Ohjelman monimuotoisuuden, muihin ohjelmiin limittymisen ja samalla kentällä toimivien muiden rahoittajien vuoksi selvityksen pääasialliseksi tutkimusmenetelmäksi on valittu avaininformanttien haastattelut. Avain-informantit ovat henkilöitä, joilla katsotaan olevan paras tuntemus arvi-oitavien hankkeiden muodostamista ohjelmallisista ja klusterittaisista kokonaisuuksista.
Haastattelujen ja analyysin viitekehyksenä on käytetty laadullisia vai-kutuskriteerejä. Laadullisessa arvioinnissa muun muassa käytetty IKKU-malli2 perustuu arviointi- ja toimintatutkimuksen metodologiaan, tiedon-intressiin ja vaikuttavuuteen. Kuvassa 1 esitetty malli antaa yhden näkö-kulman kehittämishankkeiden laadulliseen arviointiin.
1 Tiainen, T. (2005): Itä-Suomen Tavoite 1- ohjelman väliarvioinnin ajantasais-taminen. Liite 2 A IS versio 12.11.2005. http://www.intermin.fi/intermin/
images.nsf/files/13f9b8f36aaac2bbc22570d500271124/$file/is_valiarviointi _ajantasaistaminen.pdf
2 Pirttilä, I. ja Pääkkö, E. (2001): Tutkimuksen vaikutus ja IKKU-arviointimalli. Yhteiskuntapolitiikka vol 66 6/2001, 537–544; Pääkkö, E.
(2007): Projektien vaikuttavat käytännöt ja toimintamallit. Itä-Suomen läänin-hallituksen julkaisu nro 137. Joensuu.
Instrumentaalinen (I) Projektin tuloksia käytetään päätök-senteon toistettavana välineenä. Täl-löin projekti edistää rationaaliseksi oletettua päätöksentekoa tuottaessaan ajan tasalla olevaa ohjausinformaatiota.
Arviointi- ja ennakointiprojektit ovat usein instrumentaalisia.
Käsitteellinen (K)
Toimijoiden aiemmat käsitykset muut-tuvat ja he alkavat etsiä uusia käsite- ja tulkintamalleja. Ohjelmatoiminta ja
pro-jektit voivat muuttaa kentän toimijoiden ja päätöksentekijöiden käsitteellistä toi-mintakehikkoa. Otetaan käyttöön uusia toimintatapoja, kuten virtuaaliympäristöjä,
ekologisia toimintatapoja ja uusia yrittä-jyyden muotoja.
Konsultatiivinen (K) Eri toimijat muuttavat yhdessä
toimin-tatapoja ja organisaatioita. Projektin on kyettävä konsultatiivisesti ohjaa-maan muutosta. Vaikuttavuus on toi-mintatutkimuksellista perustuen ana-lyysiin ja vuorovaikutukseen
käytän-nön toimijoiden kanssa.
Uskoa luova (U)
On käytännön toimijoiden uskon luomis-ta ja vahvisluomis-tamisluomis-ta. Projektit voivat liittyä esim. erityisryhmien tukeen ja
elämänhal-lintaan. Voidaan viestiä omasta osaami-sesta ja toimintaympäristön mahdolli-suuksista sekä antaa signaali ulkopuolisille
työllistymismahdollisuuksien luojille.
Kuva 1. Tutkimus ja kehittämisprojektien vaikuttavuuden lajit IKKU-mallissa
Kuntaliiton vuosina 1996–2000 toteuttama LOCREGIS-hanke (Local and Regional Information Society)3 keräsi tietoa ja kokemuksia alueelli-sista ja paikallialueelli-sista tietoyhteiskuntahankkeista tavoitteenaan kehittää ra-kennerahastojen toimintaa. Hankkeen keskeinen tavoite oli selvittää, minkälaisiin tietoyhteiskuntahankkeisiin rahaston varoja kannattaisi in-vestoida. Projektissa määriteltiin myös hyvän alueellisen tietoyhteiskun-taprojektin kriteerit vaikuttavuuden näkökulmasta. Näkökulma oli pro-jektin tosiasiallinen vaikuttavuus toteutusympäristössään. Nämä kriteerit on esitelty kuvassa 2.
3 http://kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;55264;122868;354;57710;
124425;29746;29748;31207;
Kuva 2. Tietoyhteiskuntaprojektien laadullisen arvioinnin LOCREGIS-kriteerit4
Tämän selvityksen haastattelurungon ja aineiston analyysin viitteelliseksi pohjaksi on kehitetty hankkeiden vaikuttavuuden laadullinen kriteeristö, jossa on piirteitä sekä IKKU-mallin tutkimustoiminnan kehittämispoten-tiaalista sekä LOCREGIS-kriteeristön toimintaympäristön muutospoten-tiaalista (Kuva 3). Nämä hankkeiden laadullisen vaikuttavuuden skaalat täydentävät toisiaan: IKKU-malli liittyy tutkimus- ja kehittämistoi-minnan vaikutuksiin toimijoiden tietopohjassa ja ymmärryksessä, kun taas LOCREGIS-malli kuvaa mahdollisia toimintaympäristön niin ra-kenteellisia kuin immateriaalisia muutoksia. Molemmat näkökulmat ovat
4 http://www.locregis.net/Doc2/bpv4fi.html 1.Houkuttelevuus: Projekti lisää alueen ja paikan houkuttelevuutta työpaikkojen ja yritystoiminnan synnynsekä eri toimintojen sijoit-tumisen suhteen.
