Euroopan Eläinlääkärijärjestö (FVE), jossa on jäseniä yli 30 Euroo-pan maasta, Suomi mukaan lukien, on ollut edelläkävijä keskustelus-sa antibioottien käytöstä ja resistenssin ilmenemisestä. Kiitos pohjois-maisten kollegojemme, FVE:n jäsenten huomio kiinnittyi antibioot-tiresistenssiin jo vuonna 1990. Aluksi keskusteltiin antibioottien käy-töstä kasvunedistäjänä eläintuotannossa. Vuonna 1994 FVE päätti vaiheittain poistaa tämän käyttöaiheen. Näistä ensimmäisistä, joskus kiivaistakin keskusteluista on kulunut melkein kymmenen vuotta.
Viime aikoina on vallinnut yhteisymmärrys siitä, että antibioottien vastuullista käyttöä on edistettävä aiheesta käytävin keskustelun ja koulutuksen kautta.
Mutta mitä antibioottiresistenssi itse asiassa on ja miksi siitä on tullut niin tärkeä asia, että se on saanut osakseen kansainvälisten järjestö-jen huomion aina WHO:sta Euroopan unioniin? Koska en ole asian-tuntija, jätän yksityiskohtaisen keskustelun ilmiön syistä muille. Tie-demiehet ovat kuitenkin yhä enemmän huolissaan siitä, että antibi-oottien käyttö edistää antibiooteille resistenttien bakteerikantojen muodostumista. Hälytyskellot ovat alkaneet soida, kun on havaittu, että jotkut bakteerit ovat vastustuskykyisiä kaikille antibioottiryhmil-le ja että tämä vastustuskyky voi lopulta johtaa epäonnistumiseen täl-laisen bakteeritartunnan saaneiden ihmispotilaiden hoitamisessa.
Mikä on ongelman laajuus ja mikä osuus ongelmaan on eri antibioot-tien käytöllä? Entä mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä? Näissä ky-symyksissä näkemykset voivat olla täysin vastakkaisia, koska asiantun-tijat itsekään eivät ole yhtä mieltä ilmiön luonteesta ja vakavuudesta.
Useimmat asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että resistenssin ilmeneminen johtuu ensisijaisesti lääkäreiden vääristä antibioottien käyttötavoista sairaaloissa tai praktiikassa. Silti antibioottien laaja käyttö kasvunedistäjänä eläintuotannossa ja, vähäisemmässä määrin, eläin-lääkinnässä myötävaikuttaa myös resistenttien bakteerikantojen vali-koitumiseen. Jopa kasvien sadon suojeleminen on joutunut tarkaste-luun, koska antibiootteja käytetään myös suojaamaan hyötykasveja ja hedelmäpuutarhoja tietyiltä bakteereilta.
Lääkärit, eläinlääkärit, potilaat, karjanomistajat ym. vaikuttavat kaik-ki osaltaan resistenttien bakteerien valikoitumiseen aina kun antibi-ootteja määrätään, annostellaan, käytetään tai päästetään ympäristöön.
Ongelmana antibioottiresistenssi on monessa suhteessa verrattavissa ilmakehän lämpenemiseen: Kumpaakin ilmiötä on vaikea mitata.
Myös ongelman suuruudesta ollaan tieteellisissäkin piireissä eri miel-tä. Ilmiöiden vaikutukset tuntuvat vasta pitkän ajan kuluttua, ja asi-aan vaikuttavien tekijöiden moninaisuus antaa mahdollisuuden
sä-lyttää vastuu aina jonkin toisen tahon harteille. Kuitenkin, olipa ky-seessä ilmakehän lämpeneminen tai antibioottien käytön aiheutta-ma bakteeriresistenssi, toimenpiteisiin on ryhdyttävä ennen kuin on liian myöhäistä. Tämän vuoksi, Ruotsin esimerkin mukaisesti, useim-mat antibiootit, joita on perinteisesti käytetty kasvunedistäjänä eläin-tuotannossa, on viime vuosina kielletty Euroopan unionin maissa.
