Kumppanuustoiminta

merkitys on kasvanut toimintaympäristöjen muutoksessa, jossa valtion keskitetty ohja-us on vähentynyt ja paikallistason merkitys kasvanut. Tästä johtuen kuntien ja sosiaali-ja terveysjärjestöjen yhteistyö hyvinvointipalveluiden tuottamisessa korostuu. Yhteis-kunnan eriarvoistuessa tarvitaan julkisten palveluiden rinnalla uusia ja tuoreita näkö-kulmia sekä täydentäviä toimintoja palveluiden tuottamisessa, sillä kunta- ja palvelutuo-tantokeskeinen malli ei enää riitä. Sosiaali-ja terveysjärjestöjen neuvontapisteen toimin-ta edustoimin-taa uuttoimin-ta tulevaisuussuuntoimin-tautunuttoimin-ta ajattelua, jossa yhteiskunnan eriarvoistumi-seen ja siihen liittyvien ongelmien (pitkäaikaistyöttömyys, syrjäytyminen) kasvuun voi-daan paikallisella kansalaistasolla etsiä ratkaisuja. Tarvitaan kumppanuudessa tehtävän ammatillisen yhteistyön lisäämistä sillä toiminta-areenalla, jossa sosiaali- ja terveysjär-jestöt ovat julkisen sektorin (valtio ja kunnat) ja yksityissektorin (markkinat) välimaas-toon jäävää ”toimijajoukkoa tai toimintakenttää”. Tällä areenalla sosiaali-ja terveysjär-jestöt ovat voittoa tavoittelematon (non profit) ”ydintoimijaryhmän”, jolla on runsaasti ammatillista erityisryhmien osaamista. (Möttönen 2002, 112-118.)

Suomessa väestö ikääntyy, jolla on kuntatalouteen merkittävä vaikutus ja se tullee li-säämään painetta myös sosiaali-ja terveysjärjestöjen ohjaus- ja neuvontapalveluihin, sillä vanhuspalveluiden tarve kasvaa suhteessa väestön ikääntymiseen. Pekka Parkkinen (2007, 1, 17, 96-97) on tutkinut ikääntyvän vanhusväestön vaikutuksia kuntatalouteen pitkällä aikavälillä, aina vuodesta 2004 vuoteen 2040 saakka. Suurten ikäluokkien elä-köityessä hyvinvointipalveluiden tarve kunnissa kasvaa jyrkästi. Tutkija puhuu Baumo-lin taudin kaltaisesta ilmiöstä, jossa kunnallisten palveluiden hinnat kallistuvat suhtees-sa yleiseen hintatasoon ja tämä näkyy palveluiden reaalihinnoissuhtees-sa. Työn tuottavuutta tulisi merkittävästi parantaa, joka luo uusia haasteita kuntapuolelle sekä sosiaali-ja ter-veysjärjestöihin. Väestön ikääntymishaasteeseen tulisi pystyä jatkossa vastaamaan yh-teistyössä järjestöjen ja julkisen sektorin kanssa erilaisissa hyvinvointipalveluiden pal-velukokonaisuuksissa. (Pohjola 2010, 26, 28) Tällä hetkellä neuvontapisteessä tuotetaan kumppanuudessa esim. muistineuvontaa. Tämän kaltaisten palveluiden kehittäminen tukee vanhusten kotihoitoa julkisella sektorilla (Kumppanuuskeskus 2012.)

2.4 Kumppanuustoiminta

Sosiaali-ja terveysjärjestöjen yhtenä keskeisenä toimintana on ollut Pohjois-Suomessa koko 2000-luvun ajan kumppanuustoiminnan kehittäminen. Kumppanuustoiminnassa

mukana olevat järjestöt ovat solmineet kumppanuussopimuksen STKL:n kanssa (vrt.

