Vastaavaa standardin ISO 9001 ”Miten osuuteen” keskittyvää tutkimusta ei ole löydetty. Vaikka vastaava tutkimus olisi tehty jossain muussa maassa, niin on otettava huomioon, että Suomessa tulos on erilainen kansojen luonteen erilaisuuden takia.
Jopa naapurikansaan, ruotsalaisiin nähden on näkyvissä selviä eroavuuksia, kuten L M Ericssonilla on huomattu:
”Suomalaisessa kulttuurissa on tärkeää, että ulkoakin omaksuttuihin asioihin saadaan oma leima. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu itse tekemisen tarve. Suo-malaiseen toimintatapaan kuuluu, että homman täytyy olla hanskassa ja ohjakset kämmenen puolella. On kokemuksemme mukaan ajan haaskausta tuoda valmiita johtamisjärjestelmiä tai koulutusohjelmia noin vain Suomeen toteutettavaksi.
Henki on sama, mutta ilmaisu suomalaisen harvasanainen, ilman juurta jaksain selittämistä. Ruotsalaiset ovat tottuneet toimimaan systemaattisesti ja loogisesti, kun taas suomalaiset suuntaavat kiinnostuksensa ensisijaisesti henkilöihin ja hen-kilösuhteisiin. Suomalaisen toiminnassa maailmalla on tärkeätä, että on kontrolli,
että tilannetta hallitaan. Läsnäolo on suomalaiselle tärkeää, se on arvo ja viesti sinällään. Ei uskota ennen kuin nähdään. Kauppakumppanikin pitää nähdä ja tuntea sisikunnassaan, että kyseessä on kunnon tyyppi. Suomen maaseudulla jo-kaisella pienelläkin tilalla on oma leikkuupuimuri, mieluummin suurempi kuin naapurilla. Ruotsissa taas on koneosuuskuntia, joista suuretkin tilat lainaavat ko-neensa, ja systemaattinen yhteiskäyttö alentaa kaikkien kustannuksia. Taustalla on myös historia: Suomen kohtalo on ollut pitää puoliaan. On varmistuttava, että kumppani on luotettava. On vielä tuoreessa muistissa, että naapuriin ei ole aina ollut luottamista. Se pysyy kansallisessa muistissa pitkään. Ericssonilla vallitsee suomalainen kulttuuri, mutta siinä on aimo annos ruotsalaisuutta mukana. Yhdis-telmä on hedelmällinen. Suunnittelu on perusteellista, asiat on pohjustettu kun-nolla, mutta toiminta on nopeaa ja toteutus selkeää. Ruotsalainen järjestelmä miehitettynä omapäisillä suomalaisilla on hyvä yhdistelmä silloin, kun yhteistyötä säätelee keskinäinen kunnioitus.” (Kivimäki-Kuitunen & Hedman 1997: 14-17.) Laatuun liittyviä Suomessa laadittuja väitöskirjoja.
Useimmat väitöskirjat käsittelevät TQM-järjestelmiä tai ne rajoittuvat jollekin alueelle, kuten koulutukseen tai terveydenhoitoon. Joukkoon on otettu myös sellaiset väitöskirjat, joissa on varsinaisen tutkimuksen yhteydessä käytetty laatuun liittyviä termejä ja laadun periaatteita. Näissä tapauksissa laadun osuus on usein ilmoitettu tutkimuksessa noudatetuksi sellaisena kuin se esimerkiksi standardissa on sanottu.
Silén (1994), Savolainen (1997), ja Kekäle (1998) tutkivat organisaation kulttuuria TQM−ympäristössä.
Ollila (1995) selvittää tutkimuksessaan, miten ISO 9000 standardit olivat vaikuttaneet laadun parantamiseen. Ensin hän jakaa yritykset kolmeen ryhmään, palvelupainotteisiin, tuotepainotteisiin ja molempia tuottaviin organisaatioihin.
Jaottelun perustana on asiakkaalle toimitettavan tuotteen valmistamiseen ja palvelun aikaansaamiseen liittyvät toiminnat. Sisäisille asiakkaille tuotettua palvelua ei huomioida. Tulokseksi hän saa, että kaikissa organisaatioryhmissä hänen suorittamansa kyselyn piiriin kuuluneista organisaatioista yli puolet ilmoittivat standardien käyttöönoton parantaneen laatua. Pienin parantumistulos saatiin tuotteita valmistavilta organisaatioilta. Ollila suosittelee tutkimuksensa lopussa ISO 9000 standardeja ja vastaavaa sertifiointia käytettäväksi lähtökohtana laajemmalle laadunparannusohjelmalle.