2.Innovatiivisuus: Projekti on innovatiivinen sisällöltään ja me-todeiltaan sekä luo suusia haastei-ta, toimintatapoja, toimintakult-tuureja ja sosiaalisia ympäristöjä.
4.Strateginen suunnittelu: Projekti tai projektisuunnitelma sisältää markki-na-analyysin tai tarpeellisuuden ja tarpeiden kartoittamisen, tunnistaa aluekehityksen tavoitteet ja loppu-käyttäjien tarpeet, arvioi itseään jatku-vasti ja huolehtii toiminnan jatkuvuu-desta sekä tuloksien leviämisestä.
3.Kumppanuus:Projekti ottaa mu-kaan kaikki luonnolliset ja/tai tärkeät partnerit yli sektori- ja hallintorajo-jen ja tukee uusien pitkäkestoisten verkostorakenteiden muodostumista optimoiden osapuolten ml. loppu-käyttäjät osaamisen hyödyntämisen.
5.Alueen kehityspolitiikka: Projekti tai tukee alueellisten kehitysstrategioiden toteutumista ja on osa alueellista tai kansallista klusteria, osaamiskeskusta tai kehittämisprosessia. Tulokset ovat siirrettävissä ja toistettavissa ja projekti avaa tietä uusille hankkeille ja talou-dellisille kerrannaisvaikutuksille.
relevantteja ja limittyvät toisiinsa. Tässä selvityksessä on käytetty molem-pien lähtökohtien synteesiä ja päädytty seuraaviin viitteellisiin laadullisiin vaikuttavuuskriteereihin:
Kehittämishankkeen tärkeä ominaisuus on innovatiivisuus. Innova-tiivisuus merkitsee uusia toimintatapoja ja -malleja sekä liiketoimin-tamahdollisuuksia. Se merkitsee myös riskinottoa ja epävarmuutta, koska innovatiivisuus ei ole rutiinitoimintaa ja vakiintuneita toimin-tatapoja, vaan jotain uutta ja vielä toteutumatonta. Innovatiivisuutta voidaan mitata uusien tuotteiden kaupallisena myyntinä, mutta se voidaan ymmärtää laadullisesti uutena toimintana tai kehittämisris-kipotentiaalina. Hankkeen toteutettavuus liittyy siihen, toteuttaako se hankesuunnitelmaa, onko hankeprosessi suunnitelmallisesti ja am-mattitaitoisesti toteutettu sekä pystyykö hanke muuttamaan suun-taansa toimintaympäristö ja ohjauspalautteen pohjalta. Kyse on han-kehallinnoinnista, johtamisesta, sitoutumisesta tavoitteisiin ja toteut-tamismahdollisuuksien realistisuudesta. Kyse on myös hankkeen tar-peellisuudesta kohderyhmän tai edunsaajien kannalta. Kumppanuus kuvaa sitä, miten hanke luo uusia yhteistyöverkostoja ja hyödyntää vanhoja. Verkostoitumisen tavoitteena on hyödyntää resursseja te-hokkaammin, siirtää osaamista ja luoda uusia vaikuttavampia organi-soitumis- ja toimintamalleja. Hankkeella täytyy olla oikeat kumppa-nit ja osatoteuttajat. Sillä pitää olla luonteva suhde kohderyhmäänsä tai edunsaajiinsa. Rakenteellinen muutos kuvaa hankkeiden vaikutta-vuutta alueellisiin ja paikallisiin rakenteisiin. Tätä voidaan arvioida esimerkiksi miten hanke toteuttaa alueellisten ohjelmien ja strategi-oiden tavoitteita ja miten se pystyy muuttamaan institutionaalisia, organisatorisia ja fyysisiä rakenteita. Jatkuvuus tarkoittaa sitä, miten hankkeen suunnitellut tai todelliset tulokset syntyvät ja pysyvät hankkeen jälkeen. Ne voivat jatkua esimerkiksi yritystoimintana, or-ganisaatiomuutoksina, kehitettyinä yksikköinä, rakennettuna infra-struktuurina, sosiaalisen pääoman kasvuna, osaamisena ja työpaik-koina. Jatkuvuus voi olla myös uusia vakiintuneita ja pysyviksi käy-tännöiksi juurtuneita toimintamalleja.
Sekä projektit että ohjelmakokonaisuudet voivat tuottaa mainittuja vai-kutuksia. Niitä voidaan mitata sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti operationalisoimalla kriteerejä mittareiksi. Tätä tullaan myöhemmin hyö-dyntämään suunnitellussa hankkeiden arviointijärjestelmässä. Tässä ra-portissa laadulliset kriteerit toimivat ajattelun ja tulkinnan viitekehyksenä arvioitaessa hankkeiden potentiaalia vaikuttaa toteutusympäristöissään.
Kuva 3. Hankkeiden laadullisen arvioinnin kriteerit