Haastateltavat nostivat puheenvuoroissaan esiin suuren määrän menneen valtuustokauden liikennepoliittisia hankkeita, tapahtumia ja tapauksia, joiden he kokivat olleen tärkeitä tai merkittäviä, tai tapauksia, jotka olivat jääneet heidän mieliinsä syystä tai toisesta. Useimmiten syynä oli haastateltavan itsensä tärkeänä pitämät liikennepoliittiset linjaukset tai hankkeen suuri
vaikutus. Haastateltavat eivät siis suinkaan nostaneet esiin tapauksia, jotka kaikki ovat liikennepoliittisesti tärkeimpiä tapauksia valtuustokaudelta. Tärkeimpinä nousevatkin esiin kauden tapahtumista juuri paljon väittelyä aiheuttaneet ja henkilökohtaista näkemystä tai tärkeätä linjausta koskevat tapaukset. Muutamassa haastattelussa nostettiin esille tapauksia niiden erityisen tai omituisen luonteen vuoksi. Nämä erityiset piirteet käsittelivät liikennepolitiikan linjauksien ja käytännön ristiriitaa tai esimerkiksi tapauksia, joita pidettiin yllättävinä. Tapahtumista keskusteleminen näyttikin olevan helppo tapa lähestyä aihetta, sillä haastateltavat innostuivat nimeämään ja kuvailemaan kukin useampia tapauksia.
Haastattelun alkupuolella keskustelun aiheena oli liikennepolitiikka yleisellä tasolla. En ollut rajannut aihetta muuten kuin kertomalla, että käsittelimme valtuustokauden liikennepolitiikkaa.
Selkeästi merkittävimpänä hankkeena nousi esiin pikaraitiotiehanke. Sen mainitsivat kahta lukuun ottamatta kaikki haastateltavat kauden liikennepolitiikan tärkeänä aiheena. Nämä kaksi haastateltavaa olivat selkeimmin pikaraitiotiehanketta vastaan, mikä kävikin ilmi kyseisten haastattelujen loppupuolella. Toisaalta myös keskustan kevyen liikenteen kehittämissuunnitelman toteuttaminen ja siihen liittyvä pyöräilyn ja keskustan henkilöautopysäköinnin kamppailu mainittiin kuudessa haastattelussa tärkeänä tapahtumana. (Liite 4.)
Muita muutamissa haastatteluissa esiinnousseita liikennepolitiikan merkittäviä hankkeita tai tapahtumia olivat keskustan liikenneosayleiskaava, matkakeskushanke ja henkilöautoilun vaikeuttamisesta johtuva liikenteen huono sujuvuus erityisesti keskustassa. Näiden lisäksi nostettiin kerran esiin myös Tampellan tunneli, Keskustorin muutos, maanalaisen pysäköintitunnelin rakentaminen, Pispalan valtatien muutostyöt, liikenteen rauhoittamispolitiikka, TKL:n tukipolitiikka, Tampereen kaupunkiseudun liikennejärjestelmän päivittäminen, Koskenniskan siltahanke, pyöräilyn liiallinen suosiminen keskustassa ja autoilun vaikeuttamisesta seurannut huono joukkoliikenteen sujuvuus. (Liite 4.)
Haastattelun edetessä uusia tärkeitä tapahtumia nousi esiin vielä jonkin verran. Ympäristön ja liikenteen suhdetta pohdittaessa nousivat esiin pitkälti samat tapaukset, vaikkakin ympäristönäkökulmasta katsottuna. Uusina tapauksina nousivat esiin ainoastaan Särkijärven siltahanke sekä TKL:n kaasubussiselvitys. Erityisesti pikaraitiotie, mutta myös Koskenniskansilta ja Särkijärven silta olivat profiloituneet hankkeiksi, joissa ympäristönäkökulma oli vahvasti mukana.
Muita liikenteen ja ympäristön suhdetta kuvaavia tapauksia olivat Tampellan ja pysäköintitunneleiden suut, kevyen liikenteen edistämishankkeet ja pysäköinnin ja pyöräilyn vastakkainasettelu. (Liite 4.)
Joukkoliikennettä käsittelevään liikennepolitiikkaan siirryttäessä keskustelu pysyi yhä pitkälti samoissa aiheissa, mutta myös uusia tapauksia tuotiin esiin. Linja-autoliikennöinnin kehittäminen laatukäytävillä, liikennevaloetuisuuksilla, PARAS -järjestelmällä (informaatiojärjestelmä), mutta myös Hämeenkadun joukkoliikennepainotteisuus tulivat esiin tärkeinä joukkoliikennehankkeina.
Pikaraitiotiesuunnitelma oli profiloitunut seitsemän haastateltavan mielessä tärkeäksi joukkoliikennetapaukseksi, mutta myös PARAS -järjestelmä, laatukäytävät ja joukkoliikenteen subventiotaso, eli TKL:n saaman tuen määrä, nousivat esiin valtuustokauden tapahtumista. Muita joukkoliikenteeseen liittyviä tapauksia olivat Tampellan tunneli, rauhoittamispolitiikka, matkakeskus sekä Keskustorin muutokset ja bussiterminaalit, joita sekä kiitettiin että arvosteltiin.
(Liite 4.)
