Feldenkrais-menetelmässä tärkeää on tarkoituksenmukainen liike eli kulloiseen-kin tilanteeseen parhaiten sopiva, mahdollisimman vähän turhaa lihastyötä vaa-tiva liike. Näyttämöllä asentojen ja liikkeiden merkitys korostuu, joten niiden tu-lisi olla mahdoltu-lisimman tarkkoja. Feldenkraisissa myös asento on dynaaminen:
hyvä asento on sellainen, josta on valmius liikkeeseen, mihin tahansa suuntaan, millä tahansa nopeudella, ilman valmistelua. Näyttelijälle tämä on erityisen tär-keää, ja Feldenkrais-menetelmä voikin auttaa löytämään jatkuvan valppauden näyttämöllä. Moshe Feldenkraisin mielestä liikkeiden laadun tulisi olla sellainen, että minä tahansa hetkenä pystyy pysäyttämään liikkeen tai muuttamaan sitä, siirtymään johonkin toiseen liikkeeseen. Tämä vaatii katkeamatonta huomiota, tietoisuutta ja läsnäoloa, kuten näytteleminenkin. Usein läsnäolon yhteydessä puhutaan juurtumisen tärkeydestä, yhteydestä maahan. Sitä saattaa kuitenkin olla vaikea löytää pelkän ajatuksen avulla. Feldenkrais-oppituntien avulla voi saada kokemuksen siitä, miten olla yhtä aikaa sekä maadoittunut, juurtunut että kevyt, reagoiva ja valpas. Silloin sen löytää helpommin myös näytellessä.
Näyttelijälle ei kuitenkaan riitä ”hyvä asento”, vaan hänen pitää pystyä näyt-telemään monenlaisissa asennoissa. Kehon linjausta ei pysty parantamaan halu-amalla tai yrittämällä. Ainoastaan sellainen, minkä keho löytää itse, sisältäpäin, tulee osaksi repertuaariamme. Feldenkrais-menetelmä auttaa tunnistamaan tarkemmin asentoja ja kehonkäyttöä. Näyttelijälle kehon linjauksella voi olla paljon merkitystä, sillä sen paraneminen lisää usein myös säteilyä, karismaa.
Olen usean kerran todistanut, kuinka näyttelijän koko läsnäolo muuttuu, kun hän alkaa tiedostaa kehonkäyttöään paremmin. Poisoppimisen sijaan laajennamme Feldenkraisissa sitä, mikä meille on mahdollista. Jos pysyy
mukavuusalueel-laan, tekee vain sitä, minkä jo osaa; kokeileminen ja tutkiminen laajentavat rajoja, avaavat hyödyntämätöntä kapasiteettiamme ja tuovat lisää vaihtoehtoja näyttämöilmaisuun.
Toiminta synnyttää näyttämölle tilanteet ja konfliktit, ja näyttelijälle on hyödyksi tunnistaa herkästi muutokset tilanteissa ja pystyä mukautumaan nii-hin. Toiminta on reagointia ympärillä olevaan ja tapahtuvaan, ja Feldenkrais-menetelmä voi nopeuttaa reaktiokykyä huomattavasti. Reagoivampi keho avaa lisää mahdollisuuksia liikkumiseen ja tarkentaa sitä. Feldenkrais auttaa hahmot-tamaan suhdetta tilaan sekä muihin ja muuhun tilassa olevaan. Se voi parantaa rytmien ja dynamiikan tunnistamista ja liikkeen järjestymistä kehossa, jolloin muu liikkuminen kuten akrobatia ja tanssi helpottuvat. Näyttelijän keho on usein kovalla rasituksella, ja Feldenkrais-tunnit toimivat kokonaisvaltaisena kehonhuoltona samalla kun tunneilla voi oppia ja kehittää taitojaan.
Toimivan, herkästi reagoivan kehon lisäksi näyttelijä tarvitsee samaa dy-naamisuutta hengitykseltä ja ääneltä. Näyttelijän äänen tulisi mielestäni olla monipuolinen ja luova, muuntua kunkin esityksen tarpeiden mukaan, pystyä reagoimaan roolihahmoon ja tilanteeseen. Jotta tämä on mahdollista, hengityk-sen tulee olla mahdollisimman vapaa. Hengitys ja ääni ovat liikettä, lihastyötä.
Lisääntyneen kehotietoisuuden myötä hengittäminen ja äänenkäyttö toki pa-ranevat Feldenkrais-tunneilla, mutta sen lisäksi äänen ulottuvuudet aukeavat eri tavoin. Feldenkrais-menetelmässä on myös hengitykseen tai äänenkäyttöön keskittyviä oppitunteja, mutta kehon ja äänen harjoittamisen välillä ei ole ra-jaa. Feldenkrais-tunnit vapauttavat ”molempia”, riippumatta siitä, mikä tunnin fokuksena on.
Samaan tapaan kuin liikkeet saattavat Feldenkrais-tunneilla olla epäta-vallisia, kun ääntä harjoitetaan Feldenkraisin avulla, saattaa olla, ettei ääntä käytetä tunnilla lainkaan. Feldenkrais-menetelmässä myös puhetta lähestytään monin eri tavoin: esimerkiksi vuorosanojen puhuminen ilman ääntä eli niiden ajatteleminen hymisemällä ne hiljaa mielessä on joillekuille näyttelijöille avan-nut uuden suhteen tekstiin. Feldenkrais tukee monenlaista ääniharjoittelua:
esimerkiksi Roy Hart -harjoitukset saavat sen kautta uusia ulottuvuuksia, kun kehon ja äänen yhteys selkeytyy. Perinteisten keho- tai ääniharjoitusten sijaan opetan nykyään usein Feldenkrais-menetelmää, koska sen avulla on nopea saada aikaan halutut muutokset ja oivallukset. Mitä herkemmin näyttelijä reagoi ja ajattelee, sitä hienovaraisempaa ja syvempää kommunikaatiosta tulee, ja suhde muihin tarkentuu.
