Lajien suojelu

Saamelaisten ja muidenkin suomalaisten poronhoidon harjoittamisen kan-nalta suurpetojen suojelu on eräs ristiriitaisia tuntoja herättänyt asia⁴⁰⁰. PeL 20.1 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu

kaikil-399 Laki Metsähallituksesta 13.3 §.

400 Ks. esimerkiksi KK 481/2008 vp.

9 Saamelaiset ja ympäristönkäytön konfliktien sääntely le. Perusoikeuden suojan kohteena ovat muun muassa suurpedot. Keskeisiä suurpetoja poronhoidon vaarantumisen kannalta ovat ahma, karhu ja susi.

Tällainen lajien suojelu on tyypillisesti lainsäädäntöä, joka perustuu kansain-välisiin velvoitteisiin. Näin ollen ahma on Euroopan unionissa ensisijaisesti suojeltu laji,⁴⁰¹ ja Bernin sopimuksen 6 artiklan mukaan sen tahallinen tappa-minen ja pyydystätappa-minen on kielletty. Karhua metsästetään kiintiöiden puit-teissa⁴⁰². Jäljempänä kuvailen tarkemmin suden suojelua.

Bernissä laadittiin vuonna 1979 yleissopimus koskien Euroopan luonnon-varaisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristöjen suojelua. Kysei-nen Bernin sopimus tuli Suomessa asetuksella voimaan vuonna 1986. Suden osalta Suomen valtio teki yleisen varauman Bernin sopimukseen, jossa muu-toin nimenomaan kielletään suden tahallinen pyydystäminen ja hallussapito sekä tahallinen tappaminen. Varauma tehtiin, vaikka sopimukseen sisältyy mahdollisuus poiketa tästä kiellosta, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jos poikkeuksen tekeminen ei ole haittana kyseisen lajin kannan säilymiselle.

CITES-sopimus ja -asetus sääntelevät CITES-yleissopimus (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) uhanalaisten villieläinten ja kasvien kansainvälis tä kauppaa. Sopimus tuli voi-maan 1.7.1975. Suomi on ollut sopimusosapuolena 8.8.1976 lähtien. Sopi-mukseen on liittynyt tähän mennessä yli 160 valtiota. Sopi muksen lajiliittee-seen I sisältyvien lajien yksilöiden kauppa on kiellettyä. Lajiliitteen II lajien osalta kauppa on sallittua, mutta luvanvaraista. EU:n yhteisen soveltamis-säännöksen Neuvoston asetuksen 338/97 vastaavat liitteet ovat A ja B. Lisäksi on otettava huomioon, että EU:ssa sääntely koskee paitsi jäsenmaiden välistä kauppaa myös jäsenmaiden sisäistä kauppaa.⁴⁰³

Rio de Janeirossa puolestaan saatiin aikaan vuonna 1992 kansainvälinen yleissopimus koskien biologista monimuotoisuutta. Tämän Rion sopimuksen Suomen valtio saattoi voimaan vuonna 1994. Rion sopimus sisältää yleiset pe-riaatteet, joita Suomenkin on noudatettava biologisen monimuotoisuuden suojelussa ja biologisten luonnonvarojen kestävässä käytössä. Näiden käsittei-den määritelmistä käy ilmi, että susi on lajina sekä suojelun kohteena oleva osa luonnon kirjoa, että kestävän käytön kohteena oleva luonnonvara. Rion sopi-muksen arvopohjalta susikantojen turvaaminen ei kuitenkaan perustu yksin-omaan ihmisten nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeisiin (kestävä käyttö), vaan myös susien suojeluun niiden itsensä vuoksi (luonnon itseisarvo).

Biodiversiteetin suojeluun kuuluu Rion sopimuksen mukaan lajien, kuten suden, elinkykyisten populaatioiden ylläpitäminen niiden luonnollisissa

ym-401 Luontodirektiivi II liite.

402 Metsästyslaki 10.2 § ja metsästysasetus 5 §.

403 MMM 2005 s. 23.

päristöissä. Edelleen sopimuksessa lähdetään siitä, että Suomen valtion yhte-nä sopimuksen osapuolena olisi otettava huomioon biologisen monimuotoi-suuden suojelu ja kestävä käyttö osana kansallista päätöksentekoa sekä ryh-dyttävä sellaisiin biologisten luonnonvarojen käyttöä koskeviin toimenpitei-siin, joilla vältetään tai minimoidaan biodiversiteettiin kohdistuvat haitalliset vaikutukset. Vaikka sopimuksessa on näitä periaatteita lievennetty ilmaisulla

”mahdollisuuksien mukaan ja soveltuvin osin”, ei Suomi voi teollisuusmaana ja hyvinvointivaltiona paeta vastuutaan omasta luonnostaan ja sen monimuo-toisuudesta. Itse asiassa tällainen vastuu kuluu Suomen perustuslain 20.1 §:n julistuksenomaisella säännöksellä jokaiselle Suomen kansalaiselle, mukaan lukien saamelaiset⁴⁰⁴. Julistuksenomaisuus tarkoittaa, että vastuu konkretisoi-tuu tavanomaisen lainsäädännön, esimerkiksi luonnonsuojelulain tai metsäs-tyslain välityksellä.

