Koulutuksen ja opiskelun tavoitteet pelkistetään usein vain välittömiin oppimistuloksiin, ku-ten hankittuihin taitoihin, koska niiden on yleisimmin uskottu johtavan hyvinvointiin. Suurin osa koulutuksen ja hyvinvoinnin välisestä yhteydestä perustuu olettamuksiin välittömien op-pimistulosten merkittävyydestä. (Desjardins 2008, 24.) Opiskelulla on kuitenkin myös muita laajempia hyötyjä, kuin välittömät oppimistulokset (Manninen 2019, 1). Laajemmat hyödyt tarkoittavat osallistumisen tuottamia seurannais- ja rinnakkaisvaikutuksia, joita opintoihin osallistuminen on tuottanut yksilölle tai yhteiskunnalle (Pätäri ym. 2019, 240). Formaalin
koulutuksen tuottamia hyötyjä on tutkittu laajasti. Muun muassa McMahon (2018, 105–107) on tutkimuksessaan arvioinut korkeakoulutuksen tuottamien yksilö- ja yhteiskuntahyötyjen rahallista arvoa. Oreopoulos ja Salvanes (2011, 179–181) puolestaan tutkivat kouluvuosien vaikutuksia erilaisiin ei rahallisiin yksilö- ja yhteiskuntahyötyihin kuten terveyteen, työlli-syyteen ja työtyytyväityölli-syyteen.
Pitkälle kouluttautuneet ovat pääasiallisesti terveempiä ja tyytyväisempiä työhönsä, mutta kärsivät myös vapaa-ajan puutteesta, mikä voi osaltaan vähentää hyvinvointia (emt 167–
172). Oman haasteensa kansalaisopiston tyyppisten omaehtoisten ja harrastustavoitteisten opintojen laajempien hyötyjen tutkimiseen tuo kansalaisopistoihin hakeutuvat aikuiset, koska he ovat jo lähtökohtaisesti sosioekonomisesti parempiosaisia ja siten arvioivat elä-mänlaatunsa paremmaksi kuin suomalaiset keskimäärin (Manninen 2018, 30). Rüber, Rees, ja Schmidt-Hertha (2018, 552–554) esittävät tutkimuksessaan, että nonformaaliin aikuiskou-lutukseen osallistuminen voi lisätä osallistumista yhteiskunnan toimintaan ja kehittää yksi-löä. Samalla he kuitenkin mainitsevat aiheeseen liittyvän tutkimuksen vähyyden epävar-muustekijäksi. Uusimmissa tutkimuksissa (Manninen 2018; Pätäri ym. 2019) vapaan sivis-tystyön tuottamat hyödyt on ryhmitelty neljäksi pääomaryppääksi, jotka ovat sosiaalinen pääoma, identiteettipääoma, osaamispääoma ja terveyspääoma. Sosiaaliseen pääomaan luvat muun muassa suvaitsevaisuus ja sosiaalinen osallistuminen. Identiteettipääomaan kuu-luu mm. toimijuus ja minäpystyvyys. Osaamispääoman alle lukeutuvat mm. työhön ja kou-lutukseen liittyvä osaaminen ja terveyspääomaan lukeutuvat mm. henkinen ja fyysinen hy-vinvointi. Alla olevassa taulukossa 1 pääomien sisällöt on kuvattu tarkemmin. Jokainen pää-oma kuitenkin pitää sisällään työelämähyötyjä tai -taitoja. Aikaisempi tutkimus on painottu-nut laajemmalti formaalin koulutuksen ja opiskelun tuottamiin suoriin tai epäsuoriin hyötyi-hin. Tässä tutkielmassa tarkastelen pääasiallisesti yksilöä koskevaa hyötyä eli kansalaisopis-tossa opiskelun tuottamia työelämätaitoja. Työelämätaidot voidaan nähdä yhdeksi osaksi opiskelun tuottamia epäsuoria laajempia hyötyjä.
TAULUKKO 1 Kansalaisopistossa opiskelun tuottamat hyödyt yksilölle ja yhteiskunnalle (Manninen 2018, 118)
Terveyspääoma Sosiaalinen pää-oma
Identiteettipääoma Osaamispääoma
Henkinen ja
3.1.1 Vapaan sivistystyön tuottamat hyödyt
Opiskelu vapaan sivistystyön oppilaitoksissa tuottaa opiskelijoille hyötyjä, joita he kykene-vät itse tunnistamaan ja kuvaamaan. Vapaan sivistystyön opinnot tuottavat varmuudella hyö-tyjä ja ovat empiirisesti todennettavissa oleva ilmiö. Omaehtoisen ja harrastustavoitteisen opiskelun tuottamat hyödyt ovat tutkimuksen perusteella samanlaisia kymmenessä eri Eu-roopan maassa. Vertailuaineiston puutteesta huolimatta voidaan kuitenkin olettaa, että oma-ehtoisen ei ammatillisen koulutuksen tuottamat hyödyt ovat erilaisia kuin ammatillisen ai-kuiskoulutuksen tuottamat hyödyt, koska vapaassa sivistystyössä suuri osa koetuista hyö-dyistä syntyy harrastustavoitteisuuden, omaehtoisuuden ja ryhmässä tapahtuva rennon opis-kelumuodon seurauksena. (Pätäri ym. 2019, 248.)
