3.1 taiteelliset opin- ja taidonnäytteet
Kirkkomusiikin taiteellisella jatkotutkinnolla on muiden tutkintotyyppien tapaan sekä tutkinnon suorittajan henkilökohtaiseen kehitykseen että alan kehittämiseen tähtääviä päämääriä. Sibelius-Akatemian jatkokoulutuspoliittinen suunnitelma (2012, 3) määrittelee taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteiksi luovat ja korkeata-soiset taiteelliset suoritukset ja oman alan keskeisten kysymysten korkeatasoisen käsitteellisen ymmärtämisen. Sibelius-Akatemian jatkotutkinto-ohjeen (2011, 5) mukaan taiteellisen toiminnan tulokset saatetaan julkisuuteen taiteenalalle ominai-sella tavalla. Koska liturgia on kirkkomusiikille ominainen konteksti, on kirkkomu-siikin taiteellisen tohtorintutkinnon tavoitteeksi asetettavissa tutkinnon suorittajan valmiuksien kehittäminen korkealle taiteelliselle tasolle liturgisen musiikin toteuttajana ja uudistajana.
Nykyisin kirkkomuusikolta edellytetään monenlaisia valmiuksia liturgisen mu-siikin saralla. Omien solististen taitojen lisäksi niihin kuuluvat mumu-siikin johtami-nen, sovittamijohtami-nen, säveltämijohtami-nen, organisointitehtävät ja yhteistyö liturgian muiden toimijoiden kanssa. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin oppiaineen perustutkin-tojen opinnäytteissä arvioidaan opiskelijan kykyä soveltaa oppimaansa näillä eri osa-alueilla liturgian puitteissa. Eritasoisten tutkintojen jatkumon kannalta on perusteltua, että vastaava monialainen malli on sovellettavissa haasteellisemmassa muodossa myös taiteellisissa jatkotutkinnoissa. Monialaisen tutkinnon arvioinnin kannalta on tärkeää, että tutkinnon suorittajan musiikilliset tehtävät on määritelty selkeästi jatkotutkintosuunnitelmassa ja että opinnäytteen taiteelliset osiot ovat tältä osin vertailukelpoiset; lautakunnan on kyettävä arvioimaan opiskelijan taiteellista kehitystä opinnäyteprosessin aikana. Toisaalta ei ole periaatteellisia esteitä opin-näytteiden suorittamiselle rajatummin yhdestä roolista käsin esimerkiksi urkurina tai kuoronjohtajana, kun kohteena on jokin tietty liturgisen musiikin sävellystyyppi, kuten urku- tai kuoromessu. Tällöin liturginen konteksti olisi erottava tekijä muihin taiteilijakoulutuksen mukaisesti suoritettaviin tutkintoihin nähden.
Tutkinnon aiheesta riippuen on osa taiteellisista opin- ja taidonnäytteistä voi-tava suorittaa konsertteina tai tallenteina. Tämä tulee kyseeseen, kun jotakin sä-vellystyyppiä on tarpeen käsitellä laajemmin kuin se kirkkovuoden ajankohtaan sidotun liturgian puitteissa on mahdollista. On tarpeen selvittää, voisiko kirk-komusiikin perustutkintojen satsiopin ja sävellyksen opetusta kehittää niin, että kirkkomusiikin taiteellisen jatkotutkinnon voisi tulevaisuudessa suorittaa myös sävellyspainotteisesti.
Taiteelliset opin- ja taidonnäytteet on mahdollista toteuttaa eri aikoja ja tradi-tioita edustavien liturgisten muotojen puitteissa. Tämä edellyttää suunnitteluvai-heessa erityisen tiivistä yhteistyötä liturgian vastuullisten toimijoiden välillä.
Valin-nat on perusteltava tutkinnon taiteellisista päämääristä käsin. Seuraavassa kaaviossa esitän kolme mallia liturgisessa kontekstissa suoritettaville taiteellisille opin- ja tai-donnäytteille. Samassa tutkinnossa voidaan soveltaa useita malleja aiheesta riippuen.
a. rekonstruktiiVinen MaLLi
rekonstruoidaan jokin historiallinen jumalanpalvelusmuoto ja esitetään siihen liittyvää ohjelmistoa tiedostaen, että kyseessä on uudelleentulkinta toisenlaisessa historiallisessa viitekehyksessä.
