Lähdemateriaali ja menetelmät

Kirjallisen osion lähteinä olen käyttänyt sekä historia- että problematiikkaosuudessa mm. The New Grove Dictionary of Music and Musicians’in verkkoversiota³, Hans Molden-hauerin Duo-Pianism-kirjaa, Howard Fergusonin julkaisuja, Ernest Lubinin teosta The Piano Duet, Maurice Hinsonin kirjaa Music for More than One Piano, USA:ssa tehtyjä alan tutkimuksia, muuta alan kirjallisuutta, nuottijulkaisuja sekä muu-tamien äänilevyjen tai videoiden esittelytekstejä. Lisäksi olen käyttänyt internet-läh-teitä⁴ sekä haastatellut neljää Suomessa vaikuttavaa pianoduoa, jotka ovat Hamsa Al-Wadi Juris & Carlos Juris, Hilkka Servo-Junttu & Leena Juppala, Hui Ying Liu-Tawaststjerna & Erik T. Liu-Tawaststjerna sekä Ella Untamala & Jaakko Untamala.

Päädyin näihin duohin siitä syystä, että kaikki ovat soittaneet pitkään yhdessä, joten oli oletettavissa, että heidän kokemuksensa ja tietonsa antaisivat luotettavaa aineistoa työhöni. Lisäksi neljän duon haastattelut antavat riittävän laajan ja kattavan materiaalin asettamieni kysymysten selvittämiseksi.

Grove lienee tällä hetkellä eniten ajan tasalla oleva musiikkitietosanakirja, ja sen verkkoversiota päivitetään alinomaa. Sitä pidetään eräänlaisena auktoriteettina, ja varsinkin mainittu internet-versio on sangen monipuolinen ja käyttökelpoinen hakuteos.

Joidenkin sävellysten nimien kohdalla on kuitenkin tarkistamisen tarvetta, esim. F.

Couperinin kohdalla nimet eivät täysin vastaa alkuperäisiä.

3 www.grovemusic.com

4 Internetlähteiden viitteissä olen merkinnyt käytetyn artikkelin kirjoittajan nimen ja luetun sivun koko linkin, ellei se ole ollut kovin pitkä. Groven tapauksessa olen merkinnyt vain pääosoitteen ja sen perään hakusanan tai hakusanaketjun, millä käytetty lähde löytyy. Hakusanaketjun osat olen erottanut toisistaan kautta-viivalla, jonka molemmin puolin on välilyönnit. (Välilyönnin avulla hakusanat eivät sekoitu sellai-siin internetlinkkeihin, joissa alahakemistot erotetaan toisistaan kautta-viivalla.) Internetviitteisellai-siin olen li-säksi merkinnyt aina päivämäärän, milloin sivu on luettu.

Moldenhauerin väitöskirja, Duo-Pianism on laajin julkaistu pianoduoa kä-sittelevä teos. Hän on paneutunut aiheeseen sangen perusteellisesti, mutta jättää nelikä-tisen soittamisen kokonaan vaille käsittelyä ja keskittyy pelkästään kahden pianon duo-soittoon sekä kokoonpanolle sävellettyyn musiikkiin. Teos on jo sangen vanha, julkaistu vuonna 1950, mutta sen sisältämä tieto on edelleen käyttökelpoista ja ajankoh-taista. Moldenhauer on perehtynyt alalla julkaistuihin artikkeleihin ja kirjallisuuteen pe-rusteellisesti sekä haastatellut useita Yhdysvalloissa soittaneita pianoduoja. Hankkiman-sa tiedon pohjalta hän on laatinut varsin kattavan ja monipuolisen teoksen, jonka Hankkiman- saata-vuus nykyaikana on heikko. Toivoisinkin, että joku editoisi ja julkaisisi teoksen uudelleen.

Fergusonin teos Keyboard Duets from the 16th to the 20th Century for One and Two Pianos sisältää tiiviin klaveeriduojen teosluettelon ohessa suuren määrän hyödyllisiä käytännön ohjeita. Ferguson on perehtynyt monipuolisesti klaveerimusiik-kiin, ja hän on julkaissut useita kirjoja ja antologioita. Hän on ilmiselvästi paneutunut myös pianoduojen soittamiseen, ja ko. kirja paikkaa ainakin osittain nelikätistä soitta-mista käsittelevän kirjallisuuden puutteen.