Yksilöt kokivat hyötyjä myös taitojensa kehittyessä ja mahdollisuudessa tehdä asioita itse.
Yhteiskunnan näkökulmasta työelämää hyödyttäviä vaikutuksia ovat muun muassa ihmisten lisääntynyt kiinnostus ja osallistuminen vapaaehtoistoimintaan sekä vähentyneet terveys- ja
sosiaalipalveluiden käyttö (Manninen 2018, 99–101, 115). Erityisen kiinnostavia tämän tut-kielman ja työelämätaitojen näkökulmasta ovat taulukossa 2 vastaajien arvioon pohjautuvat vaikutukset, kuten työtehon parantuminen, vaativimpien työtehtävien saaminen, kiinnosta-van työuran löytyminen, parempien työtehtävien saaminen ja työpaikkojen saaminen. Se, että vapaaseen sivistystyöhön osallistuneet opiskelijat kykenivät tunnistamaan tällaisia työ-elämävaikutuksia oman opiskelunsa tuotoksena, implikoi työelämätaitojen kehittymistä opiskelun seurauksena. Esimerkiksi väite, jonka mukaan vapaaseen sivistystyöhön osallis-tuminen on auttanut saamaan vaativimpia työtehtäviä, viittaisi työelämässä vaadittavien tai-tojen kehittymiseen joko opiskelun tavoitteena tai sen sivutuotteena.
Koulutuksen on osoitettu tuottavan mittavia taloudellisia hyötyjä niin yksilölle kuin yhteis-kunnallekin. Hyötyjä on tunnistettu etenkin ammatillisen henkilöstökoulutuksen ja formaa-lin koulutuksen alueella. Koulutusinvestointien on todettu lisäävän teknologista osaamista, tuottavuutta ja vaikuttavan positiivisesti yksilöiden työmarkkinamenestymiseen ja tulokehi-tykseen. Työvoiman hyvä koulutus ja osaaminen ovat auttaneet Suomessa tapahtuneen yh-teiskunnan rakennemuutoksen toteutumisessa tuottavuutta ja kilpailukykyä vahvistavalla ta-valla. (Asplund & Maliranta 2006, 47–48.) Manninen (2018, 99–101, 115) on tutkinut eri-laisia yksilöä ja yhteiskuntaa hyödyttäviä vaikutuksia, joita kansalaisopistossa opiskelu tuot-taa. Absoluuttisena rahana näkyviä vaikutuksia yksilön näkökulmasta ovat muun muassa lisätulojen hankkiminen erilaisin menetelmin ja palkankorotus.
TAULUKKO 2 Kansalaisopistojen vakioasiakkaiden tunnistamia työelämähyötyjä (mu-kaillen Manninen 2018, 99)
Yksilöhyödyt Yhteiskuntahyödyt
• Lisännyt mahdollisuuksia parantaa tulotasoani (21,5 %)
• Auttanut saamaan vaativampia työ-tehtäviä (16,7 %)
• Auttanut löytämään kiinnostavan uran (16,5 %)
• Auttanut saamaan parempia työteh-täviä (15,7 %)
• Auttanut saamaan työpaikkoja (12,4 %)
• Auttanut vaihtamaan uraa (9,8 %)
• Auttanut saamaan palkankorotuk-sen (7,4 %)
• Auttanut parantamaan työtehoani (51,8 %)
• Lisännyt vaihtoehtoisia työ- ja ura-vaihtoehtoja (26,1 %)
• Lisännyt valmiuttani muuttaa tar-vittaessa työn perässä (13,8 %)
3.1.2 Kovat ja pehmeät hyödyt
Kaikki koulutus ja opiskelu tuottaa välittömien oppimistulosten ja osaamisen lisäksi sivu- ja seurannaisvaikutuksina myös muita epäsuoria hyötyjä (Schuller & Desjardins 2010; Panit-sides 2013). Esimerkiksi ensimmäisen asteen yhtälöä käsittelevälle matematiikan tunnille osallistuminen ja tehtävien tekeminen voi tuottaa välittömänä osaamisena yhtälön ratkai-sukaavan. Epäsuorina hyötyinä tai kehittyvinä taitoina matematiikka esimerkissä voisivat olla loogisen ajattelun taito ja ongelmanratkaisutaito. Nämä laajemmat välilliset hyödyt voi-daan jakaa koviin ja pehmeisiin hyötyihin (Manninen 2018, 17–18). Kovat hyödyt ovat sel-keitä, konkreettisia ja helposti mitattavia koulutuksen ja opiskelun tuottamia hyötyjä kuten palkankorotus, tulotason nousu, opinnoissa eteneminen, työssä tarvittavan osaamisen lisään-tyminen, työn tuottavuuden lisääntyminen ja sosioekonomiset yksilö- ja yhteiskuntamuutok-set (Behrman & Stacey 1997; Dewson, Eccles, Tackey & Jackson 2000, 5–7). Yhtenä for-maalin koulutuksen tavoitteena on tuottaa mitattavia yksilöä ja yhteiskuntaa hyödyttäviä ko-via hyötyjä.
