Vuonna 1642 Kiinassa valtaan nousi manchu-etnisyyttä edustanut Qing-dynastia.
Qing-dynastian loi perusteet monille modernin Kiinan instituutioille ja yhdisti Kiinan Etelä-Kiinanmeren talousalueeseen ja sitä kautta aikakauden globaalitalouteen. 1700-luvun loppu oli dynastian kukoistuskautta, jolloin Kiina oli sotilaallisesti, kulttuuri-sesti ja taloudellikulttuuri-sesti Itä-Aasian merkittävin valtio. Maantieteellikulttuuri-sesti 1700-luvun lo-pun Kiina oli vain vähän nykyistä kokoaan suurempi. Viljelymaata oltiin onnistuttu kasvattamaan 1500-luvulta alkaen, mikä taasen oli johtanut väestön kasvuun106. Tuol-loinkaan talouskasvu ei kuitenkaan tullut ilman hintaa, sillä peltopinta-alan
105 Parkkari, Jani Miksi Kiina ei ole jo saavuttanut Yhdysvaltoja? Digitalisaatioista huolimatta aseteknologia ei siirry maasta toiseen napinpainalluksella. Yleisradion verkkosivut.
https://yle.fi/uutiset/3-11569853, 29.5.2021.
106 Mühlhahn 2019, 31. Vuonna 1400 kiinalaisia on arvioitu olleen 70 miljoonaa. 1800-luvun puo-livälissä kiinalaisia on arvioitu olleen jo 400 miljoonaa.
38
misella ja yrityksillä hallita vesistöjä oli jo tuolloin tuotettu merkittävää tuhoa ympä-ristölle, ja maatalouden kyvykkyydet olivat rajalliset. Kasvava väestö tuhosi puustoa, mikä johti vajeeseen energian saannissa ja rakentamisessa. Näiden tekijöiden tulok-sena Kiinan talous ei 1700-luvun lopulla pystynyt kasvamaan. Viljelyyn soveltuvan maan niukkuus oli siis Kiinan talouden merkittävä heikkous. Tämän heikkouden kompensoiminen johti pyrkimykseen haalia lisää maata ja luonnonvaroja joko valloi-tuksin, uudisasuttamisella tai peltoalaa raivaamalla107. Peltoalan kasvattaminen, sen vaikutukset ympäristölle ja väestön kasvu yhdessä muodostivat noidankehän, joka loi painetta hallinnolle. Keskushallinnon tehtävänä oli suojata maata luonnonvoimien vaikutukselta, ulkoisilta uhkilta ja sisäisiltä riskeiltä. Aikakauden hallinto oli haja-naista, joskin vahva hallinnollinen byrokratia loi tukirakenteen ja mahdollisti keisari-kunnan yhtenäisen budjetin, alueiden välisen infrastruktuurin ylläpidon, keskitetyn oikeusjärjestelmän ja asevoimat. Asevoimat olivat keskushallinnon alaisia.108
Käytännössä voidaan todeta, että 1600- ja 1700-lukujen Kiinan talous ja yhteis-kunta oli Tofflereiden toisen aallon mukainen. Qing-dynastian ajalta voidaan tunnis-taa niitä teemoja Kiinan tarinassa, jotka tulevat toistumaan ja kietoutumaan toisiinsa.
Kasvava väestö on vaatinut luonnonvarojen haaliminen, ja samalla maatalouden edis-tämisellä on aiheutettu merkittäviä ympäristöhaittoja.
Qing-dynastian aikaa 1600- ja 1700-luvuilla on perinteisesti kuvattu kukoistus-kaudeksi koska Kiina laajentui alueellisesti, hyvinvointi kasvoi ja Kiina oli globaalilla tasolla teknologisesti kehittynyt. Keisarikunnan asevoimat olivat ensimmäisen aallon toimintaympäristössä kehittyneet, ja pehmeää voimaa109 käytettiin diplomatian kei-noin. Pohjois-Kiina oli vaikea puolustaa koska rajanaapureita oli laaja kirjo. Olosuh-teita pyrittiin hallitsemaan diplomatiaan, ja diplomatia kytkettiin Kiinan kauppaan rajanaapureiden kanssa. Kiina käytti rajanaapureihinsa tribuuttijärjestelmää, jossa Kiina palkitsi rajarauhan kaupankäyntiä edistämällä sekä antamalla pääsyn omille markkinoilleen. Toisaalta Kiina saattoi kiistää markkinansa sellaisilta hallitsijoilta, jotka eivät toimineet Kiinan toivomalla tavalla. Maatalouden rajoitteista huolimatta 1700-luku oli Kiinalle taloudellisen kasvun aikaa, jota yhteys Euroopan markkinoille kiihdytti. Kiinan vientiylivoimaa ylläpiti Euroopan kysyntä Kiinassa tuotetulle teelle, posliinille, silkille ja muille hyödykkeille. Talouskasvua vauhdittavia sisäisiä tekijöitä olivat kasvava väestö, käynnistynyt kaupungistumiskehitys ja keisarinvallan tukema liikenneyhteyksien parantaminen. Kiinalla oli myös vahvat ja yhtenäiset sisämarkki-nat. Menestyksellä oli myös varjopuolensa, kun verotus synnytti paikallisia kapinoita, jotka tukahdutettiin paikallisten sotilasjohtajien väkivaltaisin toimin keskushallinnon
107 Katso Liite 1, kartta 4.
108 Mühlhahn 2019, 21 – 44. Von Glahn 2016, 311 – 319.
109 Pehmeällä voimalla ymmärretään valtion kulttuurisen tai taloudellisen vaikutusvallan käyt-töä suostuttelmaan muut maat toimimaan halutulla tavalla.
https://dictionary.cam-bridge.org/dictionary/english/soft-power, 26.5.2021.