Lubinin kirja The Piano Duet on tarkoitettu oppaaksi niille, jotka haluavat tietoa nelikätisistä klaveerisävellyksistä. Teos on varsin kattava ja sisältää suppeita, osu-via kuvauksia monista sävellyksistä, mutta julkaisuajankohdasta (1970) johtuen ei käsit-tele lainkaan uusinta musiikkia. Hinsonin Music for More than One Piano on saman tyyppinen opus kahdelle ja useammalle pianolle sävelletystä musiikista. Lubinin kirja keskittyy nelikätisten sävellysten historiaan, Hinsonin teos on puolestaan luettelon muotoon rakennettu. Molemmat sisältävät hyödyllistä taustatietoa sävellyksistä, ja joh-dantoluvuissa myös sivutaan, tosin valitettavan lyhyesti, soittamiseen liittyviä ongelmia.

Donald I. Sonnedeckerin Cultivation and concepts of Duets for four hands, One keyboard, in the 18th Century sekä Dallas Alfred Weekleyn The One-Piano, Four-Hand Compositions of F. Schubert ovat vanhoja USA:ssa suoritettujen tohtorin-tutkintojen kirjallisia töitä. Molemmat paneutuvat rajaamiensa alueiden puitteissa sekä nelikätiseen klaveerimusiikkiin että sen historiaan. Työt ovat olleet hyvä informaation lähde kirjoittamaani historiaosuuteen, mutta aivan kaikki niiden sisältämä tieto ei ole täysin yhtäpitävää uusimpien lähteitten (esim. Grove) rinnalla.

Constance Annette Gordyn tutkimus The Duo Piano Experience:

Nonverbal Communication between Ensemble Musicians käsittelee monipuolisesti ja ansiokkaasti kahden soittajan välistä sanatonta viestintää pianoduossa. Kirjoittajalla on ollut myös omakohtaisia kokemuksia duojen soittamisesta oman partnerinsa kanssa. Tä-mä lisää hänen työnsä uskottavuutta, sillä monet kuvatut kommunikaatiotavat on ilmei-sesti testattu myös käytännön tasolla. Toisaalta vieroksun hänen lähestymistapaansa,

en-kä ole oikein vakuuttunut hänen esipuheessaan määritellystä ongelmanasettelusta.⁵ Mui-ta lähteitä olen kommentoinut tekstissäni, mikäli kritiikkiin Mui-tai lisähuomautuksiin on ai-hetta.

Historiaosuutta kirjoittaessani en ole käyttänyt ns. primäärilähteitä vaan kirjallisuutta tekstin lähdeaineistona, enkä ole pyrkinyt käytössäni ollutta materiaalia suurempaan tieteelliseen otteeseen. Työssäni käytetyt sitaatit olen suomentanut itse ja liittänyt alkukielisen tekstin alaviitteisiin, mikäli sellainen on ollut saatavilla ja olen katsonut sen asian kannalta olennaiseksi. Toisinaan olen kuitenkin joutunut turvautu-maan toisen käden lähteisiin. Olen pyrkinyt tutustuturvautu-maan mahdollisimman monipuoli-sesti pianoduo-ohjelmistoon. Nykyään on saatavissa melko runsaasti pianoduolevytyksiä, joiden kuuntelu on tehnyt teoksiin tutustumisen nopeammaksi ja helpommaksi. Koska pianoduotuotanto on kokonaisuudessaan hyvin laaja, olen katso-nut viisaimmaksi keskittyä tässä osiossa vain joihinkin keskeisiin säveltäjiin ja rajankatso-nut tarkastelun loppumaan Schubertiin. Olen kirjoittanut laajemmin niistä säveltäjistä, joiden pianoduotuotanto on erityisen runsasta ja merkityksellistä.

