojen hengitystiepatogeeneista yleisimmät maamme sikaloissa ovat M.hyopneumoniae, A.pleuropneumoniae, P.multocida, B.bronchiseptica ja streptokokit. Näistä suurin osa on herkkiä penisilliinille, joten ensi-sijaisesti yleisoireisille hengitystiepotilaille voidaan käyttää penisil-liiniä (20.000 IU/kg 1–2 viikon ajan). Epäiltäessä aivastustautia ensi-sijainen hoitovaihtoehto on kuitenkin oksitetrasykliini (10 mg/kg).
Porsasyskää epäiltäessä kannattaa voimakkaimmat yleisoireiset hoi-taa sekundääri-infektiona yllämainitulla periaatteella; massalääkityk-seen mentäessä ensisijainen vaihtoehto on tiamuliini (200 ppm) tai valnemuliini (200 ppm), molemmat rehuun sekoitettuna. Vaihto-ehtona tulee kyseeseen oksitetrasykliini (10 mg/kg) ja linkomysiini (10–25 mg/kg).
E.colin aiheuttamat ongelmat (pikkuporsasripuli, vieroitusripuli) hoidetaan herkkyyden mukaan; ensisijaisesti sulfatrimetopriimi (30 mg/kg) ja vaihtoehtoisesti ampisilliini (10–20 mg/kg) ja amoksisillii-ni (10–20 mg/kg). Pikkuporsaiden verisessä ripulissa (Cl.perfringens) rokotukset tuovat usein lopullisen ratkaisun, mutta oireisia hoidetaan yleensä ampisilliinilla (10–20 mg/kg). B.hyodysenteriaen hoitoon ensisijainen vaihtoehto on tiamuliini (200 ppm) tai valnemuliini (200 ppm).
Kohtu- ja virtsatietulehdus on usein ympäristöperäinen tulehdussai-raus, jossa ympäristön hygienia on ratkaisevassa asemassa. Tulehduk-senaiheuttajat ovat samantyyppisiä taudinaiheuttajia, olkoon kysees-sä sitten kohtutulehdus, emätintulehdus tai virtsatieinfektio. Ominais-ta näille Ominais-taudinaiheutOminais-tajille on, että ne ovat usein osa emakon