Damokleen miekka riippuu jäljelle jääneiden yllä, ja jos niiden osoi-tetaan vaarantavan ihmisille käytettävien lääkkeiden tehoa, nekin kiel-letään. Jopa jotkut eläinlääkkeinä käytetyt antibiootit ovat uhattuna, erityisesti fluorokinolonit siipikarjalle käytettynä sekä suun kautta rehuun sekoitettuna annettavat antibiootit. Mutta bakteeriresistens-sin torjumiseen tarvitaan muutakin kuin muutamien yhdisteiden kiel-täminen: tarvitaan edessä olevan haasteen ymmärtämistä ja jokaisen yksilön vastuullista asennoitumista.
Eläinlääkärikunnan on otettava bakteeriresistenssin ilmenemistä kos-kevat huolet vakavasti ja omaksuttava vastuuntuntoinen ja nöyrä asen-ne. Vastuuntuntoinen, koska antibioottien käyttö on lääketieteellis-tä toimintaa. Tarkoituksena on tappaa tiettyjä antibiootille herkkiä bakteerikantoja, mutta samalla tulee aiheutetuksi sivuvaikutuksia, ku-ten resisku-tenttien kantojen valikoitumista, millä puolestaan ajan mit-taan voi olla negatiivisia vaikutuksia eläinten ja – vielä vakavampaa – ihmisten terveyteen. Siksi jokaisen eläinlääkärin on aina harkitttava tarkoin, onko oikein käyttää antibiootteja ja onko paras antibiootti tullut valituksi. Nöyryyttä eläinlääkäriltä vaaditaan omien toimintata-pojensa kyseenalaistamisessa ja oman erehtyvyytensä hyväksymisessä.
Primum non nocere…
Eläinlääkäreille on ensiarvoisen tärkeää pysyä mukana tieteellisessä kehityksessä. Juuri siksi FVE otti viime vuonna käyttöön yleisohjeen antibioottiresistenssistä ja antibioottien harkitusta käytöstä eläinlää-kinnässä. FVE kuitenkin korosti, että jokaista sen jäsenjärjestöä tulisi rohkaista edistämään antibioottien vastuuntuntoista käyttöä ei niin-kään vain panemaan täytäntöön taas yhtä Brysselin paperia. Toden sanoakseni, monet FVE:n jäsenistä eivät odottaneet ohjeen julkaise-mista, vaan olivat keskustelleet kysymyksestä jo omissa maissaan. Toi-set taas eivät ole olleet yhtä vastaanottavaisia tälle asialle ja toivottiin-kin, että FVE:n aloite yhdessä kansainvälisten elinten, kuten WHO:n ja OIE:n, suositusten kanssa auttaisi heitä etenemään oikeaan suuntaan.
Ilmaston lämpeneminen on yhteinen haaste, johon jokainen yksilö joutuu vastaamaan. Aivan samoin, antibioottiresistenssiä voidaan vä-hentää vain koulutuksella ja jokaisen vastuullisella asenteella. Eläin-tenkasvattajien koulutus on siksi yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin, kuin eläinlääkäreiden koulutus. Peruslähtökohta antibioottien har-kitussa käytössä on todellakin se, että antibioottien käyttötarvetta vä-hennetään. Tämä edellyttää, että eläinten terveyttä ja hyvinvointia tiloilla edistetään. Myös kasvattajat ymmärtävät ja tukevat tällaisia toim-mia. Paras tapa, jolla eläinlääkärikunta voi tähän maailmanlaajuiseen haasteeseen vastata, on käyttää aikaa keskusteluun antibioottien käyt-tötarpeen vähentämistä koskevien strategioiden kirkastamiseksi.
Antibioottiresistenssi ei tunne rajoja. Näin ollen ei riitä, että Suomes-sa, Pohjoismaissa tai Euroopassa edistytään antibioottien harkitussa käytössä. Taistelu vastustuskykyisiä bakteereja vastaan hävitään, jos an-tibiootteja edelleen päästetään ympäristöön larga manu tai niitä vää-rinkäytetään muissa maanosissa. Maailmanlaajuisen kanssakäymisen aikakaudella bakteerit kulkeutuvat helpommin maasta toiseen kuin ihmiset tai tavarat. Antibioottien harkitun käytön periaatteen tunne-tuksi tekeminen kaikkialla maailmassa lienee siis sittenkin suurin haas-teemme.