Euroopan unioni on antamassaan luontodirektiivissä säännellyt suden suojelusta. Vaikka Suomen valtio haki ja sai EU:hun liittyessään yleisen poik-keuksen suden suojelusta poronhoitoalueilla, on taustaksi syytä kuvata, min-kälainen oikeudellinen asema sudelle on annettu EU:ssa ja Suomessakin po-ronhoitoalueiden ulkopuolella.

Susi kuuluu luontodirektiivin nojalla poronhoitoalueen ulkopuolella tiu-kasti suojeltuihin lajeihin. Luontodirektiivin säännösten taustalla on Bernin so-pimus, niinpä poikkeus suden metsästykselle voidaan myöntää vain, ”jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kan-tojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyys-alueella” (yleiset edellytykset). Lisäksi suden metsästykselle vaaditaan tietyt tyisedellytykset, joina voivat tulla kysymykseen esimerkiksi pyynnin tarve eri-tyisen merkittävien karjankasvatusta koskevien vahinkojen ehkäisemiseksi⁴⁰⁵. Luontodirektiivin mukaisessa ajattelussa lähdetään siitä, että susien kannat ovat EU:ssa niin heikot, että sudet tarvitsevat tiukkaa suojelua selviytyäkseen suku-polvesta toiseen luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana. Direk-tiivillä pyritäänkin susien suojelun tason suotuisuuteen EU:n alueella.⁴⁰⁶

Susi kuuluu poronhoitoalueella luontodirektiivin V liit teen (yhteisön tär-keinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joi den ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä) lajeihin. Tämä luontodirektii vin IV liit-teeseen verrattuna väljempi luokka ei myös kään mahdollista kontrolloima-tonta metsästystä, sillä luontodirektiivin mukaisesti susiyksilöiden ottaminen luonnosta sekä niiden hyödyntäminen ei saa olla risti riidassa suden suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa. Edellä oleva onkin otettu huomioon

404 Ks. tarkemmin Kokko 2008b.

405 Ks. luontodirektiivin 16 artiklan 1 b kohta.

406 Ks. tarkemmin esimerkiksi KHO 2007:74.

9 Saamelaiset ja ympäristönkäytön konfliktien sääntely metsästys asetuksessa siten, että susien metsästykseen poronhoi toalueella tar-vitaan pyyntilupa. Pyyntiluvan myöntää riistanhoitopiiri maa- ja metsäta-lousministeriön erik seen antamien tarkempien määräysten rajoissa. Metsäs-tysajaksi on säädetty 1.10.–31.3.⁴⁰⁷ Myös muulle ajalle voi saada suden rahoi-tuksesta poikkeuksen ja pyyntiluvan eläintenpidolle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon estämiseksi.⁴⁰⁸

RKTL:n osin puutteellisen arvion mukaan susien määrä Suomessa oli vuoden 2008 päättyessä haarukassa 215 - 241. Lapin sudet keskittyvät Itä-Lappiin, Inariin, Sallaan ja Savukoskelle - Lapin susimääräksi RKTL arvioi 12–16 yksilöä. Suomessa geneettisesti kestävänä kantana on pidetty vähintään 150 sutta.

Susikannan kehityksen turvaamiseksi susillemme laadittiin vuonna 2005 hoitosuunnitelma. Suunnitelman mukaan tavoitteena ei ole lisätä poronhoi-toalueen susi kantaa. Tarkoituksena on turvata susien liikkumi nen Skan-dinavian ja Venäjän välillä. Susikannan seuranta, ajantasaisen tiedotuksen li-sääminen ja vahinkojen ennalta estäminen ovat tärkeitä toi menpiteitä alueen susikannan hoidossa. Lisäksi tiivistetään yhteistyötä ja tiedonvaihtoa porota-louden edustajien kanssa.⁴⁰⁹

Susiemme määrä jatkoi pientä kasvuaan ja oli vuoden 2006 lopussa ar-violta 250 - 270 sutta. Tästä tuli yllättäen selkeä pudotus, sillä vuoden 2007 lo-pulla Suomessa eleli enää noin 200–215 sutta. Tähän pudotukseen ilmeisin syy on runsas salametsästys.⁴¹⁰ Eräänä syynä saattoi olla myös epäoikeuden-mukaiseksi koettu omavastuuosuus tai korvausjärjestelmän heikkous peto-vahingoissa⁴¹¹.