Problematiikkaosuudessa pyrin omien kokemuksieni perusteella erittele-mään keskeisiä pianoduo-ongelmia ja sitä kautta rakentamaan rungon työlleni. Proble-matiikkaan liittyvät kiinteästi omista duokonserteistani ja -esiintymisistäni saamani ko-kemukset. Esiintymisistä on lähes aina tehty äänitteet, ja näiden kuuntelu on ollut hyvin opettavaista. Olen käyttänyt nauhoittamista apuna myös ennen esiintymisiä konsertti-paikalla tehtyjen minidisc-äänitteiden muodossa. Olen kokenut käytännön pianoduotyön – ”tekemällä oppii” – tukevan kirjoittamista voimakkaasti, mutta samalla kirjoittamisen vastavuoroisesti antavan virikkeitä soittamiseen. Havaintojeni pohjalta olen pyrkinyt jä-sentelemään ongelmia erilaisiin osa-alueisiin. Lisätietoa olen hankkinut alan kirjallisuu-desta sekä tekemistäni haastatteluista. Näitä voitaisiin ehkä nimittää teemahaastatteluik-si, koska olen pyrkinyt niissä painottamaan muutamia etukäteen harkitsemiani duosoi-tossa ongelmalliseksi ja tärkeäksi havaitsemiani teemoja. Olen kuitenkin esittänyt myös muita täydentäviä kysymyksiä ja antanut informanttien tarpeen vaatiessa johtaa keskus-telua.⁶ Käytän haastatteluja tietolähteinä pyrkimättä varsinaiseen laadulliseen tutkimuk-seen, jonka ajattelin johtavan minut pelkästään tieteelliseen tutkimustyöhön ja samalla liian kauas käytännön läheisistä tavoitteistani. Lähdeaineiston lukeminen ja haastattelu-materiaalin käyttö on usein tukenut työni edistymistä mutta samalla pysähdyttänyt yhä uudelleen pohtimaan pianoduon keskeisiä ongelmia.

5 Ks. 3.2.3 Merkinanto ja vuorovaikutus.

6 Haastattelujen kysymykset ovat työni liitteenä. Haastattelujen käyttö lähdemateriaalina ilmenee työni alaviitteistössä, jossa olen käyttänyt merkintätapaa ”Haastattelu xx” (xx=haastattelun numero). Useim-missa tapauksissa haastatteluja on referoitu omassa tekstissäni, mutta muutamien osuvien kommenttien kohdalla olen käyttänyt kirjakielisiä sitaatteja.

Kehittäjäkoulutukseen kuuluu sekä tiedollisia että taidollisia opintoja.

Olen yrittänyt yhdistää näiden kautta hankkimiani tietoja luettavaan muotoon, mikä saattaa aiheuttaa kirjalliseen työhöni lievää oppikirjamaisuutta. Soittamisen ja harjoitte-lun verbaali kuvaaminen on ollut haastavaa ja vaikeaa – niinpä paljon jää vielä arvailu-jen varaan tai tiedostamattomaksi. En ole pohdiskellut vielä lainkaan esim. alitajunnan osuutta sävellyksen omaksumisessa ja työstämisessä. Myös kehittäjäkoulutuksen kirjal-liselta työltä vaadittu lähestymistapa on osoittautunut ongelmalliseksi. Pitäisikö työn ol-la mahdollisimman tieteellinen, jolloin voisi kysyä, mikä ero sitten on kehittäjäkoulu-tuksen kirjallisella työllä ja tieteellisellä lisensiaattityöllä, vai olisiko syytä keskittyä pelkästään käytännön ongelmien omakohtaisiin ratkaisuihin? Työni lienee kuitenkin mainittujen kirjoitustyylien välimaastossa.

Kirjallisen työn rajaus ja laajuus on osoittautunut vaikeaksi. Historiaosuut-ta kirjoitHistoriaosuut-taessani havaitsin, että tiettyjä tärkeitä säveltäjiä ja heidän klaveeriduomusiik-kiaan ei voinut sivuuttaa lyhyesti, jonka seurauksena jouduin pohtimaan uudelleen, kuinka pitkälle opintojeni tässä vaiheessa on mielekästä edetä tällä osa-alueella. Tämän vuoksi päädyin luvussa 1.2 kuvailemaani historian rajaukseen. Vaikka pianoduojen soit-tamiseen liittyvästä problematiikasta onkin hyvin niukasti julkaisuja verrattuna muuhun pianonsoittoa käsittelevään kirjallisuuteen, olisi käsillä olleesta materiaalista, haastattelut mukaan lukien, pystynyt saamaan aikaan vielä paljon laajemman ja pohdiskelevamman työn. Syventämisen ja laajentamisen aika lienee seuraavan tutkintoasteen kohdalla.