Peltosalmi & Särkelä 2011, 144). Sosiaali-ja terveysjärjestöjen toiminnassa mukana olleena koen kumppanuustoiminnan kehittämisprosessin kansalaistoiminnan kannalta rikkautena, vaikka se ei ole aina ollut mutkatonta ja helppoa. Kumppanuustoiminnassa on tapahtunut useita merkittäviä muutosprosesseja ja fyysisten toimitilojen muutoksia, joiden kautta nykyinen Kumppanuuskeskus ja siellä sijaitseva matalan kynnyksen neu-vontapiste on syntynyt. Kumppanuus on antanut synergiaetua, mutta kumppanuuden kehittäminen on edellyttänyt myös selkeää ja suunnitelmallista valtakunnallisten ja pai-kallisten sosiaali-ja terveysjärjestöjen yhteistä toimintaa. Pohjois-Suomessa toimintaa on vienyt eteenpäin kumppanuuteen sitoutunut ammatillisten aluetyöntekijöiden ja va-paaehtoisten kansalaisten sekä yhteistyökumppaneiden joukko. He ovat yhdessä valta-kunnallisten liittojen kanssa sovittujen sääntöjen puitteissa muodostaneet Kumppanuus-keskuksen, jossa sijaitsee matalan kynnyksen neuvontapiste (ks. esim. Asikainen &

Laukkanen 2005, 94; Haapsaari & Mustakangas-Mäkelä 2005, 83). Esittelen tarkemmin työni loppuosassa Kumppanuuskeskuksen vaiheikasta kehitysprosessia kuvattuna Jarl-Thure Erikssonin (1993, 49-74) kaaosteorian kautta (Liite 4).

Kansalaistoiminnan monipuolistuessa kumppanuus-termin käyttö on yleistynyt sosiaali-ja terveysjärjestöjen toiminnassa, jossa toimintaan osallistuminen sosiaali-ja sitoutuminen ovat yhteiskunnallisesta murroksesta huolimatta edelleen korkealla tasolla (Peltosalmi &

Särkelä 2011, 11). Kumppanuuden ideologia sisältää inhimillisen kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen huomioimista ja vahvistamista ja siihen kuuluvat kansalaisten koh-taaminen, kuunteleminen ja yhteisten asioiden jakaminen (Asikainen & Laukkanen, 2005, 94). Nämä kumppanuustoiminnan periaatteet toteutuvat neuvontapisteen toimin-nassa, jossa kansalaisille suunnatut matalan kynnyksen palvelut ovat maksuttomia ja kaikille avoimia (Kumppanuuskeskus 2012). Neuvontapisteen kaltaisia paikkoja kut-suttiin aikaisemmin kansalaisten kohtaamispaikoiksi, sillä ne ovat mahdollistaneet sosi-aali-ja terveysjärjestötoimintaan kuuluvan monipuolisen vertais-ja vapaaehtoistoimin-nan sekä muun sosiaalisen tuen piiriin kuuluvan monipuolisen tuen ja avun (Peltosalmi ym. 2008, 109-110).

Kumppanuustoimintaan kuuluvia matalan kynnyksen foorumeita tarvitaan paikkoina, joihin ihmisten olisi mahdollisimman helppo tulla. Oulussa matala kynnyksen neuvon-tapiste luo kuvaa paikasta, jossa on helppo keskustella ja se on mielikuvaltaan ihmislä-heinen ja epäbyrokraattinen. Yhteiskunnan muuttuessa byrokraattisemmaksi ja

kynnyk-sen kasvaessa yhteisten asioiden hoitamisessa, matalan kynnykkynnyk-sen foorumeita kaivataan lisää, sillä niillä on vaikutusta asiakkaaksi valikoitumisen käytäntöihin ja toimialojen sisäisiin sekä eri sektoreiden välisiin käytäntöihin. Olisi toivottavaa että palveluihin hakeutuminen tulisi kansalaisille vaivattomammaksi ja painopiste olisi ennaltaehkäise-vässä työssä. Erityisesti kynnyksen toivoisi madaltuvan sellaisissa tuen tarpeissa, joissa avun hakemisen kynnys on korkea tai avun hakeminen koetaan ”kiusalliseksi, hankalak-si tai leimaavakhankalak-si”, kuten mielenterveys-ja päihdeongelmissa tai peliriippuvuudessa.

