Kurkistus totuudenjälkeisen sanaston käyttöön ammattilehdissä

Toimittajat käyttävät valemedian ja totuudenjälkeisyyden käsitteitä epämääräisesti. – – Journalismin täytyy auttaa ymmärtämään, miten faktat tuotetaan ja miten ne muuttuvat poliittisiksi mielipiteiksi. (A105)

Kuten kappaleissa 4.1 ja 4.2 todettiin, totuudenjälkeisen ajan käsittelyyn liittyy media-alan ammattilehdissä useita erilaisia ongelmien, syiden, seurauksien ja ratkaisujen yhdistelmiä. Tässä kappaleessa kurkistetaan lyhyesti siihen, miten tätä tutkimusta varten määriteltyä

totuudenjälkeistä sanastoa eli valeuutisia, valemediaa, totuudenjälkeistä ja post-truthia jutuissa käytetään. Sanaston käyttöä tarkastellaan kehys kerrallaan ja kerrotaan, millaisia määritelmiä valituille sanoille tarjotaan.

Kuten tämän tutkimuksen luvussa 2.1 todettiin, ollaan edellä mainittujen käsitteiden, kuten koko totuudenjälkeisen ajan konseptin olemassaolosta ja määrittelystä montaa mieltä. Esimerkiksi fake newsin käsitettä operationalisoidaan tutkimuskentällä hyvin kirjavasti (Edson C. Tandoc Jr. ym.

2018) ja samaten kirjavasti sen ymmärtää myös yleisö (Nielsen & Graves 2017). Kirjavaa käyttö on myös tämän tutkimuksen aineistossa, eli suomalaisissa media-alan ammattilehdissä.

Teknologiakehystä käyttävissä jutuissa maailman todetaan muuttuneen (B35) ja median ajankuvan olevan suttuinen (B18), mutta varsinaista totuudenjälkeistä sanastoa esiintyy

vähäisesti. Lähimpänä lienee jutun A93_2 kuvaus nopean tiedon- ja epätiedonvälityksen ajasta.

Valeuutiset mainitaan teksteissä muutaman kerran, valemedia hieman useammin.

Myöskään pahuuden kehystä käyttävissä jutuissa ei juuri puhuta totuudenjälkeisyydestä. Jutussa A4 löytyy tiivis valeuutisen määrittely: sen kuvataan tiiviisti olevan ”huijaustarkoituksessa tehty feikki”, mikä vastaa Allcottin ja Gentzkowin (2017) määritelmään sisällöstä, joka on

tarkoituksenmukaisesti ja todennetusti väärää. Toinen maininta (A129) kytkee valeuutiset politiikkaan: ne ovat jotain joiden avulla diktaattorit pääsevät valtaan. Jutusta A97 ei suoraan mainita totuudenjälkeistä aikaa nimeltä, mutta pätkä ”kyse on pidemmästä trendimuutoksesta, jossa sosiaalisessa mediassa on muodostunut mielipiteellistyvä yhteiskunta. Yhä useammalle omat käsitykset faktoista ovat ainoita oikeita” on määritelmänä kuin suoraan Oxfordin sanakirjan post-truth-määritelmästä (2016). Vaikka Oxfordin sanakirja (2016) ei mainitse sosiaalista mediaa, on sitä laajalti pidetty totuudenjälkeisen ajan keskeisenä ajurina (esim. McNair 2018; Abraham 2018).

Koulutuskysymyksen kehystä käyttävissä jutuissa totuudenjälkeiseen aikakauteen liittyviä ilmauksia viljellään runsaasti, värikkäästi ja myös epäselvästi. Valemedia kytketään

järjestelmällisesti MV-lehteen, jota kutsutaan myös vihasivustoksi sekä vastamediaksi. Termistöä on runsaasti: jutussa B1 mainitaan feikki- ja leikkiuutissivustot, jutussa A35 emävalheet, A82 puhuu äärinäkemyksiä levittävästä sivustosta, A92 misinformaatiosta ja disinformaatiosta.

Tietoa kuvataan muun muassa valheelliseksi, epäluotettavaksi tai harhaanjohtavaksi (B7), faktaa virheelliseksi ja värittyneeksi (B5) tai vaihtoehtoiseksi (A118).

Toimittajien inhimillinen kärsimys -kehystä käyttävissä jutuissa ei juuri käsitellä

totuudenjälkeisen ajan keskeistä termistöä. MV-lehti ja sen rinnakkaisjulkaisu Uber Uutiset mainitaan kahdessa jutussa. Muuta termistöä ei käsitellä: jutussa A64 MV-lehden ja Uber Uutisten sisältö kuvataan avoimen rasistiseksi verkkokirjoitteluksi sekäperättömiksi jutuiksi, vääristellyiksi henkilökuviksi ja kaikkisiksi ilkeämieliseksi vihjailuksi.

Jutuissa, jotka käyttävät naurettavuuden kehystä saa valemedia runsaasti synonyymeja.

