Keskeisten käsitteiden määrittelyä

Agogiikka

Agogiikka tarkoittaa musiikkiesityksessä nuottikirjoituksen mukaisesta metrisestä ryt-mistä ja sykkeestä esityksen elävöittämiseksi tehtäviä pieniä poikkeamia.

Kysymyksessä on siis rytmiikan pienrakenteen tärkeä ominaisuus, jonka olemassaolosta ja ylläpidosta esittävä taiteilija on vastuussa.⁷ Agogiikka on sukua rubatolle, jossa on usein kysymys enemmän rytmin ja tempon suurempien rakenteiden, esim. fraasien käsittelystä. Agogiikan ja rubaton raja on liukuva; se riippuu jossain määrin sekä kielestä että musiikkikulttuurista.

7 Ingmar Bengtsson, Otava 1978, I/54.

Duo

Duo-sanan voidaan ymmärtää tarkoittavan sekä yhtyettä että sävellystyyppiä, ja sen käyttö voi aiheuttaa joskus sekaannusta, ellei erikseen mainita, kummasta merkityksestä on kysymys. Yhtyeestä puhuttaessa duo-nimitys liittyy kahteen tasavertaiseen esiinty-jään, ei siis solistin ja säestäjän muodostamaan kokoonpanoon. Kun duolla tarkoitetaan sävellystä, on kysymys kahdelle soittajalle kirjoitetusta teoksesta. Säveltäjät käyttävät joskus duo-sanaa teoksen nimenä, esim. C.M. von Weberin Grand duo concertant Op.

48 pianolle ja klarinetille.

Säveltäjät ovat merkinneet moniin kamarimusiikkiteoksiinsa klaveerin tai pianon ykkösosuudeksi; näin on menetelty esim. Beethovenin tai Brahmsin sonaateissa pianolle ja viululle. Tämä korostaa entisestään ajatusta, jossa pianisti on vähintään tasa-vertainen, monesti jopa hallitseva esiintyjä partneriinsa tai partnereihinsa nähden.

Wieniläisklassisella ajalla klaveeri oli usein pääsoitin, jolloin toinen instrumentti säesti sitä. Tästä esimerkkeinä ovat mm. Mozartin sonaatit klaveerille ja viululle.

Käytän työssäni duo- ja pianoduo-sanoja yleisluontoisesti, jolloin ne käsit-teenä tarkoittavat sekä nelikätisten sävellysten soittajia yhden pianon (klaveerin) ääressä että kahdelle pianolle sävellettyjen teosten soittajia kahden pianon ääressä. Sel-vyyden vuoksi olen tarpeen vaatiessa päätynyt käyttämään ilmaisuja yhden pianon duo tai kahden pianon duo. Nelikätisellä sävellyksellä tai nelikätisellä soitolla tarkoitan aina yhden pianon duoja, joissa primo tarkoittaa diskanttipuolen soittajaa tai hänen soitta-maansa osuutta ja secondo bassopuolen soittajaa tai osuutta. Käytän duo- ja pianoduo-sanaa myös yleisluontoisesti sävellyksistä, jotka on kirjoitettu joko nelikätisesti tai kah-della pianolla soitettaviksi. Primo- ja secondo-sanoja vastaavat ilmaisut kahden pianon sävellyksissä ovat ykköspiano ja kakkospiano. Puhun ykköspianolle kirjoitetusta osuu-desta ykkösosuutena ja vastaavasti kakkospianolle kirjoitetusta kakkososuutena. Osuus-sanan sijaan käytän toisinaan orkesterisoittajien yleisesti käyttämää stemma-sanaa. Olen päätynyt kuvatun kaltaiseen ratkaisuun painettujen pianoduonuottien yleisen käytännön mukaisesti, jossa nelikätisten sävellysten nuoteissa lukee aina primo ja secondo, kun taas kahden pianon sävellysten partituurimerkinnöissä piano I ja piano II.

