8 Saamelaisten kulttuurin ja elinkeinojen sääntely
8.2 Keskeiset määritelmät
Yksittäinen henkilö, yksilö määriteltiin ensimmäisen kerran lain tasolla etni-sesti saamelaiseksi ja alkuperäiskansan jäseneksi, kun 17.7.1995 annettiin edellä mainittu laki saamelaiskäräjistä. Lain 3 §:n mukainen saamelaisen määritelmä on kaksiosainen perustuen itseidentifikaatioon ja lain kohdan kriteereihin, joihin perustui saamelaiskäräjien ns. ryhmähyväksyntä.
Ryhmä-rehti saamelaisten oikeuksia – erityisesti poronhoito-oikeutta koskevan selvityksen ”saatta-mista eduskunnan käsiteltäväksi”. Kansainvälisten sopimusten osalta valiokunta katsoi, että Kansainvälisen työjärjestön, ILO:n hyväksymä alkuperäiskansoja koskeva yleissopimus n:o 169 ”edellyttää muun muassa erityistoimenpiteitä, milloin alkuperäiskansan kulttuurin ym.
suojaaminen niitä vaatii”.
Valtioneuvoston oikeuskanslerin vuoden 1998 kertomuksesta (s. 45) ilmenee, että ”omai-suuden suojaan” liittyvänä kysymyksenä ”oikeusministeriölle on tehty esitys toimenpiteisiin ryhtymisestä mahdollisen saamelaisten maanomistusoikeuden ja ILO:n alkuperäiskansa-sopimuksen ratifiointiedellytysten selvittämiseksi”.
Pääministeri Matti Vanhanen vastasi 19.4.2006 eduskunnassa kirjalliseen kysymykseen (KK 228/2006 vp), joka koski maahan ja perinteisiin elinkeinoihin liittyvien oikeuksien jär-jestämistä saamelaisten kotiseutualueella, seuraavaa: ”Oikeusministeriössä on vireillä lain-säädäntöhanke, jonka tavoitteena on poistaa ne hallituksen ja eduskunnan vuonna 1990 to-teamat, lähinnä saamelaisten maahan kohdistuvia oikeuksia koskevat esteet, joiden vuoksi Suomi ei ole voinut ratifioida ILO:n alkuperäiskansasopimusta n:o 169 vuodelta 1989.” Pää-ministerin johdolla toimineen epävirallisen ministerityöryhmän eräänä linjauksena on, että
”[r]atkaisussa ei myöskään tulisi puuttua valtion hallinnassa saamelaisten kotiseutualueella olevien metsien maanomistuskysymykseen”.
hyväksynnän puuttuessa mahdollisen valituksen johdosta ratkaisun teki vii-me kädessä korkein hallinto-oikeus (myöh. KHO). Lainkohdan kolvii-me kritee-riä liittyvät saamenkieleen, lappalaisuuteen tai saamelaiseen vanhempaan. 289 Seuraavassa keskityn eniten tulkintaongelmia aiheuttaneeseen lappalaisuutta koskevaan kriteeriin.
Yksilö on lappalaisuuden perusteella saamelainen, jos hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalai-seksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa. Saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n toisena kriteerinä mainittu lappalainen on siten henkilö, joka oli itse merkittynä nimeltä mainiten lappalaiseksi valtion viranomaisten pitämiin luetteloihin: maakirjaan, veronkantoluetteloon tai henkikirjaan. Näihin asia-kirjoihin merkittiin maaverotuksen aikaan tilojen lisäksi lapinveroa maksa-neet lappalaiset. Maaverotuksen tultua lakkautetuksi lailla eräiden maavero-jen lakkauttamisesta (295/1924) viimeiset paimentolaislappalaiset merkittiin henkikirjaan vuoteen 1968 saakka.
Nämä henkikirjaan merkityt lappalaiset eivät olleet tilallisia, vaan heidät merkittiin maarekisterikylistä ja tiloista erilleen kylään nimeltä ”Lappalaiset”.
Jos lappalaisesta tuli tilan omistaja, haltija tai asukas, hänet poistettiin lappa-laisten luettelosta.290 Jokainen virallisluetteloiden mukainen lappalainen on siten nimeltään tiedossa satojen vuosien ajalta vuoteen 1968. Saamelaiskäräji-en vaalilautakunnan tehtävänä on saamelaiskäräjistä annetun lain 14 ja 23 §:n mukaan pitää luetteloa äänioikeutetuista saamelaisista. Kaikki elävät
lappa-289 Ks. tarkemmin määritelmän sisällöstä laissa ja kansainvälisestä taustasta kirjan jakso 3.3.1.
290 Enontekiön viimeinen henkikirja on vuodelta 1968 Kittilän henkikirjoittajan arkistossa Kittilässä. Henkikirjassa on tilitetty kunnassa olevat tilat saantokirjoineen ja lainhuudatuk-sineen, kiinteistön nimineen ja omistajan perheineen ja muine asukkaineen Enontekiön maarekisterikylittäin numerojärjestyksessä sekä tuvat yksityisten mailla ynnä valtion metsä-torpat ja asuntopalstat valtion maalla.
Tilojen omistajina on useita yleisesti saamelaisina tunnettuja henkilöitä. Henkikirjoituk-sesta 3.11.1944 annetun asetuksen 6 §:n 3 kohdan mukaan henkikirjaan merkitään myös ”ne henkilöt, jotka kunnassa on henkikirjoitettava, mutta joita ei voida merkitä minkään kiin-teistön kohdalle”.
