Olli Hyppönen, Riikka Rissanen ja Anu Yanar
Tutkimuksen ja opetuksen kehittämispalvelut, Aalto-yliopisto Teija Löytönen
Taiteen laitos, Aalto yliopiston taideteollinen korkeakoulu Jari Ylitalo
BIT Tutkimuskeskus, Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu
olli.hypponen@tkk.fi, teija.loytonen@aalto.fi, riikka.rissanen@tkk.fi, anu.yanar@tkk.fi, jari.ylitalo@tkk.fi
Tiivistelmä
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan kehittämiselle on asetettu merkittäviä vaatimuksia viime vuosina. Tämä näkyy muutoksina niin rahoitus- kuin organisaatio-rakenteissa. Tutkimus- ja koulutustoiminnan laadun parantamisen lisäksi uudenlaista vaikuttavuutta odotetaan myös yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa. Kehittämisvaati-muksiin vastaaminen edellyttää ennen kaikkea johtamisen muutosta. Korkeakoulujen ja yliopistojen johtamista kehitetäänkin yhä ammattimaisempaan ja kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Yksi merkittävä yliopistollisen johtamisen osa-alue on koulutuksen johtaminen.
Opetuksen laadun nostaminen edellyttää tutkinto- ja koulutusohjelmien tietoista ja vastuu-tettua johtamista. Koulutuksen johtaminen on kuitenkin vielä varsin kehittymätön akatee-misen johtaakatee-misen osa-alue. Työpajassa tutkimme koulutuksen johtaakatee-misen todellisuutta ja kehittämismahdollisuuksia. Mistä osatekijöistä hyvä koulutuksen johtaminen korkeakoulu-kontekstissa rakentuu ja miten voimme kehittää koulutuksen johtamista siten, että laadukas opetus ja oppiminen mahdollistuu
A AA A
Avvvvainsvainsainsainsainsanaanaanaanattttt: Opetuksen laatu, akateeminen johtajuus, koulutuksen johtaminenana
Akateemisen toiminnan johtaminen on merkittävällä tavalla murroskohdassa Suomessa.
Yliopistoreformin myötä yliopistojen ja korkeakouluilla on mahdollisuus aiempaa itse-näisemmin vastata omasta toiminnastaan ja taloudesta. Akateemisen perustoiminnan – tutkimuksen ja opetuksen – laadulle on asetettu entistä korkeammat vaatimukset. Yli-opistoja on ohjattu yhä selkeämmin määrittämään ja keskittymään omille vahvuusalueille samalla kun on kannustettu muodostamaan yhdistymällä suurempia kokonaisuuksia.
Akateemisten organisaatioiden johtaminen on yhä enemmän ammattimaistumassa, strateginen ohjaus ja tuloksellisuuden vaatimukset ovat lisääntymässä ja johtamisen voi-daan katsoa menevän yhä kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Valtuutus ja nimeäminen johtamisrooleihin on muuttunut kollegoilta saadusta määräaikaisesta valtuutuksesta yhä useammin ylhäältä päin tehdyksi. Akateemiseen toimintakulttuuriin on lähtökohtaisesti
189 kuulunut suhteellisen suuri riippumattomuus ja itsenäisyys tutkia ja opettaa, mikä
jatkos-sa tuo haasteen johtamiselle – miten ohjataan ja johdetaan suhteellisen suureen riippu-mattomuuteen tottuneita toimijoita siten, että heidän motivaationsa säilyy ja toiminnan laatu paranee?
Akateemisen toiminnan ja koulutuksen johtaminen korkeakouluissa ovat perustavalla tavalla asiantuntijatyön ja -yhteisön johtamista sekä kehittämistä. Korkeakouluissa tutki-mus- ja opetustoimintaan liittyvää asiantuntijuutta pidetään usein yksityisenä ja oma-ehtoisena asiana, mikä tekee asiantuntijayhteisön johtamisesta erityisen haasteellista ja kiinnostavaa. Asiantuntijat kun eivät usein toivo tulevansa johdetuiksi. Asenne saattaa johtaa siihen, että koulutuksen johtaminen ymmärretään yksinomaan hallinnolliseksi johtamiseksi: yksikön taloudesta huolehtimiseksi, päätöksenteon organisoimiseksi sekä tarvittavan informaation välittämiseksi niin yksikölle kuin korkeakoululle. Edellä kuva-tun hallinnollisen johtamisen rinnalle asettuu koulutuksen johtaminen, jonka keskiössä on hyvän pedagogisen työn tukeminen yksikössä. Tämä merkitsee siirtymistä yksilöllises-tä kulttuurista kohti yhteisöllisempää kulttuuria: yhteisen ymmärryksen rakentamista koulutuksen perusteista, tavoitteista, toteuttamisesta ja arvioinnista. Koulutuksen johta-minen käsittää paitsi korkeakoulun opetukseen ja tutkintojen osaamistavoitteisiin liitty-vät strategiset päämäärät ja niiden toteutumisesta huolehtimisen myös monenlaiset kysy-myk-set yksikön työskentelykulttuuriin liittyen.