Intonaatio, intonointi

Intonaatio-sanalla on eri merkityksiä. Otavan ison musiikkitietosanakirjan mukaan ter-min kaikkiin merkityksiin liittyy ”oikea sävel” (sävelkorkeus), sen otto, löytäter-minen tai

pitäminen.⁸ Sana tarkoittaa myös urkujen äänitystä, jota Otava kuvailee seuraavasti:

”Urkujenrakennuksessa äänitys (saks. Intonation) tarkoittaa niitä toimenpiteitä joilla ur-kujenrakentaja joutuu käsittelemään urkupilliä saadakseen siihen halutun sointisävyn.”⁹ Intonaatio tarkoittaa jousisoittimissa sävelpuhtautta, mutta se viittaa tässä yhteydessä pianon äänen ominaissävyyn, siihen miten tasaisesti tai voimakkaasti soitin soi.¹⁰ Tä-män ominaissävyn säätämistä, muuttamista ja tasoittamista sanotaan taas intonoinniksi tai äänittämiseksi, joka on virittäjän tai pianoteknikon tekemää työtä.¹¹

Klaveeri

Klaveeri on Grovemusicin mukaan yleinen kosketinsoittimen termi, joka ei alun perin viitannut mihinkään erityiseen soittimeen.¹² Saksankielisen sanan Clavier merkitystä on vaikea määritellä, sillä termin käyttö on vaihdellut kautta aikain. Sanaa käytettiin milloin klavikordista, milloin kosketinsoittimista yleensä.¹³ Klaveeri-sanaa voidaan tämän perusteella käyttää kosketinsoittimien yhteisnimityksenä ja se tarkoittaa tällöin pianoa, fortepianoa, tangenttiflyygeliä, cembaloa, klavikordia, urkuja jne. Clavier/

Klavier on usein tarkoittanut instrumentin koskettimistoa, jota kutsutaan klaviatuuriksi, sormioksi tai manuaaliksi.¹⁴ Tässä työssä keskityn sellaisiin klaveeriduosävellyksiin, jotka ovat soitettavissa nykyaikaisilla soittimilla, ns. pianoduona. Käytän työni his-toriaosassa klaveeri-sanaa yhteisenä nimityksenä kosketinsoittimille,¹⁵ problematiikkao-sassa käytän piano-sanaa.

Kosketus

Kosketus-sanaa käytetään usein kuvaamaan käytettävissä olevan instrumentin soittotun-tumaa (esim. kevyt tai raskas kosketus). Tässä työssä kosketuksella tarkoitetaan osin

8 Ingmar Bengtsson, Otava 1978, III/155.

9 Ulf Rosenberg, Otava 1978, V/703.

10 Pianon intonaatiota koskeva määrittely puuttuu Otavan isosta musiikkitietosanakirjasta.

11 Tiedot on tarkistettu pianonvirittäjä-teknikko Eero Koivistolta 10.7.2002.

12 John Koster, www.grovemusic.com / Klavier (30.6.2002)

13 Vapaavuori 2001, 43–57.

14 Eva Helenius-Öberg, Otava 1978, III/457.

15 Säveltäjät eivät yleensä (1700-luvulla eivät juuri koskaan) merkinneet teostensa käsikirjoituksiin, mistä kosketinsoittimesta on kysymys. Tällöin klaveeri-sana on riittävän yleispätevä nimitys tämän työn kannalta.

kuuntelun kanssa yhteistyössä toimivaa tekniikkaa¹⁶ – osin sormen ja koskettimen välis-tä kohtaamista, jonka hienosyinen säätely on yksi pianonsoiton haastavimmista osa-alueista. Kosketuksella on mahdollista ilmaista loputon määrä erilaisia musiikillisia karaktereja ja sävyjä. Otavan ison musiikkitietosanakirjan mukaan kosketus tarkoittaa pianonsoitossa ”tapaa, jolla sormet painavat koskettimen alas ja saavat vasarat osumaan kieliin”.¹⁷ Cembalossakin määrittely viittaa koskettimien alas painamiseen; liikkeen seurauksena mekanismin kynnet raapaisevat kieliä. Uruissa kosketuksella säädellään etenkin äänen aluketta ja sen sammumishetkeä,¹⁸ klavikordissa jopa sävelpuhtautta.¹⁹ Kosketuksen luonne määräytyy soitettavan teoksen musiikillisten ominaisuuksien mukaan.²⁰ Kosketus mukautetaan soitettavaan instrumenttiin, ja se riippuu soittimen mekanismin herkkyydestä ja intonaatiosta.