B. ajankoHtaistaVa MaLLi
Hyödynnetään historiallista, uutta, uudelleen sovitettua tai improvisoitua musiikkia jossakin nykyisessä liturgiassa.
c. uudistaVa MaLLi
Pyritään uutta luoviin ratkaisuihin liturgian rakenteessa ja toteutuksessa musiikin noudattaessa kohdan mukaisia B. vaihtoehtoja.
kaaVio kolme mallia liturgisessa kontekstissa suoritettaville taiteellisille opin- ja taidonnäytteille.
Kirkollisen yhtenäiskulttuurin murentuminen ja musiikillinen tyylipluralismi heijastuvat muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon erityismessuis-sa, jotka viestittävät liturgian ja kirkkomusiikin jatkuvasta uudistamisen tarpeesta muuttuvassa yhteiskunnassa. Taiteellisesti painottunut jatkokoulutus voi tuottaa uu-sia liturgisen musisoinnin muotoja ja uutta aineistoa alalle, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden dokumentoida ja tulkita historiallisia ohjelmistoja ja esittämiskäy-täntöjä.
3.2 tutkielma
Sibelius-Akatemian taiteellisissa jatkotutkinnoissa taiteellisten opin- ja taidonnäyt-teiden osuus on suurempi kuin tutkielman. Painotus poikkeaa sellaisesta taiteellisen tutkimuksen mallista, jossa suppeampi taiteellinen osuus toimii väitöskirjan em-piirisenä aineistona tai tutkimustulosten käytännön sovelluksena (Jullander 2007, 80–81, 83, 86). Sibelius-Akatemian ohjeissa tutkielman suhde taiteelliseen osuuteen on muotoiltu väljästi. Jatkotutkinto-ohje (2011, 5) asettaa tutkinnon tavoitteeksi opiskelijan taiteellisten valmiuksien ja alan itsenäisen kehittämisen sekä tiedollisen perehtyneisyyden omaan taiteenalaan ja sen merkitykseen. Jatkokoulutuspoliitti-nen suunnitelma (2012, 6) puolestaan korostaa käsitteellistä ja kriittistä tarkaste-lua sekä hyvää kirjallista ja suullista ilmaisutaitoa. Ohje jatkotutkintosuunnitelman laatimista varten edellyttää tutkielman tukevan taiteellista työskentelyä ja tutkin-non päämäärien saavuttamista (www.siba.fi/studies/doctoral-degrees/applying-as-a-supernumerary-student/arts-study-programme). Mainituissa ohjeissa
painote-taan siis taiteellista kehittymistä, oman alan tuntemusta, käsitteellistä ajattelua ja viestintätaitoja. Tutkielmalle ei aseteta muotokriteerejä tai suoranaista vaatimusta uuden tiedon tuottamisesta.
Sibelius-Akatemian kansainvälinen Advisory Board suosittelee loppuraportis-saan (Report of the International Advisory Board 2013, 15) taiteellisen osion ja tut-kielman välisen suhteen tarkempaa määrittelyä tohtorintutkintojen kansainvälisen vertailukelpoisuuden vuoksi. Raportin seurauksena Sibelius-Akatemiassa on keskus-teltu siitä, voisiko jatko-opiskelijan kirjallisen reflektion opinnäytteen taiteellisesta osuudesta liittää esimerkiksi jatkotutkintokonsertin käsiohjelmaan tai tutkielman liitteeseen. Malli, jossa koko taiteellisen osuuden reflektio kytkettäisiin tutkielman argumentointiin, vaatisi opinnäytteen osioiden ajoituksen uudelleenarviointia, kos-ka nykyisin tutkielma on jätettävä tarkos-kastettavaksi ennen viimeistä taiteellista opin- ja taidonnäytettä.