Vertaillessa haastateltavien esille nostamia tapauksia on huomattavaa, että pikaraitiotie esiintyi vahvasti kaikilla osa-alueilla. Vaikka kyseessä ei ole vielä edes hanke, josta olisi tehty päätös, se nousi silti esiin vahvemmin kuin olemassa olevan joukkoliikennemuodon, bussiliikenteen, edistämiseksi toteutetut ja toteutumassa olevat hankkeet. Mikäli joukkoliikenne nousi esiin haastattelun alkupuolella, se nousikin yleensä esiin pikaraitiotien yhteydessä. Pikaraitiotie oli myös useiden haastateltavien mukaan vahvasti liikenteen ja ympäristön suhteeseen liitettävä hanke.
Ympäristöhankkeena pikaraitiotietä painotettiin kuitenkin vasta keskusteltaessa ympäristön ja liikenteen suhteesta. Tuolloin ympäristösyyt nostettiin voimakkaastikin pikaraitiotiehankkeen keskiöön. Kuitenkin esitettäessä kysymys siten, että joukkoliikenteeseen liittyvästä liikennepolitiikasta tuli mainita tapahtuma, jonka haastateltava oli vahvasti liittänyt ympäristöproblematiikkaan, vain kaksi haastateltavaa puhui pikaraitiotiestä. Myös Särkijärven silta ja joukkoliikenteen ja ympäristön suhde oli liitetty toisiinsa, vaikka moni vastaajista oli myös sitä mieltä, että joukkoliikennettä käsittelevässä liikennepolitiikassa on aina ympäristönäkökulma mukana.
”(T)ää rataverkon hyödyntämishanke on juuri sellanen, että me pyritään tarkotuksella sellaseen ratkasuun, joka on ympäristöystävällinen.” (virkamies 6.)
Merkillepantavaa on, että haastattelun siirtyessä käsittelemään liikenteen ja ympäristön suhdetta esille nousi vielä kaksi aiemmin mainitsematonta hanketta. Nämä hankkeet olivat profiloituneet niin vahvasti ympäristöhankkeiksi, että ne tulivat esiin vasta ympäristöstä puhuttaessa. Tällaisia olivat Särkijärven silta ja TKL:n toteuttama kaasubussiselvitys. Särkijärven sillan tapaus kuvattiinkin ympäristönäkökulmien törmäykseksi. Koskenniskansilta tuli esiin yhdessä haastattelussa jo heti haastattelun alussa. Haastateltava liitti sen vahvasti juuri ympäristönäkökulmaan perinteisen koskimiljöön vuoksi. Koskenniskansilta nousi lisäksi esiin muutaman muun haastateltavan puheessa pohdittaessa liikennepolitiikkaa ympäristönäkökulmasta. Näin ollen myös sen voi todeta profiloituneen juuri ympäristöön liittyväksi liikennepolitiikan tapahtumaksi. TKL:n toteuttaman kaasubussiselvityksen taustalla taas olivat haastateltavan mukaan puhtaasti ympäristösyyt.
Joukkoliikennettä ei haastatteluissa erityisemmin liitetty ympäristökysymyksiin. Ainoastaan pikaraitiotie liitettiin vahvasti ympäristöön ja linja-autoliikenteen osalta kaasubussiselvitys yhdisti linja-autot ympäristönäkökulmaan. Tästä huolimatta viisi haastateltavaa oli sitä mieltä, että joukkoliikennettä käsittelevässä liikennepolitiikassa ympäristönäkökulma on aina mukana.
Ympäristönäkökulman mahdollinen rutiininomainen liittäminen joukkoliikenteeseen ei kuitenkaan ollut niin vahvaa, että kaikki haastateltavat olisivat puhuneet joukkoliikenteestä keskustellessamme liikenteen suhteesta ympäristöön.
Kevyttä liikennettä ei myöskään voi väittää liitetyn erityisen vahvasti ympäristökysymyksiin, vaikka se tarjoaisi saastettoman ja vähemmän tilaa vievän liikkumisvaihtoehdon. Ainoastaan yksi haastateltava toi esille kevyen liikenteen väylien luomisen ja pysäköinti vastaan pyöräily –kiistan ympäristön ja liikenteen suhdetta pohdittaessa. Kyseinen haastateltava mainitsi samat tapahtumat myös keskusteltaessa liikennepolitiikasta yleisellä tasolla. Muutoin pyöräilyn ja pysäköinnin kiistaa kuvailtiin lähinnä kahden kulkumuodon välisenä kiistana.
Sekä kevyt liikenne että joukkoliikenne olivat molemmat paljon esillä keskusteluissa ja niiden tilanteesta oltiin myös huolissaan monessa haastattelussa. Haastateltavien argumentaation analyysi kuvaakin paremmin sitä, millä tavalla joukkoliikenne ja sen merkitys ymmärrettiin sekä miten kevyeen liikenteeseen suhtauduttiin ja millaisena se nähtiin.
Joukkoliikenne, joka kirvoitti kielet jokaisessa haastattelussa, sai aina kannatusta osakseen.
Joukkoliikennettä pidettiin tarpeellisena, vaikkakaan selkeitä perusteluja ei aina annettu. Mainituista perusteluista tärkeimmät olivat kulkumuoto-osuuden kasvattaminen ja niin kutsuttujen pakkokäyttäjien palveleminen. Eräs haastateltava kuitenkin haastattelun loppupuolella tyrmäsi täysin joukkoliikenteen ja sen mahdollisuudet, vaikka oli haastattelun alussa puhunut joukkoliikenteen kehittämisestä. Tällaiset päättelyn sisäiset ristiriidat argumentaatioanalyysi pystyy nostamaan esiin.