Tämän mukaisesti henkikirjan loppuun tiloista erilleen on merkitty omaksi kyläksi ”Lap-palaiset” (ks. esim. Korpijaakko-Labba 1999 s. 186–187). Lappalaiset on tilitettynä sarak-keessa kiinteistön nimi ja omistaja otsikolla ”Paimentolaislappalaiset”, missä heidät on palis-kunnittain lueteltu nimeltä perheineen ja ylimalkaisine osoitteineen, kuten Karesuvanto, Ropinsalmi ja Enontekiö, Nunnanen.
Henkikirjan huomautussarakkeessa on muutoksina edelliseen vuoteen yliviivattu lappa-laisista kuolleet ja toiseen kuntaan muuttaneet. Lisäksi on yliviivattu ne lappalaiset perhei-neen, jotka on ilmoitettu merkityksi henkikirjan alkuosaan tietyn tilan kohdalle.
Vuoden 1923 luonnonsuojelulain 4 §:n mukaiset paimentolaislappalaiset saattoivat olla tiettyjen lain mukaisten etuuksien kohteina aina vuoden 1996 loppuun saakka, kunnes uusi luonnonsuojelulaki tuli voimaan ja vanha laki kumottiin.
8 Saamelaisten kulttuurin ja elinkeinojen sääntely laisten joukkoon merkityt henkilöt ovat saamelaisia.291
Saamelaiskäräjistä annetun lain säätämisen jälkeen suoritetussa vuoden 1999 saamelaiskäräjävaalissa lappalaisuuteen perustuva saamelaisuuden mää-ritelmä osoittautui ongelmalliseksi292, koska lain tarkoittamat rekisterit lappa-laisista ulottuivat ajallisesti satojen vuosien taakse. Tosiasiassa lain 3 §:ssä ei ole määritelty ajankohtaa, milloin henkilön esivanhempien on pitänyt vii-meksi olla merkittyinä sanottuihin rekistereihin, jotta lainkohdassa tarkoitet-tu edellytys täyttyy.
KHO ratkaisi syntyneen hallintoriita-asian siitä lähtökohdasta, että saa-men kieli on saamelaismäärittelyn pääperuste. KHO:n päätöksen mukaan henkilön saamelaisuus ei voi määräytyä lappalaisen jälkeläisenä ajallisesti kauempaa kuin saamenkielisen esivanhemman perusteella.293 Tällä vuosikir-japäätöksestä ilmenevällä sekä saamen kieleen että pelkästään lappalaiseen esivanhempaan liittyvällä perusteella henkilöitä on hyväksytty saamelaisek-si.294 Näin ollen saamelaiskäräjälain1 §:ssä tarkoitettu saamelaisten alkuperäis-kansa koostuu kieliperusteella ja lappalaisperusteella määräytyneistä saame-laisista ja heidän äänioikeusikään tulleista lapsistaan. Kaikki lapset mukaan lukien ryhmään kuuluu kaikkiaan noin 9000 henkeä.295
Saamelaisten kotiseutualueella tarkoitetaan saamelaiskäräjälain 4 §:n mu-kaisesti Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueita sekä Sodankylän kun-nassa sijaitsevaa Lapin paliskunnan aluetta. Kartta kotiseutualueen rajoista on saman säännöksen mukaisesti julkaistu saamelaiskäräjiä koskevan asetuksen (1727/1995) liitteenä. Noin 60 % saamelaisista asuu kotiseutualueensa ulko-puolella.296 Saamelaiset muodostavat kolmasosan suuruisen vähemmistön ko-tiseutualueellaan. Vain Utsjoen kunnassa on saamelaisenemmistö.297
291 Toimiessani saamelaiskäräjien lakimiessihteerinä vuoteen 2007 saakka olin samalla saame-laiskäräjien työjärjestyksen mukaan vaalilautakunnan asiantuntija. Vuoden 1968 henkikir-jan elossa olevat ”lappalaisten kylään” merkityt henkilöt verrattiin vuoden 1999 saamelais-käräjävaalin vaaliluettelon äänioikeutettuihin saamelaisiin ja todettiin kaikkien elossa ole-vien lappalaisten joukkoon merkittyjen henkilöiden olevan saamelaisia.
292 Määritelmän ongelmia on tarkastellut yksityiskohtaisesti Erkki Pääkkönen vuonna 2008 jul-kaistussa väitöskirjassaan ”Saamelainen etnisyys ja pohjoinen paikallisuus”.
293 Ks. KHO:n vuosikirjaratkaisu (1999:55), jonka mukaan NN:n esivanhempi oli viimeksi merkitty lappalaisten joukkoon maakirjaan vuonna 1762, eikä hänen pelkästään tällä perus-teella voitu katsoa olevan saamelaiskäräjälain 1 §:ssä tarkoitetun kulttuuri-itsehallinnon pii-riin kuuluva, lain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu saamelainen.
294 Ks. esimerkiksi KHO:n 22.9.1999 antama ratkaisu (T. 3183), jonka mukaan MM:n isoäidin isä oli merkitty lappalaiseksi vuoden 1870 henkikirjassa, millä perusteella hän oli saamelais-käräjälain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu saamelainen.
295 Saamelaiskäräjät 2008.
296 Ibid.
297 Saamelaistoimikunnan mietintö 2001 s. 25.
Saamelaisten kotiseutualueen pinta-ala on noin 35 000 neliökilometriä.
Tästä suunnilleen 90 prosenttia on Metsähallituksen hallinnassa olevaa val-tionmaata ja noin 10 prosenttia yksityisten omistuksessa olevaa maata. Val-tionmaista on erämaa- ja luonnonsuojelualueita 24 000 neliökilometriä eli lä-hes 80 prosenttia.298