(Vuorinen 2005, 101.)

Kumppanuustoiminnassa yhteisöllisestä toiminta-areenasta on alettu käyttää Kump-panuuskeskuksen termiä. Keskeistä on ollut yhteistyön kehittäminen ja yhteisten toimi-tilojen synergiaetuja lisääminen sekä järjestöjen palvelujen keskitetty tarjonta, ns. yhden luukun malli, jossa matalan kynnyksen palveluja on kehitetty kansalaisten tarpeisiin.

Toiminnan ytimessä ovat hyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukeminen sekä sosiaalisen tuen muotojen jäsentäminen verkostoyhteistyötä kehittämällä ja vaikuttamalla seudulli-seen sosiaalipolitiikkaan, toimijasuhteisiin ja työnjakoon. Tässä työssä Kumppanuus-keskuksen kaltainen toimijayhteisö elää jatkuvassa yhteistyön prosessissa, eikä se ole koskaan valmis. (Haapsaari & Mustakangas-Mäkelä 2005, 83-93.)

Kumppanuustoiminnan syntyhistoriaan Suomessa vaikutti voimakkaasti Sosiaali-ja ter-veysturvan keskusliiton 1994 käynnistämä HYVE / Kansalaisten Hyvinvoinnin alueelli-set tukiverkostot – projekti, jonka avulla etsittiin strategisia ratkaisuja hyvinvointivalti-on uusiin haasteisiin (Särkelä 2005, 9-28). Kumppanuustoiminnan seurauksena Ouluun ja seutukunnan alueelle on syntynyt yhteisöjen muodostama avoin verkosto, joka tuottaa järjestöjen toimesta sosiaali- ja terveysalan tukipalveluita ja tarjoaa kohtaamispaikkana ihmisten kanssakäymistä, toimintamahdollisuuksia, sosiaalisia kontakteja ja mielekästä tekemistä. 2000-luvun alussa verkosto sai yhteiset fyysiset toimintatilat ja syntyi Kumppanuuskeskus, josta kansalainen voi saada monimuotoista sosiaalista tukea arkeen ja mahdollisuuden tulla mukaan monipuoliseen sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan (ks. esim. Haapsaari ja Mustakangas-Mäkelä 2005, 83).

Oulussa sosiaali- ja terveysjärjestöjen muuttaessa vuonna 2006 eri vaiheiden jälkeen ja useista toimitiloista Kumppanuuskeskukseen, yhden katon alle, tuli kumppanuustoimin-taan mukaan uusia toimijoita sekä Oulun kaupungin organisaatiosta ja säätiöistä sekä yrityksistä. Samalla neuvontapisteen toimintaa alettiin kehittää voimallisemmin ja

mata-lan kynnyksen neuvontapisteen toiminnasta käytettiin työnimeä ”katutason toiminta”.

RAY:n projektirahoitus mahdollisti matalan kynnyksen yhteispalvelupisteen toiminnan kehittämisen vuosina 2007-2010, jolloin toiminta muuttui palvelupisteeksi. Hankkeella pyrittiin selvittämään järjestöjen ja julkisen sektorin yhteispalveluiden tarvetta ja toteut-tamistapaa. Tarkoituksena on ollut vakiinnuttaa neuvontapisteen toiminta osaksi Kump-panuuskeskuksen toimintaa ja tukea kansalaisten arjessa selviytymistä tiedon ja tuen lisäämisellä. Tarkoituksena on myös lisätä tietoa hyvinvoinnin vajeesta yhteiskunnassa ja järjestöjen osallistumismahdollisuuksissa yhteispalvelutoimintaan (ks. STKL:n toi-mittama Tukea ja ohjausta-opas 2010). (Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry 2009.)

Kumppanuuskeskus on yli 40 toimijayhteisön yhteistyöverkosto, jossa sosiaali- ja ter-veysjärjestöjen ja julkisen sektorin edustajat toimivat työskennellen yhdessä ja erikseen.

Kumppanuustoiminnan yhteisinä arvoina ovat inhimillisyys, ihmisen kunnioittaminen, kansalaislähtöisyys, edelläkävijyys sekä kumppanuus ja tasavertaisuus. Toiminnalla pyritään kansalaisten hyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukemiseen ja jäsentämiseen sekä verkostona tuotettujen sosiaalisen tuen muotojen kehittämiseen ja seudullisen sosi-aalipolitiikan kehittämiseen. Toimijasuhteissa näkyvät työnjaollisuus ja arkipäivän työskentelyssä oppimiseen sekä tulevaisuuteen orientoituvaa ilmapiiriin. Luontevaa on valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen keskeinen dialogi. Kumppanuuskeskus on uudenlaisen työyhteisön, jossa verkostomainen ja itsenäinen toiminta luo edellytyksiä vapaalle ja tasa-arvoiselle toimintakulttuurille ja jossa johtajuuden puuttuminen edellyt-tää sopimuksellisuutta ja yhteistä tahtotilaa. Päätöksenteko edellytedellyt-tää paikallisen tason lisäksi asian luonteesta riippuen myös valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnanjohtajien hyväksymistä. Toiminnassa on läsnä horisontaalisen (paikallisen) toimijuuden lisäksi valtakunnallisen ja alueellisen sekä paikallisen toimijuuden konteks-tuaalisuus (suhde toisiinsa). Tämä tuo usean päätöksentekoportaan vuoksi järjestöjen kehittämistyöhön haastetta. (Haapsaari & Mustakangas - Mäkelä 2005, 83, 89.)

Tällä hetkellä Kumppanuuskeskuksen matalan kynnyksen toiminta on profiloitunut neuvontapisteen toiminnaksi ja sitä hallinnoi Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveys-turvayhdistys. Yhdistys on saanut Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksen Kump-panuuskeskuksen neuvontapisteen kehittämisprojektiin (KNK) vuosille 2011-2013.

Toiminta on organisoitunut Oulun seutukunnan alueella ja tavoitteena on, että Kump-panuuskeskuksen neuvontapisteen kehittämisprojekti (KNK) laajenisi järjestötoiminnan

yhteisen viestinnän ja järjestölähtöisen neuvonnan kehittämisen osalta Pohjois-Pohjanmaan maakunnan seutukuntiin. (Kumppanuuskeskus 2012.)

Matalan kynnyksen neuvontapiste sijaitsee Oulun keskustassa Kumppanuuskeskuksen ensimmäisessä katutason kerroksessa. Toiminnassa mukana olevien sosiaali- ja terveys-järjestöjen toimijoiden fyysiset toimintatilat sijaitsevat Kumppanuuskeskuksessa seit-semässä eri kerroksessa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijöiden toimistotilat ovat 2-6 kerroksessa. Kumppanuuskeskuksen toisessa ja kolmannessa kerroksessa sijaitsevat toimijoiden yhteiset kokous- ja koulutustilat ja neljännessä kerroksessa henkilökunnan yhteinen tauko- ja kahvihuone. Kellaritiloissa on kaikille toimijoille yhteinen monitoi-mitila erilaisia kokous- ja koulutustilaisuuksia varten. Kokoustilojen varaus toimii säh-köisesti. Kansalaiset voivat asioida neuvontapisteessä sen aukioloaikana ilman ajanva-rausta. (Kumppanuuskeskus 2012.)

Kuvio 1. Kumppanuuskeskuksen fyysiset toimitilat KUMPPANUUSKESKUS

Sosiaali- ja terveysjärjestöt

Sosiaali- ja terveysjärjestöt Sosiaali- ja terveysjärjestöt Henkilökunnan yhteiset tilat

Sosiaali- ja terveysjärjestöt Kokoustilat

Sosiaali-ja terveysjärjestöt Kokoustilat

KATUTASO YHTEISPALVELUPISTE

Neuvonta Kahvila = Ammatillista palvelua

Galleria Myymälä kansalaisille MONITOIMITILA