Pehmeät hyödyt ovat järjestöllisiä-, inhimillisiä-, analyyttisia- tai vuorovaikutustaitoja kuten ongelmanratkaisukykyä, itseluottamusta, järjestelmällisyyttä, priorisointikykyä sekä parem-paa omien oikeuksien ja velvollisuuksien hahmottamista (Behrman & Stacey 1997; Dewson, ym. 2000, 4). Pehmeiden hyötyjen mittaaminen suoraan on haastavaa. Mittaamisen vaikeus on yksi haaste pehmeiden hyötyjen kehittymisen tutkimisessa. Pehmeiden hyötyjen tutki-musmenetelmiä ovat esimerkiksi päiväkirjat, reflektio, havainnointi ja portfoliot (Dewson, ym. 2000, 9). Pelkät kovat hyödyt eivät ole riittävä mittari työllistettävyydelle. Erityisesti työelämässä ollaan kiinnostuneita pehmeistä taidoista ja kyvyistä, koska ne indikoivat pär-jäämistä työyhteisössä ja vaihtuvissa työtehtävissä. (Dewson, ym. 2000, 2–4.) Osa koulu-tuksen tuottamista pehmeistä hyödyistä voidaan nähdä myös työelämätaitoina. Myös monet kovista hyödyistä edesauttavat yksilön pärjäämistä työelämässä.
3.1.3 Mannisen pääomamalli
Työelämätaitojen oppimisen lisäksi omaehtoinen aikuisopiskelu hyödyttää työelämää myös muilla tavoilla. Manninen (2018, 24–26, 117–118) on määritellyt kansalaisopiston tuottamat
hyödyt neljään eri pääomakategoriaan, jotka näkyvät myös kuviossa 2. Nämä pääomat ovat sosiaalinen pääoma, identiteettipääoma, osaamispääoma ja terveyspääoma. Kansalaisopis-tossa opiskelun on todettu lisäävän kaikkia neljää pääomaa. Sosiaalisen pääoman lisäänty-minen näkyy esimerkiksi sosiaalisena osallistumisena, vapaaehtoistyön tekemisenä ja siihen liittyvänä myönteisenä asenteena, ystäväverkostoina, luottamuksena ja yhteistyönä. Vastaa-vasti osaamispääoman lisääntyminen näkyy työhön ja arkeen liittyvän osaamisen lisäänty-misenä sekä uraan ja opiskelupolkuihin liittyvinä muina hyötyinä kuten työllistylisäänty-misenä ja opiskeluhalukkuuden lisääntymisenä. Identiteettipääoman lisääntyminen näkyy yksilön elä-mänkulkuun liittyvinä hallittuina valintoina ja oman identiteetin vahvistumisena. Terveys-pääomassa vaikutusten on todettu näkyvän sekä suorina fyysisinä terveyshyötyinä, että epä-suorana henkisenä hyvinvointina. (emt. 117–118)
KUVIO 1 Kansalaisopistojen tuottamat hyödyt pääomittain (mukaillen Manninen 2018, 118; Pätäri ym. 2019 247–248)
Oletettavasti eri pääomien lisääntymisellä on vaikutuksia yksilön työuraan ja työssä jaksa-miseen. Esimerkiksi terveyspääoman lisääntyminen voi näkyä muun muassa pitempänä urana ja vähempinä sairauspoissaoloina. Hyvä henkinen ja fyysinen kunto ylläpitävät
työ-Kansalaisopistojen
elämän toimintakykyä ja edesauttavat palautumista (Kettunen 2015). Osaamispääoman li-sääntymisen hyödyt ovat selkeät. Yksilö, joka kehittää (työssä)osaamistaan pärjää työssään paremmin. Identiteettipääoman ja sosiaalisen pääoman hyödyt työelämälle eivät ole yhtä suoria kuin osaamis- ja terveyspääoman. Identiteettipääomaan lukeutuu muun muassa toi-mijuus ja tarkoituksellisuus, joiden kehittyminen voi vahvistaa ihmisen itsetuntoa ja näkyä työelämässä esimerkiksi varmuutena. Vastaavasti sosiaalisen pääoman lisääntyminen kehit-tänee sosiaalista kanssakäymistä ja yhteisöllisyyden tunnetta myös työympäristöissä.