Kaksi kehittämisehdotusta

1) Kyselytutkimus neuvonnan ja ohjauksen tarpeesta kansalaisilla

Tutkimustulosten pohjalta ehdotan laajempaa jatkotutkimusta, jolla on mahdollista ava-ta hyvinvoinnin palveluiden tuotava-tamisen problematiikkaa kansalaisten neuvonnan ja ohjauksen osalta. Yksilöllisen palveluohjauksen tarve nousee tuloksissa esille, joka on todettu myös muissa tutkimuksissa (vrt. Pohjola 2010, 30.) Tutkimukseni tuloksissa tulee esille, että ikääntyvillä kansalaisilla on erityistä vaikeutta erilaisten hakemusten, lomakkeiden ja asiakirjojen täyttämisessä, joka vaikeuttaa asioiden jatkokäsittelyä ja palveluihin ohjautumista. Erilaisten hakemusten (manuaalit ja sähköiset) täyttäminen tuottaa ikääntyville, pitkäaikaissairaille sekä pitkäaikaistyöttömille ja alemman koulu-tustason omaaville kansalaisille yksilöllistä tuen tarvetta. Erityisesti ongelmia tulee eteen silloin, kun kansalaisten tulisi täyttää sähköisiä hakemuksia.

Tutkimustulos antaa aihetta jatkopohdintaan siitä, kuinka paljon hylättyjen eläke- ja kuntoutusrahapäätösten taustalla on kysymys siitä, että kansalaiset eivät ymmärrä lo-makkeissa kysymysten sisältöjä ja kokevat, että he eivät pysty tuottamaan päätösten tueksi omaa elämäänsä koskevaa tietoa viranomaisille.

Tutkimuksen sosiaalisen tuen tarpeissa tulee selkeästi esille, kansalaisten kokemus siitä, että he eivät tule kuulluiksi eri viranomaispalveluissa. Työntekijöiden vaihtuvuus lisää henkilökohtaisten ja pitkäkestoisten ongelmien kanssa kamppailevien kansalaisten ko-kemusta luukuttamisesta julkisen sektorin palveluissa (vrt. Pohjola 2010. 31-32). On-gelmat lisäävät syrjäytymisvaarassa olevien kansalaisten osattomuuden kokemusta ja

riskiä jäädä julkisen sektorin tukiverkkojen ja heille kuuluvien palveluiden ulkopuolelle.

Kansalaiset kokevat yksinäisyyttä ja turvattomuutta sekä avuttomuutta tuen hakemises-sa ja väestörakenteen kehityksessä yksilöllistä tukea tarvitsevien määrä tullee lisäänty-mään. Näkemykseni mukaan kyselytutkimus kansalaisten yksilöllisen ohjauksen ja neu-vonnan tarpeesta palvelisi laajemminkin sekä järjestöjä, että julkista sektoria. Vaikutuk-set heijastuisivat työn tehostamisena myös Kelaan, työvoimatoimistoon ja eläkeyhtiöi-hin, mikäli pystyttäisiin välttämään puutteellisten ja hakemuksessa väärin ymmärretty-jen kysymysten ja vastausten määrää ja käsittelyä.

Jatkotutkimuksen avulla voitaisiin tuottaa tietoa ongelman laajuudesta ja sisällöstä, mi-käli kysely tehtäisiin kattavasti kaikissa eri puolilla Suomea olevissa kumppanuusorga-nisaatioissa. Jatkotutkimus voitaisiin tehdä neuvontapisteissä joko omina haastattelutut-kimuksina tai toteuttaa kattavammin avoimella lomakekyselynä kvantitatiivisena tutki-muksena. Eräs vaihtoehto on myös yhdistää sekä laadullista, että määrällistä tutkimusta.

Laadullisella tutkimusmenetelmällä voidaan tuottaa syvempää tietoa tutkimusongelmas-ta ja suuremmassa otutkimusongelmas-tannassa tutkimusongelmas-tarkastella tuloksia myös kvantitutkimusongelmas-tatiivisella tutkimusmene-telmällä. Kyselyjen piirissä voisivat olla myös asukastuvat. Sosiaalisen tuen jatkotutki-mus voitaisiin joko hankkeistaa omaksi tutkimukseksi neuvontapisteen toiminnan rin-nalle tai liittää kysely omaksi kyselypatteristoksi osana STKL:n vuosittaista kansalais- tai järjestöbarometrin tutkimuskyselyä, mikäli STKL on jatkotutkimuksesta kiinnostu-nut.

2) SSM-menetelmän käyttö Kumppanuuskeskuksen neuvontapisteen kehittä-misessä

Hyvinvointipalveluiden tuottamisessa sosiaali- ja terveysjärjestöt tarvitsevat tulevaisuu-dessa uusia ja ennakkoluulottomiakin keinoja kansalaisten sosiaalisen tuen palveluiden kehittämiseen ja tehostamiseen. Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin perustuvan Pehmeän Systeemimetodologian (Soft System Methodology / SSM) avulla on mahdol-lista avata kysymyksiä kansalaisten sosiaalisen tuen kehittämistarpeista, tavoitteista ja keinoista sekä Oulun Kumppanuuskeskuksen neuvontapisteessä, että koko Pohjois-Pohjanmaan alueella. Tutkimustulosten perusteella ehdotan tulevaisuudentutkimuksen SSM-menetelmää jatkokehittämisen työkaluksi integroitujen hyvinvointipalveluiden ja sosiaalisen tuen työmenetelmien kehittämiseen (ks. Pohjola 2010, 27-30). SSM-menetelmää on käytetty julkisella sektorilla, mutta järjestöjen kehittämisessä sen käyttö