Yhdysvaltalainen hymnologi Robin A. Leaver on kirkkomusiikin tutkimuksessa kiinnittänyt huomiota paradigman muutokseen, jonka mukaan liturgisen musiikin funktiot ja sosiaaliset merkitykset ovat nousseet kiinnostuksen kohteeksi täyden-tämään teoslähtöisiä tarkastelutapoja. Kysytään, millaista liturgiaa varten musiikki sävellettiin, kuinka sitä esitettiin ja miten teoksen liturginen funktio on vaikuttanut sen rakenteeseen? (Leaver 1998, 211–213.) Nämä taideteoksia kontekstualisoivat kysymykset ovat kiinnostavia myös taiteellisten jatkotutkintojen ja niihin liittyvien tutkielmien näkökulmasta. On lisäksi todettava, että suomalainen liturginen mu-siikki tarjoaa paljon tutkimatonta aineistoa, jota ei ole dokumentoitu myöskään soi-vassa muodossa.
3.3 tukiopinnot ja oppimisympäristö
Kirkkomusiikin peruskoulutus on perinteisesti suuntautunut varsin kansallises-ti. Siksi on tärkeää rohkaista jatko-opiskelijoita esittelemään tutkintoprojektejaan myös kansainvälisissä yhteyksissä. Alan jatkokoulutuksen keskittäminen DocMus-tohtorikouluun mahdollistaa kirkkomusiikin jatko-opiskelijoiden aikaisempaa tii-viimmän vuorovaikutuksen muiden tohtoriopiskelijoiden kanssa. Toisaalta liturgi-sessa kontekstissa suoritettavat monialaiset opinnäytteet asettavat tukiopinnoille erityisiä vaatimuksia. Esimerkiksi liturgiikka ja teologinen estetiikka ovat kirkko-musiikin kannalta hyödyllisiä tiedollisia tukiaineita.
3.4 Valintaperusteet, arviointi ja laadunvarmistus
Musiikin lisensiaatin tai tohtorin tutkinto pätevöittävät tällä hetkellä Suomen evan-kelis-luterilaisen kirkon laajaa yliopistotutkintoa edellyttävään kanttorinvirkaan.
Tämän niin sanotun A-kanttorin kelpoisuuden tuottaa myös musiikin maisterin tutkinnon puitteissa tai sen lisäksi suoritettu kuoronjohdon, laulun tai urkujensoiton
A-tasosuoritus. Koska kirkkomusiikin pääaineen mukaisesti valmistuvalta maiste-rilta ei edellytetä A-tasosuoritusta, on perusteltua, että sen voi suorittaa jatko-opin-tojen alkuvaiheessa. Asiantuntijalautakunnan tehtävänä on arvioida jatkokoulu-tukseen pyrkivän riittävä taiteellinen taso. Joillakin liturgisen musiikin osa-alueilla, kuten gregorianiikassa, ei ole käytössä vastaavaa tasosuoritusjärjestelmää.
Kuten edellä on käynyt ilmi, on liturgisessa yhteydessä suoritettavassa opin- ja taidonnäytteessä arvioinnin kohteena tutkinnon suorittajan yksilösuoritusten ja musiikillisen kokonaisvastuun ohella hänen kykynsä luoda tilaisuudesta drama-turgisesti ylläpitävä ja taiteellisesti vakuuttava kokonaisuus yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Tältä osin vaatimukset eivät merkittävästi poikkea muista taiteellisista jatkotutkinnoista. Monialaisen tutkinnon opinnäytteiltä on edellytettä-vä muihin taiteellisiin jatkotutkintoihin vertautuvaa tasoa keskeisillä, jatkotutkinto-suunnitelmassa määritellyillä osaamisalueilla. Arviointilautakunnan kokoonpanossa tulee ottaa huomioon riittävä asiantuntijaedustus näillä osaamisalueilla. Normaa-lin akateemisen käytännön mukaisesti on perusteltua kiinnittää arviointitehtäviin myös yliopiston ulkopuolisia asiantuntijoita, kunhan heidät perehdytetään huolella arvioin tikäytäntöihin ja -kriteereihin. Taloudelliset seikat eivät saisi olla ulkopuolis-ten lautakunnan jäsenulkopuolis-ten käyttämisen esteenä.