Simonen (1999) tarkastelee sähkölaitteiden ja -tarvikkeiden laadun ja tuoteturvalli-suuden tasoa erilaisten valvontamenetelmien kannalta. Hän on tullut tulokseen, että
”pakollisella ennakkohyväksymisellä ja tuotesertifioinnilla on välitön vaikutus tuot-teen turvallisuutuot-teen, koska tuotetta koskevien turvallisuusstandardien täyttäminen on osoitettu asianmukaisin testein ja tarkastuksin. Sertifioidun laatujärjestelmän vaiku-tus tuotteen turvallisuuteen on ennalta ehkäisevää ja on riippuvainen siitä, missä määrin laatujärjestelmässä on otettu huomioon tuotteen turvallisuusnäkökohdat. Vi-ranomaisen jälkivalvonta kohdistuu markkinoilla oleviin tuotteisiin, joten sillä ei ole välitöntä vaikutusta valmistettavien tuotteiden turvallisuuteen. Tieto kiinnijäämisen mahdollisuudesta voi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi. Sähkötapaturmatilastojen
perus-Turtiainen (2000) tutkii laatua julkisessa hallinnossa. Luvussa ”Tausta” hän esittää historiallisen katsauksen laadun kehittymisestä. Hän käsittelee laadun olemusta valtion hallinnon kannalta ja tulee johtopäätökseen, että laadun vulgaaria käsitteellistä alaa tulee laajentaa ottamalla palvelutuotantoa määrittäviksi uusiksi elementeiksi valta ja yhteiskunta. Turtiainen (2000: 43) on muotoillut neljä peruskysymystä:
1. ”Mitä on laatu ja miten se on mahdollista?
2. Mitä on laatu palvelussa?
3. Miten julkisen hallinnon ja yksityisen yritystoiminnan laatutarkastelu poikkeavat toisistaan?
4. Millaisia erityispiirteitä julkisen hallinnon laatutarkasteluun sisältyy?”
Mäki (2000) käsittelee laadun olemusta laajalti ja yksityiskohtaisesti. Hänellä on kuitenkin koko ajan tavoitteena soveltaa laatua ammattikorkeakoulujen piirissä.
Tervonen (2001) on määritellyt tutkimukselleen neljä tavoitetta:
1. Etsiä motiivit, mitkä olivat alun perin sysänneet yrityksiä kehittämään laatua.
2. Tutkia, miten TQM-ajattelun soveltamisen syvällisyys näkyy käytännössä.
3. Selvittää, kuinka erilainen laadun kehittämistyön ajallinen kesto on vaikuttanut toiminnan sisältöön ja tuloksiin.
4. Saada kuva keskeisimpien laadun kehittämiskeinojen toteuttamisesta.
Taskinen (2002) on käsitellyt kirjassaan tutkimuksen laatua.
Hyytiäisellä (2003) luku 9 kokonaisuudessaan käsittelee laatua. Hän käyttää pohjana Lillrankia (1998). Tutkija esittelee tutkimuksessaan tarvittavan aineiston eikä analysoi aineistoa laatutekniikan kannalta.
Kujala (2003) tarkastelee tutkimuksensa luvussa 3 laadunhallintaa. Hän on valinnut laadun näkökulmiksi seuraavat neljä: 3.4.1 ”Johtamisen osuus hyvän hoidon laadun mahdollistajana”, 3.4.2 ”Hoitoprosessin laatu”, 3.4.3 ”Henkilöstö hyvän hoidon laadun tekijänä” ja 3.4.4 ”Laadun seuranta”. Kohdassa 3.4 tutkija on tuonut esille hyvää laatukäytäntöä sekä laadun soveltamisessa ilmenneitä ongelmia. Kohdassa 4.2 hän esittää laadunhallinnan mallin rakenteellisen kehyksen. Malli on jaettu standardin ISO 9001 mukaisesti neljään pääosioon: johtaminen, hoitoprosessit, henkilöstö voimavarana ja hoidon ja toiminnan arviointi ja suunnittelu. Erona standardiin nähden on se, että laadunhallintajärjestelmän toiminnan suunnittelu on standardissa johtamisen yhteydessä ja prosessien toiminnan suunnittelu on prosessien yhteydessä.
Levä (2003: 2.5.4) tarkastelee turvallisuusjohtamisjärjestelmämallien yhteyttä kokonaisvaltaiseen integroituun laatujärjestelmämalliin. Hän kannattaa turvallisuusjärjestelmän ja laatujärjestelmän rakentamista toisiinsa integroituina.
Linko (2003) rajaa tutkimuksensa lääketieteellisiin laboratorioihin ja niissä suoritettaviin mittauksiin. Luvussa 2 hän käsittelee laadun periaatetta laboratorioiden kannalta ja kuvaa laatutoiminnan historiallista kehitystä lääketieteellisissä laboratorioissa. Luku 3 sisältää mittausten laatua koskevan osuuden.
Multimäki (2003) käsittelee standardin ISO 9001 ”Mitä osuutta”.
Jokisen (2004) tutkimus kohdistuu TQM-järjestelmän soveltamiseen.
Turjanmaa (2005) pitää laatua tärkeänä tekijänä yrityksessä. Laadun oppiminen on yksi keino yrityksen menestymiseen ja kilpailussa mukana pysymiseen. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat laatu ja oppiminen. Hän tutkii laatua ja oppimista TQM-ympäristössä. Laadukkaan toiminnan yksi keskeinen edellytys on johdon ja henkilöstön oppimisprosessi.
Teknillisen korkeakoulun elektronisesta kirjastosta löytyi 159 väitöskirjaa hakusanalla quality (LIB.TKK.FI/Diss). Hakusanalla iso 9001 löytyneet väitöskirjat olivat näiden joukossa. Nimen perusteella voitiin todeta, ettei niistä mikään antanut uutta tähän tutkimukseen. Tutkijat eivät tunne mielenkiintoa standardisarjaan ISO 9000 vaan standardisarjan soveltamiseen.