Rubato

Otavan ison musiikkitietosanakirjan mukaan rubato on nimitys nuotteihin merkitsemät-tömille musiikin perustempossa tapahtuville vaihteluille,²¹ mutta termiä käytettiin 1700- ja 1800-luvuilla myös sellaisesta soittotavasta, jossa säestävä vasen käsi piti pulssin oikean käden soittaessa vapaasti ja hieman eriaikaisesti melodiaa sen kanssa (melodinen rubato²²). Rubato tarkoittaa myös ”vapaata rytmiä”; tällaisena määritelmänä se sivuaa osittain agogiikkaa. Metrisestä rytminkäsittelystä tehtävien poikkeamien pitäisi aina tapahtua musiikillisesti johdonmukaisesti ja perustellusti. Rubato liittyy usein fraseerauksen tai suurempien muotojen elävöittämiseen ja ilmenee esim. säkeessä huippukohdan rytmisen energian tiivistymisenä ja lopun pienenä hidastuksena.

16 Omaa soittoa tarkoin kuunneltaessa soittotekniikkaa säädellään korvan kautta saatavan palautteen avulla mm. halutun äänenvärin, tempon ja artikuloinnin vaatimalla tavalla. Tämä vaikuttaa paitsi siihen tapaan, jolla sormet toimivat suhteessa koskettimiin, myös muuhun tekniikkaan, kuten käsivarren ja vartalon käyttöön. Kosketus on voimakkaasti riippuvainen soiton muista osatekijöistä, joiden kanssa se toimii yhdessä, vuorovaikutteisesti.

17 Gottfrid Boon, Otava 1978, III/527.

18 Tämä koskee ennen kaikkea mekaanisella koneistolla varustettuja urkuja, joissa soittajalla on kosketti-miston kautta koneiston välityksellä suora yhteys pillien venttiileihin.

19 Esim. liian kovaa painettaessa kieli venyy hieman alentaen sävelen viritystasoa. Taitava klavikordin-soittaja voi saada aikaan pitkillä sävelillä lievää vibrato-efektiä soittoonsa kosketuksen raskautta muunte-lemalla.

20 Esim. karakteri, fraseeraus, dynamiikka.

21 Ingmar Bengtsson, Otava 1978, V/78.

Sovitus ja transkriptio

Sovituksella tarkoitan tässä yhteydessä sävellyksiä, jotka on alun pitäen tehty jollekin muulle kokoonpanolle ja kirjoitettu jälkeenpäin pianoduolle sopivaan muotoon. Sovi-tuksia on aikojen kuluessa laadittu erilaisiin käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi sinfonioit-ten nelikätiset sovitukset palvelivat lähes yksinomaan kotimusisoinnin ja orkesterimu-siikkiin tutustumisen tarpeita aikana ennen äänilevyjä. Toiset sovitukset taas pyrkivät antamaan teokselle jonkin uuden aspektin pianon välityksellä esimerkiksi soinnillisessa mielessä. Jos teos siirretään eri instrumentille tai instrumenteille sellaisenaan mahdolli-simman niukin muutoksin voidaan mieluummin puhua transkriptiosta. Tätä nimitystä alettiin käyttää Franz Lisztin aikana.²³ Määritelmä ei ole kuitenkaan aukoton, sillä transkriptiot voidaan vielä jakaa ankariin ja vapaisiin ”siirtoihin”, jälkimmäisten ollessa suosiossa erityisesti romantiikan aikana, kun säveltäjät halusivat antaa teokselle omaa väritystään. Esimerkkinä transkriptioista mainittakoon monet Lisztin soolopianoteokset, esim. Paganini-etydit, oopperaparafraasit tai Schubert-liedit pianolle. Sovitus- ja transkriptio-sanoja käytetään usein toistensa synonyymeinä.

22 Ks. 3.2.2 Samanaikaisuus ja eriaikaisuus.

23 Björn Englund, Otava 1978, V/478. Transkriptio-sanan alkuperä viittaa myöhäislatinan sanaan trānscrī'ptiō = siirto, kopiointi. Englannin kielen sanasta transcribe tähän sopivia käännöksiä lienevät sovittaa, siirtää toiselle tietovälineelle.