Lähestulkoon jokaisessa jutussa mainitaan joko vihasivusto, valesivusto, MV-lehti,

vaihtoehtomedia tai kehyksen kielenkäytölle tyypillisesti esimerkiksi epämedia, roskajulkaisu, törkyjulkaisu tai aitoja verkkolehtiä imitoiva, vihaa tihkuva verkkosivusto. Valeuutiset taas mainitaan ainoastaan kerran (A99), samoin vaihtoehtoiset faktat (A84_1). Naurettavuuden kehyksessä totuudenjälkeinen sanasto rakentuu lähinnä MV-lehteä koskevista kuvauksista, kuten ties mikä MV-lehti, roskajulkaisu ja nitistettävä epämedia. ”Nitistettäväksi” kuvailu sai tutkijan harkitsemaan koko kehyksen nimeämistä hyttysparveksi, niin ärsyttäväksi, kovaääniseksi, kiusalliseksi mutta suuressa kuvassa harmittomaksi tilannetta kuvataan.

Määrittelykysymyksen kehystä käyttävissä jutuissa totuudenjälkeistä aikaa nimetään muihin kehyksiin verrattuna kohtalaisesti. Valemedia, MV-lehti tai valeuutiset esiintyvät sellaisinaan muutaman kerran. Joukosta erottuu teksti A96, jossa totuudenjälkeistä sanastoa viljellään varsin runsaasti: maininnan saavat valeuutinen, feikkiuutiset, fake news, vihattu MV-lehti, valheellinen uutinen, karkea vääristelevä kirjoittelu. Kehyksen nimestä huolimatta ei sen sisältämissä teksteissä käsitteitä juuri määritellä, vaan niitä muidenkin kehysten tapaan melkeinpä roiskitaan teksteihin.

Siksi eräällä tasolla kaikki uutiset ovat valeuutisia tai ainakin feikkiuutisia, muka tärkeitä tarinoita, jotka toisesta näkökulmasta ovat pelkkää höpötystä. (A96)

Maailmanpolitiikan kehystä käyttävissä jutuissa totuudenjälkeistä käsitteistöä esiintyy varsin niukasti. Valeuutiset mainitaan pari kertaa (A89, A119), samoin disinformaatio (B2) ja MV-lehti (A43, A27, A37). Kehyksessä sanastoa myös venytetään uuteen suuntaan jutussa A89

nimeämällä Donald Trump valepresidentiksi ja aika järjenjälkeiseksi.

Oppimisen paikan kehystä käyttävissä jutuissa totuudenjälkeinen sanasto on runsasta. Sanastoa myös venytetään kutsumalla MV-lehteä semijournalistiseksi julkaisuksi, non-mediaksi sekä antimediaksi (A23) sekä kutsumalla valeuutissivustojen tekijöitä valetoimittajiksi. Valemedia mainitaan niin perinteisessä kirjoitusasussaan kuin lainausmerkkien sisässä. Totuudenjälkeinen aika mainitaan kaksi kertaa (B22, A105). Valeuutisia määritellään muutaman kerran kevyesti, mutta Allcottin yms. (2017) määritelmän mukaan osuvasti: juttu A101_1 kertoo valeuutisten olevan tarkoituksellisesti tuotettuja, A61:ssa taas uutisiksi naamioituja valheita.

Valtionhallinnon kehystä käyttävissä jutuissa totuudenjälkeistä sanastoa ei juuri esiinny tai sitä määritellä. MV-lehti saa pari mainintaa (A37, A112), samoin valemedia (A131, A44). Maininnan saavat myös vaihtoehtoiset faktat (A94_1) sekä disinformaatio (A109)

Totuudenjälkeinen sanasto liitetään aineistossa siis vahvimmin oppimiskehykseen,

koulutuskehykseen sekä naurettavuuden kehykseen. Oppimisen kehyksessä se esitetään täysin perinteisen journalismin vastakohtana. Koulutuskehyksessä se taas on jotain, jota kansalaisten on syytä varoa ja kansalaisia sen vaaroista varoittaa. Naurettavuuskehyksen lukuisilla valemedian synonyymeilla sitä taas pyritään oppimiskehyksen tapaan erottamaan perinteisestä journalismista.

Kuten käsite fake news tarkoittaa tutkimusteksteissä hyvin monenlaisia asioita (Edson C. Tandoc Jr., Lim & Ling 2018), saavat totuudenjälkeisen ajan käsitteet myös tässä aineistossa hyvin moninaisia ilmiasuja ja välillä jopa varsin kummallisia käyttötarkoituksia. Esimerkiksi jutussa A124 toimittajan kohtaamaa vihapuhetta ja tappouhkausta kutsutaan trollaamiseksi.

Totuudenjälkeinen aika tai post-truth esiintyvät teksteissä sellaisinaan hyvin harvoin. Valemediaa ja valeuutisia taas käytetään huomattavasti runsaammin. Määritelmiä näille käsitteille ei juuri esitetä. Haasion, Ojarannan ja Mattilan (2017) mukaan MV-lehti on par excellense -esimerkki valemediasta, mikä pitää paikkansa myös tässä tutkimuksessa: jos aineistossa jokin valemedia mainitaan nimeltä, on se liki poikkeuksetta MV-lehti.

Kuten esimerkiksi Abraham (2018) toteaa, ei totuudenjälkeisyyden käsitettä ole kyetty määrittelemään tarpeeksi tarkasti. Näin eivät tee myöskään suomalaiset media-alan

ammattilehdet, vaan pikemminkin jatkavat ilmiölle tyypillistä asioiden hähmäistä käsittelyä.