Rajattomuus
Feldenkrais-menetelmän tärkein hyöty näyttelijälle on mielestäni sen vaikutus aivojen joustavuuteen. Kaikki muut vaikutukset ovat seurausta siitä. Feldenk-rais-menetelmä antaa aivojen tiedostamattoman toiminnan ottaa isomman roolin olemisessamme. Se osa aivoja, jota emme voi tietoisesti kontrolloida, auttaa pitämään paljon asioita mielessä ja tekemään useita asioita yhtä aikaa.
Tiedostamaton on myös lähde tunteille ja intuitiolle. Feldenkraisin avulla mie-likuvitus ja luovuus lisääntyvät samalla kun joustavuus kehossa ja mielessä.
Tunneilla oleellista on leikkisyys, uteliaisuus, virheiden tekeminen, jopa epävar-muus ja hämmennys. Koska tehdessä ei ole tietoa lopputuloksesta, on pakko olla läsnä hetkessä ja valmis kaikkeen – kuten näytellessä. Feldenkrais-menetelmä kehittää kykyä kuvitella, mikä saattaa hyödyttää näyttelijää myös tunteiden ilmaisussa.
Feldenkrais-menetelmän tekeminen on vapaata, se ei esimerkiksi vaadi päi-vittäistä harjoittelua. Menetelmä ei myöskään tuo näyttelemiseen lisää sääntöjä, vaan mahdollisesti jopa vapauttaa niistä. Feldenkrais ei sulje pois näyttelemi-seen liittyviä tekniikoita ja työkaluja, vaan voi auttaa niiden omaksumisessa.
Se mukautuu siihen, miten näyttelijä jo työtänsä tekee, ja tukee eri tyyppisiä harjoitusprosesseja. Feldenkrais-tunneilla oppii havaitsemaan vaihtoehtoisia tapoja toimia ja niiden nyansseja sekä liikkuessa että puhuessa, ajatellessa, aistiessa ja tuntiessa. Näyttelijä herkistyy huomaamaan omat tapansa ja lisää ilmaisuvaihtoehtojaan.
Kun pääsee eroon turhista jännityksistä, aukeaa uudelle ja alkaa huomata, mikä kaikki on mahdollista. Asetamme itsellemme rajoituksia, luulemme, et-temme pysty johonkin tai että jokin olisi liikaa meille. Näytellessä ylitetään jo omat rajoitukset, mutta Feldenkraisin avulla näyttelijä voi löytää tunteen siitä, ettei rajoja edes ole. Käytämme vain pienenpientä osaa kapasiteetistamme, ja Feldenkrais-menetelmä on nopea keino ottaa enemmän siitä käyttöön. Siitä, mikä hetki sitten oli mahdotonta, tulee mahdollista, jopa helppoa. Ainoa, mitä Feldenkrais-työskentely näyttelijältä vaatii, on kyky keskittyä, kuunnella itseään, havainnoida ja luottaa prosessiin ilman kyseenalaistamista. Lopputulosta ei tiedä ennen kuin on lopussa, ja kehittyminen jatkuu vielä senkin jälkeen.
Vaikka Feldenkrais todellakin on keino oppia liikkumaan tarkoituksen-mukaisemmin, sulavammin ja helpommin näyttämöllä ja sen ulkopuolella, Feldenkraisin todellinen voima tulee sen kokonaisvaltaisuudesta. Liikkeiden kautta voimme oppia oppimaan, toimimaan paremmin, ja oppia itsestämme.
Tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti liikkuminen ehkäisee näyttelijän kehoa
rasittumasta, mutta Feldenkraisissa kuitenkin tärkeämpää on oppituntien ai-kaansaamat muutokset omakuvassa ja sen myötä muuttunut toiminta.
Yksi Moshe Feldenkraisin tärkeistä ajatuksista oli se, että koskaan ei ole liian myöhäistä kehittyä ja oppia uutta. Koskaan ei myöskään ole valmis, vaan aina voi kehittyä edelleen. Feldenkraisin vaikutus on paljon laajempi kuin monen kehollisen työskentelytavan. Liike on Feldenkraisissa keino oppia aistimaan herkemmin, ajattelemaan tehokkaammin ja tuntemaan enemmän. Tietoisuus kehittyy, aistit tarkentuvat. Feldenkrais voi auttaa näyttelijää olemaan toimi-vampi. Toimiva näyttelijä on elävä, hetkessä oleva, reagoiva. Hän on näytellessä paremmin itsessään, tilanteessa ja hetkessä, havaitsee enemmän, näyttelee tarkemmin.
Lähteet:
Questel, Alan S. 2002. ”The Feldenkrais Method.” Movement for Actors, Nicole Potter, 53–64. Lainauksen suom. Piia Surakka. New York: Allworth Press.
Päivi Nikula-Väisäsellä (s. 1958) on monipuolinen neurologian, psykiatrian ja psykoterapian osaaminen. Hän on filosofian maisteri ja pari- ja perhepsykoterapeutti. Feldenkrais-ohjaajaksi hän valmistui jo 1992, ensimmäisenä Suomessa. Hän valmistui fysioterapeutiksi 1979 ja työskenteli pitkään fysioterapeuttina Sveitsissä ja sairaalassa Saksassa mm. Feldenkrais-ohjaajana. Päivi on kahden lapsen äiti, ja lapset ovat olleet hänelle inspiraation lähde, innoittajia ja uuden luojia.