39
hyväksynnällä. Valtio sai vähän verotuloja, joka rajoitti keisarin valtaa. Vaikka var-hainen teollisuus oli eurooppalaisella tasolla ja terästeollisuuden osalta jopa edisty-neempää, niin innovatiivisuuden osalta Kiina oli Eurooppaa jäljessä.110
Edellisen kappaleen pohjalta voidaan yhtenä Kiinan nykystrategiaan vaikutta-vana teemana nostaa Kiinan pitkä perinne pehmeän voiman käyttämisestä. Kiinan 1700-luvun menestyksen tilaa tulee suurstrategisten tekijöiden (talous, diplomatia, puolustuspolitiikka) osalta heijastella Kiinan nykyiseen talousihmeeseen. 1700-luvun dynastinen Kiina oli kaikkien strategisten tekijöiden mukaisesti vahva ja osasi kytkeä talouden, diplomatian ja aseellisen voiman kokonaisuudeksi, jota käytettiin tarkoituk-senmukaisesti ja tehokkaasti.
Kunfutselainen-ajattelu oli kytketty osaksi keisarivaltaa jo 500-luvulla ja se oli tukenut keisarinvallan vakiintumista. Keisari sai vallan taivaan mandaatilla. 1700-luvulla oli vallassa uuskunfutselaisuus, joka edelleen tuki keisarinvaltaa tulkitsemalla keisarin Kiinan muovaajaksi. Kansalaisia tuli kasvattaa moraaliin ja yhteiskunnallinen hyväksyntä ja vastuu yhteisölle olivat keskeisiä arvoja.111
Kunfutselaisuus muovautui tukemaan hallitsijoiden valtaa ja loi kiinalaisille pit-källe säteilleen mallin hyvästä kansalaisuudesta ja alamaisuudesta. Se on määrittänyt pitkälle aikavälille väestön ja vallan suhdetta, joka heijastuu nykytilaan. Nykypäivänä nationalismi on kääntänyt uskollisuuden Qing-dynastiasta valtiolle ja kommunisti-selle puolueelle.
1800-luvun alussa globalisaatio alkoi näyttää keisarilliselle Kiinalle varjopuoli-aan. 1700-luvulla Kiina oli pystynyt rajaamaan ulkomaankaupan sille edulliseksi. Ul-komaankaupan primäärinen tavoite oli keisarikunnan vaurauden kasvattaminen.
Brittiläinen suuryritys Itä-Intian kauppakomppania ei 1700-luvun lopulla enää halun-nut tulla kiinalaisten rajoittamaksi vaan alkoi tasapainottaa Kiinan kauppaa viemällä maahan Bengalissa tuotettua oopiumia112 Qing-dynastian vastustelusta huolimatta.
Oopiumin käyttö alkoi levitä Kiinassa. Valuuttana käytetty hopea alkoi siirtyä Kii-nasta ulkomaille, mikä tuotti Kiinan taloudelle ongelmia. Oopiumi muodostui ajan saatossa Kiinan 1800-luvun rappion symboliksi. Oopiumunikon viljely alkoi kasva-van kulutuksen myötä lisääntyä myös Kiinassa, ja siitä muodostui rahoituksen lähde alueellisille sotalordeille. Vahvistuneet sotalordit alkoivat haastaa dynastian asemaa.
Qing-dynastia otti 1830-luvulla käyttöönsä kovat otteet oopiumiongelmaa vastaan.
Tämä politiikka johti Kiinan vastakkainasetteluun Iso-Britannian etujen kanssa ja lo-pulta vuonna 1840 ensimmäiseen oopiumisotaan.113
110 Mühlhahn 2019, 43 – 61, 76 – 80. von Glahn, 319 – 335.
111 Mühlhahn 2019, 36 – 37, 69.
112 Oopiumi on käytännössä kova huumausaine. Oopiumia jatkojalostamalla saadaan käyttö-huume heroiini.
113 Mühlhahn 2019, 75 – 94. von Glahn 2016, 348 – 349.
40
Edeltävä kappaleen kannalta merkittävin nykyisyyteen heijastuva teema on Kii-nan karvaat kokemukset ulkovaltojen tunkeutumisesta sen markkinoille ja intressi-alueelle. Varhainen globalisaatio ei kohdellut Kiinaa helläkätisesti. Kun Kiina 1970-luvun lopulla alkoi avata markkinoitaan ulkovalloille, oli maan toiminta nopeatah-tista mutta tarkoin harkittua kuten tulee ilmi alaluvussa 4.5.