Organisaatiossa voidaan erottaa erilaisia toisiaan täydentäviä johtamistehtäviä ja -roole-ja, joiden hyvä hoitaminen mahdollistaa kokonaisuuden toimivuuden. Tällaisia ovat mm.
strategiset johtamistehtävät (rehtorit, vararehtorit, dekaanit), akateemisten yksiköiden johtamistehtävät (laitosjohtajat, yksiköiden johtajat), akateemiset esimiestehtävät (pro-fessorit, tutkimusryhmävetäjät, projektipäälliköt), hallinto- ja palvelutoimintojen johta-mistehtävät ( johtajat, päälliköt, tiimiesimiehet), sekä koulutuksen ja opetuksen johtamis-tehtävät (koulutusohjelmajohtajat, tutkinto-ohjelmavastaavat). Mahdollisuudet hoitaa johtamistehtäviä tarkoituksenmukaisesti edellyttää, että organisaatiossa on määritetty tehtäviin liittyvät vastuut ja valtuudet sekä varmistettu näiden tasapainoisuus. Koulutus-ohjelman tai opintokokonaisuuden johtaminen on monella tapaa erilainen tehtävä kuin organisatorisen yksikön johtaminen. Koulutusohjelmaa voidaan tarkastella jatkuvana prosessina, joka toteutuu monien toimijoiden (opettajat, opiskelijat, suunnittelijat, kehit-täjät, hallintopalvelutoimijat) yhteistyönä ja monipuolisena vuorovaikutuksena. Koulu-tusohjelman opetuksen toteuttamiseen osallistuu usein ihmisiä monista eri yksiköistä ja myös korkeakoulun ulkopuolelta. Koulutusohjelman johtamisen tavoitteena voidaan pitää näiden eri toimijoiden panosten ja osallisuuden koordinoimista siten, että koulutus-ohjelma täyttää sille asetetut oppimistavoitteet mahdollisimman hyvin.
Koulutuksen johtamista organisatorisena tehtävänä ja roolina voidaan pitää vielä kesken-eräisenä. Haasteina voidaan tunnistaa vastuun ja valtuuksien epäselvyydet, erilaiset tul-kinnat ohjelmajohtajan roolista, opettajien itsenäisyys, monien eri organisaatioyksiköitä edustavien ihmisten toiminnan yhteensovittaminen, sekä sivutoimisuus ja niukat aika-resurssit. Koulutuksen johtajan tehtävää voidaan pitää matriisisena ja verkostomaisena.
Hänen on kyettävä vaikuttamaan ihmisiin ilman suoraa käskyvaltaa. Tämä edellyttää vah-vaa motivah-vaatiota hyvän opetuksen toteuttamiseen ja kehittämiseen, halua sinnikkääseen yhteistyösuhteiden rakentamiseen eri toimijoiden kanssa ja välillä sekä erinomaisia vuorovaikutustaitoja. Lisäksi usein tarvitaan kekseliäisyyttä toteuttaa uusia asioita niukoilla resursseilla.
190
Työpaja on suunnattu kaikille niille toimijoille, joiden työ kytkeytyy koulutustoiminnan johtamiseen – esimerkiksi jo mainituille ohjelmajohtajille, laitosjohtajille, opettajille, suunnittelijoille ja kehittäjille. Haastamme osallistujat tarkastelemaan kriittisesti muun muassa valta- ja vastuukysymyksiä, rooleja, päätöksentekoprosesseja ja vuorovaikutus-käytäntöjä. Tavoitteenamme on tarjota osallistujille areena kollegiaaliseen ajatusten ja kokemusten jakamiseen sekä tarkentaa yhdessä kuvaa koulutuksen johtamisesta.
Työpajassa pyrimme kehittämiskohteiden tunnistamisen lisäksi löytämään konkreettisia ratkaisumalleja ja ideoita, joita osallistujat voivat viedä eteenpäin omissa työyhteisöis-sään.
Työpaja toteutetaan osallistujien nostamista kysymyksistä lähtevänä yhteisenä työsken-telynä. Osallistujien omien kysymysten lisäksi työskentelyä raamittavat teemaan liittyvät materiaalit ja virikkeet. Osallistujien ja käsiteltävien aiheiden määrän mukaan työpajassa muodostetaan vähintään kaksi työskentelyryhmää.
Lähteet
[1] Biggs, J. 1999. Teaching for quality learning at university. Buckingham: SRHE and Open University Press.
[2] Knight, P. & Trowler, P. 2001. Departmental leadership in higher education. Buckingham: SRHE and Open University Press.
[3] Korhonen, V. 2007. Individuaalista vai kollegiaalista työkulttuuria yliopistoyhteisössä. Teoksessa V. Korhonen (toim.) Muuttuvat oppimisympäristöt yliopistossa? Tampere: Tampere University Press.
[4] Morris, H. 2003. Changing communities at work in academia. Work, employment and society, 17 (3), 557–568.
[5] Nevgi, A. & Korhonen, V. 2010. Pedagogical leadership and collegial culture enhancing university teaching. Paper presentation at ECER conference: Education and cultural change 25.–28.8.2010.
University of Helsinki, Finland.
[6] Ramsden, P. 1998. Learning to Lead in Higher Education. London: Routledge.
[7] Their, S. 1994. Pedagoginen johtaminen. Maarianhamina: Mermerus.
191