4 Postludium
Kirkkomusiikin taiteellisen jatkokoulutuksen lähtökohtana ovat olemassa olevat rakenteet. Sisällöllisen kehittämisen kannalta on tärkeää luonnostella sille suun-taviivoja, mutta myös uskaltaa ottaa hallittuja riskejä ja reagoida kansallisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää keskustelua edellä luonnehditusta uudentyyppisestä kou-lutuksesta. Kirkkomusiikkia on kautta aikojen leimannut tradition säilyttämisen ja uudistamisen välinen jännite, joka on hedelmällinen lähtökohta myös jatkokoulu-tuksen puitteissa tapahtuvalle taiteelliselle toiminnalle ja tutkimukselle.
LÄHTEET
Bexell, Oloph 1987. Liturgins teologi hos U.L. Ullman. Diss. Stockholm: Almqvist & Wiksell In-ternational.
Forsblom, Enzio 1957. Studier över stiltrohet och subjektivitet i interpretationen av J. S. Bachs orgel-kompositioner. Diss. Åbo: Åbo akademi.
Haapanen, Toivo 1924. Die Neumenfragmente der Universitätsbibliothek Helsingfors: eine Studie zur ältesten nordischen Musikgeschichte. Diss. Helsingfors.
Hela, Martti 1924. Nils Strömbäck: kuvaus Suomen urkurakennuksen vaiheista Ruotsin vallan aikana.
Diss. Porvoo: Werner Söderström.
Jullander, Sverker 2007. Musikalisk gestaltning som forskningsämne. Ett försök till positionsbe-stämning. Svensk tidskrift för musikforskning 2007: 70–90.
Kiiskinen, Timo 2005. Herzrürende Psalmen. Kirkkomusiikkia 1600-luvun alun Hampurista. Paina-maton raportti musiikin tohtorin tutkinnon (taiteilijakoulutus) kolmesta taiteellisesta opinnäyt-teestä. Helsinki: Sibelius-Akatemia.
Kotila, Heikki 2004. Liturgian lähteillä. Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan. 3. uu-distettu painos. Helsinki: Kirjapaja.
Krohn, Ilmari 1899. Über die Art und Entstehung der geistlichen Volksmelodien in Finland. Diss. [Hel-sinki.]
Leaver, Robin A. 1998. What is Liturgical Music? Teoksessa Liturgy and Music. Lifetime Learning.
Toim. Robin A. Leaver & Joyce Ann Zimmerman. Collegeville, Minnesota: The Liturgical Press.
211–219.
Ohje jatkotutkintosuunnitelman laatimista varten. Sibelius-Akatemia.
<www.siba.fi/studies/doctoral-degrees/applying-as-a-supernumerary-student/arts-study-pro-gramme>. Luettu 1.9.2014.
Palvelkaa Herraa iloiten. Jumalanpalveluksen opas. 3. uudistettu painos. [Helsinki:] Kirkkohallitus.
Report of the International Advisory Board 2013. Helsinki: Sibelius Academy.
Schaefer, Mary M. 1998. What is Liturgical Worship? Teoksessa Liturgy and Music. Lifetime Lear-ning. Toim. Robin A. Leaver & Joyce Ann Zimmerman. Collegeville, Minnesota: The Liturgical Press. 3–18.
Sibelius-Akatemian jatkokoulutuspoliittinen suunnitelma 2012.
<www.siba.fi/documents/10157/27df90fc-3e9c-4fd6-ac64-3ca006044976>. Luettu 1.9.2014.
Sibelius-Akatemian jatkotutkinto-ohje 20.6.2011.
<www.siba.fi/documents/10157/8b399490-be54-437e-bf49-3e1e4e3e8bd7>. Luettu 1.9.2014.
Sibelius-Akatemian opinnäytetietokanta eThesis. <ethesis.siba.fi>. Luettu 1.9.2014.
tiMo Virtanen