on vielä uutta (ls. Liite 5). Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat SSM:n tarkoittama toimin-nallinen ja vuorovaikutuksellinen systeemi, jolle voidaan hahmottaa erilaisten skenaa-rioiden avulla tulevaisuuskuvia ja valita näin kehittämisen kohde. Systeemimetodologi-aksi kutsutaan systeemiajattelua ja siitä kehitettyjen erilaisten menetelmien kokonai-suutta, joilla ymmärretään havaittujen ilmiöiden ja tapahtumien kokonaisuuksia tai ominaisuuksia ja niiden välisiä suhteita (ks. Mika Mannermaa 1993; Anita Rubin 2003, 1, 6-7; 2004).

Metodologia perustuu toimintatutkimukseen ja menetelmää kuvataan eräänlaiseksi in-himillisten systeemien ongelmanratkaisun työkalupakiksi tai uusien ja innovatiivisten ratkaisuja kehittäjäksi. Tärkeää on löytää yhteys päätöksentekoyksiköiden (järjestöt, kansalaiset, julkinen sektori) tavoiteasettelun sekä kumppanuusorganisaatiota koskevien tulevaisuusvaihtoehtojen ja -mahdollisuuksien (tutkimustieto) visioinnin ja nykyisyyden välillä. Tutkimustiedon (tutkimus ja analyysi) avulla syntyy näkemys muutoksesta ja organisaatio kannalta parasta tulevaisuudenkuva. SSM-menetelmässä systeemin toimi-joiden (järjestöt, kansalaiset, julkinen) väliset suhteet ovat keskiössä. (Rubin 2003, 8;

2004) SSM-menetelmän avulla voi löytää uusia, innovatiivisia ongelmanratkaisuja tai työkaluja esimerkiksi ikääntyvän väestön, työttömien, vammaisten ja / tai pitkäaikais-sairaiden tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten avohuollon palveluiden kehittämiseen yhteistyössä julkisen sektorin kanssa. Työkalun käyttöön ottamista varten tarvitaan kaikkien neuvontapisteen toiminnassa mukana olevien tahojen yhteisen näkemyksen muodostamista ja yhteistä tahtotilaa mukaan lukien RAY toiminnan rahoittajana, jolloin kehittämistoiminta tulisi hankkeistaa useamman vuoden ajalle (3-4 vuotta).

Ehdottamassani kehittämismenetelmässä otetaan kehittämistoimintaan mukaan kaikki tärkeät kumppanit ja tahot (järjestöt, rahoittajat, palveluita käyttävät kansalaiset ja julki-sen sektorin kumppanit). Neuvontapisteen toiminta ”puretaan osiin” ja vaiheistetaan neljään osaan. Aluksi määritellään kehittämiskohde, seuraavassa vaiheessa määritellään mitä, miten ja miksi kehitetään toimintaa sekä luodaan ydinvisio. Kolmannessa vaihees-sa vertaillaan nykytilaa vison kansvaihees-sa ja neljännessä vaiheesvaihees-sa edetään nykytilasta ydin-vision määrittämään suuntaan. Kaikissa työskentelyvaiheissa edetään suunnitelmallises-ti ja tavoitteellisessuunnitelmallises-ti. (Rubin 2003, 10, 23; 2004.)

Oulun kokoisessa kaupungissa ja yhä laajenevassa seutukunnassa ns. yhden luukun neuvontapisteen mallia voi olla tulevaisuudessa vaikea järjestää johtuen laajasta

asukas-pohjasta. Matalan kynnyksen toiminnassa mukana olevat asukastuvat eri puolilla kau-punkia ja seutukuntaa voivat jo nyt omalta osaltaan edistää palveluiden saavutettavuut-ta. Yhden luukun malli onkin ns. ideologinen yhden luukun malli, vaikka palvelua jär-jestetään samanmuotoisena Oulussa ja seutukunnassa. Tutkimustulosten kannalta yh-deksi isoksi haasteeksi nousevat Oulun seutukunnan ulkopuolella, muualla maakunnas-sa, koko Pohjois-Pohjanmaan alueella asuvat kansalaiset, joita Kumppanuuskeskuksen neuvontapisteen kehittämisprojektin (KNK) tavoitteena on aktivoida mukaan sosiaali-sen tuen palveluihin. Tutkimuksessa kansalaiset kokevat hyötyvänsä saamastaan tuesta, jonka vuoksi neuvonta- ja ohjauspalveluiden vieminen haja-asutusalueelle on erittäin tärkeä tavoite. Tässä työssä voi voidaan jatkohankkeena käyttää tulevaisuudentutkimuk-seen kuuluvasta SSM-menetelmää, joka tulisi hankkeistaa 3-4 vuoden ajalle. (Kump-panuuskeskus 2012; ks. myös Kinnunen 1998, 41-44.)

Avaan tarkemmin SSM-menetelmän eri vaiheita neuvontapisteen kehittämisen työkalu-na tutkimuksen